Syyskuun alun pohdintoja

Vaihdoin uuden blogipohjan vanhaan. Ei meillä vaan tuo uusi näytä toimivan muuten kuin hidastetussa filmissä. Ärsyttää istua koneen ääressä ja odotella, että saan fontin vaihdettua tai kuvat ladattua google-kuvista. Tämä vanha toimii vielä explorel-selaimellakin. Pitäisikö joitakin asetuksen muutella tai sitten lopettaa koko bloggaus.

Ollaankin jo syyskuun alussa ja ilmoja ei voine moittia. Syksyn saapuminen herkistää mieleni ja näin vanhempana tunnen sen yhä syvällisemmin. Toinen päivä on täynnä melankoliaa, toinen täyttymystä kaikesta mitä on saanut elämänsä aikana kokea. Elämä on antanut ja elämä on ottanut - kiitos elämän lahjasta! Kesän lämpö on kypsyttänyt sadon ja me ihmisetkin olemme täynnä kesän mehuja, tuoksuja, valoa, suviöitä ja helteisiä päiviä. Kesällä kaikki on helppoa. Ajattelen, että kuolemakin on helpompi ottaa vastaan kesällä - hän nukkui pois sydänkesän suloisena suviyönä, kun lintujen liverrys oli kiihkeimmillään tai keskelle sadonkorjuun juhlaa maaäidin syliin. Kesä on kiihkeä, syksy on selkeä kuin paluu arkeen juhlan jälkeen.

Muistan työelämästä, miten vaikeaa oli joskus päästä loman jälkeen työrytmiin. Se oli kuin leikin loppu, palata totiseen puurtamiseen. Luin äskettäin Suomen Kuvalehden Jarmo Kokkosen blogista, miten työyhteisö voisikin olla leikin yhteisö. "Leikkivä työyhteisö noudattaa leikin sääntöjä: kaikki otetaan mukaan, ketään ei nolata, kukaan ei menesty toisten kustannuksella. Tehtävät ovat erilaisia, mutta ihmiset tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia.
Työyhteisö voi hyvin, kun se laulaa, leikkii, tanssii ja hurvittelee. Tällainen yhteisö jaksaa kohdata myös työn kuormittavuuden ja toistettavien asioiden tylsyyden. Leikkivässä työyhteisössä myös kuunnellaan toisten huolia ja murheita, ne ovat tärkeämpiä kuin norminmittainen kahvitauko. Leikkivässä yhteisössä vallitsee lapsenkaltainen luottamus siihen, että ihminen haluaa toiselle ihmiselle hyvää. Leikkivässä yhteisössä saa olla heikko ja tuen tarpeessa.
Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kenties, mutta varmaa on, että leikkivä lapsi sisältämme ei ole kadonnut minnekään. Kun annat sisäiselle lapselle tilaa, vahvistat koko persoonaasi ja olemustasi. Kun löydät työstäsi leikin elementtejä, nautit työstäsi enemmän."

Työyhteisöön mahtuu monenlaista persoonaa mutta ilopilleristä ei kukaan voi olla pitämättä. Ennen sai olla mörökölli palveluammatissakin, enää ei. Toisen mollaaminen tai ulkopuolelle jättäminen on yhä enemmän työpaikoilla yleistä. Sanotaan toiselle ikävästi, jos itsellä on huono päivä eikä osata pyytää anteeksi. Minulle tämä ei ole enää ajankohtaista mutta niin elän kuitenkin mukana läheisten ja tuttavien työmoodikamppailuissa. Kiire ja tuloksenteko on tätä päivää niin monella työpaikalla. Työpäivän päättyessä olet niin väsynyt ettei lepo enää virkistä. Syksyllä moni miettiikin olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai /-tehtäviä tai kenties vielä kouluttautua uudelle alalle. Jos alanvaihto ei ole mahdollista niin muistaisi arvostaa omaa työtään. 
Ollaan inhimillisiä toisillemme, ymmärretään ja otetaan toinen huomioon. Moni vanhempi on esittänyt lapselle toivomuksen tämän lähtiessä kotoaan maailmalle: "Pidä itsesi ihmisenä."

Elämä hioo meitä kuin valuva vesi vuosien aikana vähitellen,  joskus enemmän rouhaisten. Harvoin saa ihmisriepu hengähtää, kun pitää olla toimelias ja suorittaa elämää. 

Sekalainen kesäkukkarengas alkaa olla kuihtumaan päin 

Kesällä on saatu jotakin aikaiseksi kuten tämä iso liukuovi puuvaraston seinämään. Miehet kahdestaan saivat painavan rautakehikko-oven nostettua liukukiskoille. Ovi on pojan tekemä ja nyt enää maalausta vailla. Ensi kesänä tehdään toinen vähän pienempi liukuovi, jolloin koko seinämä saadaan peittoon.  Puiden pilkkominen on vasta aluillaan.
****************************************************
Nostetaan perunoita,
hievahtamatta lapsi katsoo
miten maa käännetään traktorilla.

Traktori on lapsen intohimo:
sisällä pirtissä se painaa päänsä
kehräävän kissan turkkia vasten ja sanoo:
Siinä on moottori.

Se nukahtaa kissan viereen,
se on tehnyt raskaan päivätyön
kuin muurahainen,
joka tukkimetsässä raahaa havunneulaa.

Nuku, nuku hyvin,
traktorin ja kissan hyrinässä.
                                 - Risto Rasa: Nostetaan perunoita (Taivasalla 1987) -

Lauantain tajunnanvirtaa

On tie jota kukaan ei ole kulkenut
ennen sinua.
Ehkä se on sinun.
Jos löydät sen, se on sinun.
Sitä ei ole mutta se syntyy kun
sinä kuljet sitä.
Kun katsot ympärillesi se on poissa.
Kukaan ei tiedä miten olet päässyt tähän, kaikkein
vähiten sinä itse."
-Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa

Kissed by the sun John Pototschnikin maalaus henkii kesäpäivän rauhaa. Kuva on kuin kadonneesta maailmasta, hiekkatie, kotitie siellä jossakin...

Artist Ewing Paddock's three-year project of painting people on the London Underground. Kuva: Pinterest
"Elämän naamiaiset
Ihmiselämä on purjehdusta kohdusta hautaan. Jo lähtösatamassa ruumiskirstu on lastattu laivaan ja kehto kulkee mukana hautaan asti. Laiva kiertää tuhannen kapakan kautta. Jotkut käyvät niissä kaikissa, jotkut vain viidessäsadassa. Laivan kellona on tiimalasi. Se ei mittaa juoksevaa aikaa, vaan aika täyttyy. Jokainen hiekanjyvänen hioo ihmistä yhä enemmän itsensä näköiseksi. Aika ei kulu, se kuluttaa. Kun kaikki hiekka on valunut, meri muuttuu kultaiseksi. On saavuttu kotiin."
- Martti Lindqvist: Pidot peilisalissa, Kirjapaja 1989-

 Maalaus espanjalaisen Montserrat Gudiolin, synt. 1933

Eeva Kilpi: Ennen kuolemaa

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut
on itse asiassa sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään.
Ja että suuri osa on olemattomuutta
ja tämä rahtu, elämä vain kontrasti sille.
Hetkittäin olemattomuus herkistyy
ja tajuaa itsensä.
Ei siltä ilmiöltä voi vaatia jatkuvuutta.
Mutta että sai kokea sen,
että voi lukea sen,
että voi laulaa sen ja kirjoittaa,
että sai maalata sen ja soittaa,
että sai tanssia ja valokuvata,
että sai näytellä sitä,
itkeä sitä ja nauraa,
pilkata sitä ja rakastaa,
ja että se koski niin,
ja että sitä inhosi ja vihasi,
ja että siitä luopuminen kammottaa niin,
synnyttää sellaisen autiuden...
...ja että suru

Loppukevennyksenä savolaisvitsi. Olen itse perin juurin savolainen.  Nauratti itseänikin, kun putkimies soitti yhtenä aamuna ja olin vielä nukkumassa. Putkimies kysyy: Herätinkö? ja minä vastaan: Et oikeestaan! Häntä tuntui kovin huvittavan tuo sanontani. Otapa siitä sitten selvää herättikö hän vai ei! Nyt piti ihan miettiä otapa -sanan kirjoitusmuotoa. Hassua tämä suomen kieli. Sanotaan syöppä puurosi mutta kirjoitetaan syöpä puurosi! Menihän se nyt noin? (naurua!)

Musiikkina Bob Dylania, Like a rolling stone. Kertoo naisesta, joka kerran oli rikas ja menestyvä mutta kas vain tänään “with no direction home, like a complete unknown, like a rolling stone.”

Remppa on edennyt ja wc on täysin valmis. Huoneessa vielä viimeistellään itse seinäpaneelien maalausta.

Vuosi alkoi huonosti, riu'ulle jouduttiin!

Lumituiskua, Aapeli-myrsky 1.-2.1., pakkanenkin paukkuu -26 C ja putkiukko tulossa, kinoksia, lunta taas lisää, minä lumityöt (selkä kipeä), lumen syvyys 63 cm (7.2.), lumet rysähtivät tulla koko katolta, äkkiä Topi apuun, vaikka sunnuntai-ilta - remppaukot tulevat aamulla, huoh! (11.2.). Remontti alkoi 11.2., aurinkoista, kevättä kohti mennään jee! Piha kaljamella, vettä sataa (19.2.), toinen korva melkein tukossa ja suhisee ja paukkaa (laitettu Otocuria, p...le meni enemmän tukkoon), no enpähän kuule tuon kuivatuskoneen hurinaa, vasen nilkka kipeä kai nyrjähtänyt. K kävi ja toi 4 litran kattilallisen hernesoppaa, paljon hirven- ja sianlihaa seassa. Keittänyt kymmenen litran satsin. Lattianvaluun päästään 28.2.

Siinäpä äkkiseltään allakkamerkintöjä ja tunnelmia tammi-helmikuulta. Omankodin vesivahinko huomattiin 11.01.2019. Olipa vesi piilossa tehnyt tuhojaan ja me vaan ihmetelty, miksi täällä haisee niin kumman tunkkaiselta kuin kellarinhaju! WC:ssä haju aina voimistui mutta ajateltiin, että putken tuuletus on heikko tms. Minä tiirailin kerran lampun kanssa lattiaa ja listoja mutta ei näkynyt mitään outoa meikäläisen silmään. No viimein poika alkoi tutkimaan WC-kaapistojen takana olevaa jalkalistaa ja kas vain, se oli pullistunut kummasti. Listan irtirepäisyn jälkeen alkoi paljastumaan koko tuhoalue. WC kokonaan uusiksi ja osa tietokone/makuuhuonetta.

Kupariputki oli vuotanut seinän sisällä ja vettä päässyt lattiarakenteisiin (betonilaatta) mutta onneksi ei ollut mennyt seinäeristeisiin. Omakoti rakennettu vuonna 1981. Emme siis ehtineet uusia noita vanhoja putkia. Minä olen varmaan sata kertaa jauhatellut "miksi ei uusittu putkia lämpörempan yhteydessä" ja poika "sinä sanoit silloin, että kyllä ne vielä kestävät." Edellinen remontti oli vessassa vuonna 2014 ja silloin ei näkynyt mitään merkkiä vuodosta, vaikka väliseinää uusittiin.

Vesivahingon tapahduttua otin tietenkin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja sain sieltä käymään Suomen Kuivatustekniikan tarkastajan (niin tärkeä ukkeli!!), joka laati vakuutusyhtiölle raportin vahingon laajuudesta ja sen jälkeen on pyydettävä kolme tarjousta, joista halvimman tehnyt firma pääsee meille töihin. Puheluita soiteltu monta ja aikaa tuhlaantui, kun aloin etsimään tekijää liian kaukaa ja kyselemään mm. yhtä sukulaista töihin. No, lopulta apu löytyi melkein naapurista ja tarjous oli kohtuullinen, lähes halpa mielestäni verrattuna kahteen muuhun. Itse maksettavaksi jää 30 %, koska putket jo yli 30 vuotta vanhoja.
14.1. sain paikalle putkimiehen, joka alkoi vetämään taloon uusia komposiittiputkia ettei vettä ala lirisemään laipiossa kulkevista vanhoista putkista. Uudet putkitukset saimme pikaisesti keittiöön ja kodinhoitotilaan ja saunaosastolle.

Kysytte varmaan, missä kävimme vessassa? No, ulkona riu'ulla! No ei vaiskaan. Onneksi saunatiloihin oli jätetty vanha wc-pönttö. Saunatilatkin jo kaipaisivat remppaa. Siellä on erillinen tupa/makuuhuone, jossa olen nukkunut rempan aikana. Omakotitaloasujan ihanuus ja kurjuus!

Jos jotakin hyvää niin nyt saamme uusittua wc:n oven, lattiaan kaakelin, seiniin puukuitulevyn, huoneeseen vinyylilankkulattian, uusi wc-pönttö on jo tilattu ja napottaa odottamassa olohuoneen nurkassa pääsemistä hoitamaan tuiki tärkeää tehtäväänsä. Home sweet home -puunkantoteline kuin ilkkuu meille!

Alla kuvia kurjuudestamme. Jotenkin Edith Södergranin runo Vierge moderne sopii tunnelmiini. Alla runo kahtena suomennoksena. Nainen on vahva ja itsenäinen ja selviää narisematta tilanteessa kuin tilanteessa (naurua).

VIERGE MODERNE

En ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, paašipoika ja huimapäinen päätös,
olen naurava kirkkaanpunaisen auringon juova...
Olen kaikkien ahneiden kalojen verkko,
olen kaikkien naisten kunnian malja,
olen romahdusta ja perikatoa kohti otettu askel,
olen vapauden ja itseyden hyppy...
Olen veren kuiskaus miehen korvassa,
olen sielun horkka, lihan kaipaus ja kieltäymys,
olen uuden paratiisin sisäänkäynnin kyltti,
Olen etsivä ja ärhäkkä liekki,
olen vesi, syvä mutta rohkea polviin asti,
olen tuuli ja vesi, jotka yhdistyvät avoimesti vapain ehdoin...
                           - Edith Södergran runoja: Nysalor-kustannus 2017, suom.
                                           Matti Järvinen. Kokoelman runot ovat ilmestyneet  
                                           ruotsinkielisessä alkuteoksessa Dikter, 1916    

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.― Vierge Moderne, Dikter 1916

Ps. Oikeastaan hyvä, kun korva oli tukossa. Tänä aamuna, kun kömmin saunaosastolta tuvan puolelle niin jopas oli äänimaailmaa talossa. Alakerrassa pärpättää kuivauspuhallin kuin vanha Popeda ja yläparvella huokailee epäkuntoon mennyt ups-laite kuin hengenhädässä oleva vanhus, ilmalämmityskoneen ääni hukkuu tähän meteliin, jääkaappi ja pakastinkin äännähtelevät hallitusti.

Remppakuvat ja loskaa

Alkuviikosta remppamiehet kävivät parina päivänä vaihtamassa meille uuden ilmalämmityskoneen vanhan yli 30 vuotta palvelleen tilalle. Silloin kun talomme rakennettiin ilmalämmitys oli edistyksellinen valinta mutta nykyisin lämmönjakokoneiden tekniikka on kehittynyt. Vanhan koneen putkistot lähtevät valitettavasti aika keskeltä taloa, mihin ne silloin suositeltiin asentaa, että lämpö jakaantuu tasaisesti. Ja siihenpä se uusi kone on pakko laittaa ellei halua särkeä lattioita. Onneksi kone on hiljainen ja se on ns. piilossa ja ovipaneelit ovat valkoiset (entisessä beige).

Eipä ehtinyt mökki paljon viilentyä, kun takkauunissa paloi tuli ja ilma oli lauha. Kesällä remontti jatkuu, kun vaihdetaan vesivaraaja uuteen Jäspin ovaalinmuotoiseen 1800 l koneeseen. Siinä hommassa menee varmaankin useampi päivä, koska vanha varaaja on miehen aikoinaan itse tekemä ja se joudutaan ottamaan palasina ulos lämpökeskuksesta. Seinääkin pitää vähän purkaa ja ovi uusitaan samalla. Kuvat huonoja kännykuvia.

Tämä jätekasa ja vanha kone kaatopaikalle menossa

Pihatie oli alkuviikosta tässä kunnossa. Katoltakin rysähtivät lumet juuri autokatoksen eteen mutta onneksi naapuri ehti niitä koneella kipata kauemmaksi. Sen jälkeen on satanut monena päivänä inhottavaa märkää räntää ja se jos mikä on painavaa kolata. Minulla lienee pakkomielle tuosta lumesta. Tykkään, että piha on talvellakin siisti ja siinä sopii autojen kanssa kääntymään ja peruuttamaan. Olen suunnitellut jo pienen lumilingon hankkimista niin ei tarvitse odotella, milloin linkomies ehtii (jos ehtii) meidän pihasta koukkaamaan ja aina käyn kuitenkin jäljet siistimässä.
Blogger ei millään hyväksynyt näitä kuvia tuon ystävävideon jatkeeksi - en tiedä mikä syynä mutta laitanpa erikseen.
                                                     - Beate -

Hyvää Ystävänpäivää remontin keskeltä!

Ystävänpäivä ennen vs. nyt
Hyvää ystävänpäivää! Tässäpä lyhyt video siitä, miten sitä alunperin vietettiin vs. miten sitä nykypäivänä vietetään ;)
Julkaissut Kioski 13. helmikuuta 2016

Hyvää ystävänpäivää! Tässäpä lyhyt video siitä, miten sitä alunperin vietettiin vs. miten sitä nykypäivänä vietetään.

Alkuviikosta remppamiehet kävivät parina päivänä vaihtamassa meille uuden ilmalämmityskoneen vanhan yli 30 vuotta palvelleen tilalle.

Eipä ehtinyt mökki paljon viilentyä, kun takkauunissa paloi tuli ja ilma oli lauha. Kesällä remontti jatkuu, kun vaihdetaan vesivaraaja uuteen Jäspin ovaalinmuotoiseen 1800 l koneeseen. Siinä hommassa menee varmaankin useampi päivä, koska vanha varaaja on miehen aikoinaan itse tekemä ja se joudutaan ottamaan palasina ulos lämpökeskuksesta. Seinääkin pitää vähän purkaa ja ovi uusitaan samalla. Kuvat huonoja kännykuvia.

Tämä jätekasa ja vanha kone kaatopaikalle menossa

Pihatie oli alkuviikosta tässä kunnossa. Katoltakin rysähtivät lumet juuri autokatoksen eteen mutta onneksi naapuri ehti niitä koneella kipata kauemmaksi. Sen jälkeen on satanut monena päivänä inhottavaa märkää räntää ja se jos mikä on painavaa kolata. Minulla lienee pakkomielle tuosta lumesta. Tykkään, että piha on talvellakin siisti ja siinä sopii autojen kanssa kääntymään ja peruuttamaan. Olen suunnitellut jo pienen lumilingon hankkimista niin ei tarvitse odotella, milloin linkomies ehtii (jos ehtii) meidän pihasta koukkaamaan ja aina käyn kuitenkin jäljet siistimässä.
                                                     - Beate -

Pihassa käpsehtiessä, keskeneräisiä juttuja, koirulikin ihmetteli touhuja!

Tässäpä se meijän keskeneräinen kesäkeittiö ja näin ulkoapäinhän se näyttää valmiilta, mutta

kun sisään astuu niin kaikki on jäänyt kesken - paistinpannukin nököttää hellan tasolla kuin odottamassa, että joku tulee kohta ruokaa laittamaan. On käyty mehuja keittämässä, kun on MehuMaija jätetty tiskipöydälle.

Aurinko on polttanut räsymatot värittömiksi ja takaosan lattia on lautoja vailla. Sohvavanhukset odottelevat istujia mutta ketään ei näy! Autiuttaan seinät kumajaa, ikkunoista kevät sirkuttaa sisään, lämmittääkin jo. Tuttu astuja on poissa,

joka piirsi ja suunnitteli kaiken - silloin oli ääntä ja hyörinää, sirkkeli lauloi ja ruuvit pyörähtelivät iloissaan panelien sisään. Kahvipannu porisi liedellä ja letut paistuivat kaasupolttimella.

 Otinpa kuvan muistoksi vanhoista ruoka- ja leivontaohjeista. Kaikkea sitä kaappien kätköihin säilöö. En ihan kaikkea raaskinut pois heittää mutta nämä lähtevät.

 

Ihana arvontavoitto Annelta Elämänimietteet blogista. Keittiöpyyhe, servettejä, rannekoruja ja tuo alimmainen on kiva kassi vintagekuvilla.

 

Uudet ikkunat tulivat jo pihaan. Kätevästi sujui lastin purku ja ehjiä olivat.

Naapurin koiruli kävi ihmettelemässä ihmisten touhuja. Olikohan rotu belgian paimenkoira - sanokaa, jos olen väärässä (muisti jo heittää).
Ja kiitokset taas jokaikiselle kommenteista muikkupostaukseen. ♥♥☺☺
Täällä sataa räntää, äsken solttupoika kävi keräämässä sotainvalideille rahaa. Ei ollut kukkarossa kuin 5 euroa antaa mutta edes jotakin ja senkin kolikoista sain kasaan.

                                              Beate

Kivikasasta takkauuni!

Uunin osat tulivat ehjinä perille ja sisäänkantaminen hoitui mallikkaasti, kun oli kaksi riskiä miestä. Tässä kuvassa näkyy vanhan leivinuunin pohja ja nykyinen takkauuni on tuskin puolet niin syvä ja myös kapeampi

Muurari ja apupoika kasasivat uunin kahdessa päivässä.

Tässä kuvat valmiista uunista. Tavaroita nyt joutuu siirtelemään edestakaisin mutta on kuitenkin mukavampi asustella ennen seuraavaa vaihetta eli ikkunoiden vaihtoa. Tilasimme ikkunapaketin Pihlavan Ikkuna Oy:ltä ja hintakin oli kohtuullinen. Kilpailu ikkunoiden valmistajilla on kovaa ja yleinen taloustilanne on laskenut hintoja jonkin verran. Ikkunat asennetaan viikolla 17 ja sen jälkeen onkin vuorossa lattia olohuone-, keittiö- ja käytävätiloihin. Sauna tässä talossa on jo kerran uusittu mutta toiveissa on saada sinnekin vähän toisenlainen ilme ja kenties poreamme.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa. Ensi viikolle on luvannut lauhaa säätä ja pilviverhon takaa voi aurinkokin viimein näyttäytyä. Pitkään se on ollutkin piilossa!

 

Remonttia ja muuta keskeneräistä ym.

 

 Valmiita ja keskeneräisiä sukkia. Tykästyin valepalmikkosukkamalliin ja niitä valmistuikin usea pari. Nyt on meneillään tuo valkoinen pitsi-palmikkomalli.

 

 

Lattialaminaatit ja uudet wc-kalusteet saapuivat pari viikkoa sitten pihaan. Asennus alkaa vasta huhtikuun lopussa. Askaretta siis riittää :). Mielestäni laminaatin valinta onnistui nappiin. Valitsimme KartimaCollectionin mallistosta 8 mm paksuisen vaalean vaahteran. Laitan sitten joskus kuvia, kun lattia on valmis.

Tällä hetkellä yläparven portaat pötköttävät olohuoneen lattialla, koska seinä tapetoidaan ja maalataan. Tuo ikivanha levydekki lähtee myös tästä huushollista. Siellä näkyy olevan vielä vanhoja vhs-leffoja, joita olen viskannut jo suurimman osan roskiin.

 

 Leffat odottavat katselua. Sitten kun se rauhallinen hetki koittaa, niin uppoudun nautiskelemaan näistä ja joitakin katsomattomia on kiintolevytallentimellakin. Tänään tein pihassa pari tuntia lumitöitä ja kävin vielä puhdistamassa tienvarren heittolaatikon edustan. Kerrassaan mainiota hyötyliikuntaa. Meillä on iso ja painava lumikola ja sillä työntelin lumet penkoille. Veltostunut yläkroppa sai bodausta :).

Hyvää viikonloppua lukijoilleni ja piipahtajille. Kiitos sydämistä Minttuli ja seija. Laitan ne seuraavaan postaukseen.
------------
"Olen minä onnellinen;
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.

Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty
vaikka se polttaisi tulena."
-------------             Laulu tummana tulevi 1976 - Matti Rossi -