tiistai 8. elokuuta 2017

Päivä Valamossa ja M/S Sergeillä

Heinäkuun loppupuolella vietimme päivän Valamossa Heinävedellä ja kävimme kolmen tunnin risteilyn Juojärven kauniilla reitillä. Laiva kääntyi Varistaipaleen kanavalla takaisin mutta välille mahtui myös Taivallahden kanava. Olikin vierähtänyt yhdeksän vuotta viime käynnistä mutta luostarialueella oli kävijöitä paljon, jopa pari bussilastillista purkautui ruokailemaan samaan aikaan kuin me. No odotimme kiltisti jonossa ja nopeasti ruuhka purkautui. Valamon suosio näkyy kestävän ajassa. Hiljentyminen kesäaikaan alueella ei oikein onnistu ja kun emme ole ortodokseja piipahdimme kirkossa ennen päivän rukouspalvelusta.

Valamossa järjestetään myös Askel hiljaisuuteen -retriitti 25.- 27.8.2017. Nykyinen elämäntapa, joka tähtää kaikessa yhä parempiin tuloksiin, johtaa kilpailutilanteisiin ja päivittäiseen kiireeseen. Ei jää aikaa pelkästään olemiseen, jota pidetään ajan hukkaamisena. Oleminen ei kuitenkaan ole toimettomuutta. Hiljaisuudessa ihminen kohtaa vapaasti omat ajatuksensa ja tunteensa ja tajuamalla omat sidonnaisuutensa kykenee vapautumaan kuluttavista ja ahdistavista toimintatavoista ja ajatusympyröistä. Toinen kurssi on Kaunis minä 8.- 10.9.2017, jonka aikana on tarkoitus kehittää omaa identiteettiä vahvemmaksi ja positiivisemmaksi. Kielteinen minäkuva aiheuttaa varauksellisuutta, pelkoja sekä negatiivisia tuntemuksia itsestä sekä ympäristöstä ja voi vaikeuttaa mm. työelämässä selviämiseen.

Tällä kertaa emme poikenneet viini- ja matkamuistomyymälään. Tavaraa en enää matkoilta haali ja mottomme on elämykset, joihin kuuluu myös hyvä ruoka. Nurmikentälle oli jätetty valkoapila kukkimaan, jotta mehiläiset saavat mettä ja hunajaa käytetään liköörin valmistukseen.




Luostarin puutarhan kukkaloistoa. Oli jo yksityisaluetta mutta hiukan zoomailin. Ulkolaiset turistit eivät suomenkielistä kieltotaulua ymmärtäneet.

Pyhän Nikolaoksen tsasouna laivarannassa



Laiva lähestyy Taivallahden kanavaa. Pitkälle risteilylle ei ollut tunkua ja olikin mukava, kun yläkannella istui vain muutamia turisteja




Varistaipaleen kanavalla laiva pysähtyi noin puoli tuntia ja moni kävi hörppäsemässä kioskilla kahvit tai syömässä jäätelön.


 Lähdössä paluumatkalle
 Epäonnistunut kuva Matkamiehen rististä. Ristin edessä on neljän vesitien risteys. Yksi tulee mereltä 14 kanavan kautta. Toinen haara jatkuu pohjoiseen Kaaville saakka ja kolmas itään Outokumpuun. Luostariin mennään jokseenkin etelään. Tämä risti on katettu kahdeksankulmainen pohjoisvenäläinen ortodoksiristi. Tämän ristin tienoille päättyy myös luostarin maa-alue, jota on kaikkiaan noin 350 ha.
 Juojärveä. Millään muulla vesireitillä Suomessa emme pääse yli 100 metrin korkeuteen meren pinnasta. Juojärven reitti on 65 km pitkä mutta sen varrella ei ole yhtään teollisuuslaitosta eikä kaupunkia. Täällä ei ole myöskään suuria viljelysalueita ja varsin vähän kesämökkejä. Tästä johtuu, että järven vesi on parin muun järven lisäksi koko Itä-Suomen kirkkainta. Juojärvi on nimensä mukainen: Juo järvi! Luostari otti juomavetensä yli 50 vuotta suoraan järvestä.
Laiva kääntymässä luostarin laituriin. Ilma oli pilvipoutainen eikä tuullut kovin. Kaikkinensa onnistunut reissu. Kotona olimme vasta iltayhdeksän paikkeilla ja aamusta starttasimme jo kahdeksan jälkeen.

Elokuun aamu ja sumua sen verran
että taivas lähtee rannasta.
Ilma on persikanpehmeä
ja suu maistaa kaikki värit,
pois menevän kesän tuoksu on lehdissä,
ruohon vihreä luopunut.
Olet huikean onnellinen
etkä välitä onko se elämän
vai kuoleman himoa.
                                 - Helena Anhava -
Oikein ihanaa elokuun alkua lukijoilleni. Illat vierähtävätkin Lontoon MM-yleisurheilukisoja seuraten :).
Aamu-usva tänään 8.8. kotipihasta kuvattuna

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Outokummun vanha kaivos, elämysretkeilyä 15.7.

Outokummun vanha kaivos on elämyksellinen käyntikohde sille, jota kiinnostaa vanhat tehdasmiljööt, koneet, historia, teollinen toiminta Suomessa. Jo kaivosalueelle astuminen saa mielikuvituksen liikkeelle - jykevät kivirakennukset on pystytetty 1900-luvun alussa, maan alle pääsee kulkemaan vanhassa kaivostunnelissa ja yläilmoihin voi kavuta torniin reippaat 220 porrasaskelmaa ihailemaan kaivoskaupunkia. Kaivoksen ympärille syntyi kaupunki ja kaivoksen
tuotolla maksettiin suuri osa sotakorvauksista.

1910 vuonna löydettiin mäestä poikkeuksellisen rikas kuparimalmiesiintymä joka oli yhteensä noin neljä kilometriä pitkä, 400 metriä leveä ja 40 metriä korkea. Esiintymän ympärille syntyi Outokumpu Oy.
Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamaan, joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen.

Suomen teollisuuden kehitys oli 1930-luvulla nopeaa. Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930–50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Outokummun kaivos oli kuitenkin koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937–1953 932 hengestä 1142 henkeen. Vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta ja
Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista.

Vanhan kaivoksen toiminta loppui v. 1954, jonka jälkeen malmia louhittiin Keretissä, joka oli avattaessa Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Keretin kaivostoiminta päättyi v. 1989.
Nykyään Vanhalla Kaivoksella toimii Outokummun kaivosmuseo, jonka tehtävänä on tallentaa ja esittää suomalaista kaivostoimintaa 1910-luvun alusta nykypäivään.
Outokummun kaivoksen alueella on toiminut vuodesta 1982 alkaen matkailukeskus ja museo. Museotunneli louhittiin vuonna 1985. Uutta tunnelia louhittiin syksystä 2013 kevääseen 2014. Uudessa tunnelissa on suomalaisesta nykyajan kaivostoiminnasta kertova näyttely sekä maanalainen kivinäyttely.

Outokummun mineraaliesiintymän päällä kerrotaan palaneen virvatulia, joiden ansiosta olisi tiedetty kaivaa juuri oikeasta kohdasta. Valoilmiöt ovat ilmeisesti johtuneet mineraaleista. Ennen malmin löytymistä "Outokumpua" eli kaivoksen paikkaa kutsuttiin nimellä "Vaara", onhan kumpu jyrkkänä mäkenä erilainen kuin muut.Vanhan kaivosalueen kehittämiseen matkailutarkoituksiin on sijoitettu vuosien varrella miljoonia euroja. Matkailualueelle myytiin v. 2016 vajaa 14 000 lippua, joka on liian vähän kattamaan pääomakustannuksia.

Kiistoista huolimatta Aarrekaupunki-projektia jatketaan ja tavoitteena on, että muutaman vuoden kuluttua Vanhalla Kaivoksella vierailee yli 100 000 kävijää.
Osa Rääkkylän Kivisalmesta löytyneestä malmilohkareesta, joka johti Outokummun malmin löytämiseen 17.3.1910. Koko siirtolohkareen painoi 15000 kg sisältäen kuparia 750 kg, rautaa 5000 kg, rikkiä 8700 kg, hopeaa 180 g ja kultaa 16 g.
Nostokonehuoneesta ohjattiin nostolaitteita. Vaijerit menivät sieltä kaivostornin kautta kaivoskuiluun, jossa henkilöhissit ja malmikapat kulkivat
“Appelsiinikahmurit” joita käytettiin malmirikasteen lastaamisessa junavaunuihin.
Kolme Vihannin kaivoksessa käytössä ollutta malmipyttyä. Niillä nostettiin malmia ja kuljetettiin kaivosmiehiä?! maan alle kaivoksen rakennusvaiheessa 1952-54


Vanha kaivostorni



Yllä olevat neljä kuvaa otettu tornista. Ylimmässä näkyy Keretin kaivoksen torni. Vuonna 1995 purettiin kaivoksen tuotantolaitokset ja pystyyn jätettiin vain torni, joka on suojeltu rakennnussuojelulailla. Keskimmäisissä kuvissa näkyy mm. lasten kaivoksen ulkoilu- ja leikkialuetta mm. kivoja leikkimökkejä. Alimmassa kuvassa näkyy rikastamorakennuksia ja vasemmalla Suomen vuoriteollisuuden kehittäjän vuorineuvos Eero Mäkisen kunniaksi 24.5.2010 nimetty kivipuisto.






Yllä olevat kuvat rinnerikastamoalueelta. Rinnerikastamo rakennettiin kummun etelärinteelle siten, että nostotornista saatu malmi oli helppo siirtää kuljettimella rikastamon ylimpään osaan, josta se omalla painollaan valui portaalta portaalle prosessin eri vaiheiden läpi.

 Eero Mäkisen puistoa
 Nykyisen ravintolarakennuksen edessä näpätty
Kaivosmuseo, entinen kaivostupa jossa oli pukukopit 400 miehelle sekä isot pesukoneet.


Tuulessa heiluvat vanhat kuvat  ja ruosteinen polkupyörä kertovat omaa tarinaansa yli sadan vuoden ajalta. Tunnelin äänitehosteet saivat kaivoksen elämään kuin silloin ennen, kun kaivostyömies käytti valonaan karbidilamppua ja jos lampun valo sammui tuli täysin pimeää. Eipä siinä auttanut muu kuin pistää tupakiksi ja odottaa seuraavan työvuoron saapumista.
KALLIOPOHJA
I
Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuteni kalliopohja,
joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan
puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.
Särmistä, kalliosta, hongasta
syntyy ja elää kieli
talven pitkin sanoin,
lumen lyhyin, se on meitä,
se elää taivaan alla.

IV
Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,
kova kamara ja ruoho,
raivattu maa ja tähkät.
Elävien mieli saa rauhan
niiden leposijoilla, jotka ovat
työnsä jo tehneet. Graniittia
sielläkin ja elävää, kasvavaa
sen kupeella ja tuulen mahtava laulu
pohjoisen taivaan alla.

                           (Helvi Juvonen 1955)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...