perjantai 6. joulukuuta 2019

Itsenäisyyspäivänä kaksisuuntaisia mielialoja

Tänä itsenäisyyspäivän aamuna vein sanomalehtinipun roskiin. Parin viikon lehdet, joissa pääuutisina postilaisten lakko ja sitä seurannut lumipalloefekti, joka päätyi ensin kunta- ja omistajaohjausministerin eroon ja pian myös pääministeri sai lähteä. Iltapäivälehtien lööpit ovat seuranneet tunti tunnilta tätä jännitysnäytelmää. Toimittaja- ja kuvaajaraukat odottelevat tuntikausia kokoushuoneiden suljettujen ovien takana saadakseen lopulta ympäripyöreitä vastauksia, joista politiikan toimittajat tekevät omat tulkintansa. Sama rumba jatkunee jouluun saakka. Paljon koukeroista kielenkäyttöä, kun poliitikko ei itsekään ole perillä asioista ja sopertelee mitä sattuu ja toistaa samaa liturgiaa.
Joskus ajattelen kauhulla, että nämäkö kansan valitsemat edustajat tekevät kauaskantoisia päätöksiä, joita taas seuraava komppania käy korjaamaan ja syyttelemään edeltäjiään. Ei ihme, että kansa napisee ja äänestysprosentit tippuvat. Miksi kohtuullinen tulotaso ei enää riitä vaan ahneus kasvaa? Luin jostakin, että on olemassa rikkaita, jotka eivät oikeastaan käytä rahojaan kuluttamiseen. Kuitenkin raha on heille tärkeä vallan ja aseman symboli. 

Mutta tänään juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja kaikki kunnia sotaveteraanien vähenevälle joukolle. Perinteinen suomalainen itsenäisyyspäivä on linnan juhlat, Heikki Hurstin juhla köyhille, sotilasparaati ja vapaapäivä töistä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää lukijoilleni!

"Nuorena elämää kannattaa viha ja rakkaus
pilvenkaltaiset päivät
joita valoisa köyhyys vartioi;
kuinka ne virtaavat nopeasti,
kuinka sinä koko ajan olet niissä mukana!
Talvien myötä maisema hidastuu,
sumu kehystää kirkkaat muistot
joihin käsi turhaan haparoi.
Nyt tarvitset elääksesi muutakin kuin
käärmemäntyjen satavuotiset kaarnat,
lapsuuden mansikkakallion kulottuvan heinän:
pienet tunteet, pienen vihan, rakkauden,
turvallisen toivon lyhdyn,
ulapan jossa unen merikorttia seuraten
aina saavut satamaan kareihin murskautumatta!
Sen on painanut kasvoillesi vuosien kehä,
väistämätön kuin yhä syvenevät viivasi,
ihminen."
                    - Hannu Mäkelä: Ikään kuin ihminen 1980 -
 


Heinä on haudannut mansikkamäen,
Nään vielä hänen juoksevan
Kädessään leija ja kerä
Tuulien perään.
Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet,
Hiljentyneet on talojen äänet.
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjentyvään
mä takaisin löydä en?
Nyt, kun on täynnä jo huolia syli,
Päästävä yli.
Tahtoisin takaisin mansikkamäet,
Leijan ja hänet.
Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet,
Hiljentyneet on talojen äänet.
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjeentyvän
en takaisin löydä
Tähti ei johtanut pihakoivun luo.
Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet,
Hiljentyneet on talojen äänet.
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjeentyvän
en takaisin löydä
Tähti ei johtanut pihakoivun luo.

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Lasse Kurki



torstai 7. marraskuuta 2019

Näin meidän liikennettä seurataan!

Mielenkiinnosta asensin sivustolleni Google Analytics -ohjelman mutta vain väliaikaisesti, koska minä en halua tietää tarkkoja paikkakuntia, mistä blogissani käydään. Bloggaus on itselleni vain harrastus. Sivustollani ei ole edes kävijälaskuria muuta kuin mitä bloggerin ohjelma näyttää kävijät eri julkaisujen kohdalla.

Minua alkoi kiinnostamaan, kun joissakin blogeissa oli mainittu, että he käyttävät tätä ohjelmaa (en tiedä onko näitä erilaisia). Nämä bloggaajat ansaitsevat kirjoituksillaan joko pää- tai sivutoimisesti, ovat siis someamattilaisia. Blogeja myös päivitetään melkein päivittäin ja sivustoilla vilisee mainoslinkkejä ym. 'houkutuksia'.

Analyticsin raporteista voi saada kävijästä/kävijöistä ulos erilaisia raportteja ja käyttäjien toimintaa voi seurata jopa reaaliaikaisesti. Reaaliaikaisesta raportista näkee mm.
.   sivuston kävijämäärä juuri nyt
  • kävijöiden maantieteellinen sijainti
  • kävijät sivustoon ohjanneet avainsanat ja sivustot
  • kävijöiden parhaillaan katselemat sivut
  • reaaliaikaiset tulokset.
  • Kävijöitä voi seurata tunti/päivä/viikko/kuukausi -aikajanalla ja laatia niistä vertailuraportteja. Yleisö otsakkeen alta voit hakea: Yleiskatsaus, Aktiiviset käyttäjät, Elinkaariarvio, Kohorttianalyysi, Yleisöt, Käyttäjähallinta, Demokraafiset tiedot (yleiskatsaus, ikä, sukupuoli), Suhdeluokat, Ostoaikeissa olevat segmentit, Geo (kieli, sijainti), Käyttäytyminen (uusi vs. palaava, käyntitiheys ja paluuseen kuuluva aika, aktivointi), Teknologia (selain ja käyttöjärjestelmä, verkosto) ym. En viitsi tänne kaikkea edes kirjoittaa.

    Näin meistä kootaan dataa ja ilmeisesti jaetaan kolmansille osapuolille. Ip-osoite taitaa olla vielä vaihtuva vai saadaanko sekin nuuskittua näillä raporteilla! Ei täällä verkossa olla anonyymejä. Näitä ohjelmia ilmeisesti käyttävät myös bloggaajat, jotka saavat paljon viestejä anonyymeiltä ja viestit ovat loukkaavia. Sen kyllä ymmärrän, että heillä on dataa, mitä antaa eteenpäin, jos haluaa tehdä rikosilmoituksen törkyviesteistä.

    Oman blogin kirjoittelukin alkoi askarruttamaan - mitä tänne uskaltaa kirjoittaa ja mitä kuvia jakaa julkisesti. Läheisteni kuvia on täällä vähän ja nuoriso on esittänyt toiveen etten laita niitä tänne. Oikeastaan nuoret tietävät nettiasioista paljon enemmän ja eivät esim. laita tänne lastensa kuvia, mikä on tosi järkevää. Minulla on myös ystäviä, jotka eivät halua yhteiskuvia blogiini. Blogini on ollut pelkkä harrastus ja seuraan itsekin pääosin blogeja, joille tämä on harrastus. Anonyymiviestejä en ole saanut tänne koskaan.
    Nettiä ei voi lukea etteikö sivustoille läjähdä häiritsevästi mainoksia, joiden yli saat rullata. Täältä voit lukea lisää, mitä netti meistä tietää.

    Ja nyt tämä nuuskintaohjelma poistuu sivustoltani! Kiitos kommenteistanne ja kai meidän nettijulkkisten on kestettävä, että meistä joku hyötyy :).




    lauantai 2. marraskuuta 2019

    Ei pidä olla huolissaan...kaikkihan on hyvin

    Tänään marraskuun 2. päivä on pyhäinpäivä ja meillä palaa molemmissa pihalyhdyissä kynttilät. Kuva on viikon takaa, kun uusimme heinäseipäät, vanhat olivat jo alaosistaan lahoja. Nyt täällä sataa lunta, talvi on tulossa.
    Eilen illalla hautausmaalla oli niin kaunista. Kynttilät veimme rakkaamme haudalle. Äidin ja isän hauta on kauempana, joten heille palavat nuo kotipihan kynttilät. Olotilani on tyyni ja levollinen. Ei ahdista maailman isot asiat eikä pienetkään ja tänne pieneen pesääni ne eivät yllä enkä halua pyöritellä mielessäni kauhuskenaarioita maailman tulevaisuudesta. Ihminen itse teoillaan aiheuttaa maapallon tuhon, siihen uskon.  Linkki sivustolle, jos haluatte tänään ahdistua :). Minä nautiskelen lukemalla vaikka alla olevaa Lukijan tarinaa.
     
     – No mittees sinä nelinkontin lattialta etit?
    – En mittää, hiiljalanjäläkiä pyihin ku vaemo käski. (PL Kuopio)
      
    Kalle ihmetteli, kuinka kylän kauppa oli lähtenyt yllättäen uuteen kukoistukseen.
    Kauppias vastasi iloisesti:
    – Kyllä se ihan tääsin perustuu kaksinkertasiin hintoehin ja yksinkertasiin asiakkaesiin. (JK Vuorela)

    Meillä popsitaan edelleen lihaa. Tämä on syksyn hirvisaalista. Hiilijalanjälkeni oli kuitenkin Sitran testin mukaan vain 3300 kg CO₂e. Keskimääräinen luku on jo 7200. Häh, minähän elän askeettisesti tuon testin mukaan. Omistan kuitenkin bensalla kulkevan auton (ostettu 1,5 v sitten uutena), popsin lihaa, juustoja, juon maitoa (harvoin), asun omakotitalossa. No, en ole lentänyt enkä tehnyt laivamatkoja. Meillä lämmitetään pääasiassa puulla, sähkö on vain varalla. Ilmalämmityskone kierrättää lattioissa olevien kanaalien kautta lämmön taloon. Saunaosastolla on sähkölattialämmitys. Talon pinta-alakin on kohtuullinen 130 neliötä, ei ole enää kesämökkiä. Shoppailuni on minimaalista. Valehtelinkohan tuohon kohtaan :), koska netistä tulee osteltua vaatteita aika usein mutta vien vanhoja kirpparille. Ulkoiluvaatteista en tingi vaan ostan laadukasta (Rukka, Sail&Ski, R-Collection).

    Hyvää Pyhäinpäivän jatkoa teille ja kiitän kommenteistanne!
    
    Kuva: Pixabay


     

    perjantai 11. lokakuuta 2019

    Lokakuun kuvia ja runoja


    Kun syksyllä peippo lähtee
    ja laulu häviää
    ja metsä on aivan tyhjä
    niin puilla on ikävää.
    Sen vuoksi tulee tuuli
    ja oksia kiertelee
    se tekee pesiä puihin
    ja niissä humisee.
    Ja kun pieniä peippojansa
    puu muistaa suruissaan
    niin tuulen hassu laulu
    sen panee nauramaan.
                       - Aale Tynni -



    Nurmi on luminukalla,
    taivas pimeä, sininen,
    tähdet kaukana, vilkkuvat.

    On syksy,
    öisin on jo pakkasta,
    kiteistä, rapeaa pakkasta,
    joka murenee ruohoissa,
    kun kuljen pihan poikki.
                  - Risto Rasa -
    Lunta satoi tämän verran 03.-04.10.

    Elämän kangas: huolellisesti siitä ensin leikataan
    kastemekko, hääpuku, kuolinpaita.
    Mutta se mikä jää yli, vahvat reunasuikaleet,
    tuhannet arjen tilkut,
    ne ovat sinun,
    niistä voit ommella yllesi lämpimän,
    tuhatvärisen, iloisesti surullisimman
    klovninpuvun.

    -Rakel Liehu-
    (Liian lähellä, liian äkkiä 1982)
    Syksyllä tulee pelto vanhaksi,
    sen sänkinen leuka nousee päin taivasta,
    viimeiset hyönteiset lentelevät
    ja jokin niistä pysähtyy karheaan peltoon.
    Pelto ei jaksa kohottaa kättään
    se työntää kätensä syvälle tulossa olevaan pimeyteen.
    Yön helmat ovat sateessa tukahduttavan painavat.
    - Viljo Kajava -
     

    maanantai 30. syyskuuta 2019

    Elämäni kirjojen kertomana -haaste

    Marjatan kirjat ja mietteet blogista löysin kivan haasteen - Elämäni kirjojen kertomana. Tarkoituksena on sovittaa kirjojen nimiä alla olevien otsikoiden alle. Kiellettyä ei liene, jos löytää useammankin kirjan nimen kuvaamaan otsikkoa. Alkuun päästyäni juttu alkoi luistamaan ja todellakin kaikkia kirjoja en ole lukenut, muutama löytyi omasta kirjahyllystä ja osa kirjavinkit.fi -sivustolta. 
    Minä vähän vajaa 1-vuotta
    Lapsena olin:
    Näkymätön lapsi
    Avoin tie
    Kaiken takana oli pelko
    Mummoni ja minä

    Nyt olen:
    Ajatteleppa ite!
    Avoin, hellä ja katumaton
    Minä, plus size

    Haluaisin olla
    Lähemmäksi kuin lähelle
    Katujen kaunottaret
    Pieni hetki onnea
    Ei ryppyä, ei tahraa

    Ominaisuuteni, josta en luovu:
    Hyvästä on helppo pitää
    Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
    Lumoojatar

    Taito, jota haluan kehittää
    Murra tunnelukkosi
    Pikku pianisti
    Seuraelämän säännöt

    Kotini
    Ei minulta mitään puutu
    Katson pohjoista taivasta
    Metsän siimeksessä

    Elämäni
    Elämän tarkoitusta etsimässä
    Risteymiä
    Murusia
    Täällä pohjan tähden alla

    Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni
    Elämä rakastaa minua
    Ei muistella pahalla
    Toivo

    Asia, jota ilman en voisi elää
    Kun on tunteet
    Kun mustarastas laulaa

    Asia, jota en haluaisi kokea
    Älä käy yöhön yksin
    Yksinäisyyden linnake

    Työni
    Sivuhenkilö

    Työpöydälläni
    Mirjami

    Yöpöydälläni
    Kaikki on hyvin juuri nyt: 100 paradoksia onnesta

    Antavat voimaa
    Onnellisuushypoteesi
    Ihana X
    Viihdy omassa arjessasi

    Vievät voimia
    Monimutkaisuus
    Ilottomien ihmisten kylä

    Haaveilen
    Suomen retkeilyopas
    Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
    Kesytön erämaa: Vaellus Norjan halki

    Viestini ystävälle
    Vilpittömässä mielessä
    Kaikki hyvä sinussa
    Myötätuulta matkallesi

    Minua mietityttää usein
    Pahuus
    Ahne sukupolvi

    Minua pelottaa joskus
    Hiljainen potilas
    Vapiseva nainen
    Pala palalta pois

    Tulevaisuudensuunnitelmani
    Istun tässä ja ihmettelen
    Yhden toivon tie
    Tämä päivä, yksi elämä
    Siinä nälännäkijä, missä tyhjäntekijä
    Hätäkös tässä, matalassa kaivossa

    Syksy saa minut aina pohtimaan elämää ja yleensä onnellisuutta hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden maailmassa. Ihan hämmästyin tätä kehitystä, kun lehdissä oli juttuja Estonian uppoamisesta 25 vuotta sitten, jolloin valokuvatkin otettiin filmirullille ja toimittajat kiirehtivät pöytiensä ääreen juttua laatimaan. 

    Jos menen vähänkään isompaan markettiin ruokaostoksille, tulee valinnanvaikeus, mitä leikkelettä otan leivän päälle tai millaista jugurttia ym. Kauppoihin tulee jatkuvasti uutuustuotteita ja ruuan hävikki alkaa olla kai 30 % luokkaa. Poika oli löytänyt netistä Fiksu Ruoka nettikaupan. Fiksu Ruoka Oy on perustettu vuonna 2016. Kauppa pyrkii toiminnallaan vähentämään ruokahävikin määrää Suomessa ja samalla tarjoamaan asiakkaille laajan valikoiman edullista ruokaa sekä käyttötavaraa. 
    Verkkokaupan valikoima koostuu pääosin poisto- ja jäännöseristä, joita ostetaan suomalaisilta valmistajilta, maahantuojilta ja tukkuketjuilta. Ostetut erät eivät ole syystä tai toisesta löytäneet tietään kaupan hyllylle ja ovat sen takia vaarassa tulla hävitetyiksi. Syynä voi olla esimerkiksi tuotteen poistuminen valikoimasta, uudistunut myyntipakkaus, brändimuutos, liian suuri varasto tai lähestyvä parasta ennen -päiväys. Valikoima näkyy olevan kattava. 
    Kirjojen lukeminen on vähentynyt mutta elämäntaito-oppaita ostetaan arjen ja kiireen hallintaan ja mielen ja kehon terveyttä edistämään. On kaikenlaista onnellisuusopasta, rakkausvalmennusta sekä työelämän menestymistä tukevia kirjoja. Hyvinvoinnin nimissä myydään lisäravinteita, terveysvaikutteisia elintarvikkeita, harrastusvälineitä, kauneus- ja terveyspalveluja, aiheeseen liittyviä messuja ja tapahtumia sekä netin kautta annettavaa liikunta- ja ravintovalmennusta. Ja kauppa käy! Tarjotaan jopa kodin järjestelypalvelua, yleiseen elämänhallintaan tähtäävää lifecoachingia sekä urasuunnittelua tukevaa työelämämentarointia. 
    Elämää ja tulevaisuutta pitää hallita, jotta tehokkuus maksimoituu. No onneksi tämä kaikki ei enää koske minua. Voin käsi sydämellä kiittää, että sain syntyä paljon ennen tätä hulinaa. Minulle elämyksiksi riittävät luonto, läheiset ihmissuhteet ja toisista välittäminen. Katso silmiin, kannusta ja kiitä. Kysy: Mitä sinulle kuuluu? Aikatauluton elämä on myös ihanaa.
    Kodin rappusilla, minä pienin
    Lomareissulla sukulaisia tapaamassa, rakas mummoni istumassa vasemmalla
     
    Eikö se ollut eilen
    eilen vasta:
    paljain jaloin juoksit
    hiukset hulmuten
    niityn halki.
    Luulit kukkaa perhoseksi
    perhosta kukaksi,
    kumpaakin tavoitellen.
    Ja kun lintu lauloi,
    luulit
    että puu ---
    Nyt iltahämärissä palaat
    hitain lyhyin askelin
    harmain hiuksin
    kuunnellen iltalintua:
    on, on se yökehrääjä.
    Muistat hymyillen
    kukat ja perhoset ja puun.
    Kukat ja perhoset ---
    tuuli, sadeko ne vei?
    Mutta lintu
    lintu jäi.
    Ja laulaa. Kehrääjä.
    Maaria Leinonen
    (Varjon vierellä valo)

    Kiitos kommenteista ja huomenna onkin jo lokakuu. 

    torstai 19. syyskuuta 2019

    Historiamuisteloita ja kesäkuvia

    Kesällä vierailimme syntymäkaupungissani Iisalmessa mm. Juhani Ahon museossa. Olenhan toki tiennyt, että Aho (Johannes Brofeldt) myös syntyi Pohjois-Savossa Lapinlahdella Väärnin pappilassa 11.9.1861 ja asui nuoruusvuotensa Savossa Mansikkaniemellä 1865-1876. Ahon isä Theodor Brofeldt, joka tunnettiin Iisalmessa "Ukko Brofeldtinä", toimi Iisalmen seurakunnan pappina 55 vuotta. Brofeldit olivat savolaistunutta herännäis- ja sivistyssukua. Suvun juuret ovat Ruotsissa Itä-Göötanmaalla.
    Theodor ja Emelie Brofeldt saivat 10 lasta.
    Väärnin pappilassa syntyivät: Johannes (Juhani Aho), 11.9.1861 – 8.8.1921 Lyydi, 1862 – 1949, ”pappilan mamselli” Pekka, 1864 – 1945, toimittaja, kirjailija, saarnaaja
    Mansikkaniemen pappilassa syntyivät: Kalle, 1865 – 1936, opettaja, johtaja, toimittaja, valtiopäivämies Theodor, 1867 – 1946, henkikirjuri, lääninrahastonhoitaja Elli Hirvensalo, 1870 – 1952, seminaarinopettaja Miili, 1872 – 1882 Joel, 1874 – 1896
    Kyrönniemen pappilassa syntyivät: Hanna, 1876 – 1891 Alma Lescelius, 1879 – 1970, opettaja, puutarhuri, ruustinna.

    Olin lukenut mm. Rautatien, Papin rouvan ja Papin tytär romaanit ja nähnyt Juhan elokuvana ja Rautatien televisioteatterin esityksenä. Lastuista muistan Siihen aikaan kun isä lampun osti (...ja äiti sen särki; oma lisäys), mutta aika vähän tiesin ensimmäisen ammattikirjailijamme koko tuotannosta. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja lyhyitä kertomuksia, joita on julkaistu erillisinä kirjoina ja kokoelmateoksina Wikipedian mukaan 62 kpl. Tarja Lappalaisen Salonkielämää – rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa, Martti Turtolan ja Tarja Lappalaisen: Myrskyisästä myllerryksestä seesteiseen suvantoon sekä Panu Rajalan: Naisten mies ja aatteiden kirjat latasin e-kirjoina.

    Olen kuunnellut Ylen Elävän arkiston sivuilta Sakari Brofeldtin muistoja sedästään Juhani Ahosta ja sisar Alma Leseliuksen muistoja veljestään.  Yle Areenasta katsoin 8-osaisen tv-draaman vuodelta 2003 Ahon rakkaudesta Soldanin sisaruksiin Tillyyn ja Vennyyn, josta tulee Ahon puoliso mutta rakkaus sisar Tillyyn ei sammu vaan jatkuu kuolemaan saakka. Ahoa näyttelee Ville Virtanen ja Vennyä Sara Paavolainen. Katsottavissa 11.10.2019 saakka. Valitettavasti en ole vielä päässyt käymään Juhani Ahon kotimuseossa  Järvenpäässä. Tuusulanjärven taitelijayhteisön elämää valottaa Riitta Konttinen teoksessaan Onnellista asua maalla, jonka olen lukenut ja ostanut omaan kirjastooni.

    Vennyhän oli taidemaalari ja Ylen sivuilta löysin Elävässä arkistossa julkaistun ohjelman, jossa pohjana on Vennyn maalaus Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa. Maalauksen pikku Anni kertoo Leena Tuiskun 7.8.1959 tekemässä haastattelussa muistojaan taulun maalaamisesta kodissaan Vieremällä. En saanut linkkiä ladattua mutta ohjelma löytyy Venny-Soldan Brofeldtin Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa.
    Linkki
    Siispä jatkan tutustumistani kansalliskirjailijamme tuotantoon. Hänen luontokuvauksensa on niin sykähdyttävän eläviä, teksti soljuvaa ja vanhahtavat sanat saavat tekstin kuin säveliin.
    Alla esimerkki lastusta: Syyskuun kesä:
     
    Kun luulin kesän jo loppuun kuluneen ja syksyn tulleen ja talven olevan jo ovella…Ja kun kesä tulikin uudelleen, virkosi valekuollut, nousi kuin sukeltautunut vesilintu tyynellä aallolla kellumaan.
    Itä puhalteli pitkiä viimojaan, pohjoinen porotti kolkosti, kylmästi ja tunteettomasti. Harmaana oli taivas ja märkänä maa. Sadepilvet ajoivat nelivaljakoilla, ja myrskyn harja hulmusi. Metsät paukkuivat, ja merillä ärjyivät äkäiset aallot. Ja kuin säikähtynyt lintu pakeni suvetar eteläisille ilmoilleen.

    Mutta lounaasta ja lännen ilmoilta tulivat taas kesäiset tuulahdukset lempein siivin lentäen ja leijailivat kuin valkoiset perhot kirkkaalla, korkealla taivaalla. Ei enää pilveäkään sen sinessä, ei hattaraa kaikkein haihtuvintakaan. Sumut, jotka soista nousevat, laskeutuvat kimmeltävänä aamukuurana katoille, teille, aitojen selille ja niittyjen ja peltojen kellahtavalle sängelle, josta aamuaurinko saa sen ilokyyneliksi sulamaan. Yöt ovat yhtä poutaiset kuin päivät, aamut yhtä ihanat kuin illat. Yli maailman käy ystävällinen hymyily, luonnossa on sanomaton hellyys ja sen kasvoilla ainainen kirkkaus, puhtaus ja onni.

    Lähtöjuhlaansa viettää kesä, hyvästiään heittää, parhaat lahjansa jakaa, vaan viipyy viikkokausia, niinkuin suosittu vieras, joka ei henno ystävistään erota…

    Mitkä pyhäiset päivät! Mikä juhlatuuli maissa ja metsissä!

    Aivan hiljalleen, näkymättä, hiukkasen silloin, hiukkasen tällöin on luonto parhaisiinsa paneutunut, joita on kesäkauden kutonut. Keltaisessa verassa hohtavat pellot, ja niitty on siisti kuin kaupunkipuutarhan puhtahin nurmikko; kullalle paistavat kuusikon rinnassa koivut ja haavat; pihlaja on punainen kuin yöllinen soihtu, ja pieninkin pensas palaa kuin paahtuva rauta; ja rukiin laiho on niin voimakkaan vihreä kuin silkkinen sametti.

    Luonnossa on voimaa ja väkeä, ja viimeiset verensä se poskilleen vetää, niinkuin kutsuisi kaiken maailman kauneuttaan katsomaan; – vaan samalla se on herkkä, ja hienoa tunnetta täysi ja omaa kuihtumustaan aavistelevaa kaihoa.

    Linnut lentävät kesän viimeisiin kekkereihin ja ihastuvat emonsa antimiin. Jo kukertaa teiriparvi kuin keväällä vaarojen rinteillä. Kurkilauma huutaa korkeudessa ja laskeutuu sieltä suolle, jossa tullessaan suven suussa päiväsen viivähti. Joutsen valaisee hetkeksi yksinäisen metsälammen, tai paistaa kuin jättiläisen kokoinen lummekukka suuren selän etäisimmän lahdelman pohjukassa. Sirkkujen laulua soi puutarhan puisto, ja ruohikon rinteessä narahtaa sorsa. Surisee paisteinen aho hyönteisten hyörinää, ja unestaan havahtunut heinäsirkka vinguttaa kiven kupeella viuluaan, luullen jo talvensa nukkuneen ja uuden kesän koittaneen. Heinikko on kuiva ja lämmin, petäjikkö lemuaa pihkaa niinkuin kesän kuumimmillaan ollessa, ja niityn perkkaajan riotuli kietoo keväiseen autereeseen ahot, notkelmat, kukkulat ja järvien rannat. Erehtyvät tuomi ja pihlaja uudelleen kukkimaan, ja uutta marjaa aikoo tehdä mansikan varsi.

    Lämmin ilma tulvii tulvimistaan etelän mailta, jonne sen iäksi luulimme menneen. Taivaan ranta ruskottaa illoin ja aamuin, ja tähti tuikkaa läpi taivaan tumman sinen, niinkuin ikinä ihanien öiden Italiassa.

    Jos olisi minulla nyt mandoliini ja sitä soittaa taitaisin, silkkiseen nauhaan sen kaulalleni sitaisisin, kietoisin käteni ystäväni ympäri, astelisin kuusikossa ja sen sypressilehdoksi laulaisin, hiipisin harjutietä hongikossa ja hongat pinjoiksi haastaisin.

    Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani:
    Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. – Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!
     






    Syyskuun öinen kuutamo.
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...