Mökkiloman odotusta

Viikko on vierähtänyt metsä- ja pyörälenkeillä. Kanttarelli- ja tattimuhennosta olemme syöneet monena päivänä peräkkäin. Pekonia lisään sienten sekaan ja tietysti kermaa. On se niin makoisaa ruokaa suoraan pellosta nostettujen perunoiden höysteenä, nam.

Ensi viikoksi on varattu kuvan mökki ja tarkoitus olisi poimia puolukoita ja suolasieniä. Isäntä voi samalla reissulla käydä metsällä. Mökki on aivan järven rannalla ja pihapiirissä on ulkosauna.

Pihlajanmarjoja on tänä syksynä paljon. Paikoin ovat jo aika kypsiä ja ajattelin pitkästä aikaa tehdä niistä omenoiden kanssa hyytelöä. Loput jääkööt linnuille :).

 

Isäntä askaroi linnuille syöttöalusen kuusenoksista. Kuvassa siitä puuttuu vielä alavanne ja havuista tulee katto. Eivätpä närhet mahdu nokkimaan siemeniä. Tallipallojakin tuohon voi laittaa riippumaan.

Kiitos teille kaikille kommenteista Iisalmi-kuvien postaukseen. Koetan vastailla tänään näin jälkikäteen.


                                                              Syksy on kevättä minulle,

jokainen päivä maailman alku,

varjoton valo, 

kun kuulumme yhteen. 

 

Lähtevien lintujen lupaus paluusta 

rauhoittaa eron hetkellä 

itkevän sydämeni. 

 

Ja kätesi hipaisu hiuksillani. 

 

Vaikka tuulet ovat joskus kovia, 

ei suljeta ovia, 

ei kaadeta suojaavaa pihapuuta, 

ei anneta pilvien peittää kuuta, 

ei käännetä toisillemme selkää. 

 

Silloin en elämän myrskyjä pelkää, 

silloin voimaa ja iloa riittää, 

voin tuultenkin tultua kiittää. 

(Pia Perkiö - Kun ilo läikkyy 2009)

 

 

Oikein rentouttavaa viikonloppua, korkeapainetta on luvannut, joten jatkuvat sadekuurot väistyvät.

"Kiskot vievät etelään, entinen taakse jää..."

Kuvattu elokuussa kauniina poutapäivänä Iisalmen aseman seutuvilla - synnyinseudullani. Juna-asemat kertovat niin monta tarinaa, jos kuuntelee herkällä korvalla. Moni on astunut junaan, jättänyt kotiseudut taakseen, mielessään suuret haaveet paremmasta elämästä. Kuinka monen illuusiot ovatkaan vuosien varrella särkyneet.
"Ikkunasta katson elämää, kuinka ohi kaikki kiirehtää.
Kunnes lopulta mä saavun luokse oman aseman
sieltä onneni mää viimein tavoitan..."  (Jukka Kuoppamäki)

Millähän ihmeen konstilla nuo graffitit on taiteiltu junasillan kupeeseen, kun alhaalta on monta metriä matkaa ja osa on veden kohdalla. No, taiteilija keksii keinot, kun kyseessä on SE, mikä kaikkia varmasti kiinnostaa.

 

Uusi kävelysilta kulkee nyt radan vieressä. Silloin nuorena tätä ei ollut ja kävelimme kapeaa raiteen vierellä kulkevaa siltaa ja junat menivät melkein hipaisten ohi. No, ei siihen aikaan kulkenut sähköjunia vaan lättähattuja. Kun iso tavarajuna sattui sillalle samaan aikaan, niin kaiteesta oli pideltävä kiinni ja se oli meistä penskoista vain jännää.

 

Riippapihlaja oli kaunis polun varrella

"Yksin astuin vaunuun elämän. Toivon, että sinne saan mä ystävän.
Siihen asti juna vie, reittiä mä tunne en, päätin jättää vain mä kaiken entisen." (J. Kuoppamäki)

 Sankariniemen hautausmaa Paloisvirran rannalla. Sankarihautausmaa perustettiin v. 1918 vapaussodassa kaatuneita vainajia varten. Hautausmaalla sijaitsevat 14 kaatuneen pronssivaluristit vuosilta 1916–1918 sekä talvi- ja jatkosodassa 63 kaatuneen pronssivaluristit vuosilta 1939 - 1945.

 SankaripatsasHautausmaata kaunistaa aivan niemenkärjessä Eemil Halosen veistämä sankaripatsas v. 1918 kaatuneille, patsaan mallina on toiminut näyttelijä Joel Rinne. Talvella patsas on valaistu.

 Porovesi ja junasilta kuvattuna alla kulkevalta polulta, jota kutsuttiin lemmenpoluksi. Sinne mekin serkun kanssa suunnistimme, jos vaikka näkisimme pussaavan parin. Nyt, melkein puoli vuosisataa myöhemmin, siellä ei näkynyt ainuttakaan lempivää pariskuntaa (jos meitä ei lasketa, hih).

 Luona vanhan lehmuksen

Asema-alueen rakennukset muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennusryhmän. Aseman lisäksi alueella sijaitsee rautatieläisten puisia asuinrakennuksia. Asuinrakennuskokonaisuuteen kuuluvat muun muassa rakennusmestarin, asemapäällikön ja ratamestarin asuinrakennukset sekä niiden piharakennukset.
VR lakkautti Iisalmen lipunmyyntipisteen 22.04.14. Taustalla on Iisalmen kaupungin haluttomuus jatkaa myyntipisteen tukemista. Kaupunki tuki lipunmyyntipistettä 20 000 eurolla vuodessa. VR julkaisi vasta yhteistyösopimuksen R-Kioskin kanssa. Matkalipun voi ostaa keväällä myös R-Kioskeista.
Asemarakennus kuvattuna Savonkadulta päin.

Näissä muisteloiden merkeissä tänään. Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. Voi kunpa ajan voisi joskus pysäyttää!

                                                  - Beate -

Ovia pellolla ja muita elokuun kuvia ja runoja

 OVET-teos on pystytetty talluskyläläisten toimesta keväällä 2014 kertomaan vanhojen ja vähän uudempienkin ovien tarinaa. Ajatus teoksesta syntyi vanhan savusaunan ovesta, jonka piti saada arvoisensa paikka rakennuksen purkamisen jälkeen. Tämä kunniakas ovivanhus seisoo arvokkaana muiden ovien joukossa.

 Kuinka monta ovea olen elämässäni avannut? Kuinka monta sulkenut? Kuinka monen takana on odottanut mieluinen yllätys? Kuinka monta ovea olen sulkenut hyvillä mielin perässäni? Kuinka monta tarinaa kuulisin, jos ovet voisivat kertoa?

 Naapurin pihalle oli yllättäen putkahtanut kuvan kasvi. Porukalla etsimme kukalle nimeä. Se oli kaunis ja kukat avautuivat illalla ja aamulla ne olivat jo nuutuneet kuin yönkuningattarella. Löytyihän se nimikin lopulta eli kasvi on Hulluruoho eli okahulluruoho (Datura stramonium) on koisokasvien heimoon (Solanaceae) ja hulluruohojen (Datura) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Hulluruoho on erittäin myrkyllinen ja haisee pahalta jo matkan päähän. Kasvin alkaloideilla on myös lääkekäyttöä.
Siemen on ilmeisesti ollut auringonkukansiementen joukossa. Naapuri hävitti kukkasen pikaisesti ettei vain koira mene sitä popsimaan.

Suven kukkien sammuttua, hehkuu hiekkatörmällä maitohorsma ja joukossa myös valkoista lajiketta, jota harvemmin näkee.  
Maitohorsman nimi tulee uskomuksesta, että se lisää lehmien maidontuotantoa. Tämän ominaisuuden vuoksi sitä on mielellään lisätty karjanrehuun. Kasvi onkin ravintoarvoltaan mainio, ja sen ns. villiyrttikäyttö superkeittiöissä on suuressa nosteessa. Keväiset, nuoret versot sopivat ihmisenkin ruokapöytään. Versot voi kiehauttaa vedessä ja syödä voisulan kera parsan tai pavun palkojen tapaan, nuoret lehdet sopivat vihanneksiksi sellaisinaankin. Kuivatut tai hiostetut lehdet ovat hyvää teeainesta, juuri sopii kahvinkorvikkeeksi ja jopa leipäjauhoiksi, punaiset nuput antavat väriä leivonnaisiin, salaatteihin ja jälkiruokiin. Myös loppukesän hunajakasvina pitkään kukkiva maitohorsma on verraton. Maitohorsma on myös Eviran määrittelemä kauppayrtti (ravintolisäaineeksi) ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/maitohorsma

Maitohorsmat kukkivat, kesä on jo pitkällä.Olen siitä hyvin onnellinen kun saan olla täällä.
Paistoin ulkona perunoita ja sipulia,
ne mitkä itivät panin maahan kasvamaan.
Minun elämässäni ei ole paljon
mutta vähän,
jotakin, nämä illat kun olen yksin,
teen ruokaa, lämmitän saunaa
ja ajattelen häntä joka ajattelee minua.Mitä en jaksanut syödä sen annoin kaloille.
Onko nyt jo heinäkuu?
Sahasin puita.
Linnut laulavat.
                             - Pentti Saarikoski 1988 -

Lampaita helteen uuvuttamina. Kuva zoomattu ja otettu vastavaloon

 

Pilvet on valkeita lampaita,
ne ajan minä taivahan tarhaan.
Hei rallallallalalalla,
ajan minä taivahan tarhaan.

Kultaportista hopeasillalle
karjani kulkevi harhaan.
Hei rall...
karjani kulkevi harhaan.

Täältä on karja jo lähtenyt mutta rakennus henkii mennyttä aikaa

 

 

Tänä vuonna etelässä syksyn alkaessa

minä sukellan mereen, hiekkaan, aurinkoon, 
minä sukellan puihin. 
Niin kuin hunajan makeus täyttää omenan
niin kuin taivas öisin sadontuoksuisena
laskeutuu polttavalle, tomuiselle tielle,
niin minä sukellan tähtiin.

Mutta opin tuntemaan, 
minä opin yhä paremmin tuntemaan
meren, hiekan, auringon, omenat ja tähdet, 
sillä aika kypsyy, on aika lähteä ja yhtyä 
mereen, hiekkaan, aurinkoon, omeniin ja tähtiin.Nazim Hikmet

Suom. Brita Polttila
Teoksesta Maailman runosydän 
(koonneet Hannu ja Janne Tarmio, Wsoy 1998)

Pihakuvia sateella 13.8.14.

 

 

Eräänä elokuun iltana

kun enää on vähän valoa

vesi rannassa varoen nuolee

kallion lämmintä pintaa.

Silloin minussa suru kuolee,

ilo äkisti koskettaa rintaa!

 

Ja mustarastas laulaa

kuin tuntisi kaiken sen,

mitä itkin pitkin illoin,

mitä vieläkin muistelen.

Kun mustarastas laulaa

se kipu ei tunnukaan,

se nousee tuulten mukana

ja päästää sydämen otteestaan.

 

Eräänä elokuun iltana

kun taivas on tähtien peitossa

meri kuiskailee kalliot uneen,

öisestä tuoksusta juovun.

Muistan kaiken sen tapahtuneen

mutta surusta suuresta luovun.

                                          - Sinikka Svärd -

 

 Oikein ihanaa elokuun loppua lukijoilleni! T. Beate

 

KUVIA HAILUODOSTA vko 30 ja kukkia

 

Hailuodossa kävimme 23.07.2014. Päivä oli helteinen ja samalla viikolla mitattiin kesän lämpöennätys Utissa +32,5 C. Lounaan söimme Luotsihotellissa ja yövyimme Kempeleellä. Noin 50 kilometriä Oulusta sijaitseva Hailuoto on Perämeren suurin saari. Saarelta on matkaa mantereelle noin seitsemän kilometriä. Hailuoto on itsenäinen kunta ja Pohjois-Pohjanmaan ainoa saaristokunta. Oulun Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välillä oleva lauttayhteys yhdistää saaren mantereeseen. Pieni videonpätkä lisätty tänne jälkikäteen nyt kun meilläkin on kuituyhteys niin videoita voi ladata nopeammin.
 

Kauppakeskus Zeppeliinissä shoppailemassa - ottaisinko nämä vai enkö kuitenkaan

 Paikallista ympäristötaidetta - Liisa Katainen: Kehrät

Neilikat ryöhähtivät uuteen kukoistukseen. Luulin jo, että ne paleltuivat kylmän alkukesän aikana, kun nuput olivat ruskehtavia ja kuolivat aukeamatta.

Kiitos kaikille kommenteista. Olen käynyt lukemassa teidän blogeja mutta aina ei ehdi kommentoimaan. Nytkin kiirettä pukkaa, kun otimme ahvenet sulamaan ja niistä pitää vääntää kaksi patakukkoa, toinen meille ja toinen pojalle. Viime viikolla saimme verkoilla ja ongella ison ahvensaaliin. Kaloja oli niin paljon, että olin kaverina perkaamassa, vaikka olen siinä puuhassa onnettoman hidas enkä osaa avata kalaa muuten kuin saksilla ja pään sahaan puukolla pöytää vasten irti. Karmean näköistä touhua mutta ei ollut vieraita näkemässä :)).