lauantai 13. syyskuuta 2014

Hiekkakankaita, mäkiä ja pikku lampia...karjalaisia kuvia

 Pohjois-Karjalassa liikkuessa ja ajellessa ei voi kuin ihailla näitä hiekkakankaita ja jäkälämättäitä. Metsähallituksen nuotiopaikka kuvassa. Ja pieniä lampia ja jokia on joka mutkan takana. Nimetkin ovat hauskoja - Kalaton Antinlampi, Kolmisoppinen, Hamaralampi, Leveä Perlukkalampi, Pieni Litmo, Pieni Kiimalampi jne. Kankailla on helppo liikkua, kun kasvillisuus on matalaa.
Erämaista luontoa on vielä jäljellä suurimmilla suojelualueilla. Me liikuskelimme lähellä Patvinsuon kansallispuistoa. Metsäautoteitä risteilee tiheässä ja marjat ja sienet ovat aivan kädenulottuvilla.
 Näissä maisemissa olen onnellinen. Voin heittäytyä pitkälleen jäkäläkankaalle, katsella sinistä taivasta ja levätä maaemon sylissä. Ei kuulu ihmisten ääniä, ei autojen pörinää. Pieni sisilisko luikahtaa piiloon kiven koloon. Ihmettelen sitä muotojen ja värien sommitelmaa ja  runsautta.
 Luonnon taideteos
 Majavan tekemä pato Kaatteenjoessa. Rakentamista voisi kutsua majavan elämäntehtäväksi, niin paljon se käyttää aikaansa pesän ja patojen rakentamiseen. Pato voi olla kaksi metriä korkea ja useita kymmeniä metrejä, jopa sata metriä pitkä, mudasta, oksista ja puista tehty rakennelma. Padon tarkoitus on nostaa vedenpinta sopivaksi, jotta pesän suuaukko jää veden alle, ja majava pääsee myös hakemaan kauempaa puita rakennelmiin ja ruuaksi.

Majavan pesä on myös uskomaton taidonnäyte, sillä pesässä on useita huoneita oleskelua, ruokailua ja lepäämistä varten. Kaikki tilat ovat vedenpinnan yläpuolella ja pesä voikin olla jopa kaksi metriä korkea.  Pesäaukko on pinnan alla, jotta pedot eivät pääsisi pesään. Syksyllä majava lisää mutaa tai savea pesän ulko-osiin, joka kovettaa seinät suojaamaan talvella pedoilta.

Ihminen ei aina pidä tämän Euroopan suurimman jyrsijän aikaansaannoksista. Majava tekee patoja, jotka nostavat vedenpintaa. Jos majavan asuinpaikan lähellä on talousmetsää tai vaikkapa peltoja, maanomistajat haluavat häätää majavan reviiriltään tai tappaa niitä. Jos majavan pato rikotaan, tämä sinnikäs veijari alkaa välittömästi rakentaa uutta.
 Valoja ja varjoja metsän keskellä.
 Torstaina ajelimme Ruunaan retkeilualueelle ja kävelimme Neitikosken vartta. Perhokalastajia oli muutamia. Vesi oli alhaalla mutta kuohuntaakin näkyi. Ruunaan koskialueella on 7 koskea 16 km matkalla. Neitikoski on koskialueen keskellä. Melojia ei näkynyt mutta muutamia telttaretkeilijöitä ja karavaanareita oli alueella. Ravintolassa söimme buffet lounaan, lohta ja karjalanpaistia lisukkeineen. Alla olevat kuvat samoilta seuduilta.










Heti Neitikoskelta lähtiessä tien varrella suoaluetta, jonka nimeä en tiedä. Otin pari kuvaa eri valaistuksessa.
Todisteeksi kuva puolukkasaaliista. Hupi ja hyöty yhdistyivät matkalla. Neljänä päivänä keräilimme marjaa. Ei mitään kiirettä pidetty vaan istuimme kannon nokassa kahvilla ja nautiskelimme lämpimästä säästä. Oli niitä nyt se 80 litraa ainakin. Kotona mehustin porisi pari päivää. Hilloa on entistä, joten mehustimme kaiken.

Viimeisenä aamuna oli järven yllä sumuhuopa - seisoin kauan rannalla ja ikään kuin kuulin sumun hengittävän, leijailevan seudun yllä kunnes tuuli sen hajoittaa tai se putoaa järveen. Ikävä jäi ja luulenpa, että palaamme ensi kesänä samoihin maisemiin. ♥♥♥
========================================
Lopuksi verrataan vielä savolaista (voe tokkiinsa, nuo turhakkeet) ja kunnon karjalaista (Ei oo sinua näkynyt, istu alas laitan kahvia ja pullaa niin puhutaan!)

Savolainen ei ole yhtä vilkas kuin aito karjalainen. Ei hän liiku niin ravakasti, eikä puhele niin nopeasti. Hän tosin huitoo käsillä puhuessaan, mutta ei tee niin suuria ja äkkinäisiä liikkeitä kuin serkkunsa karjalainen, joka tässä suhteessa kilpailee venäläisten ja muitten itämaisten kansojen kanssa. Savolainen se vaan haastaa ja haastaa, ei naura ei launa, mutta puhua papattaa kuin vanha konekivääri.


- Suhde muihin. Hämeen hitaat ovat karjalaisille pahoja tapauksia. Ne toimivat oikeasti hitaasti! Ja pohtivatkin vielä "noooh, josko tuosta, tai enpä tiedä, tokkopa": tässä vaiheessa Karjalainen huutaa "@!#$" ja tarttuu toimeen. Vetäisee metsän tyhjäksi puista kun piti joulukuusi kaataa.  
Hämäläinen ottaa hyvän ja pahan päivän vastaan samalla järkähtämättömällä mielellä. (lainaus netistä)
                                          
            - Beate -
- jatkuu muutamalla kuvalla seuraavassa postauksessa

11 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, neitikoski on niitä miun mummolan maisemia.
    Tuo vertaus savolaisesta ja karjalaisesta on mainio, mie ko oon karjalast ja miun ukkoin savost, jottahaa meil onkii sit lustii:)))

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia, näissä maisemissa kyllä silmä lepää!

    Tykkään myöskin savolaisuuden ja karjalaisuuden erojen kuvailuista, hauskaa! Ite kun oon puolsavolainen ja ukko puolkarjalainen;)
    Mukavaa syksya Beate!

    VastaaPoista
  3. Nuo kangasmetsäkuvat voisivat olla ihan meidän Pohjois-Karjalan mökin metsistä kuvattuja. Sieltä minun sielunmaisemastani. Tuli ikävä.
    Upeaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtavissa maisemissa olette "kolunneet" :) Itse, paljasjalkaisena hämäläisenä, geeneissä karjalaisuutta ja pohjois savossa asuneena, olen kokenut "heimojen" erilaisuuden. Voin sanoa ettei aina naurattanut :D

    VastaaPoista
  5. Upeita maisemia ja upea on myöskin puolukkasaalis!

    VastaaPoista
  6. Ihania kuivia kankaita ja mahtavia maisemia, kiitos Beate! ♥
    Puolukat ovat suuria ja komeita, voi että...:)
    Meillä pikkusia ja poudan kuivattamia!
    Kaunista ja hyvää viikkoa sinulle & Co! ♥♥

    VastaaPoista
  7. Komeat maisemat ja puolukkasaalis!

    VastaaPoista
  8. Hyvin saitte puolukoita. Ihanat retkeilymaisemat . Hyvää syyskuuta.

    VastaaPoista
  9. Hei kukkuu, täällä ollaan uutena lukijana. Niin kiva kun löysit blogini ja minä löysin tänne. <3 Ihania kuvia. :)

    Iloisia terkkuja Tiialta

    VastaaPoista
  10. Kaunis on kuvaamasi maisema. Poronjäkälien päälle olisin itsekin varmasti mennyt selälleni. Niin turmeltumatonta ja rauhallista... Kiitos, kun kutsuit jaetulle kierrokselle kanssasi...:)

    VastaaPoista
  11. Olipa komeita ja kauniita maisemia! Tuollaisilla metsälenkeillä tulee paljon myös pysähdyttyä ja katseltua vain maisemia ja kuunnella vain metsän ääniä.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...