Vaihdoin uuden blogipohjan vanhaan. Ei meillä vaan tuo uusi näytä toimivan muuten kuin hidastetussa filmissä. Ärsyttää istua koneen ääressä ja odotella, että saan fontin vaihdettua tai kuvat ladattua google-kuvista. Tämä vanha toimii vielä explorel-selaimellakin. Pitäisikö joitakin asetuksen muutella tai sitten lopettaa koko bloggaus.
Ollaankin jo syyskuun alussa ja ilmoja ei voine moittia. Syksyn saapuminen herkistää mieleni ja näin vanhempana tunnen sen yhä syvällisemmin. Toinen päivä on täynnä melankoliaa, toinen täyttymystä kaikesta mitä on saanut elämänsä aikana kokea. Elämä on antanut ja elämä on ottanut - kiitos elämän lahjasta! Kesän lämpö on kypsyttänyt sadon ja me ihmisetkin olemme täynnä kesän mehuja, tuoksuja, valoa, suviöitä ja helteisiä päiviä. Kesällä kaikki on helppoa. Ajattelen, että kuolemakin on helpompi ottaa vastaan kesällä - hän nukkui pois sydänkesän suloisena suviyönä, kun lintujen liverrys oli kiihkeimmillään tai keskelle sadonkorjuun juhlaa maaäidin syliin. Kesä on kiihkeä, syksy on selkeä kuin paluu arkeen juhlan jälkeen.
Muistan työelämästä, miten vaikeaa oli joskus päästä loman jälkeen työrytmiin. Se oli kuin leikin loppu, palata totiseen puurtamiseen. Luin äskettäin Suomen Kuvalehden Jarmo Kokkosen blogista, miten työyhteisö voisikin olla leikin yhteisö. "Leikkivä työyhteisö noudattaa leikin sääntöjä: kaikki otetaan mukaan, ketään ei nolata, kukaan ei menesty toisten kustannuksella. Tehtävät ovat erilaisia, mutta ihmiset tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia.
Työyhteisö voi hyvin, kun se laulaa, leikkii, tanssii ja hurvittelee. Tällainen yhteisö jaksaa kohdata myös työn kuormittavuuden ja toistettavien asioiden tylsyyden. Leikkivässä työyhteisössä myös kuunnellaan toisten huolia ja murheita, ne ovat tärkeämpiä kuin norminmittainen kahvitauko. Leikkivässä yhteisössä vallitsee lapsenkaltainen luottamus siihen, että ihminen haluaa toiselle ihmiselle hyvää. Leikkivässä yhteisössä saa olla heikko ja tuen tarpeessa.
Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kenties, mutta varmaa on, että leikkivä lapsi sisältämme ei ole kadonnut minnekään. Kun annat sisäiselle lapselle tilaa, vahvistat koko persoonaasi ja olemustasi. Kun löydät työstäsi leikin elementtejä, nautit työstäsi enemmän."
Työyhteisöön mahtuu monenlaista persoonaa mutta ilopilleristä ei kukaan voi olla pitämättä. Ennen sai olla mörökölli palveluammatissakin, enää ei. Toisen mollaaminen tai ulkopuolelle jättäminen on yhä enemmän työpaikoilla yleistä. Sanotaan toiselle ikävästi, jos itsellä on huono päivä eikä osata pyytää anteeksi. Minulle tämä ei ole enää ajankohtaista mutta niin elän kuitenkin mukana läheisten ja tuttavien työmoodikamppailuissa. Kiire ja tuloksenteko on tätä päivää niin monella työpaikalla. Työpäivän päättyessä olet niin väsynyt ettei lepo enää virkistä. Syksyllä moni miettiikin olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai /-tehtäviä tai kenties vielä kouluttautua uudelle alalle. Jos alanvaihto ei ole mahdollista niin muistaisi arvostaa omaa työtään.
Ollaan inhimillisiä toisillemme, ymmärretään ja otetaan toinen huomioon. Moni vanhempi on esittänyt lapselle toivomuksen tämän lähtiessä kotoaan maailmalle: "Pidä itsesi ihmisenä."
Elämä hioo meitä kuin valuva vesi vuosien aikana vähitellen, joskus enemmän rouhaisten. Harvoin saa ihmisriepu hengähtää, kun pitää olla toimelias ja suorittaa elämää.
Sekalainen kesäkukkarengas alkaa olla kuihtumaan päin
Kesällä on saatu jotakin aikaiseksi kuten tämä iso liukuovi puuvaraston seinämään. Miehet kahdestaan saivat painavan rautakehikko-oven nostettua liukukiskoille. Ovi on pojan tekemä ja nyt enää maalausta vailla. Ensi kesänä tehdään toinen vähän pienempi liukuovi, jolloin koko seinämä saadaan peittoon. Puiden pilkkominen on vasta aluillaan.
****************************************************
Nostetaan perunoita,
hievahtamatta lapsi katsoo
miten maa käännetään traktorilla.
Traktori on lapsen intohimo:
sisällä pirtissä se painaa päänsä
kehräävän kissan turkkia vasten ja sanoo:
Siinä on moottori.
Se nukahtaa kissan viereen,
se on tehnyt raskaan päivätyön
kuin muurahainen,
joka tukkimetsässä raahaa havunneulaa.
Nuku, nuku hyvin,
traktorin ja kissan hyrinässä.
- Risto Rasa: Nostetaan perunoita (Taivasalla 1987) -
Ollaankin jo syyskuun alussa ja ilmoja ei voine moittia. Syksyn saapuminen herkistää mieleni ja näin vanhempana tunnen sen yhä syvällisemmin. Toinen päivä on täynnä melankoliaa, toinen täyttymystä kaikesta mitä on saanut elämänsä aikana kokea. Elämä on antanut ja elämä on ottanut - kiitos elämän lahjasta! Kesän lämpö on kypsyttänyt sadon ja me ihmisetkin olemme täynnä kesän mehuja, tuoksuja, valoa, suviöitä ja helteisiä päiviä. Kesällä kaikki on helppoa. Ajattelen, että kuolemakin on helpompi ottaa vastaan kesällä - hän nukkui pois sydänkesän suloisena suviyönä, kun lintujen liverrys oli kiihkeimmillään tai keskelle sadonkorjuun juhlaa maaäidin syliin. Kesä on kiihkeä, syksy on selkeä kuin paluu arkeen juhlan jälkeen.
Muistan työelämästä, miten vaikeaa oli joskus päästä loman jälkeen työrytmiin. Se oli kuin leikin loppu, palata totiseen puurtamiseen. Luin äskettäin Suomen Kuvalehden Jarmo Kokkosen blogista, miten työyhteisö voisikin olla leikin yhteisö. "Leikkivä työyhteisö noudattaa leikin sääntöjä: kaikki otetaan mukaan, ketään ei nolata, kukaan ei menesty toisten kustannuksella. Tehtävät ovat erilaisia, mutta ihmiset tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia.
Työyhteisö voi hyvin, kun se laulaa, leikkii, tanssii ja hurvittelee. Tällainen yhteisö jaksaa kohdata myös työn kuormittavuuden ja toistettavien asioiden tylsyyden. Leikkivässä työyhteisössä myös kuunnellaan toisten huolia ja murheita, ne ovat tärkeämpiä kuin norminmittainen kahvitauko. Leikkivässä yhteisössä vallitsee lapsenkaltainen luottamus siihen, että ihminen haluaa toiselle ihmiselle hyvää. Leikkivässä yhteisössä saa olla heikko ja tuen tarpeessa.
Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kenties, mutta varmaa on, että leikkivä lapsi sisältämme ei ole kadonnut minnekään. Kun annat sisäiselle lapselle tilaa, vahvistat koko persoonaasi ja olemustasi. Kun löydät työstäsi leikin elementtejä, nautit työstäsi enemmän."
Työyhteisöön mahtuu monenlaista persoonaa mutta ilopilleristä ei kukaan voi olla pitämättä. Ennen sai olla mörökölli palveluammatissakin, enää ei. Toisen mollaaminen tai ulkopuolelle jättäminen on yhä enemmän työpaikoilla yleistä. Sanotaan toiselle ikävästi, jos itsellä on huono päivä eikä osata pyytää anteeksi. Minulle tämä ei ole enää ajankohtaista mutta niin elän kuitenkin mukana läheisten ja tuttavien työmoodikamppailuissa. Kiire ja tuloksenteko on tätä päivää niin monella työpaikalla. Työpäivän päättyessä olet niin väsynyt ettei lepo enää virkistä. Syksyllä moni miettiikin olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai /-tehtäviä tai kenties vielä kouluttautua uudelle alalle. Jos alanvaihto ei ole mahdollista niin muistaisi arvostaa omaa työtään.
Ollaan inhimillisiä toisillemme, ymmärretään ja otetaan toinen huomioon. Moni vanhempi on esittänyt lapselle toivomuksen tämän lähtiessä kotoaan maailmalle: "Pidä itsesi ihmisenä."
Elämä hioo meitä kuin valuva vesi vuosien aikana vähitellen, joskus enemmän rouhaisten. Harvoin saa ihmisriepu hengähtää, kun pitää olla toimelias ja suorittaa elämää.
****************************************************
Nostetaan perunoita,
hievahtamatta lapsi katsoo
miten maa käännetään traktorilla.
Traktori on lapsen intohimo:
sisällä pirtissä se painaa päänsä
kehräävän kissan turkkia vasten ja sanoo:
Siinä on moottori.
Se nukahtaa kissan viereen,
se on tehnyt raskaan päivätyön
kuin muurahainen,
joka tukkimetsässä raahaa havunneulaa.
Nuku, nuku hyvin,
traktorin ja kissan hyrinässä.
- Risto Rasa: Nostetaan perunoita (Taivasalla 1987) -
Sulla on niin syvälliset aiheet täällä. Jotain koetan kirjotella.
VastaaPoistaEn tiedä miksi, mutta en ole tehnyt mitään erityisiä säätöjä kun tuli se uus bloggeri. Enkä ole lisäasetuksia katsonutkaan. En vaihda fontteja, minusta kun siinä ei ole mitään kivoja uusia fontteja tms. Kuvat laitan kännystä tai kamerasta työpöydälle, pienennän ja muokkaan PhotoScape ohjelmalla ja sitten lataan omalta koneelta-työpöydältä postaukseen. Yhden kerrallaan, koska useamman jos laittaa, niin se toinen katoaa ja Sitten on hidasta löytää se kuva "lataa" bloggerista. En ymmärrä Google-kuvista mitään! En tiedä missä ne ovat :D
Kuva nyt näkyy isomman kokoisena siinä, mutta sen voi pienentää, kun klikkaa kuvaa ja tulee valikko jossa -. Joskus on ongelmia että kuva tai kirjotus menee väärään kohtaan ja kun poistan kuvan ja otan sen uudelleen, niin ok. Mulla on Firefox käytössä ollut koko ajan. Exploreria harvoin on pakko käyttää jossain lomakkeiden täytössä. Harjoittele, ei postausta ole pakko julkaista, ei se säry jos kokeilee yhtä tai toista juttua. Poistaa jos ei tuu oikein.
Työelämässä on varmasti nyt ongelmia, kellä on töitä liikaa tai liian vähän, tai ei ollenkaan. Luojan kiitos oon päässyt työelämästä pois!
Aina välillä tulee ajateltua, miten ja missä ois jos mies ois saanut elää terveenä,(en ois tässä) Hänkin kuoli 4 vuotta sitten kauneimman kesän aikaan. Välillä tulee suru puseroon vieläkin, mutta ei voi mitään.
Hienoa kun sulla on siellä miehiä tekemässä hommia, joita ei ite ehkä jaksaisi tehdä, ainakaan yksin.
Mietin ostaisko tuollasen hienon krysanteemin, en ole ennen ostanut useinkaan.
Hyvää syksyn alkua! Ei lannistuta!
Nyt kun postasin vanhalla toimi kuin vettä vaan. Opin kyllä tuon uuden pohjan käytön mutta kun meni minuutteja jopa ennen kuin kuva yksi kerrallaan siiryi niin en tiedä asummeko sitten liian syrjässä. Meillä on kuituverkko eli muuten netti toimii tosi nopeasti.
VastaaPoistaOn onneksi miehiä, en muuten voisikaan asua tässä talossa. Koskaan ei tiedä, minne elämä vanhan akan heittää. Onko joskus tyydyttävä rivitaloasuntoon. Kerrostaloon en lähtisi millään, kun äiti asui 14 vuotta pienessä kahden huoneen asunnossa, joka oli kesäisin kuin sauna, vaikka parvekeovi auki.
Kiitos kommentista Emilie. Talvi vaan hiukan pelottaa niin lumihommien kuin koronan takia.
Ensiksikin selain kannattaa varmasti vaihtaa johonkin muuhun kuin Exploreriin. Sitä ei enää tueta ja sen kanssa ongelmat tulevat vain kasvamaan.
VastaaPoistaToiseksi: Älä ihmeessä lopeta bloggaamista. Ilolla seuraan kirjoituksiasi ja kuviasi <3
On kumma, miten hyvin vanha Explorer toimii minulla tämän vanhan blogipohjan kanssa. Kiitos Susanna kuin myös minä tulisin kaipaamaan teitä vakibloggaajia :).
PoistaSyksyltä alkaa tuntua. Aamut viilenevät ja illat alkavat aiemmin. Meillä päin on joka puolella omenan tuoksua. Ennen vanhaan koulut alkoivat aina juuri 1.9. ja se tarkoitti syksyn alkua.
VastaaPoistaOlettepa olleet ahkeria! Klapejakin näyttää olevan riittävästi.
Minä tykkään asua kerrostalossa. Olen asunut maalaistalossa, kerrostalossa, rivitaloissa, omakotitalossa ja nyt taas kerrostalossa. Eniten pidän tästä nykyisestä asumismuodostani, iso tilava, parvekkeella ja viilennyksellä varustettu läpitalonhuoneisto. Tämä on tosi rauhallinen, johtuen siitä, että talo on vanha, paksuseinäinen kivitalo. Elämä on vaivatonta ja mukavaa. Meillä on kivat saunavuorot keskiviikkona ja lauantaina eikä tarvitse huolehtia saunan pesusta, on kuivaushuone isommalle pyykille, mankeli ja tilava kylmiö ja posti tipahtaa oviluukusta eteisen matolle.
Kesällä kaikki on helpompaa, jotenkin kevyempää ja kauniimpaa. Minä oikein pelkään pimeää loska-aikaa, eikä nyt edes pääse mihinkään pimeää pakoon. Onneksi on joulu pimeän päätteeksi.
Olet oikeassa, leikki on tärkeää.
Kerrostaloasuminen voi olla ihan mukavaa kuten kerroit, että teillä on lähitalonhuoneisto. Minä niin pidän tässä omakotitalossani siitä, että keittiö/ruokatilasta on näkymät olohuoneeseen eikä jää liikaa pimeää käytävätilaa. Isän ja äidin viimeisimmässä asunnossa, josta minäkin lähdin maailmalle oli liikaa käytävätilaa ja parvekkeelta näkyi vain toisen kerrostalon seinä. Äänet eivät kyllä sielläkään kuuluneet häiritsevästi muuta kuin hissin kolahdukset. Kerrostaloeläminen on vaivatonta kieltämättä.
PoistaNiin, kunpa työn voisikin kokea leikkinä noin kuvaannollisesti.
Vaihdoin blogialustan jo aikoja sitten. Aluksi oli jotkut jutut vähän ärsyttäviä, kuten kuvien lataaminen. Minusta alusta on kuitenkin hioutunut ajan myötä ja pieniä muutoksiakin tullut. Nyttemmin en huomaa mitään erityistä ongelmaa.
VastaaPoistaTyöyhteisön yhteensopivuus on valtavan iso asia työviihtyvyyden kannalta. Huono henki tekee työskentelystä ihan kamalaa ja sitä kantaa mukaan vielä kotiinkin. Töihin on yhä ikävämpi mennä. Onnekseni saan olla mukavassa tiimissä, jossa saa tukea muilta ja kaikki auttavat toisia. Ainakin itse koen sen näin. Huumori on erittäin tärkeä asia, mutta se ei saa jäädä päälle, kun asioita hoidetaan. Jokaisen pitää myös osallistua asioihin, siihen en aina ole ihan tyytyväinen, yhteisten asioiden tasapainottumiseen. Tällä hetkellä koen kuormittuvani eniten jatkuvasta asiakasasioiden selvittelystä mitä erilaisempien tahojen kanssa. Kilpajuoksua ajan kanssa päivittäin. Kun jonkin asian saa järjestykseen, se tuntuu ihanalta, mutta toinen väijyy jo heti puun takana. Monesti asiat seuraavat ajatuksissa kotiin asti.
Kesä on just tuollainen, kuin kuvailit; kevyt ja "helppo". Syksyn tullen tuntuu, kuin harteilla olis painavampi takki.
Onpa mukava, että sinulla on hyvä työyhteisö. Nyt on uusi termi boreout eli työhön tylsistyminen, motivaation katoamisesta ja työn imun hiipumisesta. Tämä johtuu usein rutiininomaisesta työstä. Työhön leipiintyminen voi johtua myös huonosta johtamisesta. Työuupumus tulee ylistimulaatiosta, kun työ vaatii liikaa ja nielee kaikki energiat. Tylsistyminen taas tulee alistimulaatiosta, kun ei pääse käyttämään kaikkia voimavarojaan.
PoistaLuin työterveyslaitoksen sivuilta miten työtä voi tuunata. Helsinkiläinen bussikuljettaja päätti tervehtiä kaikkia asiakkaita aamuruuhkassa iloisesti. Amerikkalaistutkimuksessa taas huomattiin, että sairaalan siivoojat olivat alkaneet jutella ja kysellä potilaiden kuulumisia, kun muulla henkilökunnalla ei ollut enää aikaa. Tämä teki sekä potilaiden että siivoojien oloista mielekkäämpää.
Silloin kun itse olin työelämässä johtaminen oli hierarkista. Loppuaikoina alkoi tulla pientä parannusta tähänkin ja työntekijöitäkin kuunneltiin. Työ nielee kuitenkin niin suuren osan ihmisen päivästä, että sen soisi antavan myös tyydytystä muutenkin kuin vain palkkapäivänä.
Kiitos Sartsa kommentista ja hyvää syksyn jatkoa sinulle.
Upea postaus ja antoi paljon pohdittavaa.
VastaaPoistaMinullekin tulee syksyllä "kaamosväsymys" kesän jälkeen. Yritän repiä voimaa syksyn väreistä ja luonnon kauneudesta. Valon väheneminen tuntuu luissa ja ytimissä. Olenkin hankkinut kirkavalolampun ja se auttaa väsymykseen.
Kiitos enkuli. Kirjoitin jo tuonne alle, että minulle tulee kaipuu jonnekin kuin muuttolinnuilla, että olisi kesä- ja talvikoti. Kirkasvalolamppu voisi olla hyvä idea.
PoistaUskoakseni minä selvisin uuteen bloggeriin helpolla. Siirrän kuvia vain tietokoneelta, niin ei ole takunnut, muuten kuin siirtonopeus. Se toki on syrjäseudulla josksu hidasta, vaan ei tuo minua haittaa.
VastaaPoistaSyksy on tullut, sekään ei tunnu pahalta. Ruskavärejä odotan kovin, mutta ruskeahkoa on tulossa, ellei joku näpäkkä pakkanen vielä korjaa asiaa.
On oikein mukavaa lukea pohdintojasi elämästä, muistella työelämän aikaakin. Jos työsaralla yhteistyö toimii ja henkilökohtaiset kemiat myös, niin kaikilla on hyvä olla, mutta ei tarvitse kuin yksi "hankala" tyyppi, niin jopas syntyy kuppikuntia. Paljon on minulta jo aikaa siitä, kun kello herätti. Jo 14 vuotta olen ollut eläkkeellä! Ilmankos ikä alkaa painaa.
Sinulla näyttää olevan puuhastelua. Kukkasi kukoistavat ja kalpeja on roimasti talven varalle. Ettei arki tai elämä yleensä ole pelkkää ahkeroimista, niin sopivasti pitää ottaa kevyemmin ja vaikkapa just kirjoitella blogia ja pohdiskella siinä mietteitään. Joten älä nyt hullutuksia podi blogisi lopettamisesta.
Mukavaa syksymeininkiä.
Pitää vielä kokeilla uutta boggeria Firefox-selaimella. Mitähän ihmettä ne muuttavat tätä, kun minulla toimii loistavasti tämä entinen, kuvat latautuvat niin koneelta kuin google-kuvista nopeasti ja tykkään mm. tästä entisen tunniste-osiosta enemmän.
PoistaIhmiselle tulee syksyn korvalla jokin kumma kaipuu muutokseen tai lähtemiseen kuten muuttolinnuilla. Nyt minua ei pidätä kuin tämä talo. Tykkään valtavasti tästä isosta tontista ja sisällä on avaraa ja uusittua. Mutta kaipaisin asumaan hiukan isommalle paikkakunnalle. Pohjois-Karjala houkuttaa kovasti.
Kiitos aimarii kommentista ja kyllä puuhastelua riittää.
Kiitos!
VastaaPoistaNiin paljon puhuttava tarina.
Ja älä hyvä ystävä ..lopeta..bloggaamista!🧡
Tulen uudestaan,vastaan kunnolla.Nyt uni kutsuu...
Kauniita syyspäiviä sinulle Beate56!
Halauksin Liisa...toivottelee...
Kiitos Liisa kommentista. Minäkin olen valveilla usein puolille öin ja aamulla kuitenkin herään viimeistään seitsemältä tai ennenkin. Paha tapa on pienet ruokatorkut ja se voi aiheuttaa sen, että illalla ei nukutakaan.
PoistaSe unohtui tuolla ylempänä sanoa, että älä lopeta. Jos kyllästyttää, niin pidä taukoa, mutta sieltä se into taas nousee. Itse olen joskus oikein ilmoittanut, että tauolle mennään ja hyvin pian on tullut tarve palata.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että toissapäivänä uusi blogger muuuttui liukkaammin toimivaksi, kuvia ei tarvinnut enää pienentää ja tunnisteiden laitto oli helppoa. Siellä päässäkin tehdään parannuksia, ei se ole vain meidän koneistamme kiinni.
Olen tosi hidas bloggaaja mutta ei tätä osaa oikein lopettaa, kun kuitenkin tulen lukemaan teidän muiden blogeja. Monet ilmeisesti käyttävät vanhaa pohjaa vielä, kun otsikon alle ilmestyy kuva, jota uusi Blogger ei tee.
PoistaJa se on harmi!Alkukuva on ollut hieno houkutin lukemaan.
PoistaIhana tuo Rasan runo, ajatus kissan moottorista. Siitäpä tulikin hyvälle tuulelle.
VastaaPoistaMä olen kotiäitivuosien jälkeen ollut siinä tilanteessa, että piti keksiä itselle töitä. Kauppa on ollut omaa alaani, mutta enää en halunnut kauppaan töihin. Lapsia kun olen hoitanut vuosikymmenet (omia tosin) niin sehän oli sitten luonnollinen tie. Mä muistutan itseäni aina lasten kanssa ollessa, että olen onnekas, hurjan onnekas. Missä muualla saa tehdä töitä tuoreiden ajatusten, ideoiden, kokeilujen kanssa? Olla mukana, kun jotain tapahtuu ensimmäistä kertaa? Nähdä löytämisen ilon, kokea pienet surut, jotka saa vielä puhaltamalla pois? Siinä väsymys katoaa, vaikka joskus päivät voivat olla fyysisesti vähän raskaitakin.
Kiitos kauniista kirjoituksestasi.
Sekalainen kesäkukkarenkaasi ❤ ja koivupöllit ❤
VastaaPoistaRisto Rasa on yksi lemirunoilijoistani!
Aurinkoista syksyä sinulle ❤
P.S. Meillä on vanha Blogger edelleen käytössä, onneksi se on vielä mahdollista!
Minä vaihdoin uuteen, tai väkisinhän se tuli. Minulla toimii, ja kuvatkin lataantuvat nopeasti. Firefox on selaimena.
VastaaPoistaTyöelämä voi olla aika ankeaa. Onneksi itse saan tehdä töitä omassa yrityksessä.
Syksyn aika pääsi sujakasti käyntiin ja niin lämpimästi alkoikin on todella saanu nauttia aurinkoisistakin päivistä,nyt tosin sataa vettä ja lehdet saavat syksyiset väritykset osa tippunut jo maahankin liidellen taitavasti..
VastaaPoistaMukavaa syksyn aikaa ja jatkoa sinulle <3
Pidin paljon kirjoituksesi tästä kohdasta: "Elämä hioo meitä kuin valuva vesi vuosien aikana vähitellen, joskus enemmän rouhaisten. Harvoin saa ihmisriepu hengähtää, kun pitää olla toimelias ja suorittaa elämää." Näin se taitaa olla, elämä.
VastaaPoistaMinä kirjoittelen vielä vanhalla blogipohjalla. Blogger on pariin kertaan räiskässyt uuden pohjan esiin, mutta olen historiatiedoista aina kaivanut vanhan bloggerpohjan esiin, siis bloggernäkymä edelliseltä päivältä ja taas vanha pohja on esillä. Lueskellessani muiden bloggaajien tuskia uuden pohjan kanssa räpuiköidessä, tuntuu siltä, että itse varmaan repeän siinä vaiheessa, kun en enää saa kaivettua vanhaa pohjaa esiin. No saas nährä kuink käyp...
Kirjoituksesi oli ajatuksia herättävä ja niin ajankohtainen, kiitos siitä...:)