Hyvää Pääsiäistä!

Kylämme pääsiäisnoita on hypännyt ratsun selkään. Nykyisin noidat ovat kilttejä. Entisaikaan noidat eli trullit saattoivat tehdä tuhojaan navetassa, leikata lampaalta villoja tai hevoselta jouhia. Toivoisin tämän noidan karkoittavan ihmiskuntaa kiusaavat virukset ja sairaudet kauas kylmään avaruuteen.

Kävin pitkästä aikaa Alkossa. Olin kylläkin ostamassa pari lahjapulloa mutta huomasin kuohuviini - nimikkeen Oodi vapaudelle ja pitihän se ostaa itselle. Kuvaa hyvin aikaa, jota nyt elämme odottaen pääsyä vapaaseen ja normittomaan elämään. Sima kuuluu jo pääsiäisjuomiin. Kirjahankinnat olen ostanut jostakin ALE:sta. Sibeliuksen kulinaarinen historia on mielenkiintoinen. Lähteinä ovat säilyneet dokumentit, kirjeet ja päiväkirjat, suvun ja muiden aikalaisten kertomukset ja anekdootit sekä eri aikakausiin liittyvät keittokirjat ja ruokalistat. Upeat valokuvat täydentävät Sibeliuksen elämäntarinaa. Ainolassa herkut olivat perin suomalaisia: riistaa, kalaa, vihanneksia, kurkkuja ja omenoita sekä vispipuuroa. Kirjassa on myös kuvia säveltäjämestarin ulkomaanmatkojen ruokanautinnoista. Risto ja Ritva Lehmusoksan upea teos juhlistaa Sibeliuksen juhlavuotta 2015.

Aloitin myös uuden harrastuksen, postcrossingin. Ensimmäiset viisi korttia ovat matkalla ja toivottavasti saan edes yhden itse. Foorumilla on varmaan meitä uusia tulokkaita mutta monia vuosikausia 'kortteilleita', joiden saadut ja lähetetyt kortit ovat tuhansissa. Oma kielitaitokin on rapistunut mutta englannilla, saksalla ja ruotsilla yritän pärjätä. Ekat kortit lähtivät Yhdysvaltoihin, Saksaan, Italiaan, Suomeen ja Venäjälle. 

Hyvää Pääsiäistä ja nauttikaa mämmistä!

MAA PALJASTUU HITAASTI

Maa paljastuu hitaasti

likaisesta lumesta

niiinkuin vetäisi lakanaa pois

ruumiin yltä.

Aamulla nopeasti pyrähtävien 

lintujen levoton parvi

valtaa pellolta homeisen pälven

noustakseen taas siivilleen

lentämään yli metsän.

Itsepintaisesti

kohoaa mätänevään ruohikkoon vihreä

väri,

taivaanrannassa tähyää 

kultareunaisesta pilvestä

reväisty riekale

kuin verkkoon takertunut kala.

Viileässä illassa

viileät puut tummuvat hitaasti

kirkasta taustaa vasten.

                                  - Hannu Salakka, Muuttolintumaisemaa, 1974

Klassinen musiikki rentouttajana

 Dopamiinipaasto, uusi elämänhallintaan liittyvä oppi, on noussut maailmalla viime vuosina esille hyvinvointitrendinä. Paaston ideana on, että kun pidättäytyy koukuttavista, mielihyvää tuottavista elämyksistä, kyky kokea niitä palautuu ja vahvistuu. 

Ihmiset hakevat alinomaa hyvää oloa lempinautinnoistaan ja viihteestä. Ennen pitkää niiden runsas kuluttaminen ei enää välttämättä tunnukaan kovin mukavalta: herkut eivät maistu entiseen tapaan ja viihdekään ei enää säväytä. Ihminen alkaa kokea ahdistusta jatkuvasta älylaitteilla olosta. Ihmiset koukuttuvat herkästi Facebook-tykkäyksiin, Youtube-videoihin ja Instagram-päivityksiin. Moni on riippuvainen myös Netflix-sarjoista, tietokonepeleistä, nettipornosta, shoppailusta ja suklaalla, pitsalla ja viinillä herkuttelusta.

Työterveyspsykologit pitävät dopamiinipaastoa lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Paras puoli on heidän mielestään, että se pakottaa ihmiset kohtaamaan mielensisäiset ongelmansa. Usein jatkuva somettaminen on ongelma jostakin - niillä paetaan ahdistusta, tylsyyttä tai yksinäisyyttä. (lähde: Savon Sanomat 9.3.2021)

Termi sinänsä on harhaanjohtava, koska paasto ei lisää eikä vähennä aivojen dopamiinimäärää.  Riippuvuudella tarkoitetaan toiminnallista tai fysiologista addiktiota. Rutiinit eivät ole riippuvuutta vaan ne tukevat arkea, addiktio vaikeuttaa sitä, koska se ottaa ylivallan muusta toiminnasta. Kieltämättä talviaikaan selaan enemmän kännykästä uutisia mutta tietokonetta en avaa edes joka päivä. Taas huomasin, että digi-lehti oli lukematta lähes kuukauden ajalta ja selailin lehtiä arkistosta. Telkustakin katson vain valikoiden ja suljen sen välillä. Radion kuuntelua aion lisätä, koska huomasin sen rentouttavan vaikutuksen. Puheohjelmia ja musiikkia voi hyvin kuunnella samalla kun kutoo sukkia. Pitkästä aikaa kuuntelin klassista musiikkia radiosta. Alla pari suosikkia. Camille Saint-Saënsin Introduction and Rondo Capriccioso op.28 (by Jasmine Choi). Laitan tähän myös ihastuttavan nuoren saksalaisen Lucie Horschin nokkahuiluesityksen Vivaldin huilukonsertosta G-mollissa RV 443 II Largo. Kepeätä maaliskuuta kaikille. Tänä aamuna meillä - 20 C. Vertailukuvana 11.3.2014 napattu peltokuva. Vuodet eivät ole veljeksiä.

Leikkiä ja jotain järkevääkin

Jotenkin olen aina aavistanut, että minussa on kuvanveistäjän vikaa vaan olen pitänyt taidon piilossa. Kokeillahan sitä piti kuinka lumi materiaalina käyttäytyy (oli unohtunut) ja akka syntyikin pikaisesti. Arvioita sain mm. on kuin gorillan naama, liian pystyt rinnat noin vanhalla akalla, eikös akalla ole jalkoja ollenkaan ja äreän näköinenkin. Minustakin näytti enemmän kivikautislumiakalta päänmuodon perusteella ja kivikaudella ei tietenkään ollut Nissan mainoslippiksiä. Mutta taiteilijahan voi käyttää mielikuvitustaan ja mm. suuren taidemaalari Pablo Picasson omakuvissa suu voi olla silmän paikalla tai toisinpäin.

Kuten arvata saattaa lumiakka ei kestä pluskeliä ja seuraavana aamuna se oli pudottanut toisen silmänsä, suunsa, toisen kätensä ja hemaisevat nänninsä. Se oli kellahtaa kyljelleen ja iltapäivällä taiteilija katseli surullisena ikkunasta, kun akalta putosi pää lippiksineen. Tänään siitä on jäljellä vielä alaruumis. 

Kirjojen järjestelyä olen yrittänyt aloittaa. Tässä vain pieni osa kirjoistani. Koetan lajitella kirjat säilytettäviin ja kiertoon meneviin. Pokkareita on runsaasti. Siinäpä puuhaa riittää, kun miettii luopuuko jostakin kirjasta vai ei. Olin jo pakannut aikaisemmin muovisiin säilytyslaatikoihin vanhempia kirjoja ja nyt aloin valkkaamaan vielä niitäkin. Moni kirja päätyi takaisin omaan kirjastoon.

Villasukkamestari (läheisten antama nimitys minulle) on kutonut ahkerasti ja keskimmäisen kuvan sukat olen jo antanut lahjaksi luultavasti kaikki. Alakuvan sukkiin löysin kivoja uusia varsimalleja. Rikkaruohoelämää blogista sain idean Aili-kuvioon sekä kantalapun silmukat kiertäen takareunasta oikein neulontavinkkiin (kantalapusta ei tule niin pullea) ja toinen on muistaakseni Jules-malli, joka löytyi netistä.

Uusi pesukone odottaa paikalleen asennusta. Tilasimme nettitarjouksena 9 kg koneen, johon vuodevaatteet sopivat paremmin pesuun kuin entiseen 3-6 kg rumpuun. Entinen kone alkoi pitämään myös lingotessa (ei aina) kauheaa jytinää ja siirtyi jopa paikoiltaan. Kai sekin pitää siirtää vielä jonnekin varastoon, kun eihän nyky koneista voi olla koskaan varma, miten ne käyttäytyvät. Uudessa on ainakin viiden vuoden takuu. 

Tänään onkin maaliskuun 3. päivä ja vietämme maailman luontopäivää. Teemapäivän tarkoituksena on muistuttaa luonnon moninaisuudesta ja sen haavoittuvuudesta.

Tänä vuonna halutaan nostaa esille etenkin metsien, metsälajien ja metsäekosysteemien merkitystä satojen miljoonien ihmisten elinolojen ylläpitäjänä.
YK:n mukaan 200-350 miljoonaa ihmistä asuu metsissä tai niiden lähipiirissä ja heidän elinolonsa riippuvat metsäekosysteemien tarjoamista palveluista. Metsät tarjoavat heille muun muassa ruuan, veden ja suojan.
Maapallon maapinta-alasta noin 28 prosenttia on alkuperäiskansojen käytössä.
YK:n yleiskokous julisti vuonna 2013 maaliskuun 3. päivän maailman luontopäiväksi. 

PUNERTAVAT PUUT

Se, mikä keväässä saa

meidät haistelemaan tuulta

ja kaipaamaan,

kukan kurkottamaan

kohti ikkunaa,

on läsnä kun päivä on lämmin

ja radiossa kesken konsertin

herää yksikseen

huilu itkemään kirkkain lapsenkyynelin.

Illalla kaukaisella

mäellä punertavat puiden latvat,

pienet pilvet liukuvat

pois itsekseen;

ilma on liian kaunis

tähän maailmaan.

Yöllä se ehkä 

katoaa jonnekin,

silloin on aamu harmaa

ja tuulessa heittelehtien

lentää

repaleinen varis.

                                - Hannu Salakka, (Muuttolintumaisemaa, 1974)

PYLLÄHDYS

Koska muut, niin minäkin! Aimarii Kuvakirjeitä Karsikonperältä ennätti jo pyllähtää ja mitä muut edellä, sitä toiset perässä. Tehkääpäs sama ja ihan vaan rentona heittäydytte taaksepäin syvimpään tuiskukinokseen.

Tässä vielä rentona enkeliä teen mutta kylmä hiipii takin alle hiljalleen

Auta minut ylös, plssss! Kuvaaja ei antanut armoa vaan sanoi "nouse vaan itse ylös, mitäs sinne menit" ja nauroi.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, oi jospa ihmisellä ois talvi ainainen (ei ehkä sentään).

Tämä onkin eka kuva. Nouseminen jaloilleen ei onnistunut ei edes käsin auttamalla mutta hetken mietin ja pyörimällä pääsin pois ihan ite.

Roskapussin vientireissu pyllähdyksen ja lumitöiden jälkeen. Ulkoilua  tänään noin kaksi tuntia, pakkasta - 14 C.

Kaiken tämän jälkeen olen kai ansainnut kahvin ja pullan vai kaksi pullaa? Oletteko samaa mieltä? Hyvää laskiaista jo etukäteen ja ystävänpäivää! Toivoo: Pyllähtäjä matami

Vanhat Runni kuvat

Kuvissa näkyy Neulatammen pato, joka on rakennettu kylpijöitä varten. Entisaikaan kylpijät ottivat tässä vesihierontaa ja kuvista näkyy, että paikka on edelleen käytössä. 

 Haeskelin blogistani Kylpylähotelli Runnin kuvia mutta eiväthän ne olleet täällä, kun olen aloittanut blogini vasta 2011. Kuvat otettu 26.7.2009. Kylpylässä olen käynyt monta kertaa edesmenneen mieheni kanssa ja kerran syksyllä olimme jopa viikon täysihoitolomalla. Minulla on kuva myös Lyyti-mummostani ottamassa Runnin ihmelähteen vettä joskus 1960-luvulla. Lomayhtymä ry. järjesti tuolloin ns. äitileirejä, jollaiselle mummonikin oli päässyt. Viikko kylpyläloma oli sen ajan ihmiselle kuin lottovoitto.  Kuvissa on niin vanhoja kuin nuorempia naisia. Runnin vesi on ainutlaatuista, sillä se sisältää kaikki ne aineet yhdessä, joita ulkomaiden kuuluisissa lähteissä kussakin on erikseen. Runnivesi sisältää sekä rautaa että piihappoa runsaasti. Lisäksi 25 muuta mineraalia ja kivennäisainetta, pitävät mielen ja kehon virkeänä. Runnin vesi on kristallin kirkas, raudanmakuinen ja pullotettuna samenee melko pian. Mainittakoon, että kahviin keitettynä Runnivesi muuttuu musteen siniseksi. KLIK, jos haluatte lukea lisää.

Ravintola on aivan Kiurujoen varrella ja vesi on keskikesällä humuspitoista

Savossa asuville Iisalmessa Kiurujoen varrella sijaitseva Runnin kylpylä on tuttu paikka mutta nyt uutisoitiin, että se on haettu konkurssiin. Koronapandemia karkoitti asiakkaat eikä mm. tansseja voitu järjestää. Henkilökunta on lomautettu toistaiseksi. Yritys Spa Hotel Runni on tuottanut tappiota jo muutamia vuosia, vaikka paikkaa on uudistettu remontoimalla kylpylätiloja ja joen rantaan on valmistunut savusauna. Vanha Kartanohotelli on entisöity upeasti vuonna 2011, ja se on ollut suosittu häiden ja juhlien pitopaikka. Pihapiirissä on myös 34 karavaanaripaikkaa. Toivotaan, että upean luonnonkauniin Runnin taru ei katkea tähän ja ihmiset löytävät korona-ajan jälkeen paikan uudelleen ja osaavat arvostaa kotimaan matkakohteita.

Hypätäänpä historiassa taaksepäin ja kurkistetaan Runnin kylpylän alkuvaiheille viime vuosisadan alkuun. Iisalmelainen apteekkari Wäinö Ignatius käynnisti kylpylätoiminnan kehittämisen vuonna 1903 ja aloitti alueen rakentamisen. Ensin rakentuivat kaksikerroksinen kesäkahvila, juomahalli ja hoitolaitos. Arvovieraita alkoi tulla sankoin joukoin, joten tarvittiin majoitustilat. Apteekkari Ignatius rakennutti yksikerroksisen Kartanohotellin vuonna 1904, mutta koska kulttuuriväkeä saapui lisää ja lisää, Kartanohotelli sai toisen kerroksen vuonna 1908. Sähkö- ja valohoitoa tarjoiltiin vuonna 1907 rakennetuissa hoitolaitos Valolassa ja majoitustiloja viereisessä Metsolassa. Runnin varsinainen loistokausi sijoittui 1910- ja 1930-luvuille ja vakiovieraina viihtyivät mm. taidemaalari Akseli Gallen-Kallela ja Järnefeltin veljekset. Tunnetuista oopperalaulajista Runnin vieraisiin lukeutuivat Väinö A. Sola, Aino Ackté, Annikki Uimonen sekä Alma Silvennoinen. Säveltäjistä Runnilla vierailivat usein Oskar Merikanto, Yrjö Kilpinen, Toivo Kuula ja Leevi Madetoja. Luovuutta teoksiinsa Runnilla ammensivat myös Juhani Aho, Kauppis Heikki, L. Onerva ja Eino Leino sekö Halosen taiteilijasuvun jäsenet. Ehkä kuuluisin Runnin vieraista oli kuitenkin marsalkka Carl Gustaf Mannerheim, joka viihtyi sisarensa vapaaherratar Sophien kanssa Kartanohotellin vieraana vuosina 1919 ja 1920 Mannerheimin toimiessa tuolloin Suomen valtionhoitajana. Kulttuuriväen ohessa Runnilla ovat vierailleet lähes kaikki historiamme presidentit virkakautensa aikana sekä lukuisat muutkin elinkeinoelämän ja politiikan vaikuttajat

Vanha Kartanohotelli

Hieman jo kevättä ilmassa

Helmikuussa pakkanen muotoilee suojasään jälkeen helmiä puiden oksille. Sääennusteet lupaavat kovia pakkasia kuun alkuun tänne Savoon, joten suojasäitä saamme odotella. Lunta on paljon, lähemmäs 60 cm. Pihapensaiden oksat nuokkuvat lumen painosta. Kopistelin joistakin enimmät pois, jotta oksat eivät katkeaisi. Meillä on nyt kunnon talvi ei kaljamaliukkaita teitä, parempi näin. Oma olotila vaihtelee ja päivät raahautuvat, nuupahtaneeksi vanhaksi ämmäksi tunnen itseni, talviunen nukkujaksi. Ensimmäiset auringonsäteet herättivät huomaamaan, että kesää kohden mennään. Lumitöitä olen tehnyt ja liian rehkimisen jälkeen potenut niska-hartiakipuja. Kivut eivät tunnu kolatessa vaan vasta seuraavana päivänä. Sohvalle ei vaan kannata jäädä ja onhan minulla tekemistä. Puut kannan pinosta lämpökeskukseen (pinot ovat talon yhteydessä olevassa puuvarastossa eli matkaa ei ole kuin muutama metri). Pakkasilla on lämmitettävä joka päivä ellei halua maksaa sähköstä. Varaajassa on 9 kW:n vastus eli jos pidän sitä päällä kaksi tuntia se vie 18 kWh sähköä. Sähköä kuluu vuodessa noin 8000 kWh, ilmalämmityskone vie jo 1600 kWh ja saunaosastolla on lattialämmitys sähköllä. Sähkön siirtohintaan ei kuluttaja voi vaikuttaa ja sehän on noussut jatkuvasti sähkömarkkinoiden vapauduttua. Kaupalla on käytävä kolme-neljä kertaa viikossa ja tietenkin pakkasilla pidettävä autoa tunti-pari lämmitysroikassa. Lähin kauppa on noin 3 km:n päässä ja siitä saa melkein kaiken tarvittavan. Kaupunkiin en ajele talvella mutta lähipitäjistä joudun hakemaan sen, mitä lähikaupasta ei saa. 

Kuitenkin tykkään asua maalla niin kauan kuin jaksan ja apua saan pojalta ja mieskaverilta. Täällä on tilaa niin sisällä kuin pihassa, koska en asu kaava-alueella. Naapureilta saa apua tarvittaessa. Korona-aika on tehnyt elämästä painostavampaa ja maskit naamalla kuljemme toistemme ohi nopeasti. Muutumme tuntemattomiksi tutuillekin, emme vilkuile paljon sivuillemme ja moni sanoo, "kun en tunnistanut sinua maskin takaa."  Matkasuunnitelmia en ole miettinyt, kun korona elää keskellämme. Mennään metsään kahdestaan sanoi mieskaveri. Mennään vaikka uudestaan Raatteen tietä kulkemaan. Sekin käy minulle tai otetaan viikon mökkiloma. Jonnekin on päästävä tuulettumaan. Ei ole enää sanoja tälle ajalle, ei vertailukohdetta. 

Mutta huomenna meillä syödään teeri/kyyhkypaistia!😄

Talvinautintoja

Kuvattu 02.02.2021 oma piha

VIHREÄÄ SUKUA

Milloin erkanin sisaristani puista,

milloin vihreä sukuni

työnsi minut joukostansa.

Kuin vierivä kivi,

kuin hankaava hiekansiru elämän kantapäässä

kuljen teitä ja maita.

Puhuisin ihmisille, mutta vaikeita ovat sanat,

vaikeita sanat,

jotka tekevät pesänsä ihmisten korviin,

joita kuullessa ihmiset sanovat:

Tämä puhe on kotimaamme kieltä.

Kuitenkin käteni, olkapääni

ovat painosta väsyneet.

Sanat istuvat niillä kuin linnut,

muuttolinnut,

lentääkseen kevättä

kädestä käteen, olkapäältä olkapäälle.

Kuin vierivä kivi:

niin minun itkuni alkaa -

vaan kesken sitä, sen syvintä valituksen kohtaa,

minussa nousee vihreän sukuni veri.

Jalkateräni repeävät,

käsivarteni ojentautuvat

jäykkinä ylöspäin:

kuusi tunkee kasvaa nousee minun lävitseni,

latva laulaa ja humisee:

pesäpuu pesäpuu - lintujen pysähdyspaikka -

kevättä kevättä viemään -

....

                                    - Vihreää sukua (ote), Seppele, 1953:

                                       Marja-Liisa Vartio

KAHVILASSA AAMULLA ENNEN YHDEKSÄÄ

Jotakin tuttavaa, isää ehkäpä

siitä miesten joukosta hain.

Oli talvi. Reuhkat pöydillä.

Minä häneen sivuttain.

Jää kumisee Kallavedellä.

"Olen käymässä. Syntynyt täällä."

Jää kumisee, tuuli on hyytävä.

Jotain tee. Tai myy.

On myytävä.

Jotakin alta tai päältä.

Miten kylmä on!

Ovea korjataan.

Veto. Verestää

poskipäät.

Ja viisikymmentä miestä

näkyy lähempää.

Ja Keskussairaalan huoneissa

on valkoiset lakanat.

Lähden. Se näkyy bussista,

se valkea ulappa.

Kuin isä kyyhöttäisi jäällä

pilkki kourassa.

                                         - Ilpo Tiihonen: Arjen armada 1980