Hänen kanssaan olimme kokeneet talven hiihtoretket ja kesäöisen jokivarren sykähdyttävän kauneuden. Mainitsin muutaman tutun paikan: Kiimakangas, Kusettimensaari, Korvatunturi, Kiilopää. Joka kerta Ahdin silmiin syttyi muistamisen aito ilo.
Mietin elämää. Me kaikki vanhenemme omalla tavallamme niin kuin puut. Yksi osuu huonoon kasvupaikkaan ja tukehtuu jo nuorena. Toinen kasvaa täyteen mittaansa, vanhenee, kelottuu kauniisti harmaaksi valtahongaksi. Suurimpiin ja vahvimpiin iskee usein salama.
Lääkäri täsmensi vielä hoito-ohjeita hoitajalle. Ahdin pää alkoi nyökähdellä. Nousin, hyvästelin. Ahti ei enää vastannut.
*Viikon 9 krapusanat: täsmentää, aidosti, kangistaa. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Linkitys SusuPetalin blogiin, josta löytyy lisää krapuja.
Alzheimer on vihoviimeinen seuralainen. Ihminen, jonka on tuntenut, katoaa näkymättömiin, muuttuu toiseksi.
VastaaPoistaSurullista.
Hetkittäiset muistin pilkahdukset tuntuvat hyviltä.
Ainoita asioita mitä pelkään on muistisairaudet, kyllä on hyvä olla suunnitelma niiden varalta. Hieno kraapaisu!
VastaaPoistaOn surullista ja raskasta seurata rakkaan läheisensä lipumista omaan maailmaansa. Osasit jälleen sijoittaa annetut sanat tarinaasi saaden siitä hyvin koskettavan.
VastaaPoistaHienoja krapuja kirjoitat.
VastaaPoista