Terveiset viiden vuorokauden lomareissulta 24.- 29.8.13. Varasimme viihtyisän mökin Lieksan kupeesta ja eipä voi parempaa lomakeliä toivoa. Mökiltä käsin kävimme poimimassa puolukat loistavalta paikalta helppokulkuiselta hiekkakankaalta. Marjat olivat melkein yhtä isoja kuin mustikat ja täysin kypsiä. Meillä ei ollut edes poimuria mukana, mutta käsin kerääminen oli tosi vaivatonta. Marjasaalis oli viisi sankollista, osa tuotiin pusseissa kotiin. Keitimme osan mehuksi, valmista mehua tuli noin 19 litraa ja lopuista hilloa 18 erikokoista purkkia.
Maanantaina kävimme tutustumassa Pielisen ulkomuseoon. Alueella on kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä, myllyjä, metsätyöosasto, maatalousosasto ja palo-osasto. Rakennukset on siirretty Pappilanniemelle Pielisen Karjalan alueelta. Nähtävää oli niin paljon, että toinen käyntikerta ei olisi pahitteeksi. Kaikkea ei millään ehdi kerralla 'sisäistää'.
Tiistaina oli vuorossa Paateri, Eva Ryynäsen ateljee, kirkko ja galleriakahvila. Monille varmaan tuttu paikka ja olin käynyt siellä aikaisemmin samana vuonna, jolloin taiteilija kuoli, eli v. 2001. Nyt saimme tutustua paikkaan rauhassa. Muita vierailijoita oli vain kaksi vanhempaa pariskuntaa. Paaterin kirkko oli Eva Ryynäsen suurin elämäntyö, unelma, joka toteutui. Lisää seuraavassa postauksessa.
Pohjois-Karjalan luonto on pieniä erämaajärviä/lampia
pieniä jokia ja koskia, joissa melontaretkeily on mahdollista. Vaeltajille on polkuja niin erämaassa kuin lähempänä asutustaajamia. Maastopyöräilyäkin osilla reittejä voi harrastaa.
Erämaalammen heijastuksia kauniina elokuun lopun päivänä
puroset virtaavat etsien uomia isompiin jokiin. Majavat rakentavat patojaan näihin pieniin jokiin.
poika piti pystyssä harmaata aitaa ja silmäänsä iski, että terve vaan!
Sodanaikuista Salpalinjaa Pohjois-Karjalan metsässä.Kiviestettä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä. Kivet estivät tankkien etenemisen.
Pielisen ulkomuseon pihapiiriä
Virsuvaaran suurtuvan pirtin emännän nurkkaus (1800-luvun alku)
saman pirtin uuni
kangaspuita loukutettiin ja välillä kehtoa liekutettiin
pellavia loukutettavaksi
ja pihapiirin suloiset lampaat
akka aidan jatkeena mutta kissaa ei näy :)
savusauna
turvekattoinen aitta
Lukan pirtti (savupirtti 1765) ortodoksisen karjalaisen asumus
pihapiirissä puikkelehti suloisia kaneja
Karjalainen kelo ja vaik' mä olen iso niin puu vei voiton
ja eikun kalakeiton syöntiin
Pusurinjoen tukkilaiskämppä 1930-luvulta
Pielisen hevospontuu vorokkeineen ja soho, jokiuiton asuinpontuu
työsuojeluohjeita Hoppu-Heikille :)
Puolukkasaalis pihassa ja osa jo mehustumassa
Mukavoo lauantaiehtoota kaikille ja toivottavasti ei ole isoja virheitä noissa kuvateksteissä. Saa korjata :).
ELOKUUN HÄÄVALSSI (Ismo Alanko)
Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa
Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan
Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy
Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion
:;Tuo valkea morsian on...:;
- Beate -
Maanantaina kävimme tutustumassa Pielisen ulkomuseoon. Alueella on kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä, myllyjä, metsätyöosasto, maatalousosasto ja palo-osasto. Rakennukset on siirretty Pappilanniemelle Pielisen Karjalan alueelta. Nähtävää oli niin paljon, että toinen käyntikerta ei olisi pahitteeksi. Kaikkea ei millään ehdi kerralla 'sisäistää'.
Tiistaina oli vuorossa Paateri, Eva Ryynäsen ateljee, kirkko ja galleriakahvila. Monille varmaan tuttu paikka ja olin käynyt siellä aikaisemmin samana vuonna, jolloin taiteilija kuoli, eli v. 2001. Nyt saimme tutustua paikkaan rauhassa. Muita vierailijoita oli vain kaksi vanhempaa pariskuntaa. Paaterin kirkko oli Eva Ryynäsen suurin elämäntyö, unelma, joka toteutui. Lisää seuraavassa postauksessa.
Pohjois-Karjalan luonto on pieniä erämaajärviä/lampia
pieniä jokia ja koskia, joissa melontaretkeily on mahdollista. Vaeltajille on polkuja niin erämaassa kuin lähempänä asutustaajamia. Maastopyöräilyäkin osilla reittejä voi harrastaa.
Erämaalammen heijastuksia kauniina elokuun lopun päivänä
puroset virtaavat etsien uomia isompiin jokiin. Majavat rakentavat patojaan näihin pieniin jokiin.
poika piti pystyssä harmaata aitaa ja silmäänsä iski, että terve vaan!
Sodanaikuista Salpalinjaa Pohjois-Karjalan metsässä.Kiviestettä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä. Kivet estivät tankkien etenemisen.
Pielisen ulkomuseon pihapiiriä
Virsuvaaran suurtuvan pirtin emännän nurkkaus (1800-luvun alku)
saman pirtin uuni
kangaspuita loukutettiin ja välillä kehtoa liekutettiin
pellavia loukutettavaksi
ja pihapiirin suloiset lampaat
akka aidan jatkeena mutta kissaa ei näy :)
savusauna
turvekattoinen aitta
Lukan pirtti (savupirtti 1765) ortodoksisen karjalaisen asumus
pihapiirissä puikkelehti suloisia kaneja
Karjalainen kelo ja vaik' mä olen iso niin puu vei voiton
ja eikun kalakeiton syöntiin
Pusurinjoen tukkilaiskämppä 1930-luvulta
Pielisen hevospontuu vorokkeineen ja soho, jokiuiton asuinpontuu
Ukonjoen Lusikkakankaan mänty, ikä 540 vuotta
Puolukkasaalis pihassa ja osa jo mehustumassa
Mukavoo lauantaiehtoota kaikille ja toivottavasti ei ole isoja virheitä noissa kuvateksteissä. Saa korjata :).
ELOKUUN HÄÄVALSSI (Ismo Alanko)
Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa
Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan
Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy
Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion
:;Tuo valkea morsian on...:;
- Beate -
Upea postaus Pohjois-Karjalan komeista maisemista ja nähtävyyksistä. Näin se vaan kesä vierähti ilman käynti sielläpäin, vaikka oli vakaa aikomus lähteä. Miehen isovanhemmat, Suojärven karjalaiset, elivät Lieksassa lähellä Eeva Ryynäsen ateljeeta. Sukua on siellä vieläkin..
VastaaPoistaHyvää alkavaa syksyä!
Kiitos Minttuli. Käytte sitten ensi kesänä. Minä niin tykkään näistä pienistä paikoista, tunnelma on leppoisaa ja rauhaisaa. Kaupunkinähtävyydet eivät taida olla se minun juttu enää. Siellä vaan väsyy paljon helpommin.
PoistaIhana postaus pohjois-karjalasta. Ilolla katselin näitä kuvia kiitos
VastaaPoistaHyvää alkavaa syksyä!
Kiitos Irma ja toivotaan, että syksy on yhtä lämmin ja vähäsateinen kuin kesä :).
PoistaVoi mahoton sitä puolukkasatoa. Täällä eivät vielä oli riittävän kypsiä, eikä niitä paljon edes olekaan.
VastaaPoistaAivan ihana postaus Lieksan liepeiltä. Komeita maisemia, kiinnostavia käyntikohteita.
Kiva kun postasit meille nämä kuvat. Eeva Ryynäsen ateljeekodissa olen käynyt vuosia sitten.
Sitä minäkin ihmettelin, että puolukat olivat kypsiä ja Pohjois-Savon korkeudella kumman vähän on marjaa.
PoistaJuu Anja, museoon sitä aina mennään, oiskoon tässä itekin 'museoitumassa', kun vanhat asiat kiinnostavat.
Upeasti olette puolukkaa löytäneet. Olisitte poikenneet Nurmeksessa Lieksan vieressä. Olisin keittänyt pullakahvit.
VastaaPoistaOn teillä siellä hyvät puolukkamaastot! Ulkomaalaiset marjanpoimijat olivat myös aloittaneet keruun, kahdessa paikassa näimme ja pelästyimme vallan kamalasti, kun valkoinen pakettiauto ajoi juuri samalle metsäautotien levikkeelle, missä me olimme, että hyvästi vaan marjat! Onneksi siitä nousi vain eläkeläispariskunta, nainen köpötteli kahden kepin kanssa, mies ketterämpänä meni tien toiselle puolelle. Ei saatu metsää tyhjäksi kerättyä :).
PoistaNurmeksen läpi ajelimme kotiinpäin ja siinä torilla oli joku tapahtuma, haitaria soittelivat ja kävin minä paikallisella kirpparilla (nimi unohtui) mutta ei löytynyt oikein mitään. Ai että tykkään siitä puu-Nurmeksesta ja hyvä, että taloista pidetään huolta eikä anneta rapistua. Voi juku, kun jäi ne pullakahveet, luulen, että me ajellaan siellä toistekin, kun mies etsii sieltä niitä majavia.
PoistaKiitos, kiva oli katsella sinun hyviä kuvia ja esittelyjä.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen postaus.♥
Kiitos sylvi ja mukava, että tykkäsit :)
PoistaOi, ihanat kuvat ja "matkakertomus"! Komea on myös puolukkasaalis.
VastaaPoistaPuolukanpunaista sunnuntaita!
Kiitos Piipe, taide on meidän kaikkien ulottuvilla. Taide-sanalla yleensä tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.
PoistaIhana, historiaa huokuva postaus!
VastaaPoistaSiskoni asuu tuolla Salpalinjan eteläpäässä. On se jykevä aita.
Kiitos Katja. Historia siirtyy sukupolvilta toisille, onneksi kaikkea vanhaa ei revitä maantasalle. Paljon kauniita historiallisia rakennuksia hävisi 70-luvun hulluina aikoina.
PoistaOn ne poijat metsissä rehkineet ja hevospelillä nuokin kivenjärkäleet maahan kaivaneet!
Olipa hieno esittely museosta ja luonnosta. Tuolla museossa käydessä miettii sen aikasen ihmisen elämää, miten silloin on eletty ja pysytty hengissä. Ei ole ollut Eu-direktiivejä ohjaamassa ;)))
VastaaPoistaEva Ryynänen oli kerran käydessämme siellä kertomassa töistään ja nähtiin kun hän veisteli erästä työtä. Senjälkeen onkin tuntunut ankealta ja tyhjältä tuolla käynti.
Hienosti on siellä ollut puolukkaa.
Kiitos Emilie ja varmaan sinulle tuttuja paikkoja. Tuo Pielisen ulkomuseo onkin Suomen toiseksi suurin ja huomasin, että pienemmät tavarat on pitänyt laittaa kaltereiden taakse monissa rakennuksissa, siksi kuvaaminen oli hankalaa.
PoistaKyllä nykyihminen savupirtin lattialla pysähtyy, katsoo pieniä ikkunaluukkuja ja miettii, että täällä sen aikuiset ihmiset elivät ja kuolivat.
"Onni tulee ihmisestä itsestään. Elämän ihanuutta on saada tehdä työtä ja väsyä työnteosta.” Paaterin nähtyään ei ole vaikea uskoa näihin kuvanveistäjä Eva Ryynäsen sanoihin.
Oikein hieno postaus ja Pielisen Museon esittely:)
VastaaPoistaOlen kä'ynyt siellä pari-kolme kertaa, mutta noin hyvää sisäkuvaa en silloin saanut Virsuvaaran tuvasta! Siellä on kuulemma filmattu elokuviakin joskus...
Meillä Tohmiksella ei vielä ole puolukat kypsiä, kumma että siellä pohjoisemmassa;)
Oikein hyvää alkavaa syyskuuta ja sen ensimmäistä sunnuntaita, Beate:D
♥
Kiitos myös sinulle Aili. Arvasin, että paikka on sinulle tuttu. Paljon otin kuvia ja aina se vähän sotkee paikkaan paneutumista. Uusintakäynti on tarpeen.
PoistaTohmis jäi tällä kertaa meiltä. Semmonen paikka olisi kiinnostanut kuin Öllölä Tuupovaarassa mutta nyt ei sinne ehditty.
Aivan mahtavan ihania kuvia ja mielenkiintoisia ja kaunista! Mukavaa syyskuun ensimmäistä päivää sinulle!
VastaaPoistaKiitos Helena ja tulenpa tutustumaan sinun blogiisi jahka ennätän.
PoistaUpea postaus!
VastaaPoistaTuollapäin en ole ollut sitten lapsuuden.
Kiitos Sussi! Monella on juuret Pohjois-Karjalassa ja me savolaiset olemme hengenheimolaisia.
PoistaVoi että tuli ikävä lapsuuteni mummolaan sinne Ruunaan saarivirtaan,mummolaan jota ei enää ole on vain vanha rapistuva mökki ja pusikoituva pihamaa, vieraat askeleet poluilla.
VastaaPoistaKiitos kuvista.
Ruunaan Neitikoski ja Kattilakoski jäi näkemättä tällä reissulla. On siellä seudulla tyhjenneitä mökkejä ja tupia, kiinni pantuja kauppakiinteistöjä, kun ihmiset on paenneet hyvinvoinnin perässä. Laumasielujahan me ollaan, ikävä ihmisen on yksin jäädä, kun kaikki muutkin lähtevät.
PoistaMielenkiintoinen kuvasarja. Valitettavan vähän on vielä tullut Pohjois-Karjalassa (Kolia lukuunottamatta) seikkailtua. Täytyypä ottaa ensi kesänä vahinko takaisin. :)
VastaaPoistaKiitos Pasi. Kyllä sinä nuor mies vielä ennätät nähdä nuokin paikat. Että mua taas otti pattiin, kun unohdin kameran tarkennusruudun monta kertaa ja kuvia meni piloille.
PoistaMukavoo syyskuun eka viikon alkua!
Hyviä kuvia historian havinaa vanhoista ajoista. Oli mielenkintoisaa katsella. Hyvää tätä viikkoa.
VastaaPoistaKiitos Kirsikka. Toinen osa reissusta on vielä postaamatta. Tämä sää houkuttaa ulos.
PoistaMuseo tuli lapsuudessa koululaisena kierrettyä harva se kevät.
VastaaPoistaElämä vei muualle, mutta on tuolla tullut silloin tällöin käytyä oman jälkikasvunkin kera.
Paaterin kirkossa on minulla ollut ilo ja kunnia olla juhlistamassa yksiä häitä sekä yksiä ristiäisiä.
Ihana päivitys.
Voi kiitos Aikku! Ensimmäinen kerta oli nyt minulle tuo museo ja kyllä tykkäsin. Paljon on Lieksassa pakolaisia, kaduilla hunnutettuja naisia ja mustia miehiä.
VastaaPoistaKiitos lukijaksi tulostasi. Katselin lieksassa otettuja kuviasi, minä oli 2 viikkoa siellä elokuun alusta,äitin asuu siellä, poimin mustikoita 10 litraa äidille, tiedän että siellä on parhaimmat marjat, Lieksa on mulle siis tuttu paikka, olen syntynyt pielisen toisella puolella,eli Juukassa.Täällä etelässä on ollut niin kuivaa,ei oo puolukoita,eikä sieniä, mustikoita kuitenkin oli paljon.Eevan ateljeessa olen käynyt ,tätini asuu siinä lähellä, museo on tullut tutuksi myös.Onko vesi kuvasi Ruunaalta,vai Lieksanjoki maisemaa, vai onko kosteikolta puiston vastapäätä?,niin voin ajella pyörällä joskus siellä.En tiedälöydänkövastauksesi täältä, voitko vastata blogiini,jos haluat?
VastaaPoista