Sumu repesi kuin harsokangas,
valon heitin liikkui,
silmät söivät punaa, vihreätä, okraa.
Metsä ruskavaatteissansa
ylväänä kuin mustalaisruhtinatar
lehdillä sumun pisarat.
Syksyn valo,
pehmyt linnunmaito,
verhotumpi kuin kevään.
Tämä syksy on maanviljelijöille haasteellinen, kun ilman ja maan kosteus on tiivistynyt viljanjyviin. Ellei kosteutta saada pois tarpeeksi on vilja herkkä pilaantumaan. |
Ajatella, että Sohvaperunat-ohjelma on voittanut Kultaisen Venlan. Satuin kerran telkun ääreen, kun isäntä oli kääntelemässä kaukosäädintä ja se pysähtyi tämän kohdalle. Minä kysymään, että "et kai aio katsoa tuota soopaa". Sain kyllä selitellä hänelle, mikä minua nyt niin kovasti mättää tässä ohjelmassa ja sieltähän se syy löytyi nuoruudesta, kun suulas tätini kävi kylässä ja telkusta tuli just joku ihana Peyton Place tai Tohtori Kildare. Täti luki tekstit ääneen ja samalla kommentoi ohjelman kulkua. Nauti nyt siinä sitten.
Kiitos kaikille, jotka olette kommentoineet edellisiin postauksiin. Mikähän bloggeria taas vaivaa, kun tekstin koon muuttaminen ei onnistu? Hyvää viikonloppua, harmaata on täällä Savossa.