"Aidot kohtaamiset ovatkin yllättäen paljon arvokkaammalta tuntuvia kuin hieno somepäivitys hetkestä", toteaa Satu Kapanen päivän maakuntalehdessä. Hän jatkaa kuinka aikaa vapautuu perheen yhdessäololle, kirjojen lukemiseen ja yhteiseen juoksuharrastukseen. Kapaset ovat poistaneet mm. Insta-tilinsä.
Työelämässä olevilla on ongelmana multitaskaus, joka tarkoittaa päivän mittaan tapahtuvia jatkuvia keskeytyksiä työssä. Meneillään voi olla useita projekteja samaan aikaan, palavereja ja nuorempien työntekijöiden opastusta. Kollegat ja esimiehet ravaavat juttusilla useita kertoja päivässä. Monilla työtilana voi olla avokonttori, jossa keskittyminen entisestään kärsii. Jos tekee kokonaistyöaikaa, pitää olla tavoitettavissa usein iltaisinkin ja viikonloppuisin. Kannettava tietokone viedään kotiin ja töitä jatketaan ehkä rauhallisemmassa ympäristössä ellei ole pieniä lapsia. Etätöitä tehdään niin kotona kuin lomalla kesämökillä.
Multitaskauksen on todettu laskevan työtehoa, aiheuttavan stressiä ja uupumista. Aivot kuormittuvat liikaa, koska työ on pirstaleista ja keskittyminen yhteen tehtävään häiriintyy jatkuvasti. Monet keski-ikäisetkin pelästyvät, että kyseessä on dementia, kun tavaroita hukkuu, avaimet häviävät ym.
Tutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi vahvistavat kirjassaan Aivot työssä (2019 Otava), että aivoille multitaskaus on vierasta: tietoinen tarkkaavaisuus kohdistuu yhteen asiaan kerrallaan. Etenkin avokonttoreissa suosittu keskeyttämisen kulttuuri ruokkii keskittymishäiriöitä.
Entäpä koulujen nykyiset puuhaluokat, joissa toiset oppilaista yrittävät keskittyä tietokoneisiin ja samalla toiset hälisevät muuten vain tai tekevät ryhmätöitä. Miten rauhallisempaan kotiympäristöön tottunut lapsi selviää nyky koulussa?
Monen asian tekeminen yhtä aikaa tai limittäin tuhoaa keskittymiskyvyn
Monen asian tekeminen yhtä aikaa tai limittäin rasittaa aivoja ja aiheuttaa levottomuutta. Esimerkiksi sähköpostien käsittely kokouksissa vie aivojen etulohkon ylikierroksille. Tarkkaavaisuuteen ja kontrolliin keskittyvät aivoalueet ovat kuin tulessa. Pitkittyessään tällainen stressitila vaikuttaa aivoihin. Vaaroja havaitseva aivojen mantelitumake alkaa hiljalleen kasvaa. Tämän seurauksena stressi tulee kerta toisensa jälkeen yhä helpommin. Aivojen etuotsalohko voi ohentua, jolloin se ei enää pysty hillitsemään stressiä. Keskittyminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Aivojen vaarallinen muokkautuminen tapahtuu, jos päivistä puuttuvat kokonaan levolliset ja rauhalliset hetket. (Hallamaa 2019)
Huotilainen ja Moisala (2018) puhuvat tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavasta käytösmallista (attention deficit trait, ADT), josta kärsivälle on tyypillistä itsensä keskeyttäminen. Rauhallisessakin työskentelytilassa oireesta kärsivän mieleen tulvii muita meneillään olevaan tehtävään liittymättömiä asioita, jotka keskeyttävät työskentelyn. Elimistö on varuillaan ja ikään kuin jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Muutaman päivän sähellys ja asioista toiseen hyppiminen väsyttää mutta ei vielä johda ADT:n kouriin, mutta muutaman viikon kiireisen säheltämisen jälkeen jokainen voi huomata itsessään ADT:n oireita. (https://talk.turkuamk.fi/puheenvuoroja/keskittymiskyky)
Kylläpä saan olla ikionnellinen, että oma työura on takanapäin. Minulla oli aina oma huone. Jossakin vaiheessa hoidin kahdenkin toimialan töitä mutta en koskaan kokenut, että keskittyminen olisi häiriintynyt. Sähköpostejahan ei siihen aikaan edes ollut vaan kaikki yhteydenpito käytiin joko puhelimitse tai kirjeitse. Ja tietenkin kasvokkain asiakkaiden kanssa.
Nykyinen uutistulva myös turruttaa. Miten löydät sieltä sen olennaisen, kun monet eri kanavat kertovat samoista uutisista ja turhista julkkiksista :). Olen jo yrittänyt hypätä yli rikokset ja oikeudenkäynnit ja julkkisjuorut. En sitten millään ymmärrä, miten joku rallikuskin tyttöystävä (nykyisin kai entinen) oli kuukausikaupalla otsikoissa. Englannin hovin ongelmia on jauhettu kyllästymiseen asti. Maakuntalehden tilaajatkin toivovat tavallisten ihmisten henkilöhaastatteluja.
Olen nauttinut tammikuusta ja helmikuun alusta, kun vähensin taas somen käytön minimiin samoin kuin turhan uutistulvan seuraamisen. Aloitin lukemaan Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa ja jäin siihen totaalisesti koukkuun. Luin ensin Ritva Ylösen: Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä. Teoksen pohjana on Ylösen väitöskirja: Tervaksinen toteemi - Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus. Väitöskirjansa Ylönen teki selvitäkseen kahden lapsensa, lapsenlapsen ja vävyn tapaturmaisista kuolemista. Pohjattoman syvästä surusta hän selvisi vertaistuella ja tekemällä eläkkeelle jäätyään väitöskirjan Päätalosta. Ylösen mukaan kriitikot arvostelivat kirjojen esteettisyyttä, romaanin muotoa, rakennetta ja tyyliä. Kirjailijaa vaadittiin uusiutumaan, lopettamaan junnaamisen ja pikkutarkan kerronnan. Ylönen arvelee, että jos Päätalo olisi kuunnellut kriitikoita, lukijat olisivat kaikonneet. Päätalo edustaa muuttumattomuuden voimaa. Jääräpäisyydellään hän selätti kriitikot. Päätalo ei kokenut olevansa taidekirjailija vaan tekee mitä osaa, kirjoittaa tosiasioita ja kuvaa ne omalla tavallaan. Tämä myös miellytti lukijoita.
Ensimmäinen käänne Päätalon julkisessa arvostamisessa tapahtui, kun presidentti Kekkonen myönsi kirjailijalle professorin arvon vuonna 1978. Päätalolle alkoi sataa 1980-luvulla huomionosoituksia ja median suitsutusta. Iijoki-sarja nousi myyntitilaston kärkeen vuosi vuoden jälkeen.
Selasin myös Sari Keskimaan väitöskirjaa 2018: Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämänkertana. Aion lukea myös Karoliina Timosen: Kirjeitä Iijoella - Kalle Päätalon elämän naiset (Gummerus 2019) ja Antti Heikkisen: Kallio-poika -Peilikuvassa Kalle Päätalo.
Sarjan kirjoja on kaikkiaan 26 kpl ja jokainen kirja noin 640 sivua. Iijoki-sarja on lajissaan kai maailman pisin omaelämänkerta. Samalla hän kuvaa yhden miehen näkökulmasta itsenäisen Suomen historiaa, tavallisen maaseutuyhteisön elämää - tukinuittoa ja asumista savottakämpissä, köyhyyttä ja kurjuutta, kansanomaista lääkintää kuten kuppausta, erilaisia kalan- ja metsänriistanpyyntitapoja ja paljon muuta. Murre on hersyvän rikasta. Ei ihme, että tykkään Kallen kielestä, koska siinä on paljon savolaisvaikutteita. Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet lasketaan kuuluvaksi länsimurteisiin vaikka niissä on paljon itämurteiden piirteitä, etenkin savolaismurteista tulleita. Näinpä keski- ja pohjoispohjalaiset murteet luetaankin sekamurteisiin. Ne ovat epäyhtenäisiä, koska ne ovat kehittyneet sekä läntisistä lounais- ja hämäläismurteista että itäisistä savolaismurteista. Esimerkiksi Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan ja Pyhäjärven sekä Koillismaan murteissa savolaisvaikutteet ovat voimakkaat, mikä ilmenee selvimmin sanoista kuten mehtä tai kahto, joissa ts korvataan ht:lla.
Hankin kaikki osat itselleni antikvariaatista (Finlandia Kirja). Koillismaa -sarjan luen seuraavaksi. Ei ole ollenkaan yllätys, että Kalle Päätalo kuuluu Suomen luetuimpiin kirjailijoihin. Kirjoja julkaistu yli 3,5 milj.kpl. Aikoinaan kriitikot suhtautuivat nuivasti mutta kansa luki ja piti. Kalle ponnisti kirjailijaksi ja Tampereen veroäyrikuninkaaksi köyhyydestä ja kurjuudesta. Alku oli vaikeaa ja elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, joista hän kirjoissaan kertoo.
Kiitos Kalle sinne pilven päälle! Sait taas uuden fanin. Olen nauranut, olen itkenyt kirjojesi äärellä. Minulla on menossa nyt Nuorikkoa näyttämässä kirja. Anteeksi, jos hyppäsin sotavuodet yli mutta luen ne kyllä. Kirjanmerkkinä minulla on sinun sanasi: "Vaikka elämä jakaakin antejaan kitsaasti, heltyy se sentään lujan uskon ja peräänantamattoman sitkeyden edessä!" Tulen käymään kesällä Taivalkoskella Kallioniemessä. Frank Sinatran My way (suom. Minun tieni) Eino Grönin laulamana sopii niin hyvin kuvaamaan Kalle Päätalon elämää...ja jokainen voi lukea sen, mä teinkö oikein.
Työelämässä olevilla on ongelmana multitaskaus, joka tarkoittaa päivän mittaan tapahtuvia jatkuvia keskeytyksiä työssä. Meneillään voi olla useita projekteja samaan aikaan, palavereja ja nuorempien työntekijöiden opastusta. Kollegat ja esimiehet ravaavat juttusilla useita kertoja päivässä. Monilla työtilana voi olla avokonttori, jossa keskittyminen entisestään kärsii. Jos tekee kokonaistyöaikaa, pitää olla tavoitettavissa usein iltaisinkin ja viikonloppuisin. Kannettava tietokone viedään kotiin ja töitä jatketaan ehkä rauhallisemmassa ympäristössä ellei ole pieniä lapsia. Etätöitä tehdään niin kotona kuin lomalla kesämökillä.
Multitaskauksen on todettu laskevan työtehoa, aiheuttavan stressiä ja uupumista. Aivot kuormittuvat liikaa, koska työ on pirstaleista ja keskittyminen yhteen tehtävään häiriintyy jatkuvasti. Monet keski-ikäisetkin pelästyvät, että kyseessä on dementia, kun tavaroita hukkuu, avaimet häviävät ym.
Tutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi vahvistavat kirjassaan Aivot työssä (2019 Otava), että aivoille multitaskaus on vierasta: tietoinen tarkkaavaisuus kohdistuu yhteen asiaan kerrallaan. Etenkin avokonttoreissa suosittu keskeyttämisen kulttuuri ruokkii keskittymishäiriöitä.
Entäpä koulujen nykyiset puuhaluokat, joissa toiset oppilaista yrittävät keskittyä tietokoneisiin ja samalla toiset hälisevät muuten vain tai tekevät ryhmätöitä. Miten rauhallisempaan kotiympäristöön tottunut lapsi selviää nyky koulussa?
Monen asian tekeminen yhtä aikaa tai limittäin tuhoaa keskittymiskyvyn
Monen asian tekeminen yhtä aikaa tai limittäin rasittaa aivoja ja aiheuttaa levottomuutta. Esimerkiksi sähköpostien käsittely kokouksissa vie aivojen etulohkon ylikierroksille. Tarkkaavaisuuteen ja kontrolliin keskittyvät aivoalueet ovat kuin tulessa. Pitkittyessään tällainen stressitila vaikuttaa aivoihin. Vaaroja havaitseva aivojen mantelitumake alkaa hiljalleen kasvaa. Tämän seurauksena stressi tulee kerta toisensa jälkeen yhä helpommin. Aivojen etuotsalohko voi ohentua, jolloin se ei enää pysty hillitsemään stressiä. Keskittyminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Aivojen vaarallinen muokkautuminen tapahtuu, jos päivistä puuttuvat kokonaan levolliset ja rauhalliset hetket. (Hallamaa 2019)
Huotilainen ja Moisala (2018) puhuvat tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavasta käytösmallista (attention deficit trait, ADT), josta kärsivälle on tyypillistä itsensä keskeyttäminen. Rauhallisessakin työskentelytilassa oireesta kärsivän mieleen tulvii muita meneillään olevaan tehtävään liittymättömiä asioita, jotka keskeyttävät työskentelyn. Elimistö on varuillaan ja ikään kuin jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Muutaman päivän sähellys ja asioista toiseen hyppiminen väsyttää mutta ei vielä johda ADT:n kouriin, mutta muutaman viikon kiireisen säheltämisen jälkeen jokainen voi huomata itsessään ADT:n oireita. (https://talk.turkuamk.fi/puheenvuoroja/keskittymiskyky)
Kylläpä saan olla ikionnellinen, että oma työura on takanapäin. Minulla oli aina oma huone. Jossakin vaiheessa hoidin kahdenkin toimialan töitä mutta en koskaan kokenut, että keskittyminen olisi häiriintynyt. Sähköpostejahan ei siihen aikaan edes ollut vaan kaikki yhteydenpito käytiin joko puhelimitse tai kirjeitse. Ja tietenkin kasvokkain asiakkaiden kanssa.
Nykyinen uutistulva myös turruttaa. Miten löydät sieltä sen olennaisen, kun monet eri kanavat kertovat samoista uutisista ja turhista julkkiksista :). Olen jo yrittänyt hypätä yli rikokset ja oikeudenkäynnit ja julkkisjuorut. En sitten millään ymmärrä, miten joku rallikuskin tyttöystävä (nykyisin kai entinen) oli kuukausikaupalla otsikoissa. Englannin hovin ongelmia on jauhettu kyllästymiseen asti. Maakuntalehden tilaajatkin toivovat tavallisten ihmisten henkilöhaastatteluja.
Olen nauttinut tammikuusta ja helmikuun alusta, kun vähensin taas somen käytön minimiin samoin kuin turhan uutistulvan seuraamisen. Aloitin lukemaan Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa ja jäin siihen totaalisesti koukkuun. Luin ensin Ritva Ylösen: Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä. Teoksen pohjana on Ylösen väitöskirja: Tervaksinen toteemi - Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus. Väitöskirjansa Ylönen teki selvitäkseen kahden lapsensa, lapsenlapsen ja vävyn tapaturmaisista kuolemista. Pohjattoman syvästä surusta hän selvisi vertaistuella ja tekemällä eläkkeelle jäätyään väitöskirjan Päätalosta. Ylösen mukaan kriitikot arvostelivat kirjojen esteettisyyttä, romaanin muotoa, rakennetta ja tyyliä. Kirjailijaa vaadittiin uusiutumaan, lopettamaan junnaamisen ja pikkutarkan kerronnan. Ylönen arvelee, että jos Päätalo olisi kuunnellut kriitikoita, lukijat olisivat kaikonneet. Päätalo edustaa muuttumattomuuden voimaa. Jääräpäisyydellään hän selätti kriitikot. Päätalo ei kokenut olevansa taidekirjailija vaan tekee mitä osaa, kirjoittaa tosiasioita ja kuvaa ne omalla tavallaan. Tämä myös miellytti lukijoita.
Ensimmäinen käänne Päätalon julkisessa arvostamisessa tapahtui, kun presidentti Kekkonen myönsi kirjailijalle professorin arvon vuonna 1978. Päätalolle alkoi sataa 1980-luvulla huomionosoituksia ja median suitsutusta. Iijoki-sarja nousi myyntitilaston kärkeen vuosi vuoden jälkeen.
Selasin myös Sari Keskimaan väitöskirjaa 2018: Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämänkertana. Aion lukea myös Karoliina Timosen: Kirjeitä Iijoella - Kalle Päätalon elämän naiset (Gummerus 2019) ja Antti Heikkisen: Kallio-poika -Peilikuvassa Kalle Päätalo.
Sarjan kirjoja on kaikkiaan 26 kpl ja jokainen kirja noin 640 sivua. Iijoki-sarja on lajissaan kai maailman pisin omaelämänkerta. Samalla hän kuvaa yhden miehen näkökulmasta itsenäisen Suomen historiaa, tavallisen maaseutuyhteisön elämää - tukinuittoa ja asumista savottakämpissä, köyhyyttä ja kurjuutta, kansanomaista lääkintää kuten kuppausta, erilaisia kalan- ja metsänriistanpyyntitapoja ja paljon muuta. Murre on hersyvän rikasta. Ei ihme, että tykkään Kallen kielestä, koska siinä on paljon savolaisvaikutteita. Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet lasketaan kuuluvaksi länsimurteisiin vaikka niissä on paljon itämurteiden piirteitä, etenkin savolaismurteista tulleita. Näinpä keski- ja pohjoispohjalaiset murteet luetaankin sekamurteisiin. Ne ovat epäyhtenäisiä, koska ne ovat kehittyneet sekä läntisistä lounais- ja hämäläismurteista että itäisistä savolaismurteista. Esimerkiksi Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan ja Pyhäjärven sekä Koillismaan murteissa savolaisvaikutteet ovat voimakkaat, mikä ilmenee selvimmin sanoista kuten mehtä tai kahto, joissa ts korvataan ht:lla.
Hankin kaikki osat itselleni antikvariaatista (Finlandia Kirja). Koillismaa -sarjan luen seuraavaksi. Ei ole ollenkaan yllätys, että Kalle Päätalo kuuluu Suomen luetuimpiin kirjailijoihin. Kirjoja julkaistu yli 3,5 milj.kpl. Aikoinaan kriitikot suhtautuivat nuivasti mutta kansa luki ja piti. Kalle ponnisti kirjailijaksi ja Tampereen veroäyrikuninkaaksi köyhyydestä ja kurjuudesta. Alku oli vaikeaa ja elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, joista hän kirjoissaan kertoo.
Kiitos Kalle sinne pilven päälle! Sait taas uuden fanin. Olen nauranut, olen itkenyt kirjojesi äärellä. Minulla on menossa nyt Nuorikkoa näyttämässä kirja. Anteeksi, jos hyppäsin sotavuodet yli mutta luen ne kyllä. Kirjanmerkkinä minulla on sinun sanasi: "Vaikka elämä jakaakin antejaan kitsaasti, heltyy se sentään lujan uskon ja peräänantamattoman sitkeyden edessä!" Tulen käymään kesällä Taivalkoskella Kallioniemessä. Frank Sinatran My way (suom. Minun tieni) Eino Grönin laulamana sopii niin hyvin kuvaamaan Kalle Päätalon elämää...ja jokainen voi lukea sen, mä teinkö oikein.
Klassiseen tapaan
Elämä,
hän on kuin tosi rakastettu,
johtaa hetki hetkeltä pois lähettyviltään,
ei jätä sinua, mutta ei hän rakasta sinua,
hän on kiinnostunut sinusta, sinä ylistät häntä,
saat pettyä, alat sättiä, vihastut, vannot,
ja hän näyttää surulliselta, sinä kiiruhdat
sovittelemaan, podet hetken riemua, ja
yhtenä päivänä hän on pettänyt sinut täydelleen,
sinä masennut, mutta hän on jälleen vierelläsi,
elämä, elämäntoveri, väkevä voimallinen,
ja sinä jatkat toivuttuasi "niin kuin haaksirikon
jälkeen eloon jäänyt merikarhu", yhä viisaampana,
alat tuntea hänet, sinä hymyilet väsymyksestä
ja onnesta, keskipäivän taivaan syvetessä
sinä katsot äkkiä taaksesi, hän on poissa.
Hyvää talven jatkoa lukijoilleni. Toivottaa: Beate panoraamakuvassa, joka jännästi teki tiehen mutkan, jota oikeasti ei ole. Ikäihmisten hyötyliikuntaa potkurilenkillä maaseudun rauhassa.
Asiaa,puhuu hän!!! ::)
VastaaPoistaNetti kyllä osaa koukuttaa...Mutta jos saan puoltavan lauseen sanoa,saanko,kiitos!!
Minulle netti on ne "mielikuvitus-ystävät"-Minulla ei ole elämää kodin ulkopuolella.Ainut mistä saan iloa on ,blogini ja te blogi-ystävät,OLette minulle kullan arvoisia....En edes hirveä ajatella ...miten surkiassa jamassa oisin...ilman blogiani.
Ja tiedän myös senkin,että aina kirjoitan "liian pitkiä" kommentteja ;)),
Mutta HATTUA,nostan Päätalon Kallelle!!,Kallella vähän sama;))tai minulla Kallen vinkeet ..kirjoitan niin laajasti selostaen yksityis kohtaisesti asiat!:)))
Minulla ei lastenlapsia,mutta pojanluona olen "törmännyt "äitiin jolla silmät kännykässä ..ei lapsissa".
Minä pärjään ilman telkkaria!,katon ohjelmat netistä,silloin kun minulle sopii,jonku sarjan..
ja minua tuo jatkuva uutisten tulva ,ahdista
,,kuuntelen radiota...sieltä vähempi kaaos tule iholle:((
Eino Gröön laulaa hyvin:seinillä korvat:)),joskus tuntuu että on:))
Hyvä ja kaunis laulu vai pittäiskö sanua että biisi:((
Kiitos kun annoit;)luvan minun superpituiseen puolustukseen!!
..poistelen vanhoja puolustuksia,toisin ajatteluja;))
..no Sinä valmistaudut Taivalkosken reisuun hyvin...Oispa mukava nähdä.kun asun tässä matkan varrella..sinne Taivalkoskelle:))
Kaikkea HYvää helmikuun päiviin,ihaniin maalaismaisemiin!!Sinulle Beate56 :)
Liisa annan luvan 🤗 ja nettiystävät ovat yhtä hyviä kuin ne 'oikeat', jotka minulla mahtuvat yhden käden sormilla laskea. Yhden ystävän kanssa on puhuttu, mikä on, että päivät vierähtävät ja äkkiä onkin ilta ja ei ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Lämpimän ruuan laitan joka päivä, siihen aamupala ja päivä- ja iltakahvit. Ikäkö hidastaa menoa, en tiedä. Istahtaa ei pitäisi varsinkaan ruokailun jälkeen, koska voi vaivihkaa ollakin vaakatasossa 😁.
VastaaPoistaPäätalo on idolini. Herkkä mies, professorin arvo, kunniatohtori. Haluan tutkia hänen sielunelämää tarkemmin. Nuorena kirjat jäivät lukematta, ei ehtinyt. Nyt on aikaa.
Kirjoita vaan pitkästi. Minulla yksi postaus kuukaudessa. Mutta blogin pidän hengissä. Täytyy suunnitella, mitä reittiä ajelemme Kallen tekoseudulle, kuten hän Taivalkoskea nimittää. Viime yönäkin luin klo 3:een.
Nyt niin ihana olla ulkona, kun on lunta ja pakkasta vähän. 🙋♀️
Kiitos! Beate56!
VastaaPoistatäällä blogissasi on mukava vierailla!
ja minulle tosi tärkeitä,netti -ystävät:)))
..varsikseen heitin tuon ohikulku tapaamisen,teidän matka suunnitelmat kulkevat..omia polkuja..:))
Minä luin kans ennen paljon..nyt on unohtunu koko lukeminen....Se kyllä pitäis puhaltaa uuestaan liekkiin:))
Meillä lämpöasteita,lumet kuuluu naapurin katoilta ryminällä tulevan:)
hain aamulehden.hmmulkona hyvin pieni "ripaus"....kevättä,,vain hyvin pieni:))
Mukavaa sunnuntaita!
Kiitos! Beate56!
Kirjoitit valaisevasti multitaskauksesta. Se on todellinen ongelma nykyisessä työkulttuurissa. Minä en ole paljonkaan somessa. Joka ilta on saatava lukea kunnon paperikirjaa noin kolme tuntia. Mukavaa talvenjatkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos marja kommentista. Kiinnostus heräsi, kun sana vilahti lehdessä. Taas samaan postaukseen ahdoin liikaa juttua, kuten aina. Paperikirjoja luen minäkin. On ladattuna myös e-kirjoja muutamia mutta oudolta tuntuu lukea niitä. Nyt taistelen taas kommentoinnin kanssa tänne. Tätä kirjoitan Huawei puhelimella. Tabletilla joku ongelma ehkä asetuksissa.
PoistaKyllä olen Kallen kirjoista nauttinut ja jotkut jo lukenut moneenkin kertaan, kirjoja on aivan pakko vaan saada lukea väliin mutta kieltämättä tämä some yrittää houkuttaa montakin kertaa päivässä
VastaaPoistaKyllä Kalle Päätalo on suomalaisen kirjallisuuden jättiläinen. Ei niitä monta olekaan. Minulle Väinö Linna ja Mika Waltari, Juhani Aho, F. E Sillanpää. Ihana kuulla, että olet lukenut Päätalon kirjoja. Puolet lukijoista on naisia. Kiitos Emileitha/Tarja kommentistasi.
PoistaPainavaa asiaa multitaskauksesta. Kun aivojamme ei sellaiseen toimintaan ole tarkoitettu, niin ihmekös tuo, että stressinsietokyky ohenee ja tulee muitakin seurauksia, muistihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia. On ollut muodikastakin touhuta montaa asiaa yhtäaikaa, vaikkapa puhua puhelimeen autoa ajaessa ja samalla juoda termarista kahvia, saattaapa samaan aikaan pyöriä seuraavan palaverin asiat mielessä.
VastaaPoistaAvokonttorissa täytyy olla tiukat säännöt työrauhan säilymiseksi. Äänenkäyttö on silti haaste, kun meillä on luontaisesti erilaiset äänet. Matala puheääni ei mielestäni kuulu niin häiritsevänä kuin korkea, vaikka voimakkuus olisi sama. Jokainen voi oppia kiinnittämään puheensa voimakkuuteen huomiota ja säätelemään sitä, mutta sekin voi väsyttää ja stressata.
Ihmettelen, että avokonttoreita aina vaan suositaan, kun työntekijät saattaisivat ennemmin valita oman huoneen - jos sitä kysyttäisiin. Taitaa olla kustannuskysymymys.
Ja Iikoki-sarja! Pitäisikö minunkin aloittaa sama urakointi! Sait kyllä innostuksen viriämään ��
Kiitos kommentistasi Erikoiset asiantuntijat. Kaikenlaiset uudet vaivat riivaavat meitä nykyisin tai niitä, jotka ovat työelämässä. Kuulin jopa, että lääkäreille kunnat tekevät näitä avotiloja. Ei nyt ihan potilaiden vastaanottoon vielä mutta mm. kun laativat potilasraportteja ym.
VastaaPoistaAloita vaan sarjan luku. Uskoisin, että tykkäät ainakin alkupään osat ovat parhaita, joissa Kalle kuvaa lapsuuttaan. Siellä atimoidaan ja höpöstellään 😁. Murresanakirjakin pitää hankkia, on julkaistu mutta oli loppu.
Isäni oli Kalle Päätalon kirjojen ahkera lukija. Olihan hän samaa ikäluokkaa Kallen kanssa. Perinteenä olikin ostaa joka vuosi isänpäivälahjaksi Päätalon kirja. Minäkin olen lukenut muutamia kirjoja, mutta en oikein tahdo jaksaa sitä pikkutarkkaa kuvausta. Päätalon kirjat toimivat kyllä myös historiankirjoina, antavat tietoa miten ennen elettiin.
VastaaPoistaIsä luki myös Päätalon kirjoja ja joskus ihmettelin, kun puhui niin outoja murresanoja. Ei paljastanut, mistä oli lukenut, nauroi vaan. Mm. ketehen ja kässehtiä sanat muistan.
PoistaOli hänellä tarinankertojan lahja, huumoria ja komiikan tajua. Moni sai vertaistukea hänen kirjoistaan varsinkin sodan jälkeiset suuret ikäluokat, jotka muuttivat maalta kaupunkeihin ja oli sopeutumisvaikeuksia.
Tuo nykyvauhti törintamilla olisi mulle täysin vierasta. En pysty keskittymään useaan asiaan kerralla, vähempi kiinnostava kärsii.Täytyy ajatella ja uskoa, että sain tehdä leipätyöni oikeaan aikaan.
VastaaPoistaVielä vuosi sitten olin aktiivinen somessakin, mutta tajusin, ettei ole minua varten, en halunnut jakaa liiaksi itseäni/itsestäni ja poistuin instasta ja facesta. Blogi on minun juttu, vaikka täälläkin olen ajoittain saamaton. Silti paljon väliaikoinakin mietin, mistä seuraavaksi kirjoitan /kuvaan.
Hienoa sinun Päätalo innostuksesi. Meillä on kaikki hänen kirjansa. Eivät niinkään minun lukusuosikkeihini, vaikka itse Päätalon maisemat kuuluvatkin. Asunhan melko lähellä Päätalon Kallioniemeä. Kaunis paikka, jossa olen käynyt useamman kerran.Oletko mahdollisesti tulossa heinäkuun alun Päätaloviikolle Taivalkoskelle? Juuri silloin on Päätalo paljon esillä.
Samoja ajatuksia minullakin, että pidän blogin hengissä. Tänne on itsekin kiva palata selailemaan, että missäs sitä on käyty ym.
VastaaPoistaEi ollut vielä Päätaloviikon ohjelmaa 2020 netissä, viime vuoden oli ja onpa ollut monipuolista ohjelmaa koko viikon. Pitää miettiä ajellaanko länsirannikon kautta. Minua kiinnostaisi Iin Hamina nähdä. Sinne tulee jo meiltä lähes 300 km. Sieltä on Taivalkoskelle 160 km. Onhan tässä aikaa suunnitella. Varailen yöpaikkoja etukäteen. Voi että kiinnostaa nähdä Kallioniemi paikan päällä. Näkyy olevan avoinna 17.6.- 18.8., jolloin opaskin paikalla.
Tykätään liikkua ilman kovin tarkkoja aikatauluja niin voi katsella rauhassa. Niin paljon jäänyt näkemättä, vaikka Norjassakin käyty monesti. Onneksi minäkin vielä uskallan ajaa, vaikka isäntä vieressä pelkää ja neuvoo. 😁
Jos olet menossa Kallioniemeen, niin majoitusvaihtoehtona olisi siinä ihan naapurissa todella ihana Saijan lomakartano. En itse ole yöpynyt, mutta kävin kun joukkueemme lähti melomaan lomakartanon rannasta Suomi Meloo-tapahtumassa.
Poistaasiaa kirjoitit multitaskauksesta, avokonttoreista ja somesta...blogit ovat mun juttuni, bloggauksessakin saatan pitää välillä pitkiäkin taukoja kuten niin moni muukin ja voi miten ihana on huomata, ettei blogiystävät ole unohtaneet pitkienkään taukojen aikana:))
VastaaPoistaSinulla onkin melkoinen urakka, mut varmaan mieluinen sellainen. liukkaita kelkkailukelejä, panoraamakuva mainio!
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista