tiistai 28. elokuuta 2012

Elokuun illat, järjen ne vie, sydän niin täysi on... ja TUNNUSTUS. KIITOS!








*******************************************************************


Suurkiitos Minttuli tunnustuksesta blogilleni. On kiva huomata, että se pieni, mutta uskollinen joukko käy tätä lukemassa ja kommentoimassa.
Minttulin blogia luen säännöllisesti ja hän on tosi ahkera bloggaaja. Tykkään, että hän tuo kotiseutuaan esille niin kuvin kuin sanoin. Elämänmyönteisyyttä ja huumoria löytyy. Ja nuo ruokakattaukset ym. jälkkärikuvat saavat veden kielelle.

Minä nyt vähän 'kierrän' sääntöjä, kun jo myös omat suosikkiblogini ovat  saaneet tämän tunnustuksen. Muistan, kun aloitin bloggauksen, niin Aili-mummo liittyi ensimmäisenä lukijakseni. Alussa ajattelin ettei näitä höpinöitä kukaan lue ja kun vielä kirjoittelu on epäsäännöllista. Luen myös Anja-Reginan aittaa,  Maijan monenmoista murua, Leena Lumia, Himmun ja mummun arkea, Ulleriinaa, Pitsit sekaisin jne.

Sitten on valtava määrä blogeja, joita selailen silloin tällöin tai uusia tupsahtelee eteen milloin minkin linkin takaa. Olen löytänyt aivan ihania koru- ja valokuvablogeja samoin kuin käsityöharrastajien sivustot. Monesti käy niin, että huomaan selailleeni tunnin jos toisenkin näitä löydöksiä ja oman blogin päivitys unohtuu.

 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

ELOKUINEN ITÄ-SUOMEN KIERROS

Elokuu on ollut touhukasta aikaa. Mustikoita kerätty pakkaseen, viinimarjat mehustettu ja karviaisista keitin makoisaa köyhän lakkahilloa, kanttarelleja löytyi samoilta paikoilta mukavasti ja viimeksi tänä iltana söimme perunoiden kanssa kerma-kanttarelli-sipulikastiketta. Suolasieniä näyttää tänä vuonna olevan vähemmän mutta odotellaan, jospa niitä alkaa putkahdella syksymmällä.

Keskiviikkona starttasimme pienelle ex-tempore automatkalle Itä-Suomeen. Ilma oli kerrassaan helteinen, joten mikäpä oli matkata kesätamineissa, nauttia ja katsella uusia ja osin tuttujakin seutuja. Tässäpä reissun kuvasatoa.


Juuan kivikeskuksen pihassa tämä kaunis kukkaportti. Onkohan valkoinen kukka kelloköynnös? Punaista kukkaa en tunnistanut.


Kivinen sammakko sai suudelman mutta ei muuttunut prinssiksi.

Vuolukivinen sohvanurkkaus, vaatinut varmaan aikamoisen työn tämän
teko mutta onhan ollut jo nykyaikaiset välineet.



Iltakuvia Ilomantsijärven rannalta Pääskynpesän pihasta, jossa yövyimme eka yön.


Jos Aili-mummo käyt blogissani, niin anteeksi, että Tohmajärveltä tuli näpättyä
vain tämä kuva. Syykin löytyy. Kadun varrella on se vanhan miehen pitämä
kirppis ja minulta vierähti siellä aikaa, joten mies oli näpännyt kuvan
odotellessa. Kirppiksen vieressä olevasta kaupasta löysin edullisen pöytä-
tuulettimen ym. pientä. Kahvihammasta pakotti jo molemmilla ja menimme kahville siihen Nesteen asemalle. Voi meitä naisia!


Jatkoimme matkaa Kiteelle ja nyt en ole aivan varma, oliko tämä nostalginen
kyläkauppa Varmon kylässä. Päätieltä noin 5 km:n päässä.


Punkaharjun maisematieltä kuvattu harjualuetta


Kerimäen puukirkko, varmaan tuttu monelle.

Yöpaikka löytyi Kerimäeltä vähän Savonlinnan suuntaan. Paikka oli parhaat
aikansa nähnyt Jussin tuvat mutta mökki oli siisti ja helteisen päivän jälkeen
nukuttiin sateen ropinaan.




 








Loppukuvat ovatkin sitten jo Savonlinnasta ja mikäpä muu kohde siellä voisi enemmän kiinnostaa kuin Olavinlinna ja kaunis sataman seutu. Riihisaarta pitävät kotilaiturinaan valkokylkinen matkustajalaiva Savonlinna, maailman ainoa aito tervahöyry Mikko, höyrykuunari Salama ja kesäkuussa 2004 laivastoon liittynyt höyryhinaaja Ahkera. Laivoihin pääsi tutustumaan myös sisätiloihin. Olen käynyt täällä aikaisemminkin mutta tulipahan nyt otettua enemmän kuvia. Tuo proomukuva on mielestäni onnistunut, kun alus sattui sopivasti lipumaan ohi sillan avauduttua.
Ps. Kuvista osa on kallellaan tai siis kohde, jota olen kuvannut. Ärsyttää itseäni jälkeenpäin, kun niitä katsoo. Yhdessä taivaanranta 'kaatuu', toisessa torni vänksöttää vinossa kuin Pisa. Valokuvaus on oma taiteenlaji ja harrastelijakuvaajan ottamat kuvat ovat sitten tällaisia.


Leppoisaa elokuista sunnuntai-iltaa blogissani vieraileville!
****************************

Syksyn savua ilmassa.
Unikko pudottaa rohkeasti
terälehtensä
ja suuret kurjet lentävät
haavaisen viljapellon yli;
ilman että ne valituksesta tietävät
ne huutavat raskaasti yli maan.
Hyönteisen raajat jäykistyvät,
veri jo nousee pihlajan
kylmenneisiin lehtiin.

Jos totuus olikin tämä elämä;
tietämättämme kosketimme sitä,
sen lämpöä joka hetki.
                                - Raakel Liehu: Valo, läheisyys WSOY 1977

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Elämän tarkoitus - muutaman mietteen kartoitus








Hannu Mäkelä:

Elämän tarkoitus
- muutaman mietteen kartoitus

1.

Jokainen aamu on aina uusi,
eikä maailmassa mikään päivä
toista täysin itseään, edellistä elämää.
Huomisesta ei tiedä kukaan, ellei säätä ennusta.
Kaikki muu on ajan aavistusta vain.
Hetken jokin pysyy paikoillaan,
ehkä kivi tässä, meri, paljas luoto,
tai sitten jopa talo, pelto, metsä, lintu, puu,
jonka silmin näkee, korvin kuulee, ajatuksin tavoittaa.
Sen, miten kurki joka kevät huutaa tuolla,
tai miten ruoho tuskin kuoltuaan
jo kohta nostaa varovaisen pään.
Vaan entä nyt, kun valo saapuu kuusten takaa hitaasti:
on talven alku; sen verran tästä kaikesta jo tiedän.
Kesällä usva suolammen yllä kuin hallatar taas tanssii;
olenhan sen omin silmin nähnyt, sentään avointen.
Ja mitä muuta onkaan elämä kuin tätä havaintojen unta?
Sarja muistoja, jotka lapsuudesta lähtevät
ja sinne aina palaavat kuin varhain kadotettuun kotiin,
äidin luo, siis kohtuun, laiskanlinnan upottavaan syliin;
tai sitten yhtä onnekkaasti isän tasaisempaan turvaan.
Muistoista rakentuu se kokemusten maailma,
johon vertaa, jota tarkkailee kuin ystäviään joskus.
Miksi olen tässä juuri nyt, miksi aina
käännyn muualle, kun tahdon vasempaan,
miksi ajattelen juuri näin, en noin,
ja siitä syystä hukkaan päivän parhaan.
Miksi valitsen sen tien, joka johtaa harhaan?
En sitä parempaa ja suoraa, oikeaa.
No, mutta miksi sinä itsekin teet aina niin?
Siksi, siksi, siksi, siksi, siksi.
Olemmehan syntyneet juuri sellaisiksi.
Ja kuitenkin me teemme kaiken omin päin.
Sattumaa ei ole, sanoo muuan viisas,
ja silti emme tiedä, mitä meille oikein tapahtuu.
Ja kun tapahtuu, on kaikki ohi hetkessä,
ja siihen turhautuu. Mitä jää?
Pelkkä muisto, muistikuva, tarina,
omansa, tai toisten, sivullisten, kertoma.
Kuin satu, joka joskus on niin totta,
ettei sitä loppuun saakka saata lukea.
***************************************

Sateisen päivän postaus.  Tummanpuhuva salkoruusu, vuohenkello ja maloppi kukkivat pihapenkissä, vanha viinimarjapensas on saanut kaverikseen peltokierron. Kaalilaatikkoa puolukkahillon kera iltaruokana. Hannu Mäkelän runo heijastelee hieman nuutunutta tunnelmaa. Kaikki on kuitenkin hyvin, tuntuu turvalliselta tämä hetki, kun huomisesta ei tiedä. Olympialaiset jatkuvat, trimmatut naiset ja miehet taistelevat voitosta Lontoon areenoilla. Onko ilmassa jo syksyn aavistusta?



Mukavaa keskiviikkoiltaa lukijoilleni!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...