Toipilaana välillä

 Viime blogipäivityksestä on vierähtänyt aikaa. On ollut kaikenlaista touhua ja toipuminen umpilisäkeleikkauksesta, jossa olin KYS:ssä 7.6. ja kotiuduin 9.6. Arvasin jo sunnuntaina, että jotakin on vialla, ruoka ei maittanut ja vatsaa alkoi oudosti vihlomaan. Yön pyörin sängyssä ja kipu tuli viiltävänä, kun käännyin vasemmalle kyljelle (umpisuolihan on oikealla). Aamulla oikealla puolen alavatsalla oli kipukohta painaessa ja lievää kuumetta. Pääsin heti terkkarin lähetteellä KELA-taksilla sairaalaan ja samana iltana myöhään tehtiin tähystysleikkaus kolmesta pienestä reiästä. Eka kertaa olin tt-kuvauksessa. Ehdin jopa näpätä laitteesta kuvan, kun en antanut laittaa kaikkia tavaroitani kaappiin. Hoitaja kyllä luovutti minulle kaapin avaimen. Kännykkä vaan kulkee mukana. Hyvä etten sitä leikkaussaliin vienyt (vitsi). KYS:iä laajennetaan jatkuvasti. Endokirurginen osasto oli vanhalla puolella, huoneiden ovetkin olivat puuta, joissa isot pyöreät ovenkahvat. 

Leikkaus meni hyvin ja leikkauksen jälkeen ikävin kipu on hartiakipu, kun vatsaonteloon pumpataan jotakin kaasuseosta näkyvyyden parantamiseksi. Kotona tarvitsin ottaa kipuun vain yhden Panacodin 1 g ja yhden Burana 600 mg tabletin. Ihmeen paljon sairaalasta kirjoitetaan reseptisärkylääkkeitä kotiin, 100 kpl Panacod 1 g ja Burana 600:sta 30 kpl. Mitään raskasta ei tietenkään saanut nostella muutamaan viikkoon mutta pikkuhiljaa kannoin jo kukkasille vettä puoli kastelukannua kerralla. 

Onneksi ehdimme kaataa pihasta kymmenen koivua toukokuun puolella ja ajattelin, että rehkinkö kenties liikaa, kun nostelin painavia pöllejä. Tässä urakassa sattui jo ensimmäinen vahinko minulle (en viitsi laittaa kuvaa kämmenselästä). Tikkaita tukiessa olin hölmö laskenut käteni tikkaan astimelle, jossa poika tallasi käteni laskeutuessaan. Onnea oli mukana, että ehdin hihkaista ja vetäistä käteni pois. Luita ei murtunut mutta tulihan mojova mustelma rahkoineen. Käsi oli mustana sormien puoliväliin ja ranteeseen asti. Minä nimittäin kävin laittamassa vain ison laastarin pahimpaan kohtaan ja lähdin jatkamaan hommia. Vasta illalla tajusin, että ehkä olisi pitänyt laittaa kylmähaude kädelle. Kämmenselän iho on vieläkin hieman punoittava. 

Helteet alkoivatkin heti kesäkuun puolessa välissä ja toipilaana puuhastelin sisähommia, pakastin 20 kg mansikoita ja pari kakkua tein työmiehille ja tietenkin laitoin ruokaa sekä kävin kaupalla. Ulkosauna on pesty, lauteet öljytty, matot pesty sekä saunatien laatat nostettu kuten kuvista näkyy. Nyt on ollut aikaa harrastaa Postcrossausta, kun ulkona on ollut välillä liian kuuma. 

Kaikki ikkunat ovat talossa auki ja ilma on tänään hautovan lämmin. Mietin, miten sairauden sattuessa mieli toimii. Ensin on hätä, joka häviää pian, kun pääsee sairaalan sisälle. Jo taksikuski oli menomatkalla niin mukavan rempseäpuheinen, että jännitys katosi. Ja eihän tämä ollut minulla ensimmäinen nukutusleikkaus, kaksi muuta oli jo takana, edellisestä kylläkin aikaa lähes 20 vuotta. Hoitajat puursivat työtä maskit kasvoilla, meidän potilaiden ei tarvinnut niitä käyttää. 

En voi olla laittamatta tänne muutamaa korttikuvaa. On hauskaa tutkia netistä lisätietoja historiallisista kohteista. 

Tsekistä tulleessa kortissa on monta UNESCO:n maailmanperintökohdetta

I read from Wikipedia how tragic the history of this city was. Cloth Hall is really a fascinating attraction for visitors. The Gothic-style Saint Martin's Cathedral, built in 1221, was also completely reconstructed after the war, but now with a higher spire. Belgia Ypres.

Saksa Celle

Slovakia, Bratislava ja kansantanssiryhmä

USA ja huimapäiset rakennusmiehet kaupungin yllä istumassa

Saksa, Königsee

Liettua, Trakain linna

Alankomaat, Kinderdijk tuulimyllyt, UNESCO