torstai 29. maaliskuuta 2012

Alkukirjainhaaste # 57 HÄ

Kuressaaren keskiaikaisen Piispanlinnan HÄtäistuin.
Linnalla on pitkä historia jo v:sta 1260 lähtien.
Linna on toiminut mm. piispojen residenssinä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

^^^^Kevätsointuja^^^^^





Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oman biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteisyys itsekukin.

Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyiksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.

Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
Paljoa et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.
                                    (Helena Anhava: Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 1974)


Elämä täällä
on vain kuin vedessä
kuun kuvajainen
Otat sen kämmenelle
Kummeksut: onko sitä?
 (Tsurayuki, suom Tuomas Anhava)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Että minä menisin ja eläisin enkä mitään kumartaisi...





Kulkea yli vaihtelevien äärten,
mustien vesien, hauraiden porraspuiden,
läpäistä murtuvat solat, vuorten hitaat viivat,
vyörymät, lumiset pilvet, löytää valitut kivet
ja tulla seudulle
täynnä parillisia jälkiä, eläimellistä asutusta.
Nähdä taitettu tuonpuoleinen valo ja maanpäälliset huolet,
syödä karvas hedelmä leipäpuun alla
ja tulla nälkäiseksi;
nousta ja kulkea, käydä punotut kengät loppuun,
etsiä virtaa ja tulla ihmisten tekemälle äyräälle,
pestä kädet ja hiukset ja juoda laskuvettä
ja nähdä raskaita unia viimeisestä tuomiosta:
saada aloittaa alusta rutaisesta lätäköstä
pientä alkeellista pahuutta täynnä, kuten Dytiscus tai
myöhäinen ihminen.
Kulkea, kulkea mihinkään tarttumatta
läpi lian ja lumen, vuorottelevan helteen
ja ankaran menneisyyden ja jääkauden,
sen joka oli, ja sen joka tulee;

nukkua lumessa ja sulattaa ruumiillaan pälvi
suuresta yhteisestä jäätiköstä,
oppia käsien taitoa, hidasta toivomista,
rakentaa tuulinen talo ja antaa sateiden tulla,
löytää kulunut polku ja hiotut kivet,
kiven mykkä tiheys, myös ihmiset,
ja vihata lähimmäistään niin kuin itseään;
syödä terhoja ja käpyjä, lintujen ruokaa,
jakaa ateria lintujen kanssa
ja oppia niiden vertaukset ja kieli ja nopeat jäljet.
Oppia vertaukset, ja sekoittaa ne ruumiillisiin asioihin,
oppia salaisuudet, ja unohtaa jälleen,
hukata tieto
vaelluksella läpi ajan ja kerrostuneiden aikakirjain,
vaikeatajuisten kivikirjain ja puuttuvien dynastioiden.
Tulla tyhjäksi ja luopua taikauskosta, uskosta
joka on viisaus, peritty eläimiltä
ja sidotuilta kasveilta ennen eläimeksi-tulemista.
Tulla tyhjäksi ja luopua –
miten raskas on vaellus ilman taakkaa,
yksinäisyys ilman eläinten yhteisyyttä,
erilaisuus, jota sudet pakenevat ja pelkäävät.

Saapua viimein
kevyenä, väsyneenä,
ilman sanoja, telttaa ja eläinten myötätuntoa
meren rannalle, nähdä ruumiillaan tämä kaikki:
Hyytyvä valo ja pitkät ankarat aallot,
kova avaruus, joka kiertää ja vingahtaa,
ja vitkaan jäätyvät tuulet,
lähettää tottumuksesta
tyhjä vene, huuto tuuleen
tietäen että vain sirpaleet pääsevät perille,
tai ei mikään.
(Manner: Tämä matka)
************************************************************
Tämä Eeva-Liisa Mannerin runo on ollut yksi rakkaista, kautta aikojen.
Osaan lausua sen jo ulkomuistista. Toinen yhtä rakas on Mannerin tuotannosta ”Lumi niin kuin matala eläin liikkuu…

Runous puhuu meille jokaiselle omaa kieltään, tunnetila,
jonka se sytyttää.


"Runoilmaisulle on tunnusomaista: 
a)  Runokuvien käyttö (yksittäismielikuvat)  – omaperäiset, tarkat vastineet aidoille  elämyksille. 
b)  Konkreettisuus vs. abstraktiivisuus 
c)  Omalaatuinen, suhteellinen selkeys (jonka hyvin valitut runokuvat tuottavat). 
d)  Tuoreus: totutun kielen kuluneitten ja latteitten  ilmaisujen välttäminen ja 
korvaaminen uusilla ja omaperäisillä. (”Ajan hammas” ja ”kultainen nuoruus” 
eivät kuulu enää runokieleen.) 
e)  Selitysten ja perustelujen puuttuminen: elämykselliset mielikuvat ovat mitä ovat, ei 
niitä tarvitse mitenkään perustella. 
Entä tunteet? – Asia ei ole yksioikoinen. Runossa on kieltämättä yleensä tiettyä 
tunnepitoisuutta, mutta ei tunteitten kuvaamisena sellaisenaan  – ei 
sentimentaalisuutena, vaan seurauksena vahvasta elämyksellisyydestä, jonka 
kvaliakieli tuottaa. Runo ei saa  väittää, että jokin on ”kaameaa” tai ”hirmuista” tai 
”kaunista” tai ”herttaista” tai ”iloista”, vaan enintään tuoda toteavasti esiin asioita, 
jotka saattavat vastaanottajassa noita tunteita herättää. Paradoksaalisesti, runo ei puhu tunteista, vaikkakin se saattaa niitä synnyttää – ja yleensä sen tekeekin."

KEVÄZ´RUNOD
Tuli keväz´, irdal lämšui,
Levigat´he lehtuižed.
Meiden tomes -
lähted, kundled,
Pajatadas lintuižed.
Pajatadas, vičitadas,
Išttas tomen ladvaižel.
Keväz´elo lujas čoma
Meiden kodirandaižel.
Keväz´ tuli,
Keväz´ tuli,
Pöudoil, nitűil lumi suli.
Mecas käged kukkutas,
Mecoin pajod kulutas.
Löuta ei sa parembad -
Meiden armast vepsänmad!
(Maria Abramova)
Runo on itämerensuomalaisen sukulaiskansamme kokoelmasta verez tullei: Vauktan Vesin runosanad (Petroskoi 2006). Runosta voi havaita muun muassa sen, kuinka isänmaa/kotimaa ja äidinkieli on ihmiselle rakas.

Tässä näitä tunnetiloja tälle päivälle!





keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Alkukirjaimet # 56 TÄ

TÄplikäs peto viimeiselle taipaleelle
lähdössä

TÄytettynä koristaa(ko)? metsästysmajaa



tiistai 20. maaliskuuta 2012

Oravavideo 19.03.2012 II postaus



http://youtu.be/V8afWCUzcgg

Oma kuvaama videonpätkä pihaoravasta 19.03.2012. 

Viikonlopun luontohetket videona ja kuvina



Kevään ensimmäisen pilkkireissun saalista
isommasta päästä.


Sää oli aika tuulinen

Siinä se pienin tulokas. Mun pilkkihaalari
ja kengät miesten varusteita mut ei
haitannut menoa. Istuinreppu
selässä ja kahvit mukana.

Tuttavien mökki vielä odottelee
kävijöitä
Kurrelle kelpaa linnuilta jäävät siemenet

Isältä perittyjä pilkkivehkeitä. Näillä
pitäisi tulla kalaa mutta eivät
olleet meillä tällä reissulla
mukana.



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Valon pisaroita





Ihana symppis Tuure Kilpeläinen pudottelee valon pisaroita!
Kilpeläinen on taiteen maisteri, muusikko, laulaja, säveltäjä, sanoittaja.
Voitti 2012 Emma-gaalassa vuoden 2011 parhaan miesartistin ja vuoden iskelmäalbumin Emmat.


Oijoi mistä näitä 'namupaloja' löytyy. Oon kuunnellut kaikki netistä
löytyvät Tuuren kipaleet. Kuunnelkaa, nauttikaa musiikista ja lyriikoista!
                              ***********************


Samaan postaukseen pohdintoja ilosta, nauramisesta. Huomaan itse olevana aina valokuvissa totinen, vaikka normaalisti mulla on hymy suupielessä ja naurukin irtoaa helposti. Se on kait luonneominaisuus tuo hymyily. Mutta katsokaapas tv:n asiaohjelmia, poliitikkoja, toimittajia. Siellä paasataan tuntitolkulla turpavärkki  rullalla naama peruslukemilla. Onhan ne totisia paikkoja, kun 'suomen valkoiset siivet' ovat ryvettyneet ja taloutta pitää sopeuttaa menoja karsimalla. 
Tai onko tullut vastaan lääkäri, joka hymyilee vastaanotolla? Tai virkailija jollain luukulla (Kela, sossu, verotsto, pankki ym.) 
Me ollaan totista kansaa. Meitä pidetään hörhöinä, jos ei naama ole peruslukemilla. Siksi mielenterveysongelmat kasvavat, kun missään ei uskalla enää irrotella, nauraa, hassutella, puhua pulpattaa muuta kuin tutussa seurassa omien seinien sisällä tai pienessä 'tinassa' kuppilassa. 
Aamupohdintoja tässä.


Nauttikaa viikonlopusta ja hymmyillään ja hörräytettään naurukin!


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

ALKUKIRJAIMET # SÄ


Auringonnousu, laiva saapumassa Suomeen v. 2004

Kippo-juttuja ja arpajaisvoitto Anjalta!

Tämmöisiä mukavia matkatulijaisia. Äidille-muki on Kultakeramiikan, oli
Prismassa tarjouksessa vain 3,90 e ja tuo Heljä-Liukko Sundströmin
Rentukka muki 8,90 e. Tuon Heljän ihanan taulun lahjoitti
äiti minulle samoin kuin nuo sokeri-ja kermanekan (ovatkohan
Ultima thule mallistoa?), morttelin ja vanhan kahvipurkin.
Tuo tarjotin on kirpparilöytö ja SISUA piti ostaa
kotimatkalle.


Tästä kuvasta sen verran (menee taas rutinan nimiin). En enää ymmärrä tätä nyky teknologian huimaa kehitystä. Tuossa etualalla on mun rakas simpukka-känny, johon tykästyin muutama vuosi sitten ja en sitten haluaisi vaihtaa sitä millään ja on edelleen toimiva. Soneralta sain tuon uuden hipaisunäyttö puhelimen, kun päivitin puhepakettini. Tuli paketin mukana ja kuukausilasku kyllä pieneni ja tuli lisää puheaikaa ym. Mutta MITÄ teen tuolla puhelimella?
Näppäimet ovat kirpunkokoiset ja kun yhtä kirjainta 'hipaisee', hipaisee samalla monta muutakin. Viestin kirjoittaminen on tuskan takana. No en tarvii tuota, romottakoon laatikossa. Jos joskus vaihdan hipaisunäyttö-kännyyn on sen oltava oman navigaattorin kokoinen. Hankin tuon Tomtom-navigaattorin pari vuotta sitten. Opin sen käytön aika helposti. Näyttö on tarpeeksi suuri, samoin kirjaimet, joten osoitteiden ja paikkojen kirjoitus onnistuu autossa helposti.


Voitin Anja-Reginan arvonnassa sen päävoiton eli neljä kaunista luuposliini jäkiruokamaljaa. Voi, kun sitä tuli hyvälle mielelle kuin pien laps jouluna, kun pukki ojentaa lahjapaketin :). Pitää tässä alkaa itsekin suunnitella arvontaa ja antaa hyvä mieli toisellekin.


Saparopossukin jo oottelee kesää ja orvokkeja



Kaikille teille ihanille blogiystäville 

AnimatedSmileyWithDaisy.gif

Auringon nousut ja illan ruskot
ne väriläikkiä luonnon on.
Säilytä matkalla lapsen usko
luota johtoon kohtalon.


Elämän pursi keinuen kulkee
ajan sävel sen touveissa soi.
Aallokko joskus sen syliinsä sulkee
joskus se tyveneen joutua voi. 
                        (Eila Salmela, Oulainen)

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kun Suomi putos puusta...mä lehden luin maailmassa tapahtuu suurin otsikoin



Joku IHANA ihminen on kuvittanut tämän pätkän just osuvasti.


Tälle päivälle riittäköön tämä lyhyt postaus. Tulin reissusta väsyneenä, vittuuntuneena (sori) kotiin. Äidin vointi ja hänen hoitonsa takkuaminen pahoitti taas mieleni. Asiat jauhavat 
paikallaan. Itkin koko kotimatkan.
Kotona avasin lukemattomat lehdet ja ostamani Iltsikan (ostan tosi harvoin). Otsikot ja jutut kirkuivat silmille: AKT:n sotkujen jauhantaa, näin raha virtaa herroille, johtajien törkeät liksat, maitotilojen lukumäärä puolittuu ja vielä SISU-pastillin valmistus siirtyy Italiaan.


Tarkoitus oli kirjoitella 7 random faktaa mutta voisi tulla tänään liian rajua tekstiä. Siirrän sen huomiseen. Tämä on mun oma kiukunpurkamispaikkani. Enhän mä ole oikeasti tämmönen
vaan ihan helläluontoinen ja leppoisa naisihminen. Uskokaa pois blogiystävät. 
Kaiken kukkuraksi tämäkin postaus hävisi vahingossa taivaantuuliin, mutta periksihän ei anneta, eli uusi yritys. Ok nyt menen lepäämään.




tiistai 6. maaliskuuta 2012

Huumoria ja kovia miehiä


Kevätaurinko sen aikaa saa
elo olla voipi makeaa
vaikka riippuu roikkuu
tissit, vatsa
oun omast mielest'
täti ihan natsa!
                       (plääh...)





Taas löytyi jotain kutkuttavaa tälle päivälle, nauroin tipat silmissä, vaikka taustalla onkin oikeestaan vakavakin pointti pohjalaisuudesta ja mitä se voi olla pahimmillaan...saa hävetä silimät päästänsä. Ihan sama mitä teet tai mikä oot niin mikään ei riitä. Ei ole mulla minkäänlaista sukujuurta tuonne päin mutta kyllä tunnistan savolaisuudessa tuon häpeämis-piirteen. Sulevi Peltola oli yksi näyttelijäsuuruuksista, luonnenäyttelijä, monta on jo mennyt hautaan, Martti Kainulainen, Esko Hukkanen, Matti Tuominen.


Illalla tuli dokumenttiprojekti: Tuntematon emäntä YLE 1:ltä. Sotavuosina koko suomalainen maa- ja metsätalous oli naisten työn ja kestokyvyn varassa.
Katsottavissa Yle Areenalla vielä 7 päivää.

torstai 1. maaliskuuta 2012

ELÄMÄNI SIRKUS JA 10 ASIAA, JOTKA TUOVAT MIELIHYVÄÄ

Veljeni 50-vuotispäivillä laulan alla olevan laulun

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä
                                       (Veksi Salmi)


Irwinin laulamana youtubessa

Poikani enonsa kanssa

Vastailen nyt Aili mummolta saamaani blogihaasteeseen, mitkä kymmenen asiaa elämässäni tuottavat mielihyvää. 


1. Oma koti, mieheni isänsä kanssa rakentama, v.-81, peruskorjattu, muuteltu tiloja toimivammiksi ja jälleen suunnitteilla lisää asuintilaa autotalliosasta. Tuttu ympäristö ja tavarat luovat turvallisuutta elämään.


2. Oma rakas poika, isänsä näköinen, luonteinen, rauhallinen, auttavainen ja työteliäs. 


3. Suomen luonto ja sen vaihtuvat vuodenajat aina yhtä sykähdyttävää. Kevät ja syksy ovat parasta. Keväällä lumien sulaminen, purojen lirinä, muuttolintujen paluu, uuden kasvun ja elämän alku. Syksyllä luonto valmistuu lepoon.


Jääsilta
 Löysit sillan talven yli,
hauraan jääköynnössillan.
Astu hiljaa, hiljaa.
Hopealehtimetsään
on kiirinyt ohut risahdus,
sillan salainen murtuma.

Tulit murheenraskain askelin,
itkun painoa kantain.
Ei niin, ei ei niin.
Astu hiljaa, hiljaa,
voit päästä yli.

Kovin kotkansilmin,
sydämin kyynelettömin, kevein
tähyä aamujen taakse
auringon tuhatsoutulaivaa,
kun se nousee talven virtaa
sytyttäen sillan, rannat
ihanaan paloon.

- Katri Vala -



4. Kuoleman, surun ja kaipauksen hyväksyminen osaksi elämääni. Läheinen elää muistoissani mukana mutta ei hallitsevasti. Elämänilon löytyminen.


Vaikeudet ovat auttaneet minua
ymmärtämään, kuinka loputtoman rikasta
ja kaunista elämä kaikissa muodoissaan on
ja miten tyhjänpäiväisiä ihmisten
huolenaiheet niin usein ovat.
- Isak Dinesen -

5. Löytänyt oman itsensä monien vaikeuksien kautta - tämä on minunlaiseni elämä, on aivan sama mitä muut siitä ajattelevat. Uskallus ilmaista omat mielipiteet olkoonkin, etteivät ne jotakuta miellytä.

MAANTIELAULU (osia)

Tänä hetkenä olen vapaa ajan ja
paikan kahleista,
menen minne haluan, olen itse oma
ehdoton ja täydellinen jumalani,
kuunnellen kaikkea, mietiskellen näkemääni,
pysähtyen, tutkien ja tarkastellen,
varovasti mutta varmasti riisun itseni kahleista,
jotka minua sitovat.
--------------
minä vahvistan itseäni ja teitä kulkiessani,
ripottelen itseäni kaikkialle missä on ihmisiä,
jaan uusia iloja ja uusia suruja,
ja kuka minut kieltää, hänestä en välitä,
mutta kuka minut hyväksyy, hänet olen
siunaava ja hän on siunaava minut.
- Walt Whitman -
-------------------------------------------------------
Aina
    aina
olen pelännyt hyviä ihmisiä.
Sitä oikeassaolemisen varmuutta
joka tekee kovaksi.
  Armottomaksi.
Etsivät, kyselevät
veljeni ja sisareni,
erehtyväiset
   eksyläiset,
samaa sukua olemme
turvassa toistemme lähellä:
ei haavaisin sormin
voi poimia kiviä
toisten kivittämiseksi.
- Maaria Leinonen -


6. Terveys, ei mitään suurempia ongelmia.


7. Liikuntaa mahdollisimman paljon, kävellen, metsälenkkejä, pyöräilyä, hyötyliikuntaa puutarhassa kesällä ja talvella lumitöitä


8. Miesystävä/etäsuhde ja pienet matkat/mökkilomat hänen kanssaan.

On hävinneet pelloilta kivet ja sarkaojat,
niiden reunoilta talventörröttäjät ja
heinävanat.
On hävinneet riihet, puintipaikat ja
ruumenkasat,  heinäladot ja niiden edestä
roskaheinien siemenriput.
On hävinnyt hangella piipertävä ja parvina
pyrähtelevä vähäpätöinen peltopyy.
On jäänyt vain pellonreunoja kiertävät,
valkeat muovilla käärityt munat.
                    (rakkaani kirjoittama runo)

9. Muutama naisystävä, hyvät välit naapureiden kanssa


10. Harrastukset ja että voi ilahduttaa itseään ostamalla jotakin kaunista, lahjojen antaminen


"On aika puhua ja aika olla vaiti. Sydämen hiljaisuus on se, mitä tämä aika eniten kaipaa. Onnellinen on se ihminen, jolla on kosketus siihen. Sanattomuuden jälkeen sanatkin löytävät uudelleen voimansa, kun ne ovat puhdistautuneet hiljaisuuden syvässä ja rauhallisessa virrassa". (Martti Lindqvist)


Jaan tämän haasteen eteenpäin ulleriinallemaximexilleNenuselleAnnelille ja Tuulalle.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...