Loppukesää ja alkusyksyä kuvina ja ajatelmina.

Blogini on viettänyt hiljaiseloa. Laiskuus on iskenut sen pitäjään tai blogiähky. Ja kun vanhat asiat jäävät tänne laittamatta ajoissa, sen vaikeampaa niistä on jälkikäteen kirjoitella, etsiä kuvia sekaisin olevista kuvakansioista jne.  Kesäaika on yhtä pyöritystä ja huomasin kaipaavani pysähtymistä, mietiskelyä, kirjan lukemista, mielimusan kuuntelua, vanhojen lehtien selailua ja muutenvain  -oleilua. Onnekseni en ole some-riippuvainen liiaksi, Facebookia päivitän satunnaisesti ja muihin palveluihin en ole liittynyt. Kieltämättä huomasin kauniina kesäaamuna ottavani läpyskän aamupalan jälkeen käteeni ja siinäpä helposti tunti vierähti. No, puolustelin asiaa sillä, että luen sieltä päivän tärkeimmät uutiset, kun olemme lopettaneet paperilehden tilauksen. Ajan hermolla pysyminen ja dementian ehkäisy on toinen puolustus.

Koen kuitenkin eläväni tällä hetkellä 'hyvää elämää' sitä ihan ikiomaa elämänpolkua, jossa keho ja mieli ovat sopusoinnussa. Fyysiset krempat eivät johdu psyykestä vaan kehon vanhenemisesta ja huonosta lihaskunnosta. Yläkroppa varsinkin oireilee ja kaipaisi taas hierontaa ja fysikaalista hoitoa. Kehossa läsnäoleminen on aistillinen, tasapainoinen ja terveellinen tila, jossa ihminen on luonnostaan silloin, kun ei ole stressaantunut ja ajattelu on rauhallista. (William Bloom: Uuden  henkisyyden voima). Kun ei enää tarvitse vimmatusti ponnistella jotakin päämäärää kohti kuten nuorempana, on jokainen uusi päivä lahja, vapaus tehdä mitä haluaa. Onnellisuuteni tänään on oman ajatteluni tulos. Olen kääntänyt rankat elämänkokemukset vahvuudeksi. Kaikesta voi näköjään selvitä. Olen saanut paljon uusia tuttavia ja ystäviä elämääni ja jättänyt monta vanhaa taakseni. Mitä teen sellaisilla ihmisillä, jotka eivät kuitenkaan jaksaneet/halunneet olla tukenani silloin, kun sitä olisin eniten tarvinnut. Esimerkkinä eräs naapuri kävi mieheni kuoleman jälkeen kerran ovellani, toi kukkakimpun ja itki puolestani sanoen "kuinka sinä raukka selviät tästä." Sen jälkeen häntä ei näkynyt. Parhaat ystäväni ovat myös kokeneet rankkoja elämänkokemuksia. He eivät anna neuvoja vaan kuuntelevat. Itse olen aina ollut hyvä kuuntelija.
Tuntuu niin vapauttavalta, kun voi vapaasti valita omat ihmissuhteet, ne ihmiset, joiden kanssa viihtyy eikä tarvitse ponnistella ja miellyttää ketään.

Reissukuvia Pohjois-Karjalasta Patvinsuon kansallispuistosta 3.9.2015 ja eläimiä PikkuKilin eläinpuistossa Lieksassa. Kiitos teille kommenteistanne ♥♥.

Tähkät taipuu.
Kultaa vainion
hennon oljenkorren täällä
raskas kantaa on,
niin kuin kaikki taivaallinen täällä
raskas kantaa on.    - Oiva Paloheimo-

 Pilvilintuja



Maalaus: Chagall

HYVÄSTI
            Kaikille punaisille kukille sanon hyvästi
pääskyseni väläyttää mustaa sirppiä.
Ruusut ovat tarttuneet ranteisiini
            kuin luonnon suudelmat,
kuunsini luomillani tuotan kyyneleitä kuin lehti kastetta.
Sanon hyvästi.

Yö on vielä musta intohimoa varten,
kuin kukka meden, se kätkee lemmen.

Sanon hyvästi punaisille kukille,
kannan mustaa sirppiä, taivaallani on tyhjä kuu,
ranteissani ruusut kuin lemmensuudelmat,
viimeiset kahleet.

Kuunsini luomillani sanon hyvästi.
                                            -Helvi Hämäläinen: Pilveen sidottu-

 

PikkuKili elämyspiha sijaitsee korkealla vaaralla, 260 metriä merenpinnasta, luonnon rauhassa. Ympäristössä asustelee karhuja, susia, ahmoja ja ilveksiä.
Näköalatorni on 22 metriä korkea ja se sijaitsee vaaran korkeimmalla kohdalla. Tornista avautuu upeat näkymät karjalaiseen vaaramaisemaan

                                                  

Villasika köllöttelee meillä nyt taustakuvana...röh, röh. Tämä oli siis villasika ei villisika

Voiko suloisempia ja hellyttävämpiä

olentoja ollakaan...

Alla olevat kuvat Patvinsuon kansallispuistosta syyskuun alkupuolella 2015

..."Niin ovat tuulet näitä latvoja
tanssittaneet vuosisatoja,
ja pilvet sataneet vettä niiden päälle,
niin on aika tehnyt niistä vanhoja
nöyriä puita.
Ne kumartavat tuulta ja pilviä
ja aurinkoa."
                                            - rajarailona.com: Juha Kauhanen -
Muistathan syyskuun (musikaalista Fantasticks
Harvey Schmidt suom. Tuula Valkama

Syyskuiset päivät ne mieleeni jäivät
kun tuuli hiljaa tuuti viljaa
Muistathan silloin kun syyskuisin illoin
loi lehdet tultaan öiden kultaan.

Marraskuun harmaan pois unhoitan varmaan
kun muistojen syyskuu mua päivään kutsuu.
Kaukana kuljen sen syömmeeni suljen
se palaa palaa palaa

Talvisen tuulen nyt vinkuvan kuulen,
mut syyskuun puiston –ennen muiston –
syömmeeni suljin, kun kauas mä kuljin,
pian päivät vaihtuu, tuuleen haihtuu.

Syksyiseen aikaan, sen hehkuvaan taikaan
mä saavun jälleen sun luokses onneen.
Kaukana kuljen, sun syömmeeni suljen –
mä palaan, palaan. ♪♫♫♪

Ilta illalta
metsä pimenee.
Varresta irti
kiertää muurahainen
raa'an puolukan
lampuksi kekoon.
                              - Risto Rasa -                      

                                                          ♥ Beate ♥

Elokuun auringossa Manginniemessä ja Hirviniemessä

Elokuun aurinko paistaa ja varjot pitenevät mutta kesältä on tuntunut, vihdoinkin. Linnut ovat lopettaneet pesintälaulunsa mutta haarapääskyn poikaset kokoontuvat talon antennin päälle pitämään konserttia. Pääskyjen laulu on lavertelevaa 'luovaa laulantaa'. Ne ikäänkuin rupattelevat ja nauravat jutuilleen. Päivällä on ollut lähes helteistä ja pitkästä aikaa teimme retken lähiseutujen rantautumis- ja virkistyspaikoille sekä kipusimme näkötorniin, josta myös muutama kuva.  Alla olevat kahdeksan kuvaa ovat Manginniemestä, joka on mutkikas niemi Nilakka-järvessä Tervossa ja sieltä on löytynyt muinaisjäännöksiä kampakeramiikan kaudelta

Kapea kannas on suosittu retkeilykohde, sillä sen molemmat puolet ovat kaunista luonnonhiekkarantaa. Alueella on grillikatos, laavu ja puusee. Autolla pääsee noin puolen kilometrin päähän ja pyöräillen perille saakka. Puista tippuu hiekalle neulasia ja käpyjä ja vesi tuo roskaa mukanaan. Ehkä joskus hiekkarantaa voisi haravoida niin se olisi yhtä pehmoista kuin Rivieralla :).

Nämä kuvat otettu Tervamäen näkötornista, joka on 16 metriä korkea ja näkymät ovat huikaisevan kauniit. Zoomatussa kuvassa näkyy Manginniemen hiekkarantaa.

Yllä olevat kolme kuva ovat myös Manginniemestä. Oli aivan pakko kuvata paluumatkalla tämä hauska puukatos tienvarressa. Ikkunalle oli vielä laitettu punainen pelaguu.

Loput kuvat ovat Pielaveden puolelta Hirviniemestä.
Niemessä on kaksi rantautumispaikkaa, joissa molemmissa on grillikatokset. Tien päässä olevalta parkkipaikalta kävelyä tulee lähemmälle hieman suositummalle rannalle vajaa 400 metriä ja hiljaisemmalle hieman kauempana olevalle rannalle vähän alle 600 metriä.

Rannalla on aurinkoisella säällä perheitä piknikillä ja uimassa, kannattaakin ottaa uima-asut, pyyhkeet ja eväät mukaan.
Niemen pohjoiskärjessä on todella hieno kapea niemeke jossa sijaitsee kalasääksen pesäpuu. Kalasääksen pesäpuu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja turhaa liikuskelua pesäpuun läheisyydessä on syytä välttää touko-kesäkuun aikana. Myös lintujen valokuvaamiseen pesältä tarvitaan lupa.
**********************************************

Sateentulon kuvaus

Tämä on veden ja ruohon dialogi myöhään illalla ennen sadetta,

kun vesi kuiskaa airoille salaisuuksiaan

ja puun ja ruohon ja veden tuoksu on solminut liiton

eri aineiden kanssa, se on kolmisointu tutussa tuoksussa,

äänen kolmisointu : pääskysen karhea  kimeä huuto

on solmittu pääskysen ilosta, jossa yhtyy keveys, kiihkeys ja ilkkuva kutsu,

leikkivät innokkaat huudahdukset putoilevat taivaalta,

valo on muuttunut ääneksi ja riemuksi,

mutta siipi viistää vettä ja kutsuu sadetta,

rannalla lehdet ja napsahtelevat, dit, dat,

ja aurinko on väsynyt ja kastaa värinsä veteen,

tulee yö, hiljaisuus kohoaa kaislikosta,

pilvi kiitää ääneti, metsä kohahtaa,

sade kiertää nummen, virittää pehmeät rummut.

                                                           - Eeva-Liisa Manner-

                                           - Beate -