Suovu-Palonen ja Keihärinkoski

Pääsiäissunnuntaina kävimme retkellä Suovu-Palosella, joka on Kuopion suosituimpia retkeilykohteita. Tarkoitus ei ollut patikoida pitkää matkaa. Katsoimme pihassa kartasta, että meille riittää Ryönänkosken ympäristössä kiertelevä noin 3,3 km pituinen Palosensalon polku. Emme ottaneet edes makkaroita ja kahvia mukaan, kun menimme lounaalle Pitkänlahden ABC:lle.

Järjestelmäkamera ei ollut mukana mutta jotain käsitystä aarniometsäluonnosta saa näistäkin kuvista. Palosenjoen keskellä sijaitsee 16 ha:n suuruinen Vanhansahansaaren luonnonsuojelualue.

 

 

Jos olisin puu, suonissa maa sokea
liikkuisi tyvenesti.
Puun kautta maa puhkeaa vahvaan vihreään
        tuulen hopeoida,
        tuulen rusottaa keväisin...
                                         - Tuomas Anhava -

Oli hiljaista.
Viereisessä joessa jossain kimalteiden ja varjojen takana
oli virta, minkä hiljaisuus oli herättänyt helistelemään soitintaan...

 Tuolla metsässä vaaran alla,
oli kummia äskettäin
niin vienoa, ihmeellistä
all'lehvien vehreäin!

                       - Eino Leino -

Ne elävät puut kumarsivat jokea kohti,
puut taipuivat rannan kasvien yli,
pienen tähtikukan yli,

vanhat puut,

ne nöyrät puut.
                         - Juha Kauhanen -

Puiden runkojen välistä metsä katsoi minua
ja pyysi syvemmälle

latvojen alle,

varjoihin
etsimään metsän omaa laulua.
                                 - Juha Kauhanen -

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.
                                                  - Maaria Leinonen -

Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.
                                     - Maaria Leinonen -

Minä katson metsän peiliin
sen pinnalla väräjäviin kuviin ja
näen niissä lupauksen -
kun kaikki on ohi otan sinut syliin
ja tuuditan uneen.

Kymmenentuhatta vuotta on aurinko kulkenut

puusukupolvien yli,

 

yli sammaloituneiden ruumiiden,

metsään jääneiden luiden,
yli lapsuuteni muistojen,
harjun puolukkamaiden,
yli sen hiljaisen hetken, taivaat aukenivat loputtomaan valoon
ja harjun rinne oli läpinäkyvää kristallia.
                                  - Hannu Kauhanen -

Ne nousevat polkujen pintaan,
tahtovat lähteä luikertelemaan perässäni
pitkin polkua,
syvemmälle metsään.

                                      - Hannu Kauhanen -

 Keihärinkoski 22.04.2014

Keihärinkosken näkötorni sijaitsee Viitasaarella Keihärinkosken Luotolansaaren korkeimmalla kohdalla, Täivuoren laella. Puinen näkötorni on 12 metriä korkea ja se on valmistunut v. 2004. Tornin korkeus meren pinnasta on 177 metriä. Tie perille asti. Alueella on myös noin kilometrin mittainen luontopolku.

Kahden hullun matka...

Kuva: Pinterest

Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen,
utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.
Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
"Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Minä oon, matkalla vaan...

Tää on vain unohdus, erehdys,
kahden hullun pitkä matka, kauas pois,
se turhaa ois, mut yhdessä sen näkee paljon kirkkaammin
ja helpommin, herää taas ja jaksaa nauraa itselleen
ja vetää peiton korvilleen.

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan...

Siellä mistä huomaa sen, kaipauksen, jolla meitä ohjataan ja käytetään ja näytetään, minne kahden hullun matka viedä vois, jos rahaa ois ja Luoja sois,
me voitais päästä kauas pois ja unohtaa tää kokonaan.
Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen,
utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.
Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
"Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan...

                                                 - Sävel ja sanat: Esa Kaartamo -
                                                    Laulaja: Kirka





29-vuotiaana Elgar tapasi Caroline Alice Robertsin, jonka kanssa meni kolme vuotta myöhemmin naimisiin. Elgar sävelsi vaimolleen kamarimusiikkikappaleen Salut d'amourin. Myöhemmin kappaleesta tuli yksi säveltäjän arvostetuimmista.

Ihanaa keväistä viikonloppua kaikille - halikaa toisianne! ♥

                                            - Beate -