Elokuun illat, järjen ne vie, sydän niin täysi on... ja TUNNUSTUS. KIITOS!

*******************************************************************

Suurkiitos Minttuli tunnustuksesta blogilleni. On kiva huomata, että se pieni, mutta uskollinen joukko käy tätä lukemassa ja kommentoimassa.
Minttulin blogia luen säännöllisesti ja hän on tosi ahkera bloggaaja. Tykkään, että hän tuo kotiseutuaan esille niin kuvin kuin sanoin. Elämänmyönteisyyttä ja huumoria löytyy. Ja nuo ruokakattaukset ym. jälkkärikuvat saavat veden kielelle.

Minä nyt vähän 'kierrän' sääntöjä, kun jo myös omat suosikkiblogini ovat  saaneet tämän tunnustuksen. Muistan, kun aloitin bloggauksen, niin Aili-mummo liittyi ensimmäisenä lukijakseni. Alussa ajattelin ettei näitä höpinöitä kukaan lue ja kun vielä kirjoittelu on epäsäännöllista. Luen myös Anja-Reginan aittaa,  Maijan monenmoista murua, Leena Lumia, Himmun ja mummun arkea, Ulleriinaa, Pitsit sekaisin jne.

Sitten on valtava määrä blogeja, joita selailen silloin tällöin tai uusia tupsahtelee eteen milloin minkin linkin takaa. Olen löytänyt aivan ihania koru- ja valokuvablogeja samoin kuin käsityöharrastajien sivustot. Monesti käy niin, että huomaan selailleeni tunnin jos toisenkin näitä löydöksiä ja oman blogin päivitys unohtuu.

 

ELOKUINEN ITÄ-SUOMEN KIERROS Juuka-Eno-Ilomantsi-Tohmajärvi-Kitee-Kerimäki-Savonlinna

Elokuu on ollut touhukasta aikaa. Mustikoita kerätty pakkaseen, viinimarjat mehustettu ja karviaisista keitin makoisaa köyhän lakkahilloa, kanttarelleja löytyi samoilta paikoilta mukavasti ja viimeksi tänä iltana söimme perunoiden kanssa kerma-kanttarelli-sipulikastiketta. Suolasieniä näyttää tänä vuonna olevan vähemmän mutta odotellaan, jospa niitä alkaa putkahdella syksymmällä.

Keskiviikkona starttasimme pienelle ex-tempore automatkalle Itä-Suomeen. Ilma oli kerrassaan helteinen, joten mikäpä oli matkata kesätamineissa, nauttia ja katsella uusia ja osin tuttujakin seutuja. Tässäpä reissun kuvasatoa.

Juuan kivikeskuksen pihassa tämä kaunis kukkaportti. Onkohan valkoinen kukka kelloköynnös? Punaista kukkaa en tunnistanut.

Kivinen sammakko sai suudelman mutta ei muuttunut prinssiksi.

Vuolukivinen sohvanurkkaus, vaatinut varmaan aikamoisen työn tämän
teko mutta onhan ollut jo nykyaikaiset välineet.

 

Iltakuvia Ilomantsijärven rannalta Pääskynpesän pihasta, jossa yövyimme eka yön.

Jos Aili-mummo käyt blogissani, niin anteeksi, että Tohmajärveltä tuli näpättyä
vain tämä kuva. Syykin löytyy. Kadun varrella on se vanhan miehen pitämä
kirppis ja minulta vierähti siellä aikaa, joten mies oli näpännyt kuvan
odotellessa. Kirppiksen vieressä olevasta kaupasta löysin edullisen pöytä-
tuulettimen ym. pientä. Kahvihammasta pakotti jo molemmilla ja menimme kahville siihen Nesteen asemalle. Voi meitä naisia!

Jatkoimme matkaa Kiteelle ja nyt en ole aivan varma, oliko tämä nostalginen
kyläkauppa Varmon kylässä. Päätieltä noin 5 km:n päässä.

Punkaharjun maisematieltä kuvattu harjualuetta

 Runebergin muistopatsas

Kerimäen puukirkko, varmaan tuttu monelle.

Yöpaikka löytyi Kerimäeltä vähän Savonlinnan suuntaan. Paikka oli parhaat
aikansa nähnyt Jussin tuvat mutta mökki oli siisti ja helteisen päivän jälkeen
nukuttiin sateen ropinaan.

 

 

Loppukuvat ovatkin sitten jo Savonlinnasta ja mikäpä muu kohde siellä voisi enemmän kiinnostaa kuin Olavinlinna ja kaunis sataman seutu. Riihisaarta pitävät kotilaiturinaan valkokylkinen matkustajalaiva Savonlinna, maailman ainoa aito tervahöyry Mikko, höyrykuunari Salama ja kesäkuussa 2004 laivastoon liittynyt höyryhinaaja Ahkera. Laivoihin pääsi tutustumaan myös sisätiloihin. Olen käynyt täällä aikaisemminkin mutta tulipahan nyt otettua enemmän kuvia. Tuo proomukuva on mielestäni onnistunut, kun alus sattui sopivasti lipumaan ohi sillan avauduttua.
Ps. Kuvista osa on kallellaan tai siis kohde, jota olen kuvannut. Ärsyttää itseäni jälkeenpäin, kun niitä katsoo. Yhdessä taivaanranta 'kaatuu', toisessa torni vänksöttää vinossa kuin Pisa. Valokuvaus on oma taiteenlaji ja harrastelijakuvaajan ottamat kuvat ovat sitten tällaisia.


Leppoisaa elokuista sunnuntai-iltaa blogissani vieraileville!
****************************

Syksyn savua ilmassa.
Unikko pudottaa rohkeasti
terälehtensä
ja suuret kurjet lentävät
haavaisen viljapellon yli;
ilman että ne valituksesta tietävät
ne huutavat raskaasti yli maan.
Hyönteisen raajat jäykistyvät,
veri jo nousee pihlajan
kylmenneisiin lehtiin.

Jos totuus olikin tämä elämä;
tietämättämme kosketimme sitä,
sen lämpöä joka hetki.
                                - Raakel Liehu: Valo, läheisyys WSOY 1977