keskiviikko 8. elokuuta 2012

Elämän tarkoitus - muutaman mietteen kartoitus








Hannu Mäkelä:

Elämän tarkoitus
- muutaman mietteen kartoitus

1.

Jokainen aamu on aina uusi,
eikä maailmassa mikään päivä
toista täysin itseään, edellistä elämää.
Huomisesta ei tiedä kukaan, ellei säätä ennusta.
Kaikki muu on ajan aavistusta vain.
Hetken jokin pysyy paikoillaan,
ehkä kivi tässä, meri, paljas luoto,
tai sitten jopa talo, pelto, metsä, lintu, puu,
jonka silmin näkee, korvin kuulee, ajatuksin tavoittaa.
Sen, miten kurki joka kevät huutaa tuolla,
tai miten ruoho tuskin kuoltuaan
jo kohta nostaa varovaisen pään.
Vaan entä nyt, kun valo saapuu kuusten takaa hitaasti:
on talven alku; sen verran tästä kaikesta jo tiedän.
Kesällä usva suolammen yllä kuin hallatar taas tanssii;
olenhan sen omin silmin nähnyt, sentään avointen.
Ja mitä muuta onkaan elämä kuin tätä havaintojen unta?
Sarja muistoja, jotka lapsuudesta lähtevät
ja sinne aina palaavat kuin varhain kadotettuun kotiin,
äidin luo, siis kohtuun, laiskanlinnan upottavaan syliin;
tai sitten yhtä onnekkaasti isän tasaisempaan turvaan.
Muistoista rakentuu se kokemusten maailma,
johon vertaa, jota tarkkailee kuin ystäviään joskus.
Miksi olen tässä juuri nyt, miksi aina
käännyn muualle, kun tahdon vasempaan,
miksi ajattelen juuri näin, en noin,
ja siitä syystä hukkaan päivän parhaan.
Miksi valitsen sen tien, joka johtaa harhaan?
En sitä parempaa ja suoraa, oikeaa.
No, mutta miksi sinä itsekin teet aina niin?
Siksi, siksi, siksi, siksi, siksi.
Olemmehan syntyneet juuri sellaisiksi.
Ja kuitenkin me teemme kaiken omin päin.
Sattumaa ei ole, sanoo muuan viisas,
ja silti emme tiedä, mitä meille oikein tapahtuu.
Ja kun tapahtuu, on kaikki ohi hetkessä,
ja siihen turhautuu. Mitä jää?
Pelkkä muisto, muistikuva, tarina,
omansa, tai toisten, sivullisten, kertoma.
Kuin satu, joka joskus on niin totta,
ettei sitä loppuun saakka saata lukea.
***************************************

Sateisen päivän postaus.  Tummanpuhuva salkoruusu, vuohenkello ja maloppi kukkivat pihapenkissä, vanha viinimarjapensas on saanut kaverikseen peltokierron. Kaalilaatikkoa puolukkahillon kera iltaruokana. Hannu Mäkelän runo heijastelee hieman nuutunutta tunnelmaa. Kaikki on kuitenkin hyvin, tuntuu turvalliselta tämä hetki, kun huomisesta ei tiedä. Olympialaiset jatkuvat, trimmatut naiset ja miehet taistelevat voitosta Lontoon areenoilla. Onko ilmassa jo syksyn aavistusta?



Mukavaa keskiviikkoiltaa lukijoilleni!

4 kommenttia:

  1. Kauniita kukkia. Tuo tumma salkoruusu on mahtava. Minullakin on sellaia.
    Kaalilaatikko maistuisi täälläkin.
    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  2. Syksyn aavistus tuntuu olevan!

    Hieno tumma salkoruusu, oikein upea!<333

    Kauniita kuvia kukistasi.

    Kaalilaatikko kelpaisi minullekin, teen sitä aina silloin tällöin..;)))
    Syyskesällä on ruokatarvikkeita runsauden pulaan asti;DD

    Leppoisaa viikon jatkoa, vaikka kylmää on luvattu, Beate56!<3333

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus, on totta, että syksy on hiipimässä selän takana.
    Maistuis kaalilaatikko, nam. Pitää varmaan pian sitä laittaa, se on syksykesän maittava ruoka.
    Tuo tumma salkoruusu on upea. Minulla on pieni taimi, en tiedä, selviääkö hengissä ensi kesään ja kukkimaan. Toivottavasti.

    Sadetta on riittänyt, nyt nousee järven ylle vähän kirkkaampaa ilmaa. Ehkä se tästä vielä selkenee.

    VastaaPoista
  4. Syksy on jo lähettänyt ensiairuensa muistuttamaan tulevasta vuodenajasta.
    Salkoruususi ovat huimat ja komeas.
    Viihtyisää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...