perjantai 10. helmikuuta 2017

Mietteitä ystävänpäivän lähestyessä

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

- Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.
Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti.
Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.
– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.
Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä ystävyydestä juuri erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.
– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys. Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.
– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aika koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

No mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?
– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi. Me Naiset ihmissuhteet

Omakohtaisesti parhaat ystävyyssuhteet koin nuoruudessa. Paras ystävä oli samalla luokalla ja vasta lukioaikaan jouduimme linjavalintojen takia erilleen. Mutta ystävyys säilyi.  Olen monesti miettinyt, miksi samanlaista ystävyyttä ei synny aikuisiällä omaikäisistä? Onko syy siinä, että aikuisena meillä on jo elämänkokemusta ja -näkemystä, joka heijastuu persoonallisuuteemme. Emme enää kestä, jos meitä neuvotaan tai arvostellaan tekemisiämme. Pitää löytää ihminen, jolla on samanlainen arvomaailma tai elämäntilanne. Olen hirveän arka avautumaan omista henkilökohtaisista asioista ja tunteistani ja joskus olen purkanut niitä lähes ventovieraalle ihmiselle kuin sille ystävälle.

Varsinkin leskeksi jäätyäni olisin kaivannut myötätuntoista ystävää, joka kuuntelee neutraalisti eikä pyri heti antamaan uusia näkökulmia vaan pikemminkin auttamaan toista löytämään ne itse. Naisten ystävyydessä on aina mukana pieni kilpailu tai kateus ja helposti juoruillaan toisista pahaa. Miesten toveruus kehittyy yleensä tekemisen ympärille. Ystävyys on sivutuote, kun miehillä on yhteinen harrastus. Olen lähes kateellisena kuunnellut miehen juttuja, miten hyvä henki heillä on hirviporukassa, miten herra ja työmies ovat siellä samanvertaisia. Kaikesta muusta voidaan jutella muttei politiikasta, se on kielletty aihe. 

Nykyinen mieskaverini on ehdottomasti paras ystäväni, jolle voin uskoutua kaikesta, itkeä olkapäätä vasten silloin kun siltä tuntuu. Miehen antamat neuvotkin ottaa toisella tavalla vastaan.  Tietenkin hän on myös kumppani, rakastettu, arjen jakaja ja meillä on samanlainen arvomaailma, aineettomat asiat ovat tärkeämpiä kuin materia ja vauraus, olemme luonto- ja maaseutuhenkisiä, emme tanssi tai kapakoi, laitamme paljon yhdessä ruokaa, lenkkeilemme ym. Olen myös huomannut, että mies ei jää vatvomaan ikäviä asioita kuten me naiset, vaan unohtaa ne helpommin.

Suomalaisten arvomaailma on muuttunut, vaikka moni vastaa kysyttäessä tärkeysjärjestyksen olevan perhe, terveys, työ, raha. Nämä ovat kuitenkin heittäneet häränpyllyä, koska ne joilla on työtä, tekevät sitä hullunkiilto silmissä ansaitakseen enemmän ja päästäkseen uralla eteenpäin. Oma terveys on sivuseikka, kunnes se on menetetty ja isä tai äiti eivät ole läsnä, kun lapset sitä eniten tarvitsisivat. "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy)

Oli, oli se lintu. Oli se elävä lintu ja lauloi.
Vaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan.
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu.
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti.
Se oli lintu.
Se oli elävä.
Ja lauloi.
                            - Maaria Leinonen -
 

Gustav Klimt - Death and Life (1916)
Hyvää viikonloppua kaikille.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Lunta, jäätä, aurinkousvaa, rikos ja Sia

Tammikuu on ollut tavanomaista leudompi ja lämpötilojen vaihtelut nopeita. Kovempia pakkasia oli vain ensimmäisellä viikolla. Täällä Savossa oli puuskittaista kovaa tuulta 6.1. mutta varsinainen talvimyrsky koettiin Lounais- ja Etelä-Suomessa merialueilla jopa 14 metrisiä aaltoja 11.-12.1.2017.
Kaksi kuvaa 27.1., jolloin aurinko paistoi paksun usvaverhon läpi koko päivän.






Yllä lenkkikuvia viime viikolta. Harmi, kun kukaan ei ole ajellut moottorikelkalla, että olisin päässyt kävelemään pidemmälle. Toivotaan yöpakkasia, että pinta kovettuu. Lumen syvyys on meidän korkeudella 24 cm. Maaseudulla asuvalle luonto on aina lähellä ja lenkille pääsee suoraan kotiovelta. Näin vanhempana lenkkeily tai muu liikunta on lähes elinehto. Nivelet ja lihakset tykkäävät liikkeestä eivätkä jäykisty, reipas kävely laskee verenpainetta ja fyysinen aktiivisuus vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Liikunnan jälkeinen venyttely on myös hyvä muistaa.

Talveen kuuluvat kirjat ja elokuvat. Mm. Suomi 100-juhlavuoden ohjelmistoa pääsee seuraamaan Yle Areenasta ja Yle tunnuksilla voit lukea toimittajien kirjavalinnat jokaiselta itsenäisyytemme vuodelta. Lukuohjelma ohjaa sinut valitsemaan kirjan, jonka voit lukea ilmaiseksi ja kirjat säilyvät omassa kirjahyllyt -osiossa eli voit jatkaa lukemista omaan tahtiin. 101 kirjan joukosta löytyy monta mielenkiintoista teosta. Elokuvista olen katsonut vanhoja Fennada-klassikoita - Jokin ihmisessä, Kultainen vasikka, Punainen viiva. Aihealueet linkki.

Tammikuussa hurahdin myös katselemaan Hinterlandia (Syrjäinen maa) Netflixistä. Rikossarjojen katselu oli pitkään unohduksissa mutta tämä imaisi mukaansa ja yksi syy on mahtavat walesilaiset maisemat. Harmi, kun sieltä ei löydy vielä 2. kautta, joka meni ohi jo Yle Areenasta. Tiistai-iltaisin napotan tv:n ääressä kuin tatti ja syy on Poldark-sarja. Oih ja voih että britit osaavat ja mikä 'namupala' Aidan Turner pääosassa!
L-P & M, 1975
Netflixistä löysin sattumalta myös upean yhdysvaltalais-irlantilaisen elokuvan Angela's Ashes v. 1999 (Seitsemännen portaan enkeli). Elokuva pohjautuu Frank McCourtin samannimiseen elämänkertaan ja kirja sai Pulitzer-palkinnon.

Isä ja minä

 
Sekoitin tekstin tahallani näillä omilla nostalgisilla kuvilla.


Hyvää pilvisen viikon alkua kaikille.  

Rikosten teemaan musiikkina Sia: Kill and run

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Taas kaikki kauniit muistot mun palaa mielehein...

 
Olin floristina. Lenkillä käydessä kaivelin lumen alta pikkuisen sammalta ja juurenpätkän, lisänä vanhoja koristeita

Tämä kukka-asetelma on ammattilaisen tekemä

Hiirulaisten mäenlaskua
 
Oikein iloista viimeisen adventin iltaa kaikille blogissani piipahtaville. Leikittelin kuvankäsittelyohjelmilla ja tässä tulokset. Kiitos kommenteistanne.
                                              - Beate -
 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää Itsenäisyyspäivää - suomalaista musiikkia ja taidetta!



 


                                                         ♥ Beate ♥

maanantai 5. joulukuuta 2016

Marraskuu ei oikein mittään...onneksi tulit joulukuu

Ruokakollaasin olen laittanut facebookiin. Yksi päivä innostuimme kokkaamaan vanhan kunnon perunalaatikon, savolaisittain linttilootan. Silloin ennen vanhaan ei mummolla ollut hirvenlihaa vaan ihan rasvaista siankylkeä eikä mummolla ollut monitoimikonetta, jolla perunat saa helposti linteiksi. Äidin äidistä nyt puhun ja kuinka häneltä syntyivät herkulliset ruuat vähistäkin aineksista.
Joulukortit laitoin jo postiin. Minna Immosen kuvittamat kortit ovat niin kauniita ja minulla oli niitä varastossa vielä täksi jouluksi.
Kuva otettu 20.11. klo 13:54. Marraskuu oli siis ilmojen puolesta hyvin vaihteleva. Plusasteita oli vielä viikolla 47 mutta loppuviikosta saimme jo lunta ja alkoi pakastaa. Marraskuun loppuun sattui myös odottamaton autoremppa.  Auto on vasta kuusi vuotta vanha ja mittarissa noin 130.000 km. Merkki on kärkipäässä myyntitilastoissa mutta kuluvat osat eivät näissä nykyautoissa kestä huonommilla teillä ajua. Autoon piti vaihtaa etuiskarit ja takapyörien laakerit. Sen verran minäkin tajuan, että laakerin pettäessä auto voi äkkiä olla vastaantulevien kaistalla. Isännällä on edelleen metsästysretkillä ikivanha Suzuki, jolla on ajettu huonoja kuoppaisia metsäautoteitä ilman sen kummempia remontteja.



Yllä olevat kuvat otettu 29.11. ja pakkasta oli - 15 astetta.

Joulukortteja kirjoittaessa kuuntelin virsikirjan lisävihkon virren Tulkoon tie sinua vastaan englanninkielistä versiota. "Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan." Vanha irlantilainen siunausvirsi tunnetaan monilla kielillä ja sopii monenlaisiin tilanteisiin.
 

Refrain:
May the road rise to meet you
May the wind be at your back
May the sunshine warm upon your face
May the rain fall softly on your fields
And until we meet again
May you keep safe in the gentle, loving arms of God.

verse 1
For everything there is a season
A time for meeting, a time to say goodbye
In all things, God is near
Always guiding your way.

(refrain)

verse 2
For everything there is a season
A time for loving, a time for letting go
In all things, God is near
Always guiding your way.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...