"Kun ilta ehtii, mä teitä muistan..."

Kesäkuvieni myötä muistelen edesmenneitä rakkaitani. Näillä poluilla kulkiessani olen muistanut teitä kaikkia kiitollisena. Mieheni kuolemasta tuli 31.10.2018  12 vuotta, isän lähes 16 vuotta ja äidin puoli vuotta. Tietenkin mukana muisteloissa ovat mummot ja papat. Kynttilät palavat niin omassa pihassa kuin hautausmaalla.

 Konneveden kirkko

Juankosken ruukkialue: Patruunanmäen kartano

"Elän täydesti juuri nyt ja saan olla maan päällä hetken,
minut kaipuuni tänne toi, mistä haaveilin sen myös sain..

 

Itse valitsin tämän tien, siihen luotin, muun jätin taakse
Ja näin taivaan pilkahduksen, johon milloinkaan yllä en.

Täysin rinnoin elää tahdon, hetket jotka sain. Elää niin kuin haaveilin.
Tuntea sen täysin rinnoin, että riitän sittenkin.

"Joskus iltasella nuotio kun hiipuu
Susilauman ulvovan hän kuulla voi
Siinä hetkisen hän pienen vielä viipyy
Miettii ikävää myös sudenlaulu soi..." (Kuukkelilampi: Lassi Hoikka)

Sisimmäistäin luopunut en, sen vain kauan nukkua annoin.
Ehkei valintaa ollutkaan, tahto vain jäädä maailmaan.
Onneen yltää tahdoin, vain sen saavuttaa.
Olla vapaa, vahva kuin
päivä voiton yöstä saa.
Tänne loin aivan omanlaisen tien
ja sen piilevän taivaankin,
löydän kenties jostakin.
Elää sain kuin haaveilin.
                - Elän kuin haaveilin: säv. Stefan Nilsson, suom.sanat Pentti Saaritsa

Lampi peilityyni aina mieltä kiehtoo
Kun se sinitaivaan värin heijastaa

"Jos kerrot rakkautesi Niin perille löytävä on tämä tie Jos tahdot oksalleni Niin kasvatan viljavan paikan Jossa linnuton puu Linnuton puu ottaa varsillensa Sinut asumaan..." (Anna Puu: Linnuton puu)

Hyvää Pyhäinpäivää ja kuunnellaan Rikin koskettavaa laulua: Elän kuin haaveilin
Sairastuttuaan kurkkusyöpään Riki kiersi ympäri Suomea puhumassa syöpäyhdistysten tilaisuuksissa jakamassa vertaistukea. Rikiä oli  helppo lähestyä, koska hän oli upea persoona.

Blogimaailmasta huumorilla (sis. mainoksia :D)

Olen koettanut karsia omalta blogilistaltani selvästi mainos/markkinointi blogeja. Tarkoitan lähinnä niitä, joiden lähes jokaisessa jutussa mainostetaan vaatteita, meikkejä, sisustustavaroita, matkoja ym. Monet ilmoittavatkin sen jo selvästi sivupalkissa ja juttujen lopussa, mikä on tehty yhteistyössä sen ja sen kanssa. Näissä blogeissa oma keho on mainosväline ja tietenkin sitä kuvataan ahkerasti ja yhdessä postauksessa se oma naama/vartalo/kynnet/varpaat voi näkyä kymmenissä kuvissa. Monissa ollaan myös kampaajalla tai meikkaajalla ja kuvataan siellä samoin kuin laivamatkat näyttävät olevan suosittuja kuvauspaikkoja ja eri hotellit ja ravintolat. Ei voi olla tylsistyttävämpää kuin rullata kymmeniä kuvia ruoka-annoksista ja ajatella milloinkahan toi ehtii syödä noi ruuat?! Ruokablogeissa kuvat tietenkin ovat ok ja sieltä löytyvät myös ohjeet. Piiloalkoholimainontaa en siedä ja sen myönnän johtuvan siitä, että isäni oli alkoholisti. Mietin myös mihin saadut tuotenäytteet päätyvät. Myydäänkö niitä kenties eteenpäin vai annetaanko tuttaville lahjaksi? Minä kun saan hädintuskin yhtä voidepurkkia tyhjäksi vuodessa ja vanhentuneita joudun heittämään roskiin.

Jäljelle jää runsaasti mielenkiintoisia blogeja - kulttuuria, historiaa, kirjoja, valokuvausta, puutarhajuttuja, käsityöt/erilaiset kädentaidot, terveys/hyvinvointi (osa näistäkin mainosblogeja), ihmissuhteet, päiväkirjatyyliset, muistelmat ja muut aiheet. Omaa blogiani en ole lisännyt millekään listalle, kun tämä on itselleni vain harrastus. Lukijatkin pysyisivät enemmän matkassa mukana, jos postaisin tiheämmin. Olen huomannut, että  on muitakin minunlaisia hitaita postaajia. Ja todellakin lukulistallani on teitä, jotka uutterasti jaksatte jättää tänne kommentin. Kiitos siitä! Harmittaa itseäni, kun olen klikannut itseni monen blogin lukijaksi mutta kommentointi jää, kun muu elämä on mukamas kiireistä.

Pienet yrttijalkakylpymme ovat saavuttaneet suuren suosion. Mallistostamme löytyy varpaan virkistyksiä niin kesä-, joulu- kuin ympärivuotiseenkin käyttöön – ikään, kokoon tai sukupuoleen...

Aamuni alkaa, kun herään tuoksuvien, Bodytuki -sähköä johtavien hiilikuitulakanoiden välistä. Lakanat ovat myös lämpöä sääteleviä. Nukkuessani lakanat pysyvät kuivana ja tuntuvat mielyttävältä ihollani. Bodytuki-lakanan tarkoitus on auttaa minua nukkumaan rauhallisemmin tasoittamalla kehoni sähkökentät ja lämpötilaerot. Paras vaikutus syntyy, kun nukun alasti ja käytettäessä sekä Bodytuki pussi- että aluslakanaa. (todellisuus alakuvassa)

 Ja noin aamuvirkeä olen kahvikupposen jälkeen. Kahvini valmistan erikois Cuppiskulo -keittimellä. (todellisuudessa ikivanhalla moccamasterilla). Kahvikuppimalli on tärkeä aamulla, sillä koko päiväni voi mennä piloille, jos olen valinnut väärän kupin tuhannen kuppini kokoelmasta. Olenkin laatinut seinälle listan vuoden jokaiselle aamulle mitä kuppia käytän.

Ajatelkoot muut, mitä haluavat
Nainen alkaa olla 50-vuotiaana jo itsevarma ja uskaltaa toteuttaa unelmiaan, on ns. sinut itsensä kanssa. Elämään osaa suhtautua rennommin, koska sitä elämänviisautta on vuosien saatossa kertynyt. Kun toiselle  menopaussi on kauhukuva, moni selviää siitä ilman sen kummempia hössötyksiä. Joillekin 50-vuoden rajapyykki voi aiheuttaa pettymyksiä, kun elämä ei ole mennytkään kuten 20-kymppisenä kuvitteli. Toiset naiset osaavat vanheta arvokkaasti, toiset haluaisivat näyttää ikuisesti 30-kymppisiltä.

Työni on tylsää toimistotyötä ja sen vastapainona ovatkin kaikenlaiset 'kissanristiäiset' mutta minua ne ilahduttavat suuresti ja saan niistä virtaa. Päivälle vaan tulee pituutta, kun kotikin on hoidettava ja illalla olen ylivirittyneessä tilassa enkä saa unta. Lääkäri määräsi unilääkettä mutta vain lyhytaikaiseen käyttöön ja ehdotti uniterapiaa, huoh.

Blogiani voi seurata Twitterin, Instagramin, Facebookin, Style Roomin,  Blogit.fi ja Bloglovinin kautta ja minulla on oma tube-kanava nimeltään KassiAlma vauhdissa. Vierailen myös kavereiden kanavilla. Päivitykset on tehtävä joka päivä, että lukijoiden mielenkiinto säilyy. Yön unettomina tunteita mietin jo seuraavan päivän teemoja.

Mieheni ihmettelee valtavaa vaatevarastoani. Hänen vaatteensa sopivat yhden tangon päähän, kun minä olen vallannut loput kymmenen tankoa. Valehtelen hänelle, että suurin osa on kirpparilta ostettuja ja vien ne taas takaisin kiertoon.
Mieheni on alkanut myös huomauttelemaan, että voisin vihdoinkin opetella laittamaan kunnon kotiruokaa eikä vain tilaamaan valmispitsoja. Hänellä on myös jatkuvasti työmatkoja ja olen alkanutkin epäillä hänen käyvän vieraissa.

Onneksi lapset ovat jo tarpeeksi isoja, että osaavat itse huolehtia itsestään ja minulla on kerrankin aikaa omille harrastuksilleni. Naisystäviä minulla on useita mutta joidenkin kanssa olen laittanut välit poikki - en kestä energiasyöppöjä, itsekeskeisiä ihmisiä. He puhuvat vain itsestään ja ovat aina oikeassa eivätkä siedä vastakkaisia mielipiteitä.

Iloa päivään: toivottaa Beate :D

Kuvat: Pinterest

Tekstit: keksittyjä tarinoita paitsi alun kaksi kappaletta totta

Syksy, sekaisin vanhuus ja nuoruus, vanhat kuvat

 

Lokakuun viimeiset päivät menossa ja siirrytään marraskuuhun. Haikeutta, ehkä hieman kuten joka syksy. Lapsuuden kuulaat, kirkkaat syksyt ovat kaukana takana mutta siltikin läsnä: askelten kopina koulun käytävillä  syyslukukauden alkaessa, kesän rusketus poskilla, uusien oppikirjanlehtien rapina ja pian oltiinkin jo joulussa. Nyt kun yrittää kurottautua tuohon aikaan, sieltä näkee vain välähdyksiä, joskus tuoksuja ja kummallisia mielleyhtymiä. Minulle syksy on uuden alku enemmän kuin uusivuosi. Ihminen on yksi luontokappale ja kaipaa niin kiven, puun ja sammalen koskettamista kuin toisen ihon tuoksua. Ei ole yhtään ihme, että nykyihminen halajaa luontoon takaisin, kiipeää tuntureille ja samoilee suolampien reunoilla. Ei meitä ole luotu asumaan meluisissa kaupungeissa ja kasvattamaan parvekelaatikossa tilliä ja persiljaa, kun tämä 5,5 miljoonainen kansa sopisi levittäytymään väljemmälle.

Miten viisaasti ihminen onkaan rakennettu, että hän saa vanhuksena palata tuohon alkuperäiseen tiedostamattomaan kirkkauteen. Että ihminen tarpeeksi vanhaksi elettyään onkin kulkenut ympyrän eikä janaa. (H-P Björkman)

Hämärän hyssyä vietämme ja pohjoisessa valo katoaa kaamokseen, räjähtääkseen taas keväällä valaisemaan ja saa roudan maan kukkimaan kaikessa väriloistossaan.

 

"Ja nyt kurottua kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan, lapsuuteen ja vanhuuteen. Molemmat täynnä herkkyyttä ja haurautta. Jos olemme onnekkaita ja tarkkoja, saamme molemmista päistä parhaimman, joka purkautuu elämänvoimaksi. Jos emme, on uhkanamme keskipäivän aave, joka saa meidät pelkäämään kuolemaa, tarrautumaan nuoruuteen ja ihailemaan sen kiihkeyttä."(Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä 2014)

1.Keitä te ootte, te pienet pojat, kun en mä tunne teitä?
Piupali paupali piupali paupali, kun en mä tunne teitä?

2. Toinen teistä taitaa olla kunnan Miinan poika,
Piupali paupali piupali paupali kunnan Miinan poika.

3. Ootteko tulleet, ootteko tulleet kenkiänne hakemahan?
Piupali paupali piupali paupali, kenkiänne hakemahan?

4. Suutari on mennyt koko viikoksi kylälle neulomahan,
piupali paupali piupali paupali, kylälle neulomahan.

5. Tulkaa sitten ensi viikolla kenkiänne hakemahan,
piupali paupali piupali paupali, kenkiänne hakemahan!

6. Hyvästi, hyvästi, hyvästi, hyvästi! Miinalle terveisiä!
Piupali paupali piupali paupali, Miinalle terveisiä!

7. Älkää kaatako maitohinkkiä porstuassa mennessänne,
piupali paupali piupali paupali, porstuassa mennessänne!

(Suom. kansansävelmä) ♪♪♫♫

 Yllä olevien kuvien taakse kirjoitettu: Amarin tehtailla Torniossa, äiti kuvissa

 

On pohjantähden alla, tää koti mulla mainen,

mä elämästä laulan, sillä oonhan suomalainen.

Mä rakkaudesta laulan, on siinä mies ja nainen.

Pohjantähden alla, elää suomalainen. ♪♫♪

 Lennä laulu sinne, missä siintää satumaa, sinne, missä oma armain mua odottaa.

Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän. Kerro, että aatoksissain on vain yksin hän.

Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan. ♪♫♪

Ei ukkikaan kerro enää sodasta, se kasvaa heinää Honkanummella.

Nyt paremmin ymmärrän tarinan ja hänen tekojan arvostan.

Faija, anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien.

Muistan kivet ja kannot tän soratien. (Arttu WIskari: Mökkitie)♪♪♫♫

Pitkä hiekkatie
Sitä pitkin kioskille
Aina pyöräilimme rinnakkain
Kun muutin kaupunkiin, posti kirjeitäsi kantoi
Ne meidän ystävyyttä vannoi viikoittain
Sä olit oikeessa, vielä juurillensa palaa vahvinkin (Antti Tuisku:Juuret)

 Kuvan taakse kirjoitettu: Hilkan ja Jussin onnen hetki Jussin syntymäpäivänä 5/1 -68 Ellin ja Antin antama Jättiläinen kukkii ♥

 Raija, Sirpa ja Kari satamapuistossa Kuopiossa, kesä -69

2. Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani.
Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani.
Synkkä metsä, kirkas taivas ne tuntee mun huoliani.
Synkkä metsä, kirkas taivas ne tuntee mun huoliani.♪♫♫

Vanhat kuvat: Omat valokuva-albumit

Äiti Muotitalo Pesosen pikkujoulussa istumassa oikeassa reunassa v.-72 ?

Syksystä kesään os. 2 Pirunkirkossa

Kolilla kansallispuistossa on Pirunkirkko, Z-kirjaimen mallinen 34 m pitkä ja 1-7 metriä korkea rakoluola. Isäntä hoikkana poikana kävi luolassa. Suuaukkokin on niin ahdas etten edes yrittänyt ahtautua sisään. Onneksi luolalle oli tehty monitasoiset metalliportaat. Taskulamppu oli tarpeen. Oikeastaan minua kammotti odottaa ulkopuolella enemmän kuin luolaan menijää, jolla ei ole ahtaanpaikankammoa. Ehdin jo huudella pari kertaa "oletko hengissä." Myös taiteilija Eero Järnefelt vieraili aikoinaan Pirunkirkossa ja laati sen seinään runon:"yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina"
Eero ja Fanny

 No heippa, palaan, jollei luolan piru uhraa minua alttarillaan

Ja minä odottamassa kädet hikisinä suuaukolla, kun armaani palaa hengissä ja ehjänä

SKVR VII3 loitsut

48. Tohmaj. Hakulinen n. 353. -89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.

 

Kallionväen ottaminen.

Otetaan kirves käteen, kapautetaan sen hamaralla kolmasti kalliota ja sanotaan:
Nousen_nyt vuoresta vuorev_voima,
Avukseń, armokseń,
Tuvekseń, turvakseń,
Vastuksii voittamaan,
5 Ka(t)teita kȯatamaa(n)
Etiseltä ilmaltań,
Takaselta puoleltań!

 

Kaikki SKVR:n 89 250 runotekstiä löytyvät avoimesta Internet-tietokannasta, jossa voi tehdä erilaisia hakuja mm. vapaalla sanahaulla tai keruupaikkakunnan mukaan. Ensimmäistä kertaa käytin hakua ja tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Näiden lohkareiden väliin mahtui ihminen armon vuonna 2018.
Muinainen jääkausi on muovaillut kivitaideteoksia ja näin mielessäni valtavan
jäämassan pyörittelevän erikokoisia lohkareita ja jättävän niitä mihin sattuu.  Pienimmät kivet se viskeli Pieliseen ja niistä muotoutuivat lukuisat saarijonot.