sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Puutossalmi-Ritoniemi-Vehmersalmi, kukkia ym

 Kuopion Hiltulanlahti Vanuvuori taustalla
 Järvimaisemaa ennen lossia. Ilma oli koko päivän 24.7. utuinen
 Lossikioski Ihme Tuvassa hörppäsimme kahvit
 ja isokoskelo pariskunta uiskenteli lähellä



Jokamiehenoikeudella kävimme verestämässä muistoja, kun joskus 60-luvun lopulla olimme täällä koulukaverin kanssa telttailemassa. Silloin meininki oli hilpeä, pikku veneitä ranta täynnä, keltaisia kupolitelttoja vieri vieressä, nuotiomakkara kärysi, joku rämpytti kitaraa ja me oltiin niin pikku pikku bikineissä...! Nyt ravintolarakennus ränsistyy ja odottaa ilmeisesti purkua. Paikka on nykyisin yksityisomistuksessa ja kuulimme muilta alueella liikkuvilta, että rantakaavoitus on aluillaan.
 varpaani kastelin paikan muistolle, voi jäädä viimeiseksi käynnikseni tällä muistorikkaalla rannalla

 Luonnonkaunis hiekkaranta ja soraharjuniemi oli pitkään veneilijöiden ja karavaanareiden suosiossa. Savon Rivieraksi sitä kutsuttiin ja aikoinaan Kuopion satamasta oli säännöllinen vesibussiliikenne Ritoniemeen.
 Ovatkohan viimeiset kävijät soittaneet jäähyväisvalssin pianolla ...on suuri sun rantas autius...?
 Sinileväkasvustoa rantavedessä - eipä tehnyt mieli uida
 Lomamökit on purettu ja moto kaataa puita - pahin on toteutunut, luonnonkaunis paikka ei ole enää yleisessä käytössä
"Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu, hiiltyy pois.
Retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa metsä meille kuiskailee."
 Asfalttitaidetta Vehmersalmen satamassa


Vehmersalmen silta yhdistää Soisalon saaren pohjoiskärjestään mantereeseen. Ennen 2001 valmistunutta siltaa salmi ylitettiin lossilla. Vaikka senaikaisen Vehmersalmen kunnan keskustaajama sijaitsi mantereen puolella, iso osa kunnasta oli saaressa pelkästään lossiyhteyden, ei lainkaan kiinteän tieyhteyden takana. Siksi pikkukunnalla oli sisämaassa harvinainen saaristokunnan status. Nykyään Vehmersalmi on osa Kuopiota.
Istuimme pitkään rantapenkillä katsellen ohikiitäviä veneitä. Päiväretki kääntyi iltaan ja jätimme toiseen kertaan yhden kivan paikan, jossa olimme aikoneet käydä. 
Kylmälaukusta eväät on syöty, kotiin ajelemme Siilinjärven kautta.



Unikoiden värileikkiä. 

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Käyn muistoineen menneeseen, sydänkesällä, sadepäivänä

03.06.1979 - vaaleanpunainen ja vaaleansininen olivat elämämme värit silloin. "Muistosi on mulle kallis,
muuta kun jäljell' ei oo.
Aina on mielessä mulla
aika tuo onnellinen..."
11.11.2006 - Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin voin laittaa kuvan tänne rakkaani hautajaisista. Äiti ja poika laskemassa kukkalaitetta, jollaisen halusin hänen arkulleen laskea. Siunaustilaisuudessa halusin kuulla tämän laulun. Sanat ovat kauniit, huokuvat positiivisuutta ja iloa. Sellainen hän oli.
 


 Lisään loppuun vielä Hannu Mäkelän tekstiä hänen kotisivultaan http://hannumakela.com/webpage/id/7.html 
"Kun jotain vaikka kuinka ohimennen saa,
pelkää heti, että sen myös pian kadottaa.
Niin elämme me lähes varkain,
kuin turhan totemeina täällä.
Ja kaiken tämän katoavan kauneuden päällä
on aina taivas, avaruus ja tähdet sen -
niin ihmeellinen, hauras, ikuinen."
 
                                                           - Beate -
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...