Syyslomakuvia ja kortteja

Bloggausintoni pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, vaikka tuo sanonta on peräisin aivan muusta yhteydestä. Googletin...Sanonta perustuu ilmeisesti suomalaiseen legendaan, jonka mukaan ”Kristus pelästyi suurta pyytä ja tuomitsi sen jatkuvasti pienenemään, kunnes se mahtuu lentämään sormuksen läpi”. ... Kun pyy on niin pieni, että mahtuu sormustimen läpi, on maailmanloppu lähellä. Tai ainakin tämän blogin loppu. Totesimme kaverin kanssa yhtenä päivänä, että meistä on tullut vummeloita, vupeloita. Meillä menee jo kaikkeen tekemiseen kaksinkertaisesti aikaa kuin nuorempana. Vaan entäpä jos me nyt ehdimmekin kokea elämää syvällisemmin, kun ei tarvitse kiirehtiä ja voi tehdä vain sitä, mikä milloinkin huvittaa. Ihmetellä maailman pieniä ihmeitä lapsen lailla. 

Tämän Pierre Brissaudin La vie Parisien lehtikuvasta tehty kortti lähti minulta ranskalaiselle postcrossaajalle. Hänkin oli kiinnostunut vintage muodista kuten minä.

Ja tämä Johannes Vermeerin taidekortti tuli eilen minulle. Maalaus on The class of wine, c. 1658-1661. Kortin saapui mieheltä, joka on vuodesta 2005 lähtien lähettänyt yli 32.000 korttia.

Albert Edelfeltin 1881 maalaus Hyvät ystävät Bella ja Capri on niin suloinen ja lähti minulta Itävaltaan. Vain kuva jäi muistoksi.

Hauska vintage kortti meni Venäjälle.

Tämän kauniin balleriina kortin laitoin Suomeen.

Kuva omankodin pihan auringonkukista ennen lomaviikolle lähtöä. Nyt osa kukista on jo kuivumassa, jotta voin kerätä siemenet ensi kesän istutuksiin. 

Olimme tutulla mökillä taas kerran 30.8.- 4.9.2021. Yksi sankollinen puuttuu kuvasta. Kuvissa on Haapavitjan ja Siikakosken riippusillat, jotka ylittävät Lieksanjoen, joka on ollut aikoinaan tärkeä puun uittoväylä. Ruunaan koskilla näkee niin kalastajia kuin koskenlaskijoita sekä tietenkin retkeilijöitä.Ruunaalla on yli 50 km merkittyjä retkeilyreittejä upeissa maisemissa. Matkalla voit ihastella kuohuvia koskia, tuntea suon  ja vanhan metsän tunnelman. Ruunaan reiteistä voit valita  sopivan päiväretkikohteen tai viipyä alueella koko loman ajan.  Merkityt reitit, hyvin huolletut taukopaikat ja monipuoliset palvelut toivottavat kävijän tervetulleeksi. Kosteimmat kohdat on pitkostettu ja Neitikoskella on esteetön reitti, jossa kosken kuohuja pääsee ihastelemaan läheltä. Reitit löydät täältä: www.luontoon.fi/ruunaa Kuvissa näkyvät nuoret tekivät pikkuisilla kajakeillaan ympäripyörähdyksiä koskessa. Meille tuli köpöttelyä vähän vajaa 10 km yhtenä päivänä. Ravintolassa oli noutopöytä ja söimme niin herkullisia kaalikääryleitä ja jälkkärinä lettuja+hilloa. 

Hyvä puolukkapaikka löytyi läheltä Siikakosken siltaa, josta keräsimme puolukat parina päivänä. Tuo laavu kuvassa on myös sillan läheltä ja sanoin isännälle, että ajattele, miten hyvin nukuttaisikaan kosken kohinaa kuunnellessa lämpimässä makuupussissa retkipatjalla. Haaveeksi se taas jäi. 

Toipilaana välillä

 Viime blogipäivityksestä on vierähtänyt aikaa. On ollut kaikenlaista touhua ja toipuminen umpilisäkeleikkauksesta, jossa olin KYS:ssä 7.6. ja kotiuduin 9.6. Arvasin jo sunnuntaina, että jotakin on vialla, ruoka ei maittanut ja vatsaa alkoi oudosti vihlomaan. Yön pyörin sängyssä ja kipu tuli viiltävänä, kun käännyin vasemmalle kyljelle (umpisuolihan on oikealla). Aamulla oikealla puolen alavatsalla oli kipukohta painaessa ja lievää kuumetta. Pääsin heti terkkarin lähetteellä KELA-taksilla sairaalaan ja samana iltana myöhään tehtiin tähystysleikkaus kolmesta pienestä reiästä. Eka kertaa olin tt-kuvauksessa. Ehdin jopa näpätä laitteesta kuvan, kun en antanut laittaa kaikkia tavaroitani kaappiin. Hoitaja kyllä luovutti minulle kaapin avaimen. Kännykkä vaan kulkee mukana. Hyvä etten sitä leikkaussaliin vienyt (vitsi). KYS:iä laajennetaan jatkuvasti. Endokirurginen osasto oli vanhalla puolella, huoneiden ovetkin olivat puuta, joissa isot pyöreät ovenkahvat. 

Leikkaus meni hyvin ja leikkauksen jälkeen ikävin kipu on hartiakipu, kun vatsaonteloon pumpataan jotakin kaasuseosta näkyvyyden parantamiseksi. Kotona tarvitsin ottaa kipuun vain yhden Panacodin 1 g ja yhden Burana 600 mg tabletin. Ihmeen paljon sairaalasta kirjoitetaan reseptisärkylääkkeitä kotiin, 100 kpl Panacod 1 g ja Burana 600:sta 30 kpl. Mitään raskasta ei tietenkään saanut nostella muutamaan viikkoon mutta pikkuhiljaa kannoin jo kukkasille vettä puoli kastelukannua kerralla. 

Onneksi ehdimme kaataa pihasta kymmenen koivua toukokuun puolella ja ajattelin, että rehkinkö kenties liikaa, kun nostelin painavia pöllejä. Tässä urakassa sattui jo ensimmäinen vahinko minulle (en viitsi laittaa kuvaa kämmenselästä). Tikkaita tukiessa olin hölmö laskenut käteni tikkaan astimelle, jossa poika tallasi käteni laskeutuessaan. Onnea oli mukana, että ehdin hihkaista ja vetäistä käteni pois. Luita ei murtunut mutta tulihan mojova mustelma rahkoineen. Käsi oli mustana sormien puoliväliin ja ranteeseen asti. Minä nimittäin kävin laittamassa vain ison laastarin pahimpaan kohtaan ja lähdin jatkamaan hommia. Vasta illalla tajusin, että ehkä olisi pitänyt laittaa kylmähaude kädelle. Kämmenselän iho on vieläkin hieman punoittava. 

Helteet alkoivatkin heti kesäkuun puolessa välissä ja toipilaana puuhastelin sisähommia, pakastin 20 kg mansikoita ja pari kakkua tein työmiehille ja tietenkin laitoin ruokaa sekä kävin kaupalla. Ulkosauna on pesty, lauteet öljytty, matot pesty sekä saunatien laatat nostettu kuten kuvista näkyy. Nyt on ollut aikaa harrastaa Postcrossausta, kun ulkona on ollut välillä liian kuuma. 

Kaikki ikkunat ovat talossa auki ja ilma on tänään hautovan lämmin. Mietin, miten sairauden sattuessa mieli toimii. Ensin on hätä, joka häviää pian, kun pääsee sairaalan sisälle. Jo taksikuski oli menomatkalla niin mukavan rempseäpuheinen, että jännitys katosi. Ja eihän tämä ollut minulla ensimmäinen nukutusleikkaus, kaksi muuta oli jo takana, edellisestä kylläkin aikaa lähes 20 vuotta. Hoitajat puursivat työtä maskit kasvoilla, meidän potilaiden ei tarvinnut niitä käyttää. 

En voi olla laittamatta tänne muutamaa korttikuvaa. On hauskaa tutkia netistä lisätietoja historiallisista kohteista. 

Tsekistä tulleessa kortissa on monta UNESCO:n maailmanperintökohdetta

I read from Wikipedia how tragic the history of this city was. Cloth Hall is really a fascinating attraction for visitors. The Gothic-style Saint Martin's Cathedral, built in 1221, was also completely reconstructed after the war, but now with a higher spire. Belgia Ypres.

Saksa Celle

Slovakia, Bratislava ja kansantanssiryhmä

USA ja huimapäiset rakennusmiehet kaupungin yllä istumassa

Saksa, Königsee

Liettua, Trakain linna

Alankomaat, Kinderdijk tuulimyllyt, UNESCO

Puuhommia ja uusi harrastus ym.

 Muutamana aurinkoisena päivänä kärräsin ulkoliiteristä sisäliiteriin (matka noin 20 m) 5,25 kuutiota halkoja (pinon pituus 5,5 m ja korkeus 2 m). Onneksi matka oli alamäkeä. Yhdet hanskat hommassa kuluivat puhki. Pinosta tuli ihmeen suora, en saanut moitteen sanaa. Aloitin pinon lattianrajasta ja pariin isoon jätesäkkiin irrottelin tuohia sytykkeeksi. Pitihän välillä istahtaa ja illalla tuntui pientä lihaskipua mutta selkä minulla vielä kestää. 

Aloitin uuden harrastuksen, Postcrossingin. Matkalla on kuusi korttia ja viisi on saapunut perille. Itse en ole vielä saanut yhtään. Venäjälle ja Yhdysvaltoihin kortit ovat matkanneet jo yli kolme viikkoa. Suomessa postcrossing on suosittua. Jäseniä on 18.141 ja kortteja on lähetetty vuodesta 2005 lähtien 3.705.125 kpl. Väkilukuun suhteutettuna se on paljon. Suomessa on oma jäsenyhdistys, joka järjestää jäsentapaamisia ja matkoja 1-2 vuodessa. Yhdistys nimeää myös vuoden suomalaisen korttitaiteilijan: v. 2021 Minna L Immonen, v. 2020 Taneli Eskola, v.2019 Minna Lehväslaiho, v. 2018 Hannu Hautala, v. 2017 Virpi Pekkala ja v. 2016 Inge Löök. 

Uusia kortteja tilasin verkkokaupoista ja postimerkkejä on kertynyt, kun olin useita vuosia merkkien kestotilaaja. Postimaksujen jatkuva nousu tietenkin harmittaa mutta ainakin alkuun oma innostus on kova. Jännittävää on saada uusi kortin saaja, jota siis ei voi itse valita. Osoitteet olen tulostanut Dymo LabelWriterilla, helpottaa hommaa. 

Kevään kunniaksi ostin kolme Muumi mukia. Värit ovat niin kesäisen hempeitä. 

Kesällä tuoksuja on luonnossa riittämiin mutta hajuvesi vaan jotenkin kuuluu kesään ja löysin kaapista pari täyttä pulloa kevyitä kesätuoksuja.

Huhtikuuta ovat runoilijat kuvanneet, julmaksi, lohduttomaksi, väsyneeksi maaksi mutta myös "ja kyyneleissään hymyy huhtikuu - käy päivä esiin multa kirkastuu" (S.Harmaja) tai "Oi kuka ei, käsi sydämelle, haluaisi kerran huorata huhtikuussa." (A. Turtiainen). Keväthormonit jylläävät myös Arja Tiaisen runossa..."Minä sivelen hänet hunajalla ja viinillä, nuolen joka sentin hänen ihonsa pintaa - on kallis joka sekunta, siis riisu heti..." Huhtikuu voi särkeä myös mielen "Kodittomat, juopot, valtimonsa kymmenesti viiltäneet nuokkuvat kanssani lukitun kahvilan ovella" (T. Tabermann) tai "En kiellä, olen allapäin, katson huhtikuuta nurjalta puolelta, kolea paljas aika...minä mietin, ettei kukaan ole täällä enemmän yksin kuin joku toinen" (Jyri Schreck). Juha Siron runossa "Takatalvi tulee ja muurahaiset pakenevat räntäsateesta keittiön roskaämpäriin."

Einari Vuorelan Huhtikuun tunnelma -runossa on jo ilo läsnä!

Metsä supattaa.

Suon syrjä sipisee.

Hangen hursti hupenee.

Vuorilla solisee vesi hopeisina nauhoina.

Kevät!

Huhtikuu!

Sinisenharmaa, punaisenruskea huhtikuu!

Rinteillä tuhannet haltijat.

Kevät on kuin valon jumala, vuorille noussut:

Koskena kohisee, tuulena tohisee,

myrskynä mylvii.

Huiluna se havukosta huutelee,

pajupillinä norolta piiskuttaa.

Mäeltä tuohitorvena tuututtaa.

Kylästä se on metsään juossut,

pistänyt jalkamyllyn käyntiin

ja katsoo jauhonaamaisena

nauraen myllyn oviaukosta.

                                 - Einari Vuorela, Huhtikuun                                                                     tunnelma/Huilunsoittaja, 1919

Rokotusta en ole vielä saanut. Meidän kunnassa yhä jatketaan riskiryhmien rokottamista tai sitten rokotteita ei tänne saada riittävästi. Toukokuusta lähtien myös 65-69-vuotiaille voidaan antaa mRNA-rokotetta, jos rokotettava niin toivoo. Suomessa käytössä olevia mRNA-koronarokotteita ovat Modernan sekä Pfizerin ja Biontechin koronarokotteet. Mielelläni otan muun kuin AZ:n rokotteen, jos vain on mitenkään mahdollista.

Serkukset kesällä kerran muinoin. Minä minihameisena. 

Hyvää Pääsiäistä!

Kylämme pääsiäisnoita on hypännyt ratsun selkään. Nykyisin noidat ovat kilttejä. Entisaikaan noidat eli trullit saattoivat tehdä tuhojaan navetassa, leikata lampaalta villoja tai hevoselta jouhia. Toivoisin tämän noidan karkoittavan ihmiskuntaa kiusaavat virukset ja sairaudet kauas kylmään avaruuteen.

Kävin pitkästä aikaa Alkossa. Olin kylläkin ostamassa pari lahjapulloa mutta huomasin kuohuviini - nimikkeen Oodi vapaudelle ja pitihän se ostaa itselle. Kuvaa hyvin aikaa, jota nyt elämme odottaen pääsyä vapaaseen ja normittomaan elämään. Sima kuuluu jo pääsiäisjuomiin. Kirjahankinnat olen ostanut jostakin ALE:sta. Sibeliuksen kulinaarinen historia on mielenkiintoinen. Lähteinä ovat säilyneet dokumentit, kirjeet ja päiväkirjat, suvun ja muiden aikalaisten kertomukset ja anekdootit sekä eri aikakausiin liittyvät keittokirjat ja ruokalistat. Upeat valokuvat täydentävät Sibeliuksen elämäntarinaa. Ainolassa herkut olivat perin suomalaisia: riistaa, kalaa, vihanneksia, kurkkuja ja omenoita sekä vispipuuroa. Kirjassa on myös kuvia säveltäjämestarin ulkomaanmatkojen ruokanautinnoista. Risto ja Ritva Lehmusoksan upea teos juhlistaa Sibeliuksen juhlavuotta 2015.

Aloitin myös uuden harrastuksen, postcrossingin. Ensimmäiset viisi korttia ovat matkalla ja toivottavasti saan edes yhden itse. Foorumilla on varmaan meitä uusia tulokkaita mutta monia vuosikausia 'kortteilleita', joiden saadut ja lähetetyt kortit ovat tuhansissa. Oma kielitaitokin on rapistunut mutta englannilla, saksalla ja ruotsilla yritän pärjätä. Ekat kortit lähtivät Yhdysvaltoihin, Saksaan, Italiaan, Suomeen ja Venäjälle. 

Hyvää Pääsiäistä ja nauttikaa mämmistä!

MAA PALJASTUU HITAASTI

Maa paljastuu hitaasti

likaisesta lumesta

niiinkuin vetäisi lakanaa pois

ruumiin yltä.

Aamulla nopeasti pyrähtävien 

lintujen levoton parvi

valtaa pellolta homeisen pälven

noustakseen taas siivilleen

lentämään yli metsän.

Itsepintaisesti

kohoaa mätänevään ruohikkoon vihreä

väri,

taivaanrannassa tähyää 

kultareunaisesta pilvestä

reväisty riekale

kuin verkkoon takertunut kala.

Viileässä illassa

viileät puut tummuvat hitaasti

kirkasta taustaa vasten.

                                  - Hannu Salakka, Muuttolintumaisemaa, 1974

Klassinen musiikki rentouttajana

 Dopamiinipaasto, uusi elämänhallintaan liittyvä oppi, on noussut maailmalla viime vuosina esille hyvinvointitrendinä. Paaston ideana on, että kun pidättäytyy koukuttavista, mielihyvää tuottavista elämyksistä, kyky kokea niitä palautuu ja vahvistuu. 

Ihmiset hakevat alinomaa hyvää oloa lempinautinnoistaan ja viihteestä. Ennen pitkää niiden runsas kuluttaminen ei enää välttämättä tunnukaan kovin mukavalta: herkut eivät maistu entiseen tapaan ja viihdekään ei enää säväytä. Ihminen alkaa kokea ahdistusta jatkuvasta älylaitteilla olosta. Ihmiset koukuttuvat herkästi Facebook-tykkäyksiin, Youtube-videoihin ja Instagram-päivityksiin. Moni on riippuvainen myös Netflix-sarjoista, tietokonepeleistä, nettipornosta, shoppailusta ja suklaalla, pitsalla ja viinillä herkuttelusta.

Työterveyspsykologit pitävät dopamiinipaastoa lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Paras puoli on heidän mielestään, että se pakottaa ihmiset kohtaamaan mielensisäiset ongelmansa. Usein jatkuva somettaminen on ongelma jostakin - niillä paetaan ahdistusta, tylsyyttä tai yksinäisyyttä. (lähde: Savon Sanomat 9.3.2021)

Termi sinänsä on harhaanjohtava, koska paasto ei lisää eikä vähennä aivojen dopamiinimäärää.  Riippuvuudella tarkoitetaan toiminnallista tai fysiologista addiktiota. Rutiinit eivät ole riippuvuutta vaan ne tukevat arkea, addiktio vaikeuttaa sitä, koska se ottaa ylivallan muusta toiminnasta. Kieltämättä talviaikaan selaan enemmän kännykästä uutisia mutta tietokonetta en avaa edes joka päivä. Taas huomasin, että digi-lehti oli lukematta lähes kuukauden ajalta ja selailin lehtiä arkistosta. Telkustakin katson vain valikoiden ja suljen sen välillä. Radion kuuntelua aion lisätä, koska huomasin sen rentouttavan vaikutuksen. Puheohjelmia ja musiikkia voi hyvin kuunnella samalla kun kutoo sukkia. Pitkästä aikaa kuuntelin klassista musiikkia radiosta. Alla pari suosikkia. Camille Saint-Saënsin Introduction and Rondo Capriccioso op.28 (by Jasmine Choi). Laitan tähän myös ihastuttavan nuoren saksalaisen Lucie Horschin nokkahuiluesityksen Vivaldin huilukonsertosta G-mollissa RV 443 II Largo. Kepeätä maaliskuuta kaikille. Tänä aamuna meillä - 20 C. Vertailukuvana 11.3.2014 napattu peltokuva. Vuodet eivät ole veljeksiä.

Leikkiä ja jotain järkevääkin

Jotenkin olen aina aavistanut, että minussa on kuvanveistäjän vikaa vaan olen pitänyt taidon piilossa. Kokeillahan sitä piti kuinka lumi materiaalina käyttäytyy (oli unohtunut) ja akka syntyikin pikaisesti. Arvioita sain mm. on kuin gorillan naama, liian pystyt rinnat noin vanhalla akalla, eikös akalla ole jalkoja ollenkaan ja äreän näköinenkin. Minustakin näytti enemmän kivikautislumiakalta päänmuodon perusteella ja kivikaudella ei tietenkään ollut Nissan mainoslippiksiä. Mutta taiteilijahan voi käyttää mielikuvitustaan ja mm. suuren taidemaalari Pablo Picasson omakuvissa suu voi olla silmän paikalla tai toisinpäin.

Kuten arvata saattaa lumiakka ei kestä pluskeliä ja seuraavana aamuna se oli pudottanut toisen silmänsä, suunsa, toisen kätensä ja hemaisevat nänninsä. Se oli kellahtaa kyljelleen ja iltapäivällä taiteilija katseli surullisena ikkunasta, kun akalta putosi pää lippiksineen. Tänään siitä on jäljellä vielä alaruumis. 

Kirjojen järjestelyä olen yrittänyt aloittaa. Tässä vain pieni osa kirjoistani. Koetan lajitella kirjat säilytettäviin ja kiertoon meneviin. Pokkareita on runsaasti. Siinäpä puuhaa riittää, kun miettii luopuuko jostakin kirjasta vai ei. Olin jo pakannut aikaisemmin muovisiin säilytyslaatikoihin vanhempia kirjoja ja nyt aloin valkkaamaan vielä niitäkin. Moni kirja päätyi takaisin omaan kirjastoon.

Villasukkamestari (läheisten antama nimitys minulle) on kutonut ahkerasti ja keskimmäisen kuvan sukat olen jo antanut lahjaksi luultavasti kaikki. Alakuvan sukkiin löysin kivoja uusia varsimalleja. Rikkaruohoelämää blogista sain idean Aili-kuvioon sekä kantalapun silmukat kiertäen takareunasta oikein neulontavinkkiin (kantalapusta ei tule niin pullea) ja toinen on muistaakseni Jules-malli, joka löytyi netistä.

Uusi pesukone odottaa paikalleen asennusta. Tilasimme nettitarjouksena 9 kg koneen, johon vuodevaatteet sopivat paremmin pesuun kuin entiseen 3-6 kg rumpuun. Entinen kone alkoi pitämään myös lingotessa (ei aina) kauheaa jytinää ja siirtyi jopa paikoiltaan. Kai sekin pitää siirtää vielä jonnekin varastoon, kun eihän nyky koneista voi olla koskaan varma, miten ne käyttäytyvät. Uudessa on ainakin viiden vuoden takuu. 

Tänään onkin maaliskuun 3. päivä ja vietämme maailman luontopäivää. Teemapäivän tarkoituksena on muistuttaa luonnon moninaisuudesta ja sen haavoittuvuudesta.

Tänä vuonna halutaan nostaa esille etenkin metsien, metsälajien ja metsäekosysteemien merkitystä satojen miljoonien ihmisten elinolojen ylläpitäjänä.
YK:n mukaan 200-350 miljoonaa ihmistä asuu metsissä tai niiden lähipiirissä ja heidän elinolonsa riippuvat metsäekosysteemien tarjoamista palveluista. Metsät tarjoavat heille muun muassa ruuan, veden ja suojan.
Maapallon maapinta-alasta noin 28 prosenttia on alkuperäiskansojen käytössä.
YK:n yleiskokous julisti vuonna 2013 maaliskuun 3. päivän maailman luontopäiväksi. 

PUNERTAVAT PUUT

Se, mikä keväässä saa

meidät haistelemaan tuulta

ja kaipaamaan,

kukan kurkottamaan

kohti ikkunaa,

on läsnä kun päivä on lämmin

ja radiossa kesken konsertin

herää yksikseen

huilu itkemään kirkkain lapsenkyynelin.

Illalla kaukaisella

mäellä punertavat puiden latvat,

pienet pilvet liukuvat

pois itsekseen;

ilma on liian kaunis

tähän maailmaan.

Yöllä se ehkä 

katoaa jonnekin,

silloin on aamu harmaa

ja tuulessa heittelehtien

lentää

repaleinen varis.

                                - Hannu Salakka, (Muuttolintumaisemaa, 1974)