lauantai 16. maaliskuuta 2019

Lauantain tajunnanvirtaa

On tie jota kukaan ei ole kulkenut
ennen sinua.
Ehkä se on sinun.
Jos löydät sen, se on sinun.
Sitä ei ole mutta se syntyy kun
sinä kuljet sitä.
Kun katsot ympärillesi se on poissa.
Kukaan ei tiedä miten olet päässyt tähän, kaikkein
vähiten sinä itse."
-Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa

Kissed by the sun John Pototschnikin maalaus henkii kesäpäivän rauhaa. Kuva on kuin kadonneesta maailmasta, hiekkatie, kotitie siellä jossakin...
Artist Ewing Paddock's three-year project of painting people on the London Underground. Kuva: Pinterest
"Elämän naamiaiset
Ihmiselämä on purjehdusta kohdusta hautaan. Jo lähtösatamassa ruumiskirstu on lastattu laivaan ja kehto kulkee mukana hautaan asti. Laiva kiertää tuhannen kapakan kautta. Jotkut käyvät niissä kaikissa, jotkut vain viidessäsadassa. Laivan kellona on tiimalasi. Se ei mittaa juoksevaa aikaa, vaan aika täyttyy. Jokainen hiekanjyvänen hioo ihmistä yhä enemmän itsensä näköiseksi. Aika ei kulu, se kuluttaa. Kun kaikki hiekka on valunut, meri muuttuu kultaiseksi. On saavuttu kotiin."
- Martti Lindqvist: Pidot peilisalissa, Kirjapaja 1989-
 Maalaus espanjalaisen Montserrat Gudiolin, synt. 1933
Eeva Kilpi: Ennen kuolemaa

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut
on itse asiassa sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään.
Ja että suuri osa on olemattomuutta
ja tämä rahtu, elämä vain kontrasti sille.
Hetkittäin olemattomuus herkistyy
ja tajuaa itsensä.
Ei siltä ilmiöltä voi vaatia jatkuvuutta.
Mutta että sai kokea sen,
että voi lukea sen,
että voi laulaa sen ja kirjoittaa,
että sai maalata sen ja soittaa,
että sai tanssia ja valokuvata,
että sai näytellä sitä,
itkeä sitä ja nauraa,
pilkata sitä ja rakastaa,
ja että se koski niin,
ja että sitä inhosi ja vihasi,
ja että siitä luopuminen kammottaa niin,
synnyttää sellaisen autiuden...
...ja että suru

Loppukevennyksenä savolaisvitsi. Olen itse perin juurin savolainen.  Nauratti itseänikin, kun putkimies soitti yhtenä aamuna ja olin vielä nukkumassa. Putkimies kysyy: Herätinkö? ja minä vastaan: Et oikeestaan! Häntä tuntui kovin huvittavan tuo sanontani. Otapa siitä sitten selvää herättikö hän vai ei! Nyt piti ihan miettiä otapa -sanan kirjoitusmuotoa. Hassua tämä suomen kieli. Sanotaan syöppä puurosi mutta kirjoitetaan syöpä puurosi! Menihän se nyt noin? (naurua!)

Musiikkina Bob Dylania, Like a rolling stone. Kertoo naisesta, joka kerran oli rikas ja menestyvä mutta kas vain tänään “with no direction home, like a complete unknown, like a rolling stone.”

Remppa on edennyt ja wc on täysin valmis. Huoneessa vielä viimeistellään itse seinäpaneelien maalausta.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kun paise puhkesi, Herra ymmärräthän, heillä ei ole aikaa

Olette varmaan seuranneet viime viikkoina vanhustenhuollon ympärillä vellovaa keskustelua. Niin olen minäkin. Vertaisin tilaa paiseen puhkeamiseen ja runsaasti nyt valutellaan märkää sen sisältä. Sekaannuksen tilassa ollaan ja vanhusten hoivasta on tullut raju bisnes laadusta välittämättä. Viime vuosina kunnat eivät ole satsanneet vanhuspalveluihin yhtään vaan tosi sairaatkin mummot ja papat on jätetty asumaan koteihin, joissa kiireinen kotipalvelu piipahtaa. Minullekin eräs yksityisen kotipalvelun työntekijä sanoi, kun ihmettelin, miksei edesmennyt äitini jo pääse laitoshoidon piiriin, että ei E ole vielä niin huonossa kunnossa, kun ei ole kakkaa lattialla eikä seinillä. Hän ei siis ollut tarpeeksi sairas.

Jari Tervo (HS kolumni 17.2. Vanhuus on rikos ja siitä mummia nyt rangaistaan) laittaisi mummot ja papat lattialle makoilemaan niin eivät putoilisi sängyistään ja tilaakin jäisi enemmän eikä hoitajien tarvitsisi yksin yöaikaan nostella kupsahtelevia vanhuksia lattian rajasta. Sänkyihin on kyllä laidatkin keksitty mutta kiireessä nekin unohtuvat nostamatta. Äitini putosi yöllä sängystä yksityisessä hoitokodissa ja joutui vielä kärsimään lonkkaleikkauksen, josta ei enää kuntoutunut. Jossakin vaiheessa aistin, että kaikki ei ollut kunnossa. Hoitajia ei näkynyt enää missään ja kerran kun menimme äitiä katsomaan mummot ja papat olivat syömässä vetistä perunamuusia mehulasi vieressä. Vaihtamattomista vaipoista tuoksahti ruokailun lomassa aromeita ilmaan.

Kun kunnat eivät enää välittäneet vanhuksistaan yksityiset hoivayhtiöt alkoivat rahastaa itselleen voittoja. Riskejä ei ole, sillä jos vanhuksella ei ole varaa vuokraan, maksaa sen Kela ja lopun kustantaa kunta. Kunnissa päättäjät ovat helpottuneita. Kunta saa pikavoiton eikä tarvitse itse investoida. Inhimillisyys on kauan sitten unohdettu voiton maksimoinnissa mutta että näin tapahtuu vanhusten ja heikompiosaisten kustannuksella on jo moraalinen rappio. Kauniisti hymyään väläyttävä vastavalittu toimitusjohtaja käy telkussa selittämässä, miten virheistä on otettu opiksi ja kaikki muuttuu. Vaalien alla eduskuntaan pyrkivät odottavat jo kiihkeästi pääsyä toreille kansan pariin ja harjoittelevat myötätuntoilmeitä peilin edessä.

Hyvinvointivaltion nuoret ilmoittavat, että aikovat rikastua sijoituksilla ja tekevät palkkatyötä korkeintaan nelikymppisiksi ja viettävät loppuelämänsä jossakin lämpimässä maassa tequila sunraisia siemaillen. Kukas meidät sitten hoitaa?

Mikä siis ratkaisuksi ongelmaan, kun hyvinvoinnin keskellä kasvavia nuoria ei kiinnosta vaipanvaihto eikä työ, missä kädet likaantuvat. Ehdottaisin, että Suomeen rekrytoidaan hoitajia Aasian maista, Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta, Marokosta. He ovat eläneet toisenlaisessa kulttuurissa, missä vanhuksia arvostetaan ja heille on suorastaan kunnia-asia saada palvella vanhoja ihmisiä. Naapurissani asuva marokkolainen mies näki minun tekevän lumitöitä ja hän oli heti tarjoamassa apuaan. Luin äskettäin lehdestä, miten vanhukset tykkäsivät Filippiineiltä tulleista hoitajista, heidän iloisesta luonteestaan ja palvelualttiudestaan. Ei suomalaiselta hoitajalta helposti hymy irtoa. Mummot ja papat nostetaan kiinnisidottuina (etteivät kellahda nokalleen) pyörätuoliin ja tuoli työnnetään lähelle tv:tä - siinä teille viriketoimintaa.
 
Toinen ratkaisu voisivat olla robotit. Tulevaisuusraportin 2018-2037 mukaan Suomeen syntyy noin 200 uutta työpaikkaa samalla, kun vanhoja katoaa. https://yle.fi/uutiset/3-10156148 Valitettavasti en löytänyt sieltä hoivarobotti -nimikettä (vielä) mutta uskoisin, että sadan vuoden sisällä vanhuksia hoitavat jo ohjelmoidut ja puhuvat  robotit. Ja ajatelkaa mitä viriketoimintaa robottikoirat ja -kissat ovat. Niitä voi silitellä ja pitää sylissä, niille voi kertoa huolensa ja ne nyökyttävät päätään viisaan näköisena ja hyrisevät onnellisena. Minä kuuntelisin vanhana niin mielelläni satuja ja tarinoita, joita robottikissa lukee :) vaikkapa Hiiri kissalla räätälinä tai Pieni punahilkka ja jos ne vielä osaisivat laulaa kansanlauluja ja nykyiskelmistäkin tykkäsin.  Toivoo: Beate
Lapsuuden maa: Lauri Pohjanpää

Kun mä kuolen rintaliivini sä saat. :,:
Sillä rinnat taivahaiset
eivät riipu niinkuin maiset.
Kun mä kuolen rintaliivini sä saat.

Kun mä kuolen vanhan pottanikin saat. :,:
Taivaassa ei tarvis säästää,
sen kuin pilven päältä päästää.
Kun mä kuolen vanhan pottanikin saat.

Kun mä kuolen vessapaperini saat. :,:
Sillä taivaass' ei tuu kakkaa,
siellä aineenvaihto lakkaa.
Kun mä kuolen vessapaperini saat.

                                (netistä löydetty)

perjantai 22. helmikuuta 2019

Vuosi alkoi huonosti, riu'ulle jouduttiin!

Lumituiskua, Aapeli-myrsky 1.-2.1., pakkanenkin paukkuu -26 C ja putkiukko tulossa, kinoksia, lunta taas lisää, minä lumityöt (selkä kipeä), lumen syvyys 63 cm (7.2.), lumet rysähtivät tulla koko katolta, äkkiä Topi apuun, vaikka sunnuntai-ilta - remppaukot tulevat aamulla, huoh! (11.2.). Remontti alkoi 11.2., aurinkoista, kevättä kohti mennään jee! Piha kaljamella, vettä sataa (19.2.), toinen korva melkein tukossa ja suhisee ja paukkaa (laitettu Otocuria, p...le meni enemmän tukkoon), no enpähän kuule tuon kuivatuskoneen hurinaa, vasen nilkka kipeä kai nyrjähtänyt. K kävi ja toi 4 litran kattilallisen hernesoppaa, paljon hirven- ja sianlihaa seassa. Keittänyt kymmenen litran satsin. Lattianvaluun päästään 28.2.

Siinäpä äkkiseltään allakkamerkintöjä ja tunnelmia tammi-helmikuulta. Omankodin vesivahinko huomattiin 11.01.2019. Olipa vesi piilossa tehnyt tuhojaan ja me vaan ihmetelty, miksi täällä haisee niin kumman tunkkaiselta kuin kellarinhaju! WC:ssä haju aina voimistui mutta ajateltiin, että putken tuuletus on heikko tms. Minä tiirailin kerran lampun kanssa lattiaa ja listoja mutta ei näkynyt mitään outoa meikäläisen silmään. No viimein poika alkoi tutkimaan WC-kaapistojen takana olevaa jalkalistaa ja kas vain, se oli pullistunut kummasti. Listan irtirepäisyn jälkeen alkoi paljastumaan koko tuhoalue. WC kokonaan uusiksi ja osa tietokone/makuuhuonetta.

Kupariputki oli vuotanut seinän sisällä ja vettä päässyt lattiarakenteisiin (betonilaatta) mutta onneksi ei ollut mennyt seinäeristeisiin. Omakoti rakennettu vuonna 1981. Emme siis ehtineet uusia noita vanhoja putkia. Minä olen varmaan sata kertaa jauhatellut "miksi ei uusittu putkia lämpörempan yhteydessä" ja poika "sinä sanoit silloin, että kyllä ne vielä kestävät." Edellinen remontti oli vessassa vuonna 2014 ja silloin ei näkynyt mitään merkkiä vuodosta, vaikka väliseinää uusittiin.

Vesivahingon tapahduttua otin tietenkin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja sain sieltä käymään Suomen Kuivatustekniikan tarkastajan (niin tärkeä ukkeli!!), joka laati vakuutusyhtiölle raportin vahingon laajuudesta ja sen jälkeen on pyydettävä kolme tarjousta, joista halvimman tehnyt firma pääsee meille töihin. Puheluita soiteltu monta ja aikaa tuhlaantui, kun aloin etsimään tekijää liian kaukaa ja kyselemään mm. yhtä sukulaista töihin. No, lopulta apu löytyi melkein naapurista ja tarjous oli kohtuullinen, lähes halpa mielestäni verrattuna kahteen muuhun. Itse maksettavaksi jää 30 %, koska putket jo yli 30 vuotta vanhoja.
14.1. sain paikalle putkimiehen, joka alkoi vetämään taloon uusia komposiittiputkia ettei vettä ala lirisemään laipiossa kulkevista vanhoista putkista. Uudet putkitukset saimme pikaisesti keittiöön ja kodinhoitotilaan ja saunaosastolle.

Kysytte varmaan, missä kävimme vessassa? No, ulkona riu'ulla! No ei vaiskaan. Onneksi saunatiloihin oli jätetty vanha wc-pönttö. Saunatilatkin jo kaipaisivat remppaa. Siellä on erillinen tupa/makuuhuone, jossa olen nukkunut rempan aikana. Omakotitaloasujan ihanuus ja kurjuus!

Jos jotakin hyvää niin nyt saamme uusittua wc:n oven, lattiaan kaakelin, seiniin puukuitulevyn, huoneeseen vinyylilankkulattian, uusi wc-pönttö on jo tilattu ja napottaa odottamassa olohuoneen nurkassa pääsemistä hoitamaan tuiki tärkeää tehtäväänsä. Home sweet home -puunkantoteline kuin ilkkuu meille!

Alla kuvia kurjuudestamme. Jotenkin Edith Södergranin runo Vierge moderne sopii tunnelmiini. Alla runo kahtena suomennoksena. Nainen on vahva ja itsenäinen ja selviää narisematta tilanteessa kuin tilanteessa (naurua).






VIERGE MODERNE

En ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, paašipoika ja huimapäinen päätös,
olen naurava kirkkaanpunaisen auringon juova...
Olen kaikkien ahneiden kalojen verkko,
olen kaikkien naisten kunnian malja,
olen romahdusta ja perikatoa kohti otettu askel,
olen vapauden ja itseyden hyppy...
Olen veren kuiskaus miehen korvassa,
olen sielun horkka, lihan kaipaus ja kieltäymys,
olen uuden paratiisin sisäänkäynnin kyltti,
Olen etsivä ja ärhäkkä liekki,
olen vesi, syvä mutta rohkea polviin asti,
olen tuuli ja vesi, jotka yhdistyvät avoimesti vapain ehdoin...
                           - Edith Södergran runoja: Nysalor-kustannus 2017, suom.
                                           Matti Järvinen. Kokoelman runot ovat ilmestyneet  
                                           ruotsinkielisessä alkuteoksessa Dikter, 1916    

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.
― Vierge Moderne, Dikter 1916


Ps. Oikeastaan hyvä, kun korva oli tukossa. Tänä aamuna, kun kömmin saunaosastolta tuvan puolelle niin jopas oli äänimaailmaa talossa. Alakerrassa pärpättää kuivauspuhallin kuin vanha Popeda ja yläparvella huokailee epäkuntoon mennyt ups-laite kuin hengenhädässä oleva vanhus, ilmalämmityskoneen ääni hukkuu tähän meteliin, jääkaappi ja pakastinkin äännähtelevät hallitusti.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Tyttö ja tanssiva karhu


Marja-Leena Mikkolan runo Tyttö ja tanssiva karhu (kokoelmasta Lauluja 1979), sävellys Kaj Chydenius, esitys Anneli Saaristo. Upea biisi ja koskettava tulkinta.
Niko Peltonen on blogissaan analysoinut Mikkolan tekstiä, käykääpä lukemassa.

"Vuonna 2005 tehdyssä haastattelussa Marja-Leena Mikkola sanoo runonsa voivan sijoittua mihin maailmanaikaan hyvänsä, sillä "aina on tulta ja sauhua, kauhua ja kuolemaa". Silti taide – runo, laulu, teatteri, sirkus – jatkaa kulkuaan vuosisadasta toiseen. Sen markkinatie on olevinaan keveä, mutta se vaatii veronsa. Syvempään tulkintaan kirjailija ei antaudu, sillä runo "saa jäädäkin vähän salaperäiseksi". Keittiönpöydän ääressä se joka tapauksessa syntyi." (Yle Elävä Arkisto)
Kuva: Pinterest
                                                 

lauantai 5. tammikuuta 2019

Elokuva Tuntematon Sotilas ja talvikuvia



 Uudenvuoden lumituisku ei yltänyt meidän korkeudelle ja säästyimme tuhoilta ja sähkökatkoilta. Lunta tuli kuitenkin ja ahkerasti olenkin heilutellut lumentyönnintä ja kolaa. Naapuri linkoaa isomman alan ja jos on tullut paksu kerros. Minä otan autotallien edustat ja takapihan. Isännällä on samat hommat etäkodissa. Minun auto on ulkopuuvaraston lyhyen lipan alla niin peräpää on lumessa. Lämmityspistoke on kyllä etupuolella, jota pidän kytkettynä pienellä pakkasella noin tunnin ennen käynnistämistä. Tammikuinen aurinko ei lämmitä. Se käy kuin ilkkuen näyttäytymässä, taikomassa edes kuurankukkia ikkunaan ja painuu lämmittämään eteläistä pallonpuoliskoa.
 
Katsoin illalla Yle Areenasta kerralla kaikki viisi osaa ja olin vaikuttunut näkemästäni. Olin katsonut leffan jo aikaisemmin ostamaltani DVD:ltä mutta Yle näyttää nyt lisämateriaalia 1,5 tuntia. Käsikirjoittaja Aki Olavi Rantala on lisännyt uuteen versioon myös kotirintaman tuntoja ja elokuvasta on jätetty pois monia vanhan version kohtauksia. Aku Louhimiehen näyttelijävalinnat ovat onnistuneita miesten osalta, Vesala ei sisäistänyt rooliaan kunnolla.
Elokuvan naisnäyttelijät (Vesala ja Tikkanen) saivat aikaan kohun ilmoittamalla julkisuudessa kokeneensa Louhimiehen ohjaustyylin alistavaksi ja nöyryyttäväksi. Louhimies on pyydellyt anteeksi ja sanonut palkkaavansa psykologin seuraavaan projektioonsa. Tuntemattomassa naisroolit ovat vähäiset; Paula Vesala, Marketta Tikkanen, Annika Stenvall, Diana Pozharskaya, Alina Tomnikov.
Naiset kertovat tulevansa nyt julkisuuteen asian kanssa, koska he haluavat rohkaista naisia puhumaan työyhteisöissä kohtaamistaan vaikeista asioista. Kysyn vain, miksi miehen eivät valitelleet?  He joutuivat niin fyysisesti kuin henkisesti koville kuvauksien aikana; rypivät märkinä ja kylmissään metsässä, hiihtivät talvipakkasella umpihangessa, työpäivät venyivät 10-tuntisiksi ja samaa kohtausta voitiin kuvata monta päivää (mm. raskas suonylitys) .Elokuvasta on näin saatu mahdollisimman autenttinen.
"Myös Antero Rokkana roolissaan loistava Eero Aho myöntää rankan kuvausrupeaman jättäneen jälkensä.
- Kuvausten jälkeen oli kyllä takki tyhjä. Leffan teko on aina intensiivistä, kun kuvataan peräkkäin 10-tuntisia päiviä. Mutta tässä Tuntemattomassa kuvauspäiviä oli melkein kolminkertainen määrä tavalliseen kotimaiseen elokuvaan verrattuna.
- Se oli  fyysisesti raskasta, koska pyörimme pitkin soita kaikkien varusteiden ja aseiden kanssa. 10 tunnin jälkeen ase kaulassa tuntui siltä, kuin olisi ollut siimalla levypainot kaulassa. Eikä kukaan päässyt lepäämään laakereillaan edes pitkien kuvauspäivien jälkeen. Päinvastoin, Louhimies marssitti näyttelijät keskelle korpea.
- Se oli alunperinkin sovittu metodi: kaikki opettelisivat käyttämään sotilasvarusteita ja yöpyisivät puolijoukkueteltoissa. Kyllä sen pitäisi valkokankaalla kasvoista näkyä, että siellä on nukuttu huonosti ja oltu hyttysten armoilla, Louhimies sanoo.
Jussi Vatanen allekirjoittaa ohjaajan metodien toimivuuden. Ne kuulemma palvelivat hyvin tarkoitustaan.
- Olihan se aika erilainen fiilis lähteä huonosti nukutun yön ja kipinävuorojen jälkeen näyttelemään, kuin jos olisi yöpynyt jossain hotellissa ja vetänyt kunnon aamupalat alle. Kyllä se helpotti eläytymistä." (lainaus: Seiska-lehti)
Aku Hirviniemi: Hietanen ja Diana Pozharskaya: Vera
 Eero Aho näytteli Rokan roolin ja Johannes Holopainen Kariluodon
Jussi Vatanen:  Vänrikki Koskela
 
 
 Eero Aho: Alikersantti Rokka
Vänrikki Kariluodon häät 
 Joonas Saartamo: Alikersantti Lahtinen konekiväärimies
 Ohjaaja Aku Louhimies (oik.) Tuntematon sotilas -elokuvan kuvauksissa Suomenlinnassa Helsingissä 15. lokakuuta. Kuva: Heikki Saukkomaa/Lehtikuva
 
 
 Hannes Suominen: Sotamies Vanhala
Laitoin katsellessani kuulokkeet, josta elokuvan äänimaailma herätti koskettavia tuntemuksia. Hyttysen ininät, taisteluäänien hiljennys taustalle kuolema-kohtauksissa kuin ilmaisuna 'nyt kaikki on ohi', ja linnun liverrys kaiken kauhun keskellä. Ajattelin, että kuinka kotoa lähtevä mies/isä/aviomies kasvaa lopulta tappajaksi, kun on pakko. He katsovat kuolemaa silmästä silmään ja turtuvatkin siihen. Toverin menetys surettaa heitä eniten. Korsun hiljaisuudessa on aikaa lukea kotiväen kirjeitä ja vastata niihin. Yritetään valaa rohkeutta puolin ja toisin, kyllä täältä selvitään ja koettakaahan pärjätä siellä kotona. Siis kaikkinensa koskettava elokuva ja en tahtonut saada unenpäästä kiinni, kun mietin leffaa. Tänä iltana aion lukea Linnan kirjan, joka päättyy näin..."Keskipäivään kiivennyt syysaurinko lämmitti maata ja maassa makaavia miehiä. Puolukanvarvut kiilsivät mättäillään. Hiljaa häipyi rattaiden lonkutus häviten kaiken nielevään männikkökankaan hiljaisuuteen. Väsyneet miehet nukkuivat. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
Loppuun laitan koottuja sitaatteja Väinö Linnan kirjasta.

"Älä sinä suotta naista kynällä leppyyttele. Jos se on äitiinsä tullut niin kyllä se antaa. Jos isäänsä ni suorastaan vonkaa."

"Mä en ymmärrä mitään sellasista kaloreista, mutta mun suoleni ymmärtää, että niitä on helkkarin vähän."
"Ja rinnat sill on ennennäkemättömät! Minkälaiset sull on?"
"Saitahan tuo oli eläissään, vaan eipä kuollessaankaan tapojaan muuttanu."
"Nikkelihalvaus on saatanan vaarallinen tauti."
"Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!"
"Anna ny ees pien suol'silakka ku hiukoo nii kovast"
"Voi tuhanne paljo kiitoksia, tälhä oikia sotamies ellää ainaski viiko"
"Mikäs se siel pulisoo? Poikahan se vaan siel juttelee."
"Soat loppuu sotimalla"
"Kolmen tunnin päästä lähdetään. Ne joilla ei ole valkoista nenäliinaa, hankkikoon sellaisen."
"Saatanan kierosilmä, tähtää alemmas."
"Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö. -Honkajoki Lammion kysymykseen "Oletteko mielenvikainen?"
"Ei saa jäädä tuleen makaamaan"
"Hakkaa päälle pohjan poika"
"Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just. (Rokka)"
"Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii. (Rokan vastaus, kun Hauhia kysyy tältä, miltä tuntuu ampua ihmistä)"
"Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on. (Rokka)"
"Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Rokka)"
"Mennään tuon suon yli niin että heilahtaa."
"Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Lahtista ja konekivääriä" - Koskela


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuoden 2011 reissukuvia Nordkappiin kuvia 71 kpl ja loppuyllätys

Aloin yksi päivä etsimään blogistani näitä Norjan matkakuvia mutta eiväthän ne olleetkaan täällä, kun olen aloittanut blogini vasta vuoden 2011 lopussa. Harmillista jälkeenpäin kerätä tietoja paikoista mutta jotakin olen laittanut onneksi ylös almanakkaan ym. lappusille. Reissun olemme tehneet 14.- 19.07., matkakilometrejä 2712, ajoreitti: Koti-Kuusamo-Salla-Kemijärvi-Sodankylä-Ivalo-Inari-Utsjoki-Karasjoki-Lakselv-Honningsvåg-NORDKAPP-Alta-Kautokeino-Enontekiö-Muonio-Pello-Oulu-koti.

Vain muutama päivän kuluttua eli 22.07 Norjassa tapahtui järkyttävä terrori-isku. Anders Behring Breivik tappoi yhteensä 77 ihmistä, joista kahdeksan kuoli oslolaisen virastotalon  edessä autopommi-iskussa ja 69 Utøyan saarella lähellä Osloa. Muistan kuinka kauhistuneina seurasimme uutisista iskua. Olimme palanneet onnistuneelta matkalta, nähneet upeita vuonomaisemia ja pian samassa maassa on kansansuru. Näin uuden vuoden alkaessa kysyy, mihin tämä maailma onkaan menossa? Keskustelimme pojan kanssa joulun aikaan maapalloamme uhkaavista asteroideista ja komeetoista. Jos kappale on tarpeeksi suuri niin se voi aiheuttaa joukkotuhon maapallolla; jopa massasukupuuton. Näinhän on käynyt joskus 65 milj.vuotta sitten, jolloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Totesinkin pojalle, että näin tai jollakin muulla tavalla ihmiskunta tuhoutuu ja elän toivossa, että syntyy jotakin uutta ja ihmeellistä. Ihmisikä on mitätön ajanjakso maailmankaikkeudessa.

Mutta nyt niitä matkakuvia :). Näitä on paljon ja olen parin päivän ajan kerännyt lisää tietoa kuvista ja tarkistanut paikat google-mapista ja säilyttämistäni kuiteista ja muistilapuista. Samalla olen korjaillut kuvia, jotka on otettu ikivanhalla Canonilla, suoristanut ja tarkentanut kuvia. Siis aikamoinen homma jälkikäteen mutta haluan nämäkin muistot talteen tänne blogiini.




Viisi kuvaa Pienen Sallatunturin laelta ja kupeelta. Huomatkaa pupujussi yhdessä kuvassa. Yövyimme Sallassa ensimmäisen yön.
Mäntyvaaran taistelun muistomerkki Kemijärvi-Kuusamo tien varrella, pohjoispuolella noin 20 km Kemijärveltä klo 11:01
 Tästä on löytänyt tietoja ja en saa selvää, mitä laatassa lukee. Otettu klo 12:09
 Sodankylän vanha kirkko (rak. 1689) ja alakuvassa sen alttaritaulu "Ehtoollinen"

 Seuraava pysähdyspaikka Tankavaaran kultakylä
 isäntä valitsee minulle kissankultasormusta, en kelpuuttanut :) aito sen olla pitää

 Kullankaivaja asumuksessaan suuren kultaryntäyksen aikaan v. 1934
 Lähes kolmemetrinen vaskaajapatsas kultamuseon pihalla
 Jutustelua nykyajan kullanhuuhtojan kanssa. Tiukassa on hippujen löytyminen mutta muuten mukavaa ajanvietettä kauniissa säässä.
 Kullanhuuhdontakisojen areenaa
 Jääkärit Lapin sodassa 1944 muistomerkki, Kaamanen
Tanan jokivartta Norjan puolella ja alakuvassa taukopaikalla samoissa maisemissa. Toisen yön yövyimme Ivalossa pikku mökissä eli kolmas matkapäivä alussa

Idrajávri Karasjoki. Kaarasjoki on pinta-alaltaan Norjan toiseksi suurin kunta Ruijan eli Finnmarkin sisämaassa. Kunnan asukkaista noin 80% on saamelaisia. Paikkakunnalla mitattiin 1.1.1886 Norjan alin lämpötila -51,4 astetta.

Stabbursdalenin kauniita jokivarsimaisemia. Täällä yövyimme kolmannen yön kivassa  pikku mökissä, hinta ollut 750 Nkr.







 Maisemia Porsangervuonon varrelta, tie E69 ja tunnelmia

 Pieni tienvarsikirkko

Olemme laskeutumassa Nordkappin tunneliin. Tunneli on merenalainen maantietunneli ja alussa ihmettelimme ja hiukan kauhistelimme, kun auton vauhti vain kiihtyi. Se johtui siitä, että laskeuduimme koko ajan syvemmälle, syvin kohta on 212 m merenpinnan alapuolella ja jyrkkyys 9%. Tunnelin koko pituus on 6875 metriä. Tunneli yhdistää Magerøyan saaren manner-Norjaan. Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1993 ja se avattiin vuonna 1999. Ennen tunnelin valmistumista salmen poikki kulki lautta Kåfjordin ja Honningsvågin väliä. Tunnelimaksu oli kahdelta 192 Nkr.

 Kiva pieni kahvila ennen Honninsvågia. Hyvin norjalaiset ymmärtävät ruotsia, jota osaan pahaisesti puhua, kun tiukka paikka tulee :).







Yksi lyhyt tunneli on ollut vielä ennen Honningsvågin pikkukaupunkia, asukkaita 2465 ja koko Nordkappin kunnassa 3199. Kaupunki on yksi Norjan suurimmista kalastuskeskuksista ja elää kesäisin turismista. Taajamassa pysähtyy pävittäin Hurtigruten-laivalinja ja lentokenttä sijaitsee noin 4 km keskustasta pohjoiseen. Ja kun ollan Norjassa siellä näkyy öljy- tai kaasusäiliöitä vuonojen reunoilla.




 Saksalainen turisti otti meistä yhteiskuvan
 ja tässä isäntä pullistelee, että norjalaisetkin tuntevat hyvän automerkin :)



Viimeiset kuvat Honningsvågista kuningasrapualtaalta. Ilma oli viileä ja pientä tihkusadetta.

Kunnan kuuluisin paikka, jonka mukaan se on myös nimetty, on Nordkapp. Se on Huippuvuoria (Svalbardia) lukuun ottamatta Norjan pohjoisin paikka ja samalla myös pohjoisin Manner-Euroopasta käsin maanteitse saavutettava paikka (71°10'21"N ja 25°47'40"E) Pohjoisen jäämeren rannalla. Kunnan keskustaajama Honningsvåg on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista
Kunnan kuuluisin paikka, jonka mukaan se on myös nimetty, on Nordkapp.
Noin 200 000 turistia vierailee vuosittain Nordkappissa. Hieman vielä Nordkappia pohjoisempana sijaitsee Knivskjellodden, 71°11′08″ N, mutta se ei ole yhtä suosittu vaatimattomamman näköalan ja maantien puutteen vuoksi.
Nordkapp tuli kuuluisaksi, kun englantilainen tutkimusmatkailija Richard Chancellor kiersi sen vuonna 1553 etsiessään koillisväylää.
Nordkappin kunta rajoittuu pohjoisessa Jäämereen, ja se sijaitsee Jäämeren saarilla sekä Porsanginvuonon suulla. Idässä Nordkappin kunta rajoittuu Lebesbyn kuntaan, etelässä Porsangin kuntaan ja lounaassa Moseijan kuntaan.








Kalliotasanne on noin 300 m korkealla ja siitä avautuu mahtavat maisemat Pohjoiselle jäämerelle. Barn av jorden monumentti.
 Kaasutankkeri
 Liuskekivikallioseinämä paluumatkallamme
 Kuvasta näkee, että ei näillä teillä kannata hurjastella. Varsinkin loppupätkä Nordkappiin tuntui jo vaaralliselta, kun linja-ja asuntoautoja tuli vastaan ja joskus väliin ei jäänyt monta senttiä tilaa, toisella puolella saattoi olla jyrkänne. Minulla oli taitava kuski, itse en olisi uskaltanut ajaa ja kuvaaminen oli myös vaikeaa. Piti seurata liikennettä ja ottaa kuva äkkiä auton ikkunasta paikoilla, mihin ei voinut pysähtyä. Skarvberget tunneli on vajaa 3 km pitkä Nordmannsetin ja Repvågin välillä. Tunneli on vanha (rak. 1960-luvulla) ja sen turvallisuus on puutteellinen mm. liian matala, huono ilmastointi-, viestintä- ja sammutusjärjestelmät sekä pelastusliikenteen tarvitsemat kääntymisalueet. Myöskään matkapuhelimet eivät toimi tunnelissa. Nyt jälkeenpäin muistan, että autossa tuli ahdistava tunne kuin ilma olisi loppumassa.

Paluumatkalla olemme yöpyneet Kronstad Camping alueen mökissä Altassa. Kiitos, jos jaksoitte katsella kuvat tänne asti.
Loppuun yllätys. Olin viemässä kirjoituspöydällä ollutta runoilija Eila Kivikk'ahon kokoomateosta kirjahyllyyn ja satuin avaamaan sen sivulta 278  ja  tämä runo oli kuin päätös matkakertomukselleni.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019!

POHJOINEN

Merivirtojen salaisuudet
pysyvät kätkettyinä

ja niin kauan lehtii koivu
pohjoisilla rannoilla,
uupumaton lämpö yltää,
merenkierto

ja hänessä me elämme ja olemme

ja se lehtii, koivu
pohjoisilla rannoilla,
eikä patoa rakenneta lämmölle,
jonka äärellä pohjoinen ranta saa levätä,
pohjoinen meri,
jäätä nimessään mutta sydän sulana.
                       (Kokoelmasta Parvi 1961)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...