MISSÄ ARMAANI VIIPYY
Olen väsynyt päiviin ja öihinolen nukkunut korkeaan ruohoon.
Nyt kyselen sinulta, apilankukka
missä armaani vieläkin viipyy.
Olen etsinyt ihmisen ääntä
ja löytänyt sanojen savun.
Nyt kyselen sinulta, perhosen varjo
missä armaani vieläkin viipyy.
Ovat metsät he polttaneet meiltä
ja katkoneet jokien sillat.
Nyt kyselen sinulta , itkevä ilves
missä armaani vieläkin viipyy.
- Aulikki Oksanen -
Tervetuloa, hyvät ystävät,
sanoi suomalainen nainen
ja samaan hengenvetoon
jo pyysi anteeksi kotinsa sotkuisuutta.
Käykää toki pöytään
sanoi suomalainen nainen
ja samalla pahoitteli kakkunsa likilaskuisuutta
Kiitos käynnistä
huokasi suomalainen nainen
väsyneenä vierailusta,
jota oli edeltänyt
koko päivän kestänyt siivous
ja taitava kakkujen teko.
-Anja Porio-
Olet kutsuttu juhliin,
teetät puvun,
kasvot,
hiukset,
kynnet:
panssari on valmis.
Ilta onnistui yli odotusten:
et tavannut ketään,
kukaan ei tavannut sinua.
- Helena Anhava -
se on komea ja kohtalokas,
pitkä tumma muukalainen joka nurkkapöydässä
särpii viskiään, nainen kukaties
harsohepenissään, nännit kuin elävä jää.
Elämä, jo sanana romanttinen,
kun sitä maistelee, Robin Hood, tammipuu,
synkkä kahleeton kuin iso joki,
lasiliekit ennen kuolemaa.
Elämä, valkoisempi palttinaa. Mutta myös tumma,
vaarallinen.
Kun sitä maistelee.
Graniitinkappale jossa on kuin verisuonia,
musta liha ja yrtit.
Elämä, kun elät. Varovasti ja tasaten.
Kun sitä maistelee. Se on kukkurapäinen vesi.
- Jarkko Laine -
Tuokion vain kukkii
elämän joka vaihe.
Hyve.
Totuus.
Vain aikaansa,
ei ikuisuutta varten.
Kun kutsuu elämä,
siis sydän valmis
taas ole jäähyväisiin.
Uuteen alkuun
iloiten lähde.
Nurkumatta katko
siteet entiseen,
päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö
se auttaa elämään
se meitä suojaa.
-Herman Hesse-
että hakeuduin juuri tänne,
toin pentuni turvaan kuin kissaemo
tämän metsän keskelle
niihin onnellisiin kesiin
jotka olivat ennen kuin maailma repesi
kuin temppelin esirippu,
eikä sen saumakohtaa häivytä mikään.
- Helena Anhava -
Apilavuode,
angervotuutu
tulisi lapsella olla.
Vuoksi ja luode
vaihtuvat, kulku
muutu ei auringolla.
Rakkaus kutoo
silkkisen seitin
peitoksi poikasen pesään.
Taivaalta putoo
kuutamohärmää.
Pitkä on taival kesään.
-------
- Hilkka-Helinä Lappalainen -
Onhan meillä jo kaikki kevään hullaannuttava valo,
paiste paahtavainen, hohde joka kimaltaa hangilla,
kohoaa höyrynä ilmaan. Ja pälvessä maa tuoksuu,
varikset laulavat, laulavat ne, kuulisitpa vain.
Olen täällä talossa yksin, mutta silti sinun kanssasi,
enkä saata erota sinusta koskaan, tiedäthän;
niin monta kertaa olemme jo menneet toistemme läpi
saman valon lailla, suhahtaneet tuulen tavoin,
sulautuneet kuin uni aurinkoon.
Ei ole muuta tietä enää, onneksi ei ole,
ja samalla tavalla odotan vihdoin kesän tuloa,
kuten lumen alla nukkujat vielä:
myös ne yläniityn tervakukat, jotka aina muistan,
ja kissankäpälät, joiden pehmeys tuntuu nytkin iholla,
ja sitten kurjen kellojen ujosti riippuvat päät;
kaikki ne vasta valkavat herätä laillani säpsähdellen,
kuin eivät vielä aivan ymmärtäisi
mistä oikein on kysymys.
- Hannu Mäkelä -
joka näykkii kaikkea eikä hyväksy mitään,
tuntuu kuin elämälle olisi käynyt erehdys.
Miettii: mitä tuolle on tehty tai tekemättä jätetty,
olisi itkenyt enemmän, edes salaa,
ollut vähemmän sisukas, ainakin itsensä edessä,
helppohintainen resepti,
se se vasta akrobatiaa kysyy että hauras lujittuu
vaan ei kovetu,
herkkyys käännetään voimaksi.
- Helena Anhava -
Kuvat: Pinterest
