Ovia pellolla ja muita elokuun kuvia ja runoja

 OVET-teos on pystytetty talluskyläläisten toimesta keväällä 2014 kertomaan vanhojen ja vähän uudempienkin ovien tarinaa. Ajatus teoksesta syntyi vanhan savusaunan ovesta, jonka piti saada arvoisensa paikka rakennuksen purkamisen jälkeen. Tämä kunniakas ovivanhus seisoo arvokkaana muiden ovien joukossa.

 Kuinka monta ovea olen elämässäni avannut? Kuinka monta sulkenut? Kuinka monen takana on odottanut mieluinen yllätys? Kuinka monta ovea olen sulkenut hyvillä mielin perässäni? Kuinka monta tarinaa kuulisin, jos ovet voisivat kertoa?

 Naapurin pihalle oli yllättäen putkahtanut kuvan kasvi. Porukalla etsimme kukalle nimeä. Se oli kaunis ja kukat avautuivat illalla ja aamulla ne olivat jo nuutuneet kuin yönkuningattarella. Löytyihän se nimikin lopulta eli kasvi on Hulluruoho eli okahulluruoho (Datura stramonium) on koisokasvien heimoon (Solanaceae) ja hulluruohojen (Datura) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Hulluruoho on erittäin myrkyllinen ja haisee pahalta jo matkan päähän. Kasvin alkaloideilla on myös lääkekäyttöä.
Siemen on ilmeisesti ollut auringonkukansiementen joukossa. Naapuri hävitti kukkasen pikaisesti ettei vain koira mene sitä popsimaan.

Suven kukkien sammuttua, hehkuu hiekkatörmällä maitohorsma ja joukossa myös valkoista lajiketta, jota harvemmin näkee.  
Maitohorsman nimi tulee uskomuksesta, että se lisää lehmien maidontuotantoa. Tämän ominaisuuden vuoksi sitä on mielellään lisätty karjanrehuun. Kasvi onkin ravintoarvoltaan mainio, ja sen ns. villiyrttikäyttö superkeittiöissä on suuressa nosteessa. Keväiset, nuoret versot sopivat ihmisenkin ruokapöytään. Versot voi kiehauttaa vedessä ja syödä voisulan kera parsan tai pavun palkojen tapaan, nuoret lehdet sopivat vihanneksiksi sellaisinaankin. Kuivatut tai hiostetut lehdet ovat hyvää teeainesta, juuri sopii kahvinkorvikkeeksi ja jopa leipäjauhoiksi, punaiset nuput antavat väriä leivonnaisiin, salaatteihin ja jälkiruokiin. Myös loppukesän hunajakasvina pitkään kukkiva maitohorsma on verraton. Maitohorsma on myös Eviran määrittelemä kauppayrtti (ravintolisäaineeksi) ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/maitohorsma

Maitohorsmat kukkivat, kesä on jo pitkällä.Olen siitä hyvin onnellinen kun saan olla täällä.
Paistoin ulkona perunoita ja sipulia,
ne mitkä itivät panin maahan kasvamaan.
Minun elämässäni ei ole paljon
mutta vähän,
jotakin, nämä illat kun olen yksin,
teen ruokaa, lämmitän saunaa
ja ajattelen häntä joka ajattelee minua.Mitä en jaksanut syödä sen annoin kaloille.
Onko nyt jo heinäkuu?
Sahasin puita.
Linnut laulavat.
                             - Pentti Saarikoski 1988 -

Lampaita helteen uuvuttamina. Kuva zoomattu ja otettu vastavaloon

 

Pilvet on valkeita lampaita,
ne ajan minä taivahan tarhaan.
Hei rallallallalalalla,
ajan minä taivahan tarhaan.

Kultaportista hopeasillalle
karjani kulkevi harhaan.
Hei rall...
karjani kulkevi harhaan.

Täältä on karja jo lähtenyt mutta rakennus henkii mennyttä aikaa

 

 

Tänä vuonna etelässä syksyn alkaessa

minä sukellan mereen, hiekkaan, aurinkoon, 
minä sukellan puihin. 
Niin kuin hunajan makeus täyttää omenan
niin kuin taivas öisin sadontuoksuisena
laskeutuu polttavalle, tomuiselle tielle,
niin minä sukellan tähtiin.

Mutta opin tuntemaan, 
minä opin yhä paremmin tuntemaan
meren, hiekan, auringon, omenat ja tähdet, 
sillä aika kypsyy, on aika lähteä ja yhtyä 
mereen, hiekkaan, aurinkoon, omeniin ja tähtiin.Nazim Hikmet

Suom. Brita Polttila
Teoksesta Maailman runosydän 
(koonneet Hannu ja Janne Tarmio, Wsoy 1998)

Pihakuvia sateella 13.8.14.

 

 

Eräänä elokuun iltana

kun enää on vähän valoa

vesi rannassa varoen nuolee

kallion lämmintä pintaa.

Silloin minussa suru kuolee,

ilo äkisti koskettaa rintaa!

 

Ja mustarastas laulaa

kuin tuntisi kaiken sen,

mitä itkin pitkin illoin,

mitä vieläkin muistelen.

Kun mustarastas laulaa

se kipu ei tunnukaan,

se nousee tuulten mukana

ja päästää sydämen otteestaan.

 

Eräänä elokuun iltana

kun taivas on tähtien peitossa

meri kuiskailee kalliot uneen,

öisestä tuoksusta juovun.

Muistan kaiken sen tapahtuneen

mutta surusta suuresta luovun.

                                          - Sinikka Svärd -

 

 Oikein ihanaa elokuun loppua lukijoilleni! T. Beate