lauantai 31. elokuuta 2013

Kesän viimeinen reissu tehtiin Pohjois-Karjalaan

Terveiset viiden vuorokauden lomareissulta 24.- 29.8.13. Varasimme viihtyisän mökin Lieksan kupeesta ja eipä voi parempaa lomakeliä toivoa. Mökiltä käsin kävimme poimimassa puolukat loistavalta paikalta helppokulkuiselta hiekkakankaalta. Marjat olivat melkein yhtä isoja kuin mustikat ja täysin kypsiä. Meillä ei ollut edes poimuria mukana, mutta käsin kerääminen oli tosi vaivatonta. Marjasaalis oli viisi sankollista, osa tuotiin pusseissa kotiin. Keitimme osan mehuksi, valmista mehua tuli noin 19 litraa ja lopuista hilloa 18 erikokoista purkkia.

Maanantaina kävimme tutustumassa Pielisen ulkomuseoon. Alueella on kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä, myllyjä, metsätyöosasto, maatalousosasto ja palo-osasto. Rakennukset on siirretty Pappilanniemelle Pielisen Karjalan alueelta. Nähtävää oli niin paljon, että toinen käyntikerta ei olisi pahitteeksi. Kaikkea ei millään ehdi kerralla 'sisäistää'.

Tiistaina oli vuorossa Paateri, Eva Ryynäsen ateljee, kirkko ja galleriakahvila. Monille varmaan tuttu paikka ja olin käynyt siellä aikaisemmin samana vuonna, jolloin taiteilija kuoli, eli v. 2001. Nyt saimme tutustua paikkaan rauhassa. Muita vierailijoita oli vain kaksi vanhempaa pariskuntaa. Paaterin kirkko oli Eva Ryynäsen suurin elämäntyö, unelma, joka toteutui. Lisää seuraavassa postauksessa.


Pohjois-Karjalan luonto on pieniä erämaajärviä/lampia


pieniä jokia ja koskia, joissa melontaretkeily on mahdollista. Vaeltajille on polkuja niin erämaassa kuin lähempänä asutustaajamia. Maastopyöräilyäkin osilla reittejä voi harrastaa.


Erämaalammen heijastuksia kauniina elokuun lopun päivänä


puroset virtaavat etsien uomia isompiin jokiin. Majavat rakentavat patojaan näihin pieniin jokiin.


poika piti pystyssä harmaata aitaa ja silmäänsä iski, että terve vaan!


Sodanaikuista Salpalinjaa Pohjois-Karjalan metsässä.Kiviestettä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä. Kivet estivät tankkien etenemisen.


Pielisen ulkomuseon pihapiiriä


Virsuvaaran suurtuvan pirtin emännän nurkkaus (1800-luvun alku)


saman pirtin uuni

kangaspuita loukutettiin ja välillä kehtoa liekutettiin


pellavia loukutettavaksi


ja pihapiirin suloiset lampaat

akka aidan jatkeena mutta kissaa ei näy :)

savusauna

turvekattoinen aitta


Lukan pirtti (savupirtti 1765) ortodoksisen karjalaisen asumus


pihapiirissä puikkelehti suloisia kaneja


Karjalainen kelo ja vaik' mä olen iso niin puu vei voiton

ja eikun kalakeiton syöntiin


Pusurinjoen tukkilaiskämppä 1930-luvulta


Pielisen hevospontuu vorokkeineen ja soho, jokiuiton asuinpontuu



Ukonjoen Lusikkakankaan mänty, ikä 540 vuotta

 työsuojeluohjeita Hoppu-Heikille :)



Puolukkasaalis pihassa ja osa jo mehustumassa



Mukavoo lauantaiehtoota kaikille ja toivottavasti ei ole isoja virheitä noissa kuvateksteissä. Saa korjata :).

ELOKUUN HÄÄVALSSI (Ismo Alanko)

Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa

Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan

Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy

Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion

:;Tuo valkea morsian on...:;

                                    
                                           - Beate -

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Karjalan Lennoston vala, Uudet tuulet, laulu vapaudesta

 Eilen Karjalan lennoston alokkaat vannoivat sotilasvalansa Pielaveden Suojalalla. Valan vannoi noin 110 varusmiestä. Pojat ovat polkeneet Rissalasta perjantaina Pielavedelle noin 80 km matkan. Satuimme kauppareissulla paikalle ja onneksi kamera oli mukana ja sain muutaman kuvan. Komeasti kaikui "Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa, sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on!
Yksi ainut hävittäjä lensi ylitse ja sitä en ehtinyt kuvata, vaikka matalalla lensikin.

Jotenkin vanhan sydäntä koskettaa, kun nuoret voimissaan olevat alokkaat marssivat ja harveneva sotaveteraanien joukko istuu katselemassa. Heidän keski-ikä kipuaa jo 89-vuoteen ja tämän vuoden lopussa heitä on enää vajaa 35.000. K:n isä oli rintamaveteraani ja haavoittui Rukajärvellä. Luoti lävisti oikean rinnan solisluun alta ja repäisi osin keuhkojakin. Kova pakkanen pelasti hänen henkensä, esti vuotamasta kuiviin. Kädestä särkyivät hermot niin pahoin, että se jäi toimintakyvyttömäksi kyynärpäästä alaspäin. Veri ei kietänyt kunnolla ja sormet olivat käppyrässä. Kotiin palattua mies opetteli käyttämään vasenta kättään ja rempula käsi oli jonkinlaisena tukena. Maatalon työt odottivat, vaimo ja kaksi lasta. Uusi mökkikin piti rakentaa.






Harventunutta sotaveteraanien joukkoa


Keskellä harmaatakkinen mies asuu parin kilometrin päässä, on K:n sukulainen, täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Ikäisekseen uskomattoman hyväkuntoinen. Asuvat yhä omassa mökissä, vaimo on sairastellut eikä enää jaksa käydä kirkolla. M ajaa autolla, kalastaa paljon, ajaa polttopuut mönkijällä metsästä.


Lähivalvontatutka


Ja vielä yksi peltovainiokuva

Loppuun laitan postaukseen niin hyvin sopivan laulun: Uudet äänet, Mikael Wiehen sävel, sanat ja esittäjä Turkka Mali.

Kiitos kommenteistanne taas ♥♥♥       - Beate -
 


Vain yksi seikka varmaa
on täällä päällä maan,
se mikä kerran päättyy,
se alkaa uudestaan.
Sä vaikka vanhenetkin
ja vaientuu sun huulet,
niin silti jostain kaukaa
jo uudet äänet kuulet.

Nää vuodet hartioilla
kuin taakka raskas ois’,
kun tummentuvat illat,
yöt, päivät painuu pois.
Vaik’ viime askeleesi
sä ottaneesi luulet,
niin silti jostain kaukaa
jo uudet äänet kuulet.

Laulu vapaudesta
sun jälkeesi myös soi,
laulu unelmista,
joita vaientaa ei voi.
Laulu rakkaudesta,
kun laulaa nuoret huulet,
niin silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.

Kun ikkunamme ääreen
me kahden istutaan,
niin kevät tulvii sisään,
saa kätees’ tarttumaan.
Kun kadun kujanteilla
soi syksyn viimatuulet,
niin silloin jostain kaukaa
taas uudet äänet kuulet.

Laulu vapaudesta
sun jälkeesi myös soi,
laulu unelmista,
joita vaientaa ei voi.
Laulu rakkaudesta,
kun laulaa nuoret huulet,
niin silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.

Et kuolemaa voi väistää,
se kerran luonas’ käy.
Et kahlita voi aikaa,
sen käsiä ei näy.
Soi laulu elämästä,
sen turhaan menneen luulet
ja silloin jostain kaukaa
taas uudet äänet kuulet.

Soi laulu elämästä,
sen turhaan menneen luulet
ja silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.
 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Tähkät taipuu, kultaa vainion


Tähkät taipuvat, hennon oljenkorren taakka raskas on.


Viljan puinti alkaa pian ja pellolle jää jäljelle vain viljan korret ja akanat ja maahan sänki. Suomessa viljellään pääasiassa neljää viljalajia, jotka ovat pinta-alan mukaisessa yleisyysjärjestyksessä ohra (30 % viljelyalasta), kaura (20 %), vehnä (6 %) ja ruis (1 %). Vaikka ruis kuuluukin oleellisena osana suomalaiseen ruokavalioon, sen viljelyhalukkuutta heikentää nykyään viljelyn riskialttius. Ruis on kylvettävä aikaisin (elo-syyskuun vaihteessa), joten sen esikasvi on puitava aikaisin. Märkinä kesinä rukiin kylvö saattaa aiheuttaa peltomaan tiivistymistä mikä vaikuttaa epäsuotuisasti sekä maan kasvukuntoon että odotettavissa oleviin satoihin. Lisäksi sen talvehtiminen riippuu talven sääoloista. (wikipedia)



Ei ole kauniimpaa näkyä kuin kullankeltaisen viljan lainehtiminen tuulessa aurinkoisena elokuun päivänä


Sadetta ei maamies enää toivo muuten vilja lakoontuu ja kasvitautien riski lisääntyy


Poutapilvet vaeltavat, kelluvat sinisellä taivaalla. Näen niissä muuttuvia muotoja, hassuja päitä, loikoilevia ihmishahmoja, pulleita massuja, hirviöitäkin :). Lapsuuden maiseman näen, kevyen ja huolettoman.


Oravakin näyttäytyi lenkkini varrella, uteliaana katseli hetken tiellä menijää ja viipelsi puun runkoa ylöspäin ja säksätti mennessään




"Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
oikkuja kohtalon"

                                        ♥ Beate ♥

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Amatöörin maisemakuvat auringonlaskun aikaan!!

Meillä on täällä lähellä kyläyhdistyksen rakennuttama 16 metriä korkea näkötorni. Tornin juurella on kota makkaranpaistoon ja wc. Siis aivan loistava paikka luontokuvaukselle, kuka sen taidon hallitsee. Minä en ainakaan vielä. Jouduin ottamaan kuvia auringonlaskun suuntaan ja kuvat ovat nyt mitä ovat. Latasin session jälkeen viimein kameran manualin koneelle, jos jaksaisi keskittyä lukemaan. Rakas lääkäriveljeni Kajaanissa on innokas valokuvaaja mutta eipä häneltä enää liikene aikaa siskon neuvomiseen. Minä oppisin parhaiten, kun kamera on omassa kädessäni ja toinen neuvoo viereltä.

Kuvat otettu 6.8. aikavälillä 19.30-20.16. Jos joku haluaa tarkempaa tietoa paikasta, ottakaa yhteyttä sähköpostiini. 'Risuja' saa ihan vapaasti antaa ja ehdotuksia, millä ohjelmilla näitä voisi korjailla. Koneessa on ainakin PhotoScape ja PhotoFiltre.
Ps. Huh, että omaan silmään ottaa nuo kuvat, joissa horisontti on vinossa. Ne piti ottaa nopeasti, kun kameran akku oli loppumassa.

















                                              - Beate -
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...