lauantai 31. elokuuta 2013

Kesän viimeinen reissu tehtiin Pohjois-Karjalaan

Terveiset viiden vuorokauden lomareissulta 24.- 29.8.13. Varasimme viihtyisän mökin Lieksan kupeesta ja eipä voi parempaa lomakeliä toivoa. Mökiltä käsin kävimme poimimassa puolukat loistavalta paikalta helppokulkuiselta hiekkakankaalta. Marjat olivat melkein yhtä isoja kuin mustikat ja täysin kypsiä. Meillä ei ollut edes poimuria mukana, mutta käsin kerääminen oli tosi vaivatonta. Marjasaalis oli viisi sankollista, osa tuotiin pusseissa kotiin. Keitimme osan mehuksi, valmista mehua tuli noin 19 litraa ja lopuista hilloa 18 erikokoista purkkia.

Maanantaina kävimme tutustumassa Pielisen ulkomuseoon. Alueella on kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä, myllyjä, metsätyöosasto, maatalousosasto ja palo-osasto. Rakennukset on siirretty Pappilanniemelle Pielisen Karjalan alueelta. Nähtävää oli niin paljon, että toinen käyntikerta ei olisi pahitteeksi. Kaikkea ei millään ehdi kerralla 'sisäistää'.

Tiistaina oli vuorossa Paateri, Eva Ryynäsen ateljee, kirkko ja galleriakahvila. Monille varmaan tuttu paikka ja olin käynyt siellä aikaisemmin samana vuonna, jolloin taiteilija kuoli, eli v. 2001. Nyt saimme tutustua paikkaan rauhassa. Muita vierailijoita oli vain kaksi vanhempaa pariskuntaa. Paaterin kirkko oli Eva Ryynäsen suurin elämäntyö, unelma, joka toteutui. Lisää seuraavassa postauksessa.


Pohjois-Karjalan luonto on pieniä erämaajärviä/lampia


pieniä jokia ja koskia, joissa melontaretkeily on mahdollista. Vaeltajille on polkuja niin erämaassa kuin lähempänä asutustaajamia. Maastopyöräilyäkin osilla reittejä voi harrastaa.


Erämaalammen heijastuksia kauniina elokuun lopun päivänä


puroset virtaavat etsien uomia isompiin jokiin. Majavat rakentavat patojaan näihin pieniin jokiin.


poika piti pystyssä harmaata aitaa ja silmäänsä iski, että terve vaan!


Sodanaikuista Salpalinjaa Pohjois-Karjalan metsässä.Kiviestettä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä. Kivet estivät tankkien etenemisen.


Pielisen ulkomuseon pihapiiriä


Virsuvaaran suurtuvan pirtin emännän nurkkaus (1800-luvun alku)


saman pirtin uuni

kangaspuita loukutettiin ja välillä kehtoa liekutettiin


pellavia loukutettavaksi


ja pihapiirin suloiset lampaat

akka aidan jatkeena mutta kissaa ei näy :)

savusauna

turvekattoinen aitta


Lukan pirtti (savupirtti 1765) ortodoksisen karjalaisen asumus


pihapiirissä puikkelehti suloisia kaneja


Karjalainen kelo ja vaik' mä olen iso niin puu vei voiton

ja eikun kalakeiton syöntiin


Pusurinjoen tukkilaiskämppä 1930-luvulta


Pielisen hevospontuu vorokkeineen ja soho, jokiuiton asuinpontuu



Ukonjoen Lusikkakankaan mänty, ikä 540 vuotta

 työsuojeluohjeita Hoppu-Heikille :)



Puolukkasaalis pihassa ja osa jo mehustumassa



Mukavoo lauantaiehtoota kaikille ja toivottavasti ei ole isoja virheitä noissa kuvateksteissä. Saa korjata :).

ELOKUUN HÄÄVALSSI (Ismo Alanko)

Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa

Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan

Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy

Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion

:;Tuo valkea morsian on...:;

                                    
                                           - Beate -

32 kommenttia:

  1. Upea postaus Pohjois-Karjalan komeista maisemista ja nähtävyyksistä. Näin se vaan kesä vierähti ilman käynti sielläpäin, vaikka oli vakaa aikomus lähteä. Miehen isovanhemmat, Suojärven karjalaiset, elivät Lieksassa lähellä Eeva Ryynäsen ateljeeta. Sukua on siellä vieläkin..

    Hyvää alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli. Käytte sitten ensi kesänä. Minä niin tykkään näistä pienistä paikoista, tunnelma on leppoisaa ja rauhaisaa. Kaupunkinähtävyydet eivät taida olla se minun juttu enää. Siellä vaan väsyy paljon helpommin.

      Poista
  2. Ihana postaus pohjois-karjalasta. Ilolla katselin näitä kuvia kiitos

    Hyvää alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma ja toivotaan, että syksy on yhtä lämmin ja vähäsateinen kuin kesä :).

      Poista
  3. Voi mahoton sitä puolukkasatoa. Täällä eivät vielä oli riittävän kypsiä, eikä niitä paljon edes olekaan.
    Aivan ihana postaus Lieksan liepeiltä. Komeita maisemia, kiinnostavia käyntikohteita.
    Kiva kun postasit meille nämä kuvat. Eeva Ryynäsen ateljeekodissa olen käynyt vuosia sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelin, että puolukat olivat kypsiä ja Pohjois-Savon korkeudella kumman vähän on marjaa.
      Juu Anja, museoon sitä aina mennään, oiskoon tässä itekin 'museoitumassa', kun vanhat asiat kiinnostavat.

      Poista
  4. Upeasti olette puolukkaa löytäneet. Olisitte poikenneet Nurmeksessa Lieksan vieressä. Olisin keittänyt pullakahvit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teillä siellä hyvät puolukkamaastot! Ulkomaalaiset marjanpoimijat olivat myös aloittaneet keruun, kahdessa paikassa näimme ja pelästyimme vallan kamalasti, kun valkoinen pakettiauto ajoi juuri samalle metsäautotien levikkeelle, missä me olimme, että hyvästi vaan marjat! Onneksi siitä nousi vain eläkeläispariskunta, nainen köpötteli kahden kepin kanssa, mies ketterämpänä meni tien toiselle puolelle. Ei saatu metsää tyhjäksi kerättyä :).

      Poista
    2. Nurmeksen läpi ajelimme kotiinpäin ja siinä torilla oli joku tapahtuma, haitaria soittelivat ja kävin minä paikallisella kirpparilla (nimi unohtui) mutta ei löytynyt oikein mitään. Ai että tykkään siitä puu-Nurmeksesta ja hyvä, että taloista pidetään huolta eikä anneta rapistua. Voi juku, kun jäi ne pullakahveet, luulen, että me ajellaan siellä toistekin, kun mies etsii sieltä niitä majavia.

      Poista
  5. Kiitos, kiva oli katsella sinun hyviä kuvia ja esittelyjä.
    Todella mielenkiintoinen postaus.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylvi ja mukava, että tykkäsit :)

      Poista
  6. Oi, ihanat kuvat ja "matkakertomus"! Komea on myös puolukkasaalis.
    Puolukanpunaista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, taide on meidän kaikkien ulottuvilla. Taide-sanalla yleensä tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.

      Poista
  7. Ihana, historiaa huokuva postaus!
    Siskoni asuu tuolla Salpalinjan eteläpäässä. On se jykevä aita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Historia siirtyy sukupolvilta toisille, onneksi kaikkea vanhaa ei revitä maantasalle. Paljon kauniita historiallisia rakennuksia hävisi 70-luvun hulluina aikoina.
      On ne poijat metsissä rehkineet ja hevospelillä nuokin kivenjärkäleet maahan kaivaneet!

      Poista
  8. Olipa hieno esittely museosta ja luonnosta. Tuolla museossa käydessä miettii sen aikasen ihmisen elämää, miten silloin on eletty ja pysytty hengissä. Ei ole ollut Eu-direktiivejä ohjaamassa ;)))
    Eva Ryynänen oli kerran käydessämme siellä kertomassa töistään ja nähtiin kun hän veisteli erästä työtä. Senjälkeen onkin tuntunut ankealta ja tyhjältä tuolla käynti.
    Hienosti on siellä ollut puolukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie ja varmaan sinulle tuttuja paikkoja. Tuo Pielisen ulkomuseo onkin Suomen toiseksi suurin ja huomasin, että pienemmät tavarat on pitänyt laittaa kaltereiden taakse monissa rakennuksissa, siksi kuvaaminen oli hankalaa.
      Kyllä nykyihminen savupirtin lattialla pysähtyy, katsoo pieniä ikkunaluukkuja ja miettii, että täällä sen aikuiset ihmiset elivät ja kuolivat.

      "Onni tulee ihmisestä itsestään. Elämän ihanuutta on saada tehdä työtä ja väsyä työnteosta.” Paaterin nähtyään ei ole vaikea uskoa näihin kuvanveistäjä Eva Ryynäsen sanoihin.

      Poista
  9. Oikein hieno postaus ja Pielisen Museon esittely:)
    Olen kä'ynyt siellä pari-kolme kertaa, mutta noin hyvää sisäkuvaa en silloin saanut Virsuvaaran tuvasta! Siellä on kuulemma filmattu elokuviakin joskus...

    Meillä Tohmiksella ei vielä ole puolukat kypsiä, kumma että siellä pohjoisemmassa;)
    Oikein hyvää alkavaa syyskuuta ja sen ensimmäistä sunnuntaita, Beate:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle Aili. Arvasin, että paikka on sinulle tuttu. Paljon otin kuvia ja aina se vähän sotkee paikkaan paneutumista. Uusintakäynti on tarpeen.

      Tohmis jäi tällä kertaa meiltä. Semmonen paikka olisi kiinnostanut kuin Öllölä Tuupovaarassa mutta nyt ei sinne ehditty.

      Poista
  10. Aivan mahtavan ihania kuvia ja mielenkiintoisia ja kaunista! Mukavaa syyskuun ensimmäistä päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena ja tulenpa tutustumaan sinun blogiisi jahka ennätän.

      Poista
  11. Upea postaus!

    Tuollapäin en ole ollut sitten lapsuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Monella on juuret Pohjois-Karjalassa ja me savolaiset olemme hengenheimolaisia.

      Poista
  12. Voi että tuli ikävä lapsuuteni mummolaan sinne Ruunaan saarivirtaan,mummolaan jota ei enää ole on vain vanha rapistuva mökki ja pusikoituva pihamaa, vieraat askeleet poluilla.
    Kiitos kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruunaan Neitikoski ja Kattilakoski jäi näkemättä tällä reissulla. On siellä seudulla tyhjenneitä mökkejä ja tupia, kiinni pantuja kauppakiinteistöjä, kun ihmiset on paenneet hyvinvoinnin perässä. Laumasielujahan me ollaan, ikävä ihmisen on yksin jäädä, kun kaikki muutkin lähtevät.

      Poista
  13. Mielenkiintoinen kuvasarja. Valitettavan vähän on vielä tullut Pohjois-Karjalassa (Kolia lukuunottamatta) seikkailtua. Täytyypä ottaa ensi kesänä vahinko takaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi. Kyllä sinä nuor mies vielä ennätät nähdä nuokin paikat. Että mua taas otti pattiin, kun unohdin kameran tarkennusruudun monta kertaa ja kuvia meni piloille.
      Mukavoo syyskuun eka viikon alkua!

      Poista
  14. Hyviä kuvia historian havinaa vanhoista ajoista. Oli mielenkintoisaa katsella. Hyvää tätä viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsikka. Toinen osa reissusta on vielä postaamatta. Tämä sää houkuttaa ulos.

      Poista
  15. Museo tuli lapsuudessa koululaisena kierrettyä harva se kevät.
    Elämä vei muualle, mutta on tuolla tullut silloin tällöin käytyä oman jälkikasvunkin kera.
    Paaterin kirkossa on minulla ollut ilo ja kunnia olla juhlistamassa yksiä häitä sekä yksiä ristiäisiä.

    Ihana päivitys.

    VastaaPoista
  16. Voi kiitos Aikku! Ensimmäinen kerta oli nyt minulle tuo museo ja kyllä tykkäsin. Paljon on Lieksassa pakolaisia, kaduilla hunnutettuja naisia ja mustia miehiä.

    VastaaPoista
  17. Kiitos lukijaksi tulostasi. Katselin lieksassa otettuja kuviasi, minä oli 2 viikkoa siellä elokuun alusta,äitin asuu siellä, poimin mustikoita 10 litraa äidille, tiedän että siellä on parhaimmat marjat, Lieksa on mulle siis tuttu paikka, olen syntynyt pielisen toisella puolella,eli Juukassa.Täällä etelässä on ollut niin kuivaa,ei oo puolukoita,eikä sieniä, mustikoita kuitenkin oli paljon.Eevan ateljeessa olen käynyt ,tätini asuu siinä lähellä, museo on tullut tutuksi myös.Onko vesi kuvasi Ruunaalta,vai Lieksanjoki maisemaa, vai onko kosteikolta puiston vastapäätä?,niin voin ajella pyörällä joskus siellä.En tiedälöydänkövastauksesi täältä, voitko vastata blogiini,jos haluat?

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...