lauantai 13. toukokuuta 2017

"Tulen tyhjälle pihalle..." äitienpäivän aattona

vuosi 1959
vuosi 1993 - hassu kuva minusta mutta kiinanruusun olen saanut kukkimaan
vuosi 1995 - äidin ja isän kesäpaikka, nyt jo pitkään toisten omistuksessa. Äiti niin rakasti tätä paikkaa ja remontin jälkeen mökistä tuli viihtyisä asua. Ehtivät isän kanssa viettää kesiä ja yleensä asustella täällä yli puolet vuodesta lähes kymmenen vuotta.

TULEN TYHJÄLLE PIHALLETulen tyhjälle pihalle,
sinä naurat nurmikossa;
annan ovelle kättä,
sinä heinissä heliset;
seison yksin lattialla.

Nostan lähteestä vettä,
kahdet kasvot läikähtävät.

Äsken lähdit, jo palasit;
tulit takaisin minussa.

Päivät, elämän helmet,
yö menee lankana lävitse.

Seulon vuosien vesiä.
Käsiin jää jaettu elämä,
pitkä tie, suuret mutkat,
päivien pikkuiset tuvat,
pienet ikkunat tuvissa,
pienet kukat ikkunoissa.

Kun ovat päivämme luetut,
työ tehty, peli pelattu,
pikkuiset tuvat lukossa,
laudat tuvan ikkunoissa,
helmet nauhoiksi nidottu,
nauhat pantu kannen alle,
jää meidän yhteinen ilomme,
työn ilo, ilon ilo,
surun ja sateiden ilo,
suon ilo, siipien havina,
lintujen ikuinen lento.

Se meiltä jää, sen jätämme,
pienen kukan ikkunalta.
                                      - Laulu tummana tulevi, 1976, Matti Rossi -

8 kommenttia:

  1. Kaunis ja idyllinen talo heillä ollut.Kiinanruusu on upea kukka!

    VastaaPoista
  2. Upea runo. Itkin ihan hillittömästi kun luin tätä. Hieno kiinanruusu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤❤...niin minäkin usein kyynelehdin...runous tai koskettavat laulunsanat.

      Poista
  3. Kiitos Matti Rossin hienosta runosta!
    Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  4. Koskettava runo, jo runon otsikko sai tunteet pintaan. Olen kokenut tyhjälle pihalle tulemisen äitini siirryttyä edellisenä yönä tuonilmaisiin. Tapahtui jo vuonna -88 mutta vielä nousi kokemus voimalla mieleeni. Ja tänään äitienpäivänä ehkä vieläkin enemmän.
    Kiitos sinulle postauksesta. Talletan runon lukeakseni sitä vielä uudelleen.♥

    VastaaPoista
  5. Hieno runo. Siinä on kalevalaista runonmittaa jota harva taitaa.
    Minäkin jätin viime syksynä taakseni tuollaisen punaisen tuvan, jossa vanhempani viettivät aikaa eläkkeellä ollessaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos upeasta runosta ja hienosta postauksesta!
    Onneksi sinulla on kauniit ja lämpimät muistot äidistäsi, Beate!♥♥♥

    VastaaPoista
  7. Hei,voitit tervetuloa-pehmotalon kotipellon arvonnassa. Laittaisitko minulle yhteystietosi niin saan paketin postiin.. Tanni

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...