Kuva: Oma albumi |
Kuva: Oma albumi |
Seuraavana on vuorossa lumihiutaletanssin harjoitus. Tanssi esitetään piirissä ensimmäisenä ohjelmanumerona ja taustakuoro laulaa silloin Lumihiutaleitten laulun, jonka sanat ovat Martti Helan. Tytöt pukevat opettajan ompelemia rimpsumekkoja ylleen mutta Marjan mekko ei mahdukaan päälle. Tyttö purskahtaa itkuun. "Hätä ei ole tämän näköinen", sanoo opettaja ja alkaa ratkoa saumanvaraa.
*******************************
Osallistun tällä lopputöksähtävällä tekstilläni ensimmäistä kertaa SusuPetalin blogissa olevaan Viikon krapu 100 sanan kirjoitelmaan. Viikko 49 sanat: kulma, sivu, piiri
Mukavaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!!
VastaaPoistaOnneksi opettaja osaa auttaa! Jännitys kulissien takana on käsin kosketeltavaa! Minäkin olisin joskus halunnut olla lumihiutale tai jotain sellaista, mutta sain aina jököttää puuna :D
Kiitos. Eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan mutta hauskaa. Täytyy jotenkin piristää tätä omaa blogiaan. En vaan saa mieleeni, missä luokkamme pojat ovat olleet vai eikö heitä siihen aikaan edes kelpuutettu joulujuhlaohjelmiin.
PoistaIhana krapu ja kuvat!❤ Entisistä ajoista on niin mukavaa lukea,muodossa kuin muodossa.
VastaaPoistaKiitos. Katsotaan, saanko jatkettua tätä krapuilua. :)
PoistaTulipa mieleeni omat kansakouluajat. Joulunäytelmät olivat tärkeät ja niiden esittämistä jännitettiin. Kaikki yleensä meni hyvin mutta vastaavanlaisia ongelmia syntyi sillöin tällöin. Kerran olin joulunäytelmässä joku joulukukka....:)
VastaaPoistaMinun kansakouluajoista on jo ikuisuus ja ihmettelen, että kukahan on silloin nämä kuvat ottanut. Meillä kotona ei ainakaan ollut kameraa. Kiitos anli kommentista ja tulen lukemaan sinun krapujasi.
PoistaMinullakin syöksähti mieleen omat kansakoulunjoulujuhlat. Olin aina tonttu, mutta tykkäsi. Aina kävi joulupukkikin niissä juhlissa.
VastaaPoistaKiva sinun krapusi. Olitko itse esiintymässä?
Kiitos aimarii. Minähän sitä olen lukemassa jouluevankeliumia edessä oikealla ja muistan sen kihelmöivän jännityksen. Lumihiutaleena olen se pisin ja suurin piirin lopussa selin :).
PoistaYläasteella tuli esiinnyttyä koulun näytelmissä, yhden muistan toisen esiintyjän jatkuvan naurun tähden: Arja Koriseva oli tuolloin lukiossa ja esiinnyttiin samassa kalevalaisessa näytelmässä Kyllä kelpas kestin käydä tms. Että jaksaa ihminen hymyillä ja nauraa, heh.. .
VastaaPoistaPaljon muistoja krapuilit hereille, kiitos.
:D. Hän ei ole ilmeisesti jännittänyt esiintymistä kuin me muut. Minä niin ihmettelen kauhiast, miten opettaja on saanutkin minut esiintymään. Olin musikaalinen ja kävin opettajan kotona jopa harjoittelemassa lauluohjelmiin. Nyt enää lähinnä kraakun :D.
PoistaKiitos Sus' kommentista. Tämä antaa puhtia jatkaa krapuilua.
Näppärä opettaja: kiristää neulomalla, avartaa ratkomalla.
VastaaPoistaNiinpä. Naisopettaja oli minulla kansakoulussa ja tosi mukava. Olimmekohan me 50-luvulla syntyneet lapset saaneet erilaisen kasvatuksen jo kotona, kun osasimme olla koulussakin niin kilttejä.
PoistaTekstisi kuvailee tilannetta ja tunnelmaa hienosti. Tuli mieleen ihan se sama jnnitävä tunnelma, mikä oli ala-asteen joulujuhlissa esitystä odottaessa.
VastaaPoistaTervetuloa krapuilemaan!
VastaaPoistaNostalgisia muistoja. Minä oli aina puu tai kivi näytelmissä :)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHi, I really enjoyed reading your post, and hope to read more. thank you so much for sharing this informative blog.
VastaaPoistaFishing by the River
Tulee mieleen muistoja alakoulusta, eli kansakoulusta. En muistaakseni päässyt enkeliksi enkä prinsessaksi, mutta tonttuna varmaan piti olla. Saattoi olla vaatteiden riisuminen ikävää, silloisissa kouluissa kun oli kylmä. Myös runonlausuntaa piti tehdä, huh.
VastaaPoistaKiva kun kirjoitit!
Tulipa itsellenikin mieleen koulun juhlat olen myös 50-luvulla syntynyt. Silloin pääsi meillä opettajan suosikit niinsanottuihin pääosiin näytelmässä ja muut johonkin sivurooliin tarvittaessa. Minäkin olin sivurooleissa ja laulukuorossa mutta oli se jännittävää aikaa ja mukavia muistoja kuitenkin.
VastaaPoistaKiitos sinulle ❤