lauantai 21. heinäkuuta 2012

MINUA OPETTI LUONTO...MATKAKERTOMUS osa 1

Kuvallinen kertomus heinäkuisesta matkastamme Suomen Lapin kautta Norjaan. Rakkauteni pohjoisiin maisemiin on ehtymätön - tämä oli jo kolmas reissu tuntureiden ja vuonojen maahan.
                                              ************************

Minua opetti luonto
kertoi kaiken
neuvoi nöyrtymään
antoi onnen avaimet
ja näytti
ettei lukkoja olekaan.
                  - Arja Kotiranta -

Kilpisjärvi lainehtii

Viimeisiä paikallisia myyjiä tien varrella, muut ovat jo
lopettaneet touhun tai kyllästyneet.

Polttopuukuorma menossa jonnekin ja taustalla
Kilpisjärven mahtava Saana
tunturi tuimien tuulien
yllä huiman korkea taivas
Jäämeren henki ja pakkanen.


Vuoristojen huikeat maisemat vielä kaukana

Ja vesi väreilee ja virtaa
taivas siitä heijastuu
yhä uusin värein
silmä kaiken aistii
Tunturipurosta etsin kiviä
ne lepäävät rauhassa
ja kertovat tarinaa
menneestä

Sulamisvedet virtaavat vuorilta

Vuoristojen huikeat maisemat yhä voimistuvat
rotkot niiden välissä ovat syviä kuiluja



Yht'äkkiä pitkään massiivisen rotkon viertä mutkitellut tie
 haarautui kahteen suuntaan.
 Haarojen keskellä avautui mahtava maisema alas Skibotnin kylään,
  taustanaan viileä Jäämeri ja Lyngenen Alppeja.


Ja kertomuksen taustalla soi Edvard Griegin Solveig's song Karita Mattilan laulamana.

14 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat upeista maisemista. Kiitos, kun jaoit ne kanssamme!

    VastaaPoista
  2. hienoja kuvia lapin maisemista!
    kiitos näistä, BEATE56, ja oikein hyvää viikonloppua sinulle.<3333

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia huikaisevista maisemista. Olen käynyt vuonna -66 Skibottenissa ja muistan vain tuon kirkon, joka näkyy hieman kuvan vasemmassa reunassa.

    VastaaPoista
  4. On kyllä huikeat maisemat ja upeita kuvia! En yhtään ihmettele että tuonne haluaa palata yhä uudelleen käymään. Kerran olen Norjan puolella käynyt, aivan rajan lähellä, olikohan Karasjoki se paikka. Jo sielläkin ja Suomen puolella tuolla pohjoisessa oli niin kaunista.

    VastaaPoista
  5. Todella hienot maisema, jotka tuovat mieleeni paljon ihania matkamuistoja.
    Ennen kävimme tuolla monestikin, useimminkin ruskanaikaa.
    Nyt on ollut muutamia vuosia ettei pohoisessa olla käyty.
    Kiitos tästä muistoja tuovasta postauksesta.

    VastaaPoista
  6. Olipa hieno matka Lapin pohjukoille. Upeita kuvia ja satumaiset tekstit. Kiitos, tuo muistoja omista kokemuksistani niissä maisemissa.

    VastaaPoista
  7. Norja (mulle pohjois-norja)on hieno maa reissailla.
    Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä ja hyvä palvelu kaikkialla.
    Viimeksi kun kävin niin huoltoasemilla ei ollut yleisövessoja eika kahvioita.
    Kallis, erittäin kallais maa matkailla.
    Kamalan makuisia makkaroita ja juustoja. Alkoholilainssädäntö rajalla on tiukkaa maahantuonnin kanssa.
    Vuoriston lampaista varoiteltiin, etenkin niiden yliajamisen korvaamisvelvollisuudesta.
    Y-haarasta oikealle, meren rannalla on saksalasimiehityksen tekemä lentokenttä josta muurmasnkin saattueita häirittiin.

    VastaaPoista
  8. Huokaus, mitkä maisemat.
    Kesäistä alkanutta iikkoa!

    VastaaPoista
  9. Kiitos pirkko, Aili-mummo, Heleena, Anja, sylvi, Ronja, anja, maximex ja Tarina kommenteista. Jatkan kertomusta jahka ennätän. Mukavaa, jos postaus tuo mieleen jokaisen omia matkamuistoja Norjaan tai Suomen lappiin. Jokaisella on varmaan ne omat mieltymykset matkakohteiden valinnassa, yksi viihtyy etelän aurinkorannoilla toinen on vannoutunut 'lappifani'.
    Sen sanon, että matkustaapa etelään tai pohjoiseen, aina löytyy uutta koettavaa. En tiedä onko iällä vai millä merkitystä mutta jotenkin en jaksa seisoa ja odotella joka laivaa, junaa, lentokonetta. Menen omalla autolla ja päätän matkani suunnan, määränpään, reitin jne.
    maximex, on Norja kallis maa, jos siellä pidempään siellä oleskelee. Kaikki elintarvikkeet kalliimpia, bensa 2,10 e, maito samoissa lukemissa jne. Mökkien vuorokausivuokrat 60-100 e riippuen haluaako suihkun ja wc:n vai tyytyykö yhteisiin tiloihin.
    Lampaita nähtiin viime reissulla Nordkappiin, makasivat todella tiellä, eli ei kannata hurjastella. Ihmeteltiin taas tätä ihmisten jumalatonta kiirettä!! Me halusimme kokea ja näkeä, pysähdellä, valokuvata mutta jos ajoit yhtään alle sallitun nopeuden niin jopa oli letka autoja perässä kiikkumassa. Meillä ei ollut edes matkailuautoa vaan olimme ihan henkilöautolla.
    Ensi kesäksi on suunnitteilla Kirkenes, Varangin vuono, kun itäosa jäi näkemättä.

    VastaaPoista
  10. Kävin norjassa viimeksi 2004. Samoilla syillä tykkään matkustella henkilöautolla. Mukana meillä oli tytär ja meksikolainen poikakaverinsa, jolla tietysti ei ollut
    eurooppalaista passia. Joten hän joiutui passinsa näyttämään utsjoen tullissa, ja suomen puolella antoivat hyvät ohjeet ja neuvot, kehoittaen nuoria jättämään
    matkaevänään olleen pullo-sixpakin suomenpuolelle, seuraamuksilta välttyäksemme.
    Metka se rantatien liikenne. Ajavat ihan helevatan päättömästi, etenkin ne joilla on keltaiset kilvet autoissaan. Ohittelevat mukissa, roikkuvat perässä, jne, jne.
    Ihmiset suhtautuu etenkin suomalaisiin ystävällisesti ja avoimesti.

    VastaaPoista
  11. Kiva reissu! Minä reissaisin pohjoisessa ja tein sitä paljon exän kanssa, mutta R. ei lähtee mieluummin vähän muuhun suuntaan. Jäämeren rannoista minulle tulee loppuelämäni mieleen Katja Ketun kirja kätilö.

    Empun juhlien kuvia tulin katsomaan, mutta oli jo aikakin tulla, sillä huomaan pudonneeni kartalta;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ei yhtään ihme et Sinä putosit kartalta ;). K kasaa tänään ostamaamme lipastoa ja minä lämmitän eilistä fasaanipaistia. Meillä on hauskaa just silleen kun pariskunnalla pitää olla. Toinen istuu lattialla ja minä matalan pöydän ääressä läppärillä.
      Ja hän ymmärtää kaikki minun 'hörhöilyt', toisena päivänä olen kuin muissa maailmoissa, kun jokin on koskettanut sieluani mutta parasta on, että saan jakaa ne 'koskemiset' toisen kanssa.

      Poista
  12. No hei, kiva kun löysit blogini:)
    Tulin vastavierailulle ja huomasinkin jotain tuttua tuossa paikallisista kauppiaista otetussa kuvassa. Mulla oli lapsena punainen lappalaishattu, juuri tuollainen! Nyt on jo myöhä, jatkan lukemista toisen kerran. Nähdään taas:)
    Ps. lyhytkaulainen olen minäkin ja muutenkin keskenjäänyt kasvu;),mutta haitanneeko tuo?!

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...