Vuoden viimeisenä päivänä...

 

Blogissani ennen julkaisemattomia vuoden 2012 kuvia.  Alla oleva Helena Anhavan runo kuvaa tämänhetkisiä tuntojani. Uudelta vuodelta toivon ensisijassa terveyttä niin itselleni kuin läheisilleni. Suuremmat elämänmuutokset siirtäisin vielä eteenpäin, antaisin ajan kypsytellä niitä rauhassa. Elämä on tässä ja nyt ja siitä yritän olla onnellinen. Että minulla on ihmisarvoni ja että sitä ei kukaan polje maahan.  Ketään ei tarvitse ryhtyä pelastamaan tämän omalta tuskalta. Täytyy ymmärtää, että kipu, joka toisessa ilmenee kumpuaa hänestä itsestään. ” Vaatii viisautta tietää mihin itse loppuu, ja mistä toinen alkaa. Rohkea uskaltaa kolhiintua koskessa ja ryvettyä elämässä. Pelokas katselee arvostellen niitä, jotka koskessa menevät, huutelee kritiikkiä ja antaa ohjeita.” (Tommy Hellsten).

Moni ei kestä tulla autetuksi,
kun on jaloilleen päässyt on saatava purra,
edessä tai takana, miten vain.
Kai se on oidipaalinen välttämättömyys,
mutta kun se osuu kohdalle se tekee kipeää.

Me olemme sairaskertomuksia kaikki.

On mentävä hyvin pitkään
                                   ja suureen yksinäisyyteen,
on todettava yhä ja yhä:
vasta kun on pettynyt ihmiseen pohjia myöten
voi alkaa pitää ihmisestä.
******************************************************

Säilyttäköön uusi vuosi sen
mitä rakastat
Tuokoon tullessaan sen
mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen
mitä taakkana kannat.

                                           - Beate -