sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ovia pellolla ja muita elokuun kuvia ja runoja

 OVET-teos on pystytetty talluskyläläisten toimesta keväällä 2014 kertomaan vanhojen ja vähän uudempienkin ovien tarinaa. Ajatus teoksesta syntyi vanhan savusaunan ovesta, jonka piti saada arvoisensa paikka rakennuksen purkamisen jälkeen. Tämä kunniakas ovivanhus seisoo arvokkaana muiden ovien joukossa.
 Kuinka monta ovea olen elämässäni avannut? Kuinka monta sulkenut? Kuinka monen takana on odottanut mieluinen yllätys? Kuinka monta ovea olen sulkenut hyvillä mielin perässäni? Kuinka monta tarinaa kuulisin, jos ovet voisivat kertoa?
 Naapurin pihalle oli yllättäen putkahtanut kuvan kasvi. Porukalla etsimme kukalle nimeä. Se oli kaunis ja kukat avautuivat illalla ja aamulla ne olivat jo nuutuneet kuin yönkuningattarella. Löytyihän se nimikin lopulta eli kasvi on Hulluruoho eli okahulluruoho (Datura stramonium) on koisokasvien heimoon (Solanaceae) ja hulluruohojen (Datura) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Hulluruoho on erittäin myrkyllinen ja haisee pahalta jo matkan päähän. Kasvin alkaloideilla on myös lääkekäyttöä.
Siemen on ilmeisesti ollut auringonkukansiementen joukossa. Naapuri hävitti kukkasen pikaisesti ettei vain koira mene sitä popsimaan.

Suven kukkien sammuttua, hehkuu hiekkatörmällä maitohorsma ja joukossa myös valkoista lajiketta, jota harvemmin näkee.  
Maitohorsman nimi tulee uskomuksesta, että se lisää lehmien maidontuotantoa. Tämän ominaisuuden vuoksi sitä on mielellään lisätty karjanrehuun. Kasvi onkin ravintoarvoltaan mainio, ja sen ns. villiyrttikäyttö superkeittiöissä on suuressa nosteessa. Keväiset, nuoret versot sopivat ihmisenkin ruokapöytään. Versot voi kiehauttaa vedessä ja syödä voisulan kera parsan tai pavun palkojen tapaan, nuoret lehdet sopivat vihanneksiksi sellaisinaankin. Kuivatut tai hiostetut lehdet ovat hyvää teeainesta, juuri sopii kahvinkorvikkeeksi ja jopa leipäjauhoiksi, punaiset nuput antavat väriä leivonnaisiin, salaatteihin ja jälkiruokiin. Myös loppukesän hunajakasvina pitkään kukkiva maitohorsma on verraton. Maitohorsma on myös Eviran määrittelemä kauppayrtti (ravintolisäaineeksi) ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/maitohorsma

Maitohorsmat kukkivat, kesä on jo pitkällä.Olen siitä hyvin onnellinen kun saan olla täällä.
Paistoin ulkona perunoita ja sipulia,

ne mitkä itivät panin maahan kasvamaan.
Minun elämässäni ei ole paljon

mutta vähän,
jotakin, nämä illat kun olen yksin,
teen ruokaa, lämmitän saunaa

ja ajattelen häntä joka ajattelee minua.Mitä en jaksanut syödä sen annoin kaloille.
Onko nyt jo heinäkuu?

Sahasin puita.
Linnut laulavat.
                             - Pentti Saarikoski 1988 -

Lampaita helteen uuvuttamina. Kuva zoomattu ja otettu vastavaloon
 

Pilvet on valkeita lampaita,
ne ajan minä taivahan tarhaan.
Hei rallallallalalalla,
ajan minä taivahan tarhaan.

Kultaportista hopeasillalle
karjani kulkevi harhaan.
Hei rall...
karjani kulkevi harhaan.

Täältä on karja jo lähtenyt mutta rakennus henkii mennyttä aikaa
 
 
Tänä vuonna etelässä syksyn alkaessa
minä sukellan mereen, hiekkaan, aurinkoon, 
minä sukellan puihin. 
Niin kuin hunajan makeus täyttää omenan
niin kuin taivas öisin sadontuoksuisena
laskeutuu polttavalle, tomuiselle tielle,
niin minä sukellan tähtiin.

Mutta opin tuntemaan, 
minä opin yhä paremmin tuntemaan
meren, hiekan, auringon, omenat ja tähdet, 
sillä aika kypsyy, on aika lähteä ja yhtyä 
mereen, hiekkaan, aurinkoon, omeniin ja tähtiin.
Nazim Hikmet
Suom. Brita Polttila
Teoksesta Maailman runosydän 
(koonneet Hannu ja Janne Tarmio, Wsoy 1998)


Pihakuvia sateella 13.8.14.

 
 
Eräänä elokuun iltana
kun enää on vähän valoa
vesi rannassa varoen nuolee
kallion lämmintä pintaa.
Silloin minussa suru kuolee,
ilo äkisti koskettaa rintaa!
 
Ja mustarastas laulaa
kuin tuntisi kaiken sen,
mitä itkin pitkin illoin,
mitä vieläkin muistelen.
Kun mustarastas laulaa
se kipu ei tunnukaan,
se nousee tuulten mukana
ja päästää sydämen otteestaan.
 
Eräänä elokuun iltana
kun taivas on tähtien peitossa
meri kuiskailee kalliot uneen,
öisestä tuoksusta juovun.
Muistan kaiken sen tapahtuneen
mutta surusta suuresta luovun.
                                          - Sinikka Svärd -
 
 Oikein ihanaa elokuun loppua lukijoilleni! T. Beate
 

10 kommenttia:

  1. hauskoja nuo ovet.
    Upeita kuvia ja runoja, oikea nautinto katsella ja lukea kiitos :))

    VastaaPoista
  2. Jännittävää tilataidetta! Kaunis runo. Tervetuloa vierailemaan toisen P-Savon tytön blogiin; http://garden-of-my-dreams.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta postauksesta beate! ♥♥
    Kaunista elokuun jatkoa sinulle:))

    VastaaPoista
  4. Kaihoisia runon tunnelmia ja ihania kuvia.
    Hentoista syksyn tunnelmaa alkaa olla ilmassa.

    Mukavaa elokuuta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Beate kauniista postauksesta. Vaikuttava ovinäyttely saa miettimään mitä ovet kertoisivatkaan eletystä elämästä.
    Sinikkä Svärdin hieno runo puhuttelee minua erityisen paljon.

    Hyvää elokuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Suomussalmella on se Kelan, hiljainen kansa teos. Mukava kun nyt on ovet pellolla teos, ohi ajavilla katseltavaa :) Hulluiruohosta olen kuullut nyt vasta näen sen, harmi kun on noin kauniit kukat ja kuitenkin myrkyllinen. Ihania runoja, harvoin niitä luen mutta näin blogeista ahmin niitä, Kiitos ♥

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana postaus.Kauneutta ja haikeutta.Vau mitä ovia ja hienosti esillä.

    VastaaPoista
  8. Vaikka tilataide ei yleensä osu meikäläiseen, niin tämä kyllä osui ja upposi jo ensimmäisellä kerralla kun näin tästä kuvia. Erittäin kuvauksellinen taideteos, jota haluaisin myös päästä kuvaamaan.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...