Saimaan rannoilla heinäkuussa

 

Heinäkuussa piipahdimme pikareissulla Saimaan rantoja ihailemassa. Reissua emme ehtineet etukäteen suunnitella vaan sain idean nuorisolta, kun olivat käyneet samoilla seuduilla päiväseltään. Me kuitenkin olimme yhden yön viehättävässä viime kesänä avatussa Hostelli Rantapappilassa. Huone oli tosi viihtyisä, vaikka wc- ja suihkutilat olivat yhteiset mutta tungosta ei ollut, vaikka kaikki huoneet oli varattu. Mitä sitä nyt yhden yön ajaksi tarvitsee kunhan on siistiä ja hyvät vuoteet nukkua. Jääkaappi ja kahvinkeitin oli huoneessa ja yhteisessä keittiössä olisi voinut valmistaa aamupalan itse. Me keitimme ja joimme kuitenkin aamukahvin huoneessa. Kävimme tyhjässä keittiössä tekaisemassa voileivät ja otimme mukaan pari lasillista tuoremehua ja kahvimaitoa. Paikan omistajapariskunnan nuorehko rouva esitteli meille tullessa paikat ja kertoi, että suunnitelmissa on myös valmis aamiaistarjoilu. Päärakennuksen salissa on mahdollisuus järjestää noin 50 hengen juhlia ja kokouksia ja pihasta on vain 200 m Saimaan rantaan, jossa on kiinteistölle kuuluva uimaranta.

Puumala on pieni kunta ja kesäisin matkailijat pysähtyvät sen satamassa. Saaristoreitti noin 60 km polveilee saaria, harjuja ja pengerteitä pitkin. Matkalla on viisi siltaa, lossi ja lauttamatka Norppa II:lla. Nyt ehdimme pienen raapaisun verran näkemään mm. Saimaa Geopark -kohteita. Lietveden maisematietä emme ajelleet ollenkaan.

Yllä olevat kuvat kuvattu Puumalansalmen sillan siltatornista, josta on todella upeat näkymät Saimaalle ja kirkonkylälle. Puumalaa sanotaan Saimaan Gibraltariksi, koska se yhdistää eteläisen ja pohjoisen Saimaan vesireitit. Saimaan 'Kipralttari' on aina ollut tärkeä vesiliikenteen solmukohta.

Puumalan julkkis on tietenkin näyttelijä Ville Haapasalo, jolla on ollut mökki kunnassa neljä vuotta. Koronaepidemian takia työttömäksi jäänyt Ville perusti kesäksi hatsapuri-leipomon. Leipiä myydään torilla pienestä kojusta ja kauppa kävi niin että sai jonottaa. Suolaisella juustolla höystetty hatsapuri-leipä maksoi 12 euroa/kpl. Meille riitti yksi puoliksi ja ei ollut minusta mikään erikoinen makuelämys, liian rasvainen ja mauton. Ville mainosti, että leivonnassa käytetään ternimaitoa. Paljon maitoa onkin mennyt, sillä samana päivänä myytiin kymmenestuhannes leipä ja ostaja sai kuoharipullon ja tietenkin leivän ilmaiseksi. Kirjakin on ehditty julkaisemaan georgialaisista herkuista. En ostanut mutta vikkelä mies on Ville ja monessa mukana. 

 

Matkamme jatkui Lintusaloon, jonne kulkee lauttayhteys Hurissalosta päivittäin 31. elokuuta saakka. Tie on paikoin erittäin huonokuntoinen ja sen kunnostustyöt alkavat heinäkuun lopulla. Pyöräilijöitä tuli vastaan mutkissa ja mäissä, joten ajelimme hiljaa ja pysähtelimme kuvaamaan. Lintusalon perukoilla sijaitsee majoitusta ja luontoelämyksiä tarjoava yritys, jonka omistavat Riitta ja Matti Viialainen. Rantaan on matkaa noin 700 m varsinaisen päärakennuksen pihasta. Rannassa myytiin lettuja ja tilasimme suolaisella täytteellä täytetyt letut. Jonoa oli ja sanoimme ettei meillä ole kiirus mutta tyttö kiikutti meille ilmaisen letun syötäväksi hillolla ja jäätelöllä. Nestorin ja norpan pronssipatsaat Nestorinrannan lauttarannassa on veistänyt nuori lahjakas kuvanveistäjä Adil Alijev. Hän kuuluu moskovalaiseen kuurojen taiteilijoiden Hefaistos-ryhmään.

Laulu Nestorista ja norpasta syntyi, kun maanviljelijä Tauno Kiljunen kutsui toimittajat katsomaan, miten vaikeaa on kelirikkoaikana. Elettiin vuotta 1971. Yhtenä iltana hän vei heidät Nestori Reposen luo. Nestori kertoi norpasta, joka oli tullut kuuntelemaan, kun hän soitti haitaria saunaa lämmittäessään.

Toimittaja Veikko Kilkki kysyi, miten norpalle käy. Nestori vastasi, että taitaa käydä kuten meille vanhoille pojille viiksekkäille, että jää ilman akkaa.

Kun Kilkistä tuli norpan suojelija, hän kirjoitti Junnu Vainiolle ja pyysy tätä tekemään tarinasta laulun. Vainio esitti sen Syksyn Sävelessä 1982. Nestori ehti hukkua samana kesänä eikä siten saanut koskaan tietää asiasta.

Blogger heitti taas väliin kuvat Juvan kirkosta, jonne ei päässyt sinä päivänä sisään. Harmaakivikirkko on komea ilmestys ulkoapäin ja sen rakentaminen on kestänyt seitsemän vuotta. Kirkko on valmistunut 1893.

Kuvien lisääminen tänne on edelleen hidasta niin tietokoneelta kuin google kuvista, josta nämäkin suoraan latasin. 

Puusavotta otti voimille ja lopulta pihastamme kaadettiin 16 isoa koivua. Kaikki pöllit siirrettiin kottareilla kasaan, josta alamme niitä lähiaikoina halkoa. Isot pölkyt joutuu halkaisemaan kiilalla ja kirveellä tai ehkä moottorisahalla. Nyt olen kerännyt kaikki herukat (musta, puna, viher) yhdessä miehen kanssa ja ne ovat jo mehuna. Mustikat ostin naapurilta. Oikea lonkka on oireillut viiltävänä kipuna, joten olen lepäillyt, lueskellut ja nauttinut elokuun tummuvista illoista. 

 Kartta Puumalan saaristoreitistä. Satamasta Lintusalon perukoille oli matkaa 25 km.

Huoneessamme oli suklaalevy ja seinällä mietelausetaulu. Sataman matkainfopisteestä keräsin kassiin esitteitä. Pari syysasteria ostin jo ränsistyneiden kesäkukkien tilalle.