lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua 2017!


Vietämme valkoista joulua Pohjois-Savossa. Tänään satoi lunta lisää, joten ajokeli on ollut huono joululiikenteelle mutta toivottavasti jokainen tiellä liikkuja on päässyt turvallisesti joulun viettoon.
Toivotan kaikille blogissani piipahtaville Oikein Rauhallista Joulua!
Alla katkelma runoilija Pertti Niemiseltä radion tilaamasta joulurunosta. Tarkkaa vuotta en tiedä mutta Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman ensimmäinen lähetys oli 7.10.1967. Runo on julkaistu samannimisessä kokoelmassa vuonna 1978.
III
Taitaa jo riittää voikukista: halusin vain sanoa
että minulle joulu on näkymättömistä ylenevän auringon
ja tihentyvän valon juhla
niin kuin pohjoisen ja kristityn maan asukkaalle
on sopivaa.
Lapsena etsin taivaalta joskus joulutähteä;
jos olisin nähnyt sen, en olisi hämmästynyt
niin kuin Kepler tai Brahe; oikeastaan en usko,
että hämmästyisin nytkään. Ehkä sentään tuntisin
havainnontekijän huimausta.
IV
Mikään tässä maailmassa ei ole itsestään selvää,
ei edes se, että aurinko nousee huomenna:
uskon varassa on moni asia. Kun on päästy jouluun saakka,
kuljettu pimeät tiet pakkasessa, tarvitaan uskoa:
olkoon tähti
tai kynttilä kuusen oksalla,
olkoon lumikide tai kukka hangella: uskon varassa
se leimahtaa. Ja minä uskon, että jouluna,
vaikka olisikin paljon lunta ja maa jäässä
ja vaikka onkin pimeää,
elämä paisuu lumen ja jään ja pimeyden alla.
Aattona tekee mieli ottaa lapio ja kaivaa reikä lumeen
ja aina roudan alle; tekee mieli mennä yöksi metsään,
kuunnella siiven havinaa, etsiä jälkiä hangesta, nähdä elämää.
V
Minä puhun omista jouluistani, muistelen omia kuusiani,
en minä pysty puhumaan yleisesti,
yleiset puheet ovat puhetta olemattomasta:
jokainen näkee tähden ja auringon yksin,
tuntee yksin huimausta.
Meiltä puuttuu yhteinen silmä tai se on sokea,
kranaatin repimä tai pimeyden surkastuttama:
asia jota kannattaa surra ilon juhlanakin,
sokea silmä.
Leimahtakoon tuhat novaa, leimahtakoon kymmenentuhatta
                                                                                aurinkoa
jouluna tämän pimeän ajan keskellä,
tämän pimeän ajan keskellä, keskellä talvea, jouluna.

maanantai 18. joulukuuta 2017

'Joulupajunkissoja', vanhoja kuvia ja Human dokumentti

 Hups, liukastuin...ei tarvitse nauraa




Joulupajunkissoja pihassa. Yllä olevat kuvat otettu omasta pihapiiristä. Lunta on meillä ihan kivasti, 35 cm ilmoitti lähimittausasema. Pikkupakkasta luvattu jouluun asti
 Mummoni kuvassa naisista toinen oikealta. Kuvassa on Kärkkäinen & Putkonen Oy henkilökuntaa. Liikeyrityksellä toimi saha ja mylly Iisalmen Luuniemellä vv. 1918-31. Jokin juhlapäivä on, koska Suomen liput on nostettu salkoihin.
 Äitini 2. rivi keskellä Iisalmen yhteiskoulu v. -38. Sota alkoi seuraavana vuonna ja äidin koulu jäi kesken
 Tästäkään kuvasta en paljoa tiedä ja kuka on arkussa. Äiti seisoo arkun vieressä vaalea mekko yllään ja äidin äiti kuvassa heti oikealla edessä
 Äitini pikkulottakuvassa
 Hilkka ja Juho Juutisen häissä. Mummoni sinisellä pisteellä merkitty ja äiti pikkutyttö vieressä
 
 Lyydia-mummoni ja hänen tyttärensä Elsa ensimmäisestä avioliitosta, vuosi ehkä 1923 tai -24
Keskellä istumassa Lyydia-mummo kukkakimpun takana äiti sylissään ja sisar Elsa vieressä, vuosi noin 1931?
 Äitini Elli Marjatta 1 v
 Lyydia-mummo, Elsa tytär ja äidin isä Paavo Kauppinen, vuosi ehkä 1924
 Matkustajakoti Otava, jossa äidin äiti oli töissä, mummolla valkoinen esiliina ja huivi päässä, omistajat Hilkka ja Juho Juutinen kukkapuketin takana ja äitini ja Elsa-sisko siitä heti vasemmalla
Tästä kuvasta en muuta tiedä kuin että äitini istuu pikkupojan vieressä ja jalka vippasee, vuosi ehkä 1930

Nämä vanhat kuvat toimivat kuin aasinsiltana Human dokumentille, joka esitettiin Yle Teemalla la 16.12.2017.
Mitä on olla ihminen? Valokuvaaja Yann Arthus-Bertrandin suurelokuva Human kertoo meistä ja planeetastamme 63 kielellä.
"Olen yksi ihminen seitsemästä miljardista. 40 viime vuotta olen valokuvannut planeettaamme ja sen inhimillistä monimuotoisuutta, ja minusta tuntuu että ihmiskunta ei edisty. Me emme kykene elämään yhdessä. Mistä se johtuu? En etsinyt vastausta tilastoista tai analyyseistä vaan ihmisestä itsestään."― Yann Arthus-Bertrand
Täältä voitte lukea lisää dokumentista ja se on katsottavissa Yle Areenassa.
Dokumentti oli mykistävä, liikuttava, upeat kuvat planeetaltamme, koskettava musiikki ja tuntui kuin kuin jokainen haastateltava olisi puhunut suoraan minulle omasta elämästään. Arthus-Bertrand kiersi tiiminsä kanssa maasta toiseen kolmen vuoden ajan ja haastatteli yli 2000 ihmistä. Jokaiselle haastateltavalle esitettiin samat neljäkymmentä syvästi henkilökohtaista kysymystä, jotka risteilivät uskonnon, rakkauden, työn, väkivallan, seksuaalisuuden ja perheen kaltaisten isojen teemojen ympärillä. Lopputulos on puhutteleva. Haastattelujen kautta piirtyy simppeliydessään vavisuttava, rumankaunis kuva maailmasta, jossa elämme. Dokumentin ydinajatus lienee: mikä meistä lopulta tekee ihmisiä?

Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
(Maa, 1987, Tommy Tabermann)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Vanhat kuvat vuosilta 1950-1960 - Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 100 v

Isäni vasemmalla
 


Urho ja Sylvi Kekkonen Pohjois-Savon messuilla - keitähän ovat nuo kaksi rouvaa


Isä istumassa toinen oikealta


Meidän perhe


Isä ja äiti kuvassa vasemmalla




Luokka 1 A
Suomi minut synnytti, maailma imetti.
Meret ovat silmiäni, koivut ääneni,
köyhät ja kärsivät sisariani,
rauha rakastettuni.
Kauan odotit minua, kehtoni,
keinuta minua vielä kerran,
keinuta, keinuta kohtuun asti.
Isäni nimi on työ, siksi ovat
minun varpaani mullassa.
Äitini on hellyys, siksi
on pääni tähdissä.
Keinu, kehtoni, keinu,
poikasi kyynel on kirkas.
Ja kotini hellassa tuli
ja seinällä Viipurin linna.
Kattilassa kaali
ja kaapissa joskus
puolikas pöytäviinaa.
Jauhosäkin takana kerran hiiri,
mutta kirjahyllyllä aina
työväen viiri.
Jauhosäkin takana kerran hiiri,
mutta kirjahyllyllä aina työväen viiri.
Keinuta, kehtoani, keinu, poikasi kyynel on kirkas
ja kohta hän lähtee kauas, kauas pois.
Sillä Suomi minut synnytti, maailma
verellä ja pääskynmaidolla imettää.
                                    - Tommy Tabermann: Päivä päivältä rakkaampaa,
                                                                     1975 -
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...