Pajunkissa pensaikossa
herää unestaan.
Tuntee säteen lämmittävän
pörröturkissaan.
Nostaa päänsä ihmettelee
kevään solinaa.
Kuinka puro leikitellen
jatkaa kulkuaan...
Äitienpäivänä lenkkeilimme näissä maisemissa. Aurinko paistoi niin lämpimästi, toisin kuin tänään. Kevät etenee oikullisesti Savossa ja sadepäiviä on ollut runsaasti.
Kävin lähiseudun vanhalla turvesuolla bongailemassa joutsenia mutta eipä näkynyt. Näin kuitenkin teeren lehahtavan lentoon läheisestä pajukosta ja ojassa uiskenteli sorsa tai useita mutta valitettavasti nekin pelästyivät, kun tallustelin ojan vartta. Turpeen nosto suolta on jo lopetettu.
Märät pellot ja kylmä sää hidastavat maanviljelijöiden kevättöitä.Mustanvirran silta Maaningalla
Kun ajelee Siilinjärveltä Viitasaaren suuntaan, niin Maaningan jälkeen tulee Viannankoski. Olen aikaisemmin ottanut kuvia koskesta vain isolta tieltä ja vanha kulttuurimaisema on jäänyt varjoon. Kosken nimi, Vianta, on Saamen kieltä ja tarkoittaa koskirysää. Harmaat hirret huokuvat mennyttä aikaa, vesi kuohuu koskessa, niinkuin se on tehnyt varmaan jo tuhansia vuosia. Ihmisiä on mennyt kosken ohitse monenlaisia, jokainen on nähnyt sen omalla tavallaan - kalapaikkana, esteenä matkanteolle, vaurauden tuojana, kukapa mitenkin, mutta varmaa on, että se on koonnut ihmisiä äärelleen vuosisatoja. Meidätkin se houkutteli kuohuillaan pysähtymään.
Viannankosken padon kautta säännöstellään veden juoksutusta mm. Onkiveteen
Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.
Myös virta vielä tanssiipi tiellä,
päin merta mennen noin vaahtoaa.
Myös rintaraukka riemusta lyö
jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi tuoksuu jo maa.
Rannalla noussut vesi huuhtelee rantakoivikoita
Savusaunassa on peseydytty, parannettu tauteja kuppaamalla ja pyöräytetty lapsia maailmaan.
Korkeakoskellakin piipahdimme mutta siitä ei tällä kertaa enempää. Kova oli kosken jylinä ja huomasin, miten nuori polvi on löytänyt paikan. Perheitä oli lapsineen ja koirineen, vaikka oli perjantai-iltapäivä.
Pihapiirin romutaidetta
Kiitokset Villiviinille ihanasta arvontapalkinnosta. Pakettia avatessa aloimme kuunneella, että mistä ihmeestä kuuluu linnun piipitys. Pieni Titityy oli matkannut meitä ilahduttamaan :). Kiitos lapasista (ihan olivat sopivat), yrittisakseista ja muistikirjasta. Aulin oma kirja on kiinnostavaa suku- ja henkilöhistoriaa. Tarinan kertoja on Kristiina Juhontytär Eskelin, Aulin isoisän isoäiti. Luen kirjan jahka näiltä kevättouhuilta ennätän. 1. Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!
- Eino Leino -
-Ken olet sa, outo ja hiljainen,
joka istut mun yössäni valvoen?
– Olen Elämän Onni ma nimeltäin.
Tulen kerran ma luokse jokaisen näin.
– Olen usein ma unessa nähnyt sun.
Miten löysit sa korvesta tupani mun?
– Tulin murheen polkuja seuraten –
ne päättyivät ovesi etehen.
– Oi Onni, mun rintani kodikses tee!
Sinun vierelläs yöni valkenee.
– Oi Lapsi, ma kotia tunne en.
Olen omasi muistaen, toivoen.