perjantai 10. helmikuuta 2017

Mietteitä ystävänpäivän lähestyessä

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

- Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.
Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti.
Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.
– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.
Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä ystävyydestä juuri erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.
– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys. Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.
– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aika koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

No mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?
– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi. Me Naiset ihmissuhteet

Omakohtaisesti parhaat ystävyyssuhteet koin nuoruudessa. Paras ystävä oli samalla luokalla ja vasta lukioaikaan jouduimme linjavalintojen takia erilleen. Mutta ystävyys säilyi.  Olen monesti miettinyt, miksi samanlaista ystävyyttä ei synny aikuisiällä omaikäisistä? Onko syy siinä, että aikuisena meillä on jo elämänkokemusta ja -näkemystä, joka heijastuu persoonallisuuteemme. Emme enää kestä, jos meitä neuvotaan tai arvostellaan tekemisiämme. Pitää löytää ihminen, jolla on samanlainen arvomaailma tai elämäntilanne. Olen hirveän arka avautumaan omista henkilökohtaisista asioista ja tunteistani ja joskus olen purkanut niitä lähes ventovieraalle ihmiselle kuin sille ystävälle.

Varsinkin leskeksi jäätyäni olisin kaivannut myötätuntoista ystävää, joka kuuntelee neutraalisti eikä pyri heti antamaan uusia näkökulmia vaan pikemminkin auttamaan toista löytämään ne itse. Naisten ystävyydessä on aina mukana pieni kilpailu tai kateus ja helposti juoruillaan toisista pahaa. Miesten toveruus kehittyy yleensä tekemisen ympärille. Ystävyys on sivutuote, kun miehillä on yhteinen harrastus. Olen lähes kateellisena kuunnellut miehen juttuja, miten hyvä henki heillä on hirviporukassa, miten herra ja työmies ovat siellä samanvertaisia. Kaikesta muusta voidaan jutella muttei politiikasta, se on kielletty aihe. 

Nykyinen mieskaverini on ehdottomasti paras ystäväni, jolle voin uskoutua kaikesta, itkeä olkapäätä vasten silloin kun siltä tuntuu. Miehen antamat neuvotkin ottaa toisella tavalla vastaan.  Tietenkin hän on myös kumppani, rakastettu, arjen jakaja ja meillä on samanlainen arvomaailma, aineettomat asiat ovat tärkeämpiä kuin materia ja vauraus, olemme luonto- ja maaseutuhenkisiä, emme tanssi tai kapakoi, laitamme paljon yhdessä ruokaa, lenkkeilemme ym. Olen myös huomannut, että mies ei jää vatvomaan ikäviä asioita kuten me naiset, vaan unohtaa ne helpommin.

Suomalaisten arvomaailma on muuttunut, vaikka moni vastaa kysyttäessä tärkeysjärjestyksen olevan perhe, terveys, työ, raha. Nämä ovat kuitenkin heittäneet häränpyllyä, koska ne joilla on työtä, tekevät sitä hullunkiilto silmissä ansaitakseen enemmän ja päästäkseen uralla eteenpäin. Oma terveys on sivuseikka, kunnes se on menetetty ja isä tai äiti eivät ole läsnä, kun lapset sitä eniten tarvitsisivat. "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy)

Oli, oli se lintu. Oli se elävä lintu ja lauloi.
Vaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan.
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu.
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti.
Se oli lintu.
Se oli elävä.
Ja lauloi.
                            - Maaria Leinonen -
 

Gustav Klimt - Death and Life (1916)
Hyvää viikonloppua kaikille.

4 kommenttia:

  1. Hieno ja puhutteleva blokkaus näin ystävänpäivän alla, kiitos!
    Hyvää viikonloppua ja ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Beate!
    Hyvää viikonloppua ja Ystävänpäivää SInulle!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa luettavaa ystävyydestä, kiitos sinulle ja hyvää viikonloppua<3

    VastaaPoista
  4. Juu voin allekirjoittaa, sekä sanat ystävyydestä että parisuhteesta:) Mukavaa ystävyyden aikaa Sinulle ♥

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...