tiistai 19. toukokuuta 2020

Haaste: Sukunimen ensimmäinen kirjain H

Marjatan kirjat ja mietteet blogista bongasin kivan haasteen, jossa tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää. Olin tänään selailemassa koneella hollantilaisen Rijksmuseon taideaarteita ja otan koneelta muutaman kuvakaappauksen tähän teoksesta Iloinen perhe, Jan Havicksx.Steen, 1668; Osio: Daily life. Huvitukset ovat olleet hyvin samantyylisiä kuin nykyisin, ruoka, juoma, soitto, laulu, piipunpoltto, eläimet ja yhdessäolo. Linkki sivustolle.

VAATE: housut
Käytännöllinen vaatekappale kylmässä Suomessa. Naiset alkoivat pukeutua sotien aikaan hiihtohousuihin, koska hiihtoharrastus oli kasvamassa. Alkuun naisten housujen käyttöön suhtauduttiin paheksuvasti ja mummot sanoivat "hyi kamalaa kun näkyy 'kaikki'." Vähitellen huomattiin, että pitkät housut ovat talvella paljon lämpimämpi vaatekappale naisillakin mutta julkisille paikoille oli yhä pukeuduttava kävelypukuun tai hameeseen. Työasuna housut olivat naisilla jo 1920-luvulla, koska tehtaissa työskentelevillä naisilla hame saattoi tarttua vaarallisesti koneiden väliin ja rakennustelineillä  kiipeilevällä naisella hame oli ongelmallinen paljastavuudessaan (naisilla ei ollut silloin alushousuja).
Äitini puki usein jerseyhousut 70-luvulla hameen alle talvella ja heitti ne työpaikalla pois. 
Nyt on taas tullut housuhame muotiin ja kesäasuna puolipitkänä se näyttää ihan hameelta. Housujen materiaalit ovat kehittyneet ja nykyisin housujen materiaali on usein joustava joka suuntaan toisin kuin entisajan teryleeni- tai diagonaalihousut. Kesähousujen materiaalina minusta puuvilla on paras.

JUOMA: hedelmämehu

PAIKKA: harju
Hiekkaharjut ovat kauniita ja helppokulkuisia mäntykankaita, joissa paju ei viihdy. Suomessa Punkaharjun harjutie on nähtävyys. Soraharjuilla on usein suppia. Suppa syntyy jäälohkareen joutuessa kasautuvan aineksen sisään ja lopulta sulaessa satojen vuosien aikana, jolloin paikalle muodostuu kuoppa. "Mä oksalla ylimmällä, oon Harjulan seljänteen..." kirjoitti Topelius runossaan Kesäpäivä Kangasalla 1853. Ei ole päästy yksimielisyyteen siitä onko kuvaus Haralanharjun maisemissa syntynyt vai jossakin muualla. Ihmiset ovat kautta aikojen kiivenneet mäkien, kallioiden ja harjujen päälle ihailemaan alla levittyvää maisemaa järvineen ja lahtineen. 

RUOKA: hirvipaisti tai -keitto tai -käristys
Tuli ensimmäisenä mieleeni ja hyvää se onkin. Grilliruokana kesäisin usein myös marinoitu hirvenliha. Käristykseen liha vuollaan lähes jäisestä palasta ja se kypsyy nopeasti.

ELÄIN: haarapääsky
Saapuu Suomeen kesän kynnyksellä ja on lähtenyt muuttomatkalleen jo pari kuukautta sitten Afrikan eteläosista. Navetan ja tallin ylisillä kattohirren päälle pesän rakentaa ja ilahduttaa meitä liverryksellään. Kuunnellaanpas!
TYTÖN NIMI: Helena
Toinen nimeni, jonka olen saanut isän äidinäidin mukaan. Beate on nimimerkkini täällä. 

POJAN NIMI: Heikki
Perinteikäs miehen nimi. Ja laulussakin tuttu Hepokatti Heikki. Miksi näin kauniista nimestä on väännelty helppoheikki ja häntäheikki haukkumasanoja. 

AMMATTI: hammaslääkäri
Nykyisin ei tarvitse pelätä ollenkaan hammaslääkärissä käyntiä. Toiste oli minunkin nuoruudessa, kun hammaspora oli kuin katujyrä. Hammasmätä on kiusannut ihmiskuntaa aina. Vanha kansa käytti vaivaan mm. tervaa, kuppausta, iilimatoja, tupakansavua, lämpimiä ja kylmiä hauteita. Ennen hampaat reikiintyivät ja sille ei voinut mitään. Vuonna 1770 häiriköinnistä vankilaan tuomittu britti William Addis piti ajan tavan mukaan hampaansa puhtaana hieromalla niitä suolalla ja noella.
Hän alkoi kuitenkin pohtia parempaa tapaa ja otti aterialta talteen eläimen luun. Hän porasi siihen reikiä, joihin hän kiinnitti harjaksia, ja kehitti näin hammasharjan.Vapauduttuaan Addis perusti ensimmäisen hammasharjoja valmistavan yrityksen.
Hammaslääkärin tuoli 1800-luvulta
KUVAUS HENKILÖSTÄ: hyväntahtoinen 
Ihminen joka uskoo toisesta mieluummin hyvää kuin pahaa. Sana tuo mieleeni ihmisen, joka hymyilee usein ja rientää auttamaan hädässä olevaa. Edesmennyt mieheni oli hyväntahtoinen, jonka periaatteena elämässä oli toimia moraalisesti oikein. Sanaa käytetään kai pilkkausmielessä, että joku on hyväntahtoinen hyssykkä tai hölmö. 
JOKA KODISSA: hella
Entisaikaan puuhella mutta nykyisin sähköliesi eli hella









torstai 14. toukokuuta 2020

Retkellä luonnossa - elämää tässä ja nyt

 Eilen 13.5. puolipilvisenä päivänä lähdimme ajelemaan lähiseudulle pikku kierroksen. Autolla pääsee aina pidemmälle kuin kävellen tai pyöräillen ja näkee kaikkea kivaa ja uutta. Ei ollut kovin lämmintä, vaikka mittari näytti +10 auringossa mutta järvien vesi on vielä kylmää ja rannalla istuessa hieman palelikin (syy: väärä pukeutuminen). Ajelimme ehkä noin 160 km lenkin ja kuvissa on mm. Suovanlahti, Kymönkoski, Kärnänkoski, Kolimanpää, Toulat (isot hiekkamontut). Olen täällä blogissa joskus maininnut, miten oivallinen tabletille asennettu maastokarttasovellus onkaan. Siitä voit seurata missä olet, näet pikkutiet, voit koukata reitiltä katsomaan jotakin erikoista ja palata takaisin. Kuskia (isäntä) hieman närästää, kun joutuu peruuttelemaan tai tekemään äkkikäännöksiä mutta sopuisasti mennään ja minä haluan olla kartanlukijana. 

Meille nämä lyhyetkin retket ovat rentouttavia elämyksiä. Olemmeko mukavuudenhaluisia ihmisiä, kun emme halua matkustella ulkomailla? Muutenkin tykkäämme liikkua paikoissa, missä ei ole tungosta. Retkellä emme tavanneet yhtään ihmistä. Korona-aika voi muuttaa tätä hiljaisuutta, kun ihmiset eivät enää pääse ulkomaille ja tajuavat, että omassa maassakin voi elämysmatkailla ja luonnossa liikkuminen on terveellistä niin keholle kuin mielelle.

Kerronpa vielä yhden jutun. Yleensä en vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin mutta yhtenä päivänä jostakin syystä vastasin. Vanhempi mieshenkilö soitti jalometallikierrätyksestä. Hän alkoi puhumaan asiaansa, ehkä mies luki tekstin suoraan paperista tai oli opetellut sen ulkoa. Luulen, että hän puhui useita minuutteja ja ääni oli matalan rentouttava ja minä vaivuin flow-tilaan, lähes nukahdin. Tuntui ihan pahalta, kun kieltäydyin tarjouksesta laittaa rikkoutuneita kultakoruja arvioitavaksi. Tarkistin jälkeenpäin ja numero kuului todella Jalometallikierrätys Oy:lle Turusta. Kiitokset tuntemattomalle soittajalle rentoutushetkestä. Mieli on usein niin täynnä kaikenlaisesta 'sälästä', että jopa puhelinmyyjä voi toimia mielen rauhoittajana :).



















Kaikki virtaa poispäin.
Kaikki virtaa pois.
Kun saavumme tähän hetkeen
pysähdymme, ja katso:
kaikki virtaa tähän hetkeen.
Mikään ei pois.
Joen pintaan heijastuu
kaikki. Puut ja pylväät, vuodet,
kasvot
kaikki rakkaus
tämän hetken. Ja runsaat silmut,
kevään suuri valo.

    - Lassi Nummi -

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Ihminenkö luomakunnan kruunu

Kuva vuodelta 1982 talomme pihassa tehdään kasvimaata
Pian on se aika vuodesta, kun päästään pelloille ja puutarhaihmiset kasvimailleen möyrimään. Vanha puutarhajyrsin oli isän ostama jostakin ja hän kynti ensin oman kesämökkinsä perunapellon ja toi koneen sen jälkeen meille.
Tämä kuva on arvokas. Siinä poika puolivuotiaana isänisän sylissä. Vieressä serkkupoika

Omalla mökillä joskus 1980-luvulla. Tuo rakenteilla oleva rakennus on kesäkeittiö
Ajatukset ovat olleet aika ristiriitaisia, koko maailmanmeno tympii. Monenlaista asiantuntijaa toisensa jälkeen käy selittämässä omaa agendaansa, mikä meni pieleen ja miten tästä selvitään. Se on mennyt pieleen, että ihmiskunta pakkautuu yhä tiiviimmin asumaan ja että meitä on jo liikaa asuttamaan maapalloa. Ihminen luulee olevansa luomakunnan kruunu ja kokee oikeudekseen levittäytyä ja työntää eläimet pois asuinsijoiltaan. Ainakaan uhanalainen tila, jollaiseen ihminen on maapallon ajanut, ei kerro älystä ja vastuullisuudesta. Oliko äskettäin kuollut toisinajattelija Pentti Linkola oikeassa, että ihminen teoillaan ajaa maapallon kohti katastrofia ja loppumme on lähellä? Hän ainakin eli kuten julisti. Muutti asumaan maaseudulle Kuhmoisiin pieneen mökkiin, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, hankki elantonsa kalastamalla, rengasti lintuja, tutki ja keräsi tietoa luonnon eläimistöstä, vastusti metsähakkuita ja luonnonniittyjen tuhoamista. Hänelle naureskeltiin ja häntä vihattiin, koska hän vastusti demokratiaa ja piti jopa terroritekoja oikeutettuina.

"Suomessa leipätyön täytyy olla ikävystyttävää ja lohdutonta, niin kuin totisesti noiden kaikenmaailman pikkuvirkamiesten, reikäkorttilävistäjien, konttoristien, somistajien, ehostajien sun muiden työ onkin."― Pentti Linkola (1968)

Ihmisen loputonta vimmaa tekniikan kehittämiseen hän ei voinut ymmärtää. “Jollei näitä rikkiviisaita suunnittelijoita pikapuoliin saada suljetuksi tyrmään, niin meillä pian on maa, joka on omiaan vain vanhuksille, vaivaisille ja vätyksille.” Hän asettaa sanansa ensimmäisen kerran julkisesti hyvin selvästi: “Liiallinen rationalisointi on syvälle käyvää järjettömyyttä. Esimerkiksi sähköhammasharja on päättömyys, jota ihmiskunta ei koskaan tarvitse."
Absoluuttisesti pahinta hänelle oli kuitenkin se, mitä hän näki tapahtuvan luonnossa. “Meidän täytyy käsittää, että ympäristön kauneus on todellisen elintason kulmakivi. En usko, että ihmiselle voivat riittää aineellinen toimeentulo, paljon mainostetut hyvät ihmissuhteet tai yleensä mikään, jos hän joutuu jatkuvasti elämään metsäraiskioiden, ojikkojen ja täpötäyteen huviloilla ahdettujen likavesirantojen keskellä. Hän voi ajautua itsemurhaan saakka, vaikka hänellä olisi viisi autoa, paljon ystäviä ja luottamustoimia, uskollinen vaimo ja liuta lihavia lapsia.” (Yle.fi/Pentti Linkola/puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta)

Niin, ihminenkö on luomakunnan kruunu? Ei, vaan tarvitsemme myös kasveja, hyönteisiä, mikro-organismeja, sieniä. Mehiläiset pölyttäjinä ovat vähenemässä ja ilman niitä ei kasva marjoja eikä hedelmiä. Ihminen rakentaa metropoleja, joissa asuu ökyrikkaita ja laitaman slummialueilla köyhiä kerjäläisiä. Tärkeää on vain talouskasvu, koska entiseen ei ole paluuta. Ihmismassoille jätetään pilvenpiirtäjien keskelle läntti puistoaluetta, johon liikenteen melu yltää ja suurkaupunkihan ei nuku edes yöllä. Rikollisuus kukoistaa ja asunnoissa on turvajärjestelmät. Kaupunki ei pitkään pärjää ilman energia- ja vedenjakelua, jätehuoltoa, terveydenhuoltoa ym. 

Katsoin äskettäin Michael Portillon -ohjelman Kiehtova maailma, junamatka Amerikkaan kausi 2 ja ajattelin, miten upeita seutuja Yhdysvaltojen Keskilännessä onkaan. Ohjelmassa Portillo vieraili mm. Minneapolis - St.Paul, Santa Fe - Grand Canyon, Red WIng - Portage, Milwaukee - Chigago alueilla. Laajoja vilja-alueita ja lihakarjaa laitumilla, hieman rapistuneita pikkukaupunkeja ja kyliä - ihanneasuinseutuja myös ihmisille. Kaikki eivät voi lähteä suurkaupunkeihin, sillä jonkun on kasvatettava ruoka myös betoniviidakoissa eläville. Monessa jaksossa vaalittiin myös perinteitä ja tutustuttiin historiaan.

Palataanpa jälleen Suomeen ja 1950- luvun alkuun, kun meidän pieni perhe isä, äiti ja minä kapalonyytissä asettuivat asumaan rintamamiestalon yläkerran kahteen huoneeseen. Mummo, isän kertoman mukaan oli napakkaan tyyliinsä todennut "annapa se tyttö tänne minulle ettet sitä pudota". Mummon tyttö minusta kasvoikin. Isä oli päättänyt rakentaa oman talon, jos pankista irtoaa lainaa ja niin tapahtui. Taloudellisesti oli tiukkaa, molemmat kävivät töissä ja ruokana oli usein puuroa, velliä tai sianlihakastiketta ja omassa pihassa kasvatettiin perunat, juurekset ja viinimarjat. Kaupasta haettiin vain maitoa, voita ja leipää. Talo jouduttiin kuitenkin myymään 1966, sillä isä sai paremman työpaikan isommasta kaupungista ja muutimme eka kerran vähäksi aikaa vuokralle ja pian omaan osakkeeseen.

Sama yritteliäisyys jatkui oman miehen kanssa. Oma koti oli saatava, vaikka velkamäärä alussa hirvitti. Lainojen korotkin olivat ihan toista luokkaa kuin nykyisin. Miehellä oli autonasentajan koulutus, jota hommaa hän teki ehkä noin pari vuotta ennen avioliittoa. Sen jälkeen hän oli talotehtaassa, kirvesmiehenä, muurarina, konepajalla, huoltoasemanhoitajana, työnjohtaja/laitosmiehenä. Viimeisessä työpaikassa hän teki ylitöitä loppuvuodet jopa 300 tuntia vuodessa. Yhtään päivää hän ei ollut elämässään työttömänä. Hän oli valoisa, optimistinen luonne. Ensimmäinen auto oli jokin ikivanha Toyota ja muistaakseni se myytiin ja vaihdettiin vielä huonompaan ja välirahoilla ostettiin uusi kirjahylly ja sänky.

Mitähän ajan takaa tällä kaikella? Onko meillä Suomessa jo liian hyvä sosiaaliturva, kannustetaanko ihmisiä ottamaan vastaan mitä tahansa työtä ennemmin kuin jäämään elämään tukien varaan? Miksi koulutusjärjestelmä ei ota huomioon tarpeeksi, että kaikista ei ole kouluttautumaan yliopistoihin vaan tarvitaan myös ns. käsillään tekeviä ihmisiä. Oppivatko nuoret laiskoiksi jo koulussa tai eivät löydä omaa ammattialaansa? Tänä korona aikana minä niin arvostan siivoojia, kaupan ammattilaisia, hoitajia, poliiseja, autokuskeja, hitsaajia, autonasentajia, rakennustyöntekijöitä, erilaisia kausityöntekijöitä kuten mansikanpoimijoita, postinjakajia, linja-autokuskeja ja tietenkin lääkäreitä.
Turhia verovaroilla palkattuja pikku virkamiehiä on tässä maassa liikaa. Jotakin yhteiskuntamme pahoinvoinnista kertoo sekin, että mielenterveysongelmat kasvavat jatkuvasti ja ovat jo suurin ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syy.

Pentti Linkolan ajatuksia kannattaa pohtia. Hän ei ollut mikään luuseri vaan todellakin elätti perheensä, vaimon ja kaksi tytärtä raskaalla fyysisellä työllä. Linkolalla oli myös yliampuvia ajatuksia, joihin en yhdy. Minulla on myös hänen Riitta Kylänpään kirjoittama elämänkerta.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Karhuvideo ja -kuvat musana The Hollies

 
Yllä olevat karhukuvat ovat isännän riistakameralle taltioituneet vuonna 2008. Oikea päivämäärä on joskus toukokuussa, kelloaika ilmeisesti täsmää. Nalle oli käynyt haaskalla useampana päivänä ja repinyt alas viisi telkänpönttöä, joissa olevat munat kelpasivat sille ravinnoksi.  Kuvissa ja alla olevalla videolla se nautiskelee hirvenhaaskalla.

Vanha Hollies -yhtyeen hittikappale vuodelta 1969 on yksi maailman parhaista sanoituksista ja sopii niin hyvin aikaan, jota nyt elämme.

Laulun nimi liittyy vuonna 1917 katolilaispappi Edward Flanaganin Omahaan Nebraskaan perustamaan Boys Town -nimiseen kommuuniin, josta saivat tulla hakemaan apua kodittomat tai muuten ongelmista kärsivät pojat. Vuonna 1941 Flanagan luki The Messenger -nimistä lehteä ja näki sattumalta kuvan, jossa poika kantoi selässään itseään nuorempaa poikaa. Kuvan alla oli kuvateksti ”He ain't heavy Mr., he's my brother”. Flanagan otti fraasin käyttöön ja siitä Boys Townin motto. Hän myös teetti kuvasta patsaan johon lause oli kaiverrettu ja siitä tuli kommuunin tunnuskuva.

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Irtipääsy ja puhallus


Kuvat ovat englantilaisen tunnetun anonyyminä esiintyvän graffiti-taitelija Banksyn teoksesta tyttö ja ilmapallo. Hän tekee myös maalauksia, installaatioita ja piirustuksia. Teokset ovat usein provosoivia, kantaaottavia tai humoristisia.
Graffitien maalaaminen luvatta julkisille paikoille on Englannissa erityispykälin määritelty rikos. Siksi Banksy on etsintäkuulutettu, eikä hän ole voinut osallistua näyttelyidensä avajaisiin.

Hänen viimeisin tempauksensa tapahtui Sothebyn huutokaupassa Englannissa, jossa tämä taulu myytiin 1,2 milj.eurolla. Samalla hetkellä kun nuija kopsahti pöytään, taideteoksen sisään piilotettu silppuri käynnistyi ja teos tuhoutui. Ostaja kuitenkin hyväksyi kaupat ja oli sitä mieltä, että hän tulee saamaan kuitenkin palan taidehistoriaa. Huutokaupan yhteydessä muotoaan muuttanut taideteos on nimetty uudelleen. Vastaisuudessa Rakkaus on roskakorissa -nimellä kulkevan teoksen arvon uskotaan nousevan.

Tämä teos ja sen tragedia kuvaa niin hyvin aikaa, jota nyt elämme. Antaisin teokselle nimen Maailma on roskakorissa. Loppuun lisään Eila Kivikkahon runon kokoelmasta Niityltä pois (1951). Eipä muuta tällä kertaa. Hyvää pääsiäisviikon jatkoa blogissani piipahtaville.

EHKÄ ON OIKEIN

Ehkä on oikein että pilvet peittävät maan,
että halla hiipii kylmänä ojia pitkin,
että kylmä hiipii julmana sydäntä kohti,
että julma saa voiton.

Sillä maa oli paljossa vajaa.

Omenankukkien valkea laulu
siunasi vain vähän aikaa
ja sitä seurasi raakileitten repivä riita,
raakileitten ahne nälkä,
kasvun levottomuudet,

ja mato pääsi puuhun
eikä sadosta tullut virheetöntä.

Matojen vuoksi
joita maa ei toivonut
on edessä loppu
jota maa ei tahdo.
Kirves on pantu jokaisen puun juurelle
ja pakkanen kaikkien päitten päälle.
 

torstai 12. maaliskuuta 2020

Suomalaiset taiteilijat kansankuvaajina mm. Juho Rissanen ja päivän ruokaerikoinen

Juho Rissanen: Lapsuuden muisto 1903. Isä oli juovuspäissään eksynyt Kallaveden jäällä ja paleltunut kuoliaaksi. Tapahtuma jätti Rissaseen elinikäiset arvet. Pieni Juho-poika seisoo etualalla ja äiti lohduttaa sisarta
Kuopiossa 1873 syntynyt Juho Rissasen oli ensimmäisiä suomenkielisestä rahvaasta nousseita kuvataiteilijoita. Hän on yksi Suomen taiteen kultakauden mestareista. Rissasen taiteen keskeisin aihe on ihminen - ja hänet tunnetaan parhaiten kansanihmisten, arkisen elämän ja työn kuvaajana. Rissasen teoksissa ovat läsnä omakohtaiset kokemukset, niin lapsuuden tapahtumien kuin savolaisen kansankin kuvaamisessa. Rissanen aloitti varsinaiset taideopintonsa Helsingissä 1896, mutta opiskeli myös ulkomailla mm. Italiassa. Vuodesta 1918 alkaen hän asui Keski-Euroopassa, ensin Tanskassa, sittemmin Ranskassa. Kesät hän saattoi silti viettää Suomessa. Taiteilija muutti Yhdysvaltoihin, Floridaan sodan aattona 1939 ja vietti siellä elämänsä viimeisen vuosikymmenen. Juho Rissanen kuoli Floridassa 1950, hänen tuhkauurnansa on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle. Leppoisa maailmankansalainen ei unohtanut kotikaupunkinsa ihmisiä eikä maisemia kierrellessään Euroopan ja Yhdysvaltain metropoleissa. Toisaalta Kuopion kuvataiteesta ei voi puhua ilman Rissasta.
Albert Edelfelt: Suru 1894
Helene Schjerfbeck: Kirkkoväkeä 1895-1990
Juho Rissanen: Avannolla onkijat 1900
Juho Rissanen: Povarissa 1899
Juho Rissanen tuli tunnetuksi savolaisen kansan kuvaajana. Itse tavallisen kansan parista nousseena lahjakkuutena Rissanen oli lähempänä arkista kansanelämää kuin opettajansa. Rissanen kohtasi mallinsa luontevasti savolaisen huumorin avittamana. Hänen töissään esiintyy konstailematon kansanihminen arjen surujen ja ilojen keskellä.
Helene Schjerfbeck: Lukevat tytöt 1907
Juho Rissanen: Kalastajat
Maailmanmaineeseen kohonnut Rissanen viihtyi hyvin taiteilijan roolissaan ja taiteilijapiireissä. Hän ei kuitenkaan tahtonut täysin hylätä tavallista kansaa, jonka parista hän oli vasta noussut. Rissanen työskenteli 1900-luvun alussa useaan kertaan Nilsiässä, jossa hän maalasi mm. omaelämäkerrallista teosta Lapsuuden muisto ja Nilsiän kirkon alttaritaulun. Nilsiän kaudelle sijoittuvat myös ensimmäiset monumentaaliset työnkuvaukset, kuten luonnokset Kuopion museorakennuksen Rakentajat-freskoa varten. Taiteilijana Rissanen oli kuitenkin etääntymässä kansan arkipäivästä, jossa hän näki myös puutetta ja kärsimystä. Etäisyyttä loi myös herännäiskansan vieroksuva suhtautuminen taiteita kohtaan. Yhteiskunnallinen tietoisuus kasvoi rahvaan parissa 1900-luvun alkupuolella työväenaatteen leviämisen myötä. Rissanenkin halusi parannusta kansan asemaan, vaikka hän ei ollutkaan poliittisesti aktiivinen. Rissasen monumentaaliset kansan työn kuvaukset, kuten Seulojatar, Lattianpesijät ja Rakentajat, esittävät persoonattomia, ryhdikkäitä ja työstään ylpeitä kansantyyppejä. Näissä teoksissa tulee esille se, miltä Rissanen itse halusi arvonsa tuntevan kansan näyttävän. Hieman naiivin osoittelevissa teoksissa on ylevän ihanteellinen ja monumentaalisen jäykkä tunnelma.
Väinö Hervo: Ystävät
Helene Schjerfbeck: Tyttö Barösundista (1885-1890)
S.A. Keinänen: Ruokailijat 1906
Juho Rissanen: Ristin tie, Nilsiän kirkon alttaritaulu 1907
- lähteet: Kuopion taidemuseo, Kansallisgalleria

 Ja kun olen esitellyt teille vanhaa suomalaista taidetta niin tänään meillä syötiin myös entisaikojen ruokia - teeripaistia ja marjamämmiä. Teeret ovat isännän ampumia ja hän toimi myös paistimestarina. Oli mureaa ja hyvää. Jälkkärinä marjamämmiä. En ollutkaan maistanut tätä ennen mutta maku ei paljoa eronnut tavallisesta mämmistä. Sekaan on lisätty puolukkaa, mustikkaa, puolukkamehua ja vadelmajauhoa. Marjapitoisuus 9 %.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...