Blogissani ennen julkaisemattomia vuoden 2012 kuvia. Alla oleva Helena Anhavan runo kuvaa tämänhetkisiä tuntojani. Uudelta vuodelta toivon ensisijassa terveyttä niin itselleni kuin läheisilleni. Suuremmat elämänmuutokset siirtäisin vielä eteenpäin, antaisin ajan kypsytellä niitä rauhassa. Elämä on tässä ja nyt ja siitä yritän olla onnellinen. Että minulla on ihmisarvoni ja että sitä ei kukaan polje maahan. Ketään ei tarvitse ryhtyä pelastamaan tämän omalta tuskalta. Täytyy ymmärtää, että kipu, joka toisessa ilmenee kumpuaa hänestä itsestään. ” Vaatii viisautta tietää mihin itse loppuu, ja mistä toinen alkaa. Rohkea uskaltaa kolhiintua koskessa ja ryvettyä elämässä. Pelokas katselee arvostellen niitä, jotka koskessa menevät, huutelee kritiikkiä ja antaa ohjeita.” (Tommy Hellsten).
Moni ei kestä tulla autetuksi, kun on jaloilleen päässyt on saatava purra, edessä tai takana, miten vain. Kai se on oidipaalinen välttämättömyys, mutta kun se osuu kohdalle se tekee kipeää.
Me olemme sairaskertomuksia kaikki.
On mentävä hyvin pitkään ja suureen yksinäisyyteen, on todettava yhä ja yhä: vasta kun on pettynyt ihmiseen pohjia myöten voi alkaa pitää ihmisestä. ******************************************************
Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat Tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Jos näkisin kirkkaan tähden, sen suuren ja loistavan ja kuulisin enkelin laulun kiitosta toistavan. Jos istuisin niityllä siellä joukossa paimenten ja kuulisin keskiyöllä sanoman taivaisen. Nyt saisinko viisaiden lailla seurata tähteä ja köyhien paimenten kanssa seimelle lähteä? Nyt saisinko kumartua vierelle lapsen sen ja katsella, hiljaa kasvoja rakkauden? - Anna-Mari Kaskinen: Jos jäisi yksi sana - Himmenee aattoilta, tähtien hopeasilta, kimaltaa yllä maan. Hiljenee ihmistalot, lämpöiset jouluvalot, syttyvät ikkunaan. Kaikuvat kirkkojen kellot, lumiset tiet ja pellot, ääneti odottaa. Jälleen ihminen siellä, lapsuuden juhlamiellä, jouluhun vaeltaa. Toivotan sinulle rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa Jeesuksen seimellä laulun myötä! ♥♥♥♥♥♥ - Beate56 - ♥♥♥♥♥♥
Ääni, joku hiljainen väreili, täytti tilaa, kosketti seiniä, lasimaalausta, jonka läpi heijastui talvinen hämärä. Rukouksen ääni tavoitteli arasti seinien, pylväiden ja kaarien pyhiä pintoja, mittoja, lukuja hengen täyttämää tilaa. Rukous kosketti ujona Jumalan silmien pintaa, liukui sen pintaa myöten ajan yli, ohi ja ulkopuolelle.
Aurinko koskettaa kullattuja kaiverruksia,
kirjaimia,
nimi ja vuosiluvut, näkyvät kivessä,
jäävät. Muisto hautausmaan lehmuksissa, kiviaidassa,
poluissa
ja hiljaisilla käytävillä. Muisto, hän elää muistona,
se on tärkeää,
niille jotka vielä ovat. Ilo on muistojen elämää, kirjoituksia, kuvia,
asioita jotka on koettu, yhdessä eletty. Ilo on elämän eläminen
kuoleman peilin pinnalla, odotus ja
saavuttaminen.
Saimme viimeinkin toivotun lumen valaisemaan joulukuun alun pimeyttä. Toivotaan, että se ei häviä ennen kuin kevään myötä. Olen katsellut YLE Areenalta ohi menneitä jaksoja Köyhyys - miksi? 8-osaisesta dokumenttisarjasta. http://areena.yle.fi/tv/1713579
Köyhyys - miksi?: Tervetuloa maailmaan. Vuosittain maailmaan syntyy 130 miljoonaa vauvaa. Heidän elinmahdollisuutensa riippuu vahvasti siitä, mihin ja miten he syntyvät ja keitä heidän vanhempansa ovat.
Kambodzassa tyypillinen vauva syntyy perheeseen, jonka on pärjättävä alle eurolla päivässä ja löydettävä toimeentulonsa kadulta. Raskaana oleva äiti on eronnut miehestään, joka tartutti häneen HIV:n. Äiti haaveilee, että hänen lapsensa pääsisivät kouluun, eivätkä jäisi oppimattomiksi kuten hän itse.
Afrikkalainen äiti tuodaan synnytysasemalle kuolemankielissä. Lapsi on ollut kohdussa kuolleena jo pitkään - äiti menehtyy myös. Sierra Leonessa Hawa on viidettä kertaa raskaana. Hänen maansa tunnetaan timanteistaan ja muista luonnonrikkauksista. Hawa ei silti usko, että hänen lapsillaan on tulevaisuutta kotimaassaan.
Suosittelen katsomaan, jos teiltä on jäänyt jaksoja väliin.
Rauhallista ja rentouttavaa adventtisunnuntaita kaikille!
