Ai milloinkas myö käytiin täällä, kiirettä on pitänyt...

 

Järjestelin vanhoja postikortteja ja jäin mietiskelemään, milloinkas tämä reissu tehtiin. Ei ollut blogissa kuvan kuvaa. Jälkeenpäin on kamalaa, kun ei tahdo muistaa kuvien paikkoja. Liian kiirettä on pidetty. Ollaan muuten otettu opiksi ja jos vielä omalla autolla reissataan niin hitaammin ehdottomasti  ja laaditaan kotona tarkempi reitti/matkasuunnitelma. Viime kesän Lofootin matka onnistui siinä suhteessa paremmin mutta hiomista riittää.

 

 Matkalle on lähdetty 14.7.2011 ja ensimmäinen yöpaikka ollut Sallatunturin juurella Caravan alueen mökissä

 Illalla on kävelty tunturin laelle kuvailemaan.

 Kartasta näkee, että Kelloselän rajanylityspaikka on lähellä. Jahah, mitäs muuta kartta kertoo? Onkamojärvi - wikipedian mukaan Järvessä on 32 saarta^[1] muun muassa Kallunkisaari, Karvastekemäsaari, Kätkänsuusaari, Lujesaaret, Majavasaari, Markuksen aittasaari, Nilisaari, Oravasaari, Paltsarsaari, Peurasaari, Saaranpaskantamasaari,  Talvitiensuusaari, Tossonsaari ja Vitsinsaari. Suomesta löytyy hauskoja paikannimiä, eikö vaan. Onneksi tuo Saaran...... on asumaton. On nuo muutkin nimet hassuja.

 Edelleen olemme tunturilla ja zoomailen, josko näkyisi Venäjän savuja - no ei näy

 Mäntyvaaran taistelun muistomerkki (Vilho Aalto) on Kemijärvi - Kuusamo (vt 5) tien varrella sen pohjoispuolella noin 20 km:n päässä Kemijärvestä. Muistomerkki pystytettiin 1960. Mäntyvaaran taistelu kesti muutaman tunnin. Suomalaiset selviytyivät voittajina. Suomalaisten tappiot olivat 17 miestä kaatuneina. Neuvostojoukot menettivät taistelussa noin 300 miestä, jotka on haudattu taistelualueelle kolmeen joukkohautaan. Rykmentinkomentaja Stepan Kazakov kaatui myös taistelussa. Tällä tavoin tuli torjutuksi noin 20 km:n päähän kemijärvestä päässeen neuvostoliittolaisen pataljoonan uhkaava eteneminen. Mäntyvaaran luoteisrinteellä on punaisella kartiolla merkitty venäläisten joukkohauta, jossa on 380 vainajaa.

 Pelkosenniemen taistelun muistomerkki. Pelkosenniemen taistelut ratkaisivat Lapin kohtalon talvisodassa.Vihollisen joukot lyötiin hajalle sitkeissä taisteluissa ja ajettiin takaa noin 85 km Saijan kylän itäpuolelle. Omat tappiot 117 kaatunutta ja 103 haavoittunutta ja 50 kadonnutta. Vihollisen tappiot: toistatuhatta.

 Ollaan jo Sodankylässä matkamuistomyymälässä. Kemijärveltä ei jäänyt muuta mieleen kuin kirpputori ja sekös harmittaa nyt. Oli puhe, että käymme katsomassa Taivaan Tulet -draamasarjan kuvauspaikkoja mutta se jäi. Pysähdyimme johonkin keskustan tuntumaan ja mies jäi autoon odottelemaan. En edes muista löysinkö kirpparilta mitään mutta sen muistan, että olin viipynyt siellä toista tuntia!

 Sodankylän vanhan puukirkon. rak. v. 1689 alttaritaulu.Kirkon alttaritaulu on nimeltään "Ehtoollinen" ja sen on maalannut mestari Petter Bergström Tukholmasta.

Porttipahdan rannalle, kauniille paikalle on pykätty Cafe Zippi & Suhaus. Yrityksen nimestä on vaikea mieltää lappilainen yritys. Ehkäpä nimi onkin jonkinlainen sisäpiirin vitsi, joka jaksaa keksijäänsä naurattaa. Yrittämisen puutteesta ei paikan omistajaa kyllä sovi syyttää. Mutta markkinahengessä on päässyt käymään paha ylilyönti. Paikka on täynnä kaikenlaista puusta veistettyä otusta; karhuja, tonttuja, lintuja, poroja, ihmishahmoja ja muita kummajaisia. Sekaan on ripoteltu ruostuneita maitotonkkia ja kovapyöräkärryjä. Tuntuu vaikealta uskoa, että kovinkaan moni turisti olisi moottorisahalla muotoiltu taideteos mukanaan täältä lähtenyt tutkimaan lisää Lapin ihmeitä!

 Lapsia pihapiirin hahmot varmaan ihastuttavat

Seuraava pysähdyspaikka olikin Tankavaaran kultakylä, jossa näkemistä riittää ja

 matkamuistoksi oli runsaasti tarjolla erilaisia korukiviä, ei kultaa vaan kissankultaa ja eihän me sitä ostettu

"Se on keltaisen kullan ja vihreän maa se on toiveitten kehto ja hauta..."riimitteli Repe Helismaa Lapin jenkassa. Lapin kullasta odotettiin pelastajaa nälkävuosista juuri toipuvalle kansalle ja kituvalle kansantaloudelle 1860-luvun lopulla. Kultaryntäyksestä oli maallemme hyötyäkin: kuva Inarista ja Lapista muuttui ja selkiintyi. Parhaiten tämä konkretisoituu kartoissa. Lapin valtaväylä, nelostie saa paljolti kiittää kullankaivua nykyisestä sijainnistaan.

vanha höyrykone

 Sodankylän Tankavaarassa, Kultakylän ja UK-puiston luontokeskuksen kupeessa sijaitsee maailman ainoa Kansainvälinen Kultamuseo. Perusnäyttely kertoo Lapin värikkäästä kultahistoriasta. Vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa on näyttelyosioita yli 20 eri maasta.
Kultamuseon pihaa koristaa pronssinen, lähes kolmemetrinen vaskaajapatsas. Patsaan on lahjoittanut Lapinkullan Ystävät ry, ja se paljastettiin Kultamuseon 20-vuotisjuhlassa vuonna 1993. Patsaan on tehnyt taiteilija Ensio Seppänen, ja se on kunnianosoitus "elinkautisten" kullankaivajien työlle.

Kuutiometri Tankavaaran hiekkaa sisältää keskimäärin noin 2 grammaa kultaa, huomaa hiput nurkassa. Aikamoisen kasan hiekkaa saa vaskoolilla vaskata siis huuhtoa ja palkkio on ollut tuo tai ei mitään.

-  1930-luvulla Tankavaaran löytäminen ja kansainvälisten malmiyhtiöiden tutkimukset nostivat kultakuumetta
-   sotavuosien jälkeiset hiljaiset vuodet vaihtuivat taas kultakuumeeseen Lemmenjoella 1940-luvun lopussa
-   kultamaat hiljenivät jälleen 1950-luvun alussa; muutamat elinkautiset kantoivat kultahistorian viestiä eteenpäin yli kaksi vuosikymmentä.
-  julkinen mielenkiinto, lehdistö, kirjat, presidentti Kekkosen vierailut, Åke Lindmanin elokuvat, kultamuseo ja kultakisat nostivat Lapin kullan imagoa 1970-luvulta lähtien.
-  kullan ja kullankaivajien määrällä mitaten viime vuosikymmenet ovat olleet erilaisia kuin mikään muu ajankohta 140-vuotisen kultahistorian aikana; kullankaivajia ja valtauksia on enemmän kuin aiemmin, kultaa on löydetty 20-30 kiloa vuodessa eli historiallisesti katsoen hyvin, vilkasta aikaa on kestänyt harvinaisen kauan.
-  toisessa vaakakupissa on yhteiskuntamme eriarvoistuminen, joka on tuonut mukanaan ristiriitoja, jopa uhkia koko kullankaivulle. Uuden kaivoslain myötä nämä uhkakuvat realisoituvat lähivuosina.
Lapin kullankaivun imago on aina ollut hyvin ristiriitainen; katsojasta, näkökulmasta ja aikakaudesta riippuvainen. Rohkenen tehdä sen loppupäätelmän, että runsaat 120 vuoden ajan kullankaivu etsi mittakaavaansa ja imagoansa, joka alkoi vakiintua 1980-luvulla. Kullankaivu on löytänyt oman roolinsa, jossa yhdistyy pienessä mitassa ammattilaisuus, vapaa-ajan harrastus, matkailu ja luonnonläheisyys. (lähde: http://www.kultahippu.fi/)

Jääkärit Lapin sodassa 1944- sotamuistomerkki Inarin Kaamasessa sodanaikaisen saksalaisten lentokentän läheisyydessä. Inarissa yövyimme mökissä ja matka jatkui kohti Utsjokea ja siitä Karasjoelle,

 josta nostin vähän Norjan kruunuja ja ostimme matkaevästä. Oli ilmeisesti taas niin kiire, että Karasjoen taajamasta ei jäänyt oikein mitään mieleen paitsi se pieni kauppakeskus.  Euroopan huipulla sijaitseva Finnmark on Norjan pohjoisin lääni, joka ulottuu Ruotsin ja Suomen pohjoisosien ympärille. Se on myös Norjan Lapin sydänseutuja. Karasjoki onkin saamelaisten kulttuurisen ja poliittisen elämän keskus. Vaikka Finnmark on pinta-alaltaan Norjan suurin lääni, on se kuitenkin asukasluvultaan kaikkein pienin.
Tässä kuvassa olenkin jo seuraavan yöpaikan pihassa, joka oli Lakselvissä Stabbursdalen feriecenter. Stabbursdalen lomakeskuksessa on 30 mökkiä, 40 karavaanaripaikkaa, telttailualue, ravintola ja grillitalo. Keskus sijaitsee 15 kilometriä Lemmijoelta pohjoiseen kauniilla paikalla, jossa Stabburinjoki (Stabburselva) kohtaa Porsanginvuonon (Porsangerfjord).

Stabburselva on suosittu lohijoki. Ilmat ovat meitä suosineet joka kesä.

jatkuu...

Tammikuun alun pakkaskuvia, lunta ja tikka

Talvinen kuvakooste tänään 12.1. otetuista kuvista. Näistä näkee, miten paljon puissa on lunta ja se painaa oksia. Harmi, kun en ehtinyt kopistella saarnivaahteran oksia, sillä se ei kestänyt näin painavaa ja jäistä lunta. Kaksi isoa oksaa on poikki ja puu näyttää aivan torsolta.

Harmaapäätikka käväisi talipötkyä nakuttamassa. Se onkin harvinaisempi vieras täällä Pohjois-Savon korkeudella. Kuva ei ole järin terävä, kun otettu ikkunan läpi. Tänään olikin hyytävä viima mutta lumihommia tein 1,5 tuntia ja sain hien pintaan. Äkkiä tulin lämpimään ja join kuumaa teetä, ettei vaan flunssa iske.

Loppuun huumoripläjäys Vesku ym. kumppanit vuosien takaa. Silloin osattiin tehdä huumoria ainakin minun mielestäni, toista kuin nyky Putoukset ym. Annoin olla nuo videoehdotukset niin pääsee katsomaan muitakin vanhoja pätkiä. Veskuhan täytti äskettäin 70 vuotta ja Nelos-kanavalla menee Loirinuotiolla ohjelmasarja, jossa Vesa-Matti Loiri kutsuu ystäviään, työtovereitaan ja tuttaviaan viettämään päivän hänelle rakkaissa paikossa Lapissa, Inarijärvellä.

Kuvilla leikittelyä, rasvatilaus ja arvontavoitto ym

 Tämä kollaasi tehty kännykällä ja sit siirretty tänne.

 Naamarasvoja ja pesunesteitä tilasin Demoshopista. Laittoivat mukaan liudan tuotenäytteitä ja ilmaisen puhdistusemulsion. Harmi, kun shampoo unohtui listalta.Tykkäsin kasvovoiteista, ovat kevyitä ja eivät liian rasvaisia. Koetin etsiä omalle iholle soveltuvia tuotteita.

 Unelmia onnesta blogin Hennan arvonnasta voitin kasvo- ja vartalokuorintavoiteet ja kynsilakkoja + kaunis kortti mukana. Kiitos Henna, kasvokuorintaa on jo kokeiltu ja mansikkainen tuoksu on ihana.

Pakkanen on paukkunut tänään + 25 C asteessa. Hätäisesti kävin pihakuvia ottamassa ja viemässä linnuille lisää syömistä.

Illan aterialla toinen puoli terveellistä toinen ei :). Jääkaappiin oli taas osteltu lenkkiä ja lihapullia, joiden viimeinen käyttöpäivä oli lähellä. Ei meillä heitetä mitään roskiin ja raskanpottuja on aina pakastimessa.
Keventää pitäisi juu, kun en varmaan sovi kesätamineisiin. Liikkuminen on ollut aika vähäistä tänä talvena.

Illalla luvassa Downton Abbeyn uusi jakso klo 21 ja huomenna alkaa Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä Yle Teemalla. Katsellaan sisällä lämpöisessä, pakkanenkin taitaa jo huomenna hellittää. Doris Day - Fly me to the moon vie meidät jo haaveksimaan keväästä, lämmöstä ja suukoista, oi miten romanttista!
Tulin lisäämään anja-reginan aitasta kopsatun savolaisen horoskoopin niin oman kuin kumppanin. Kiitos Anja - tämä sattu kun nappi silmään, tuhlailua ja romantiikkoo odotettavissa kummallekkiin, vuan jospa tuo pysyisi omalla tontillaan:D.
Pässi (21.3.-20.4.)
Pelekkee rakkauven roesketta tulevana vuonna. Vaekka ylleesä oot kovapäene, nii nyt aevos on muuttunna onnesta iha hyytelöks.
Välillä toentas pistee vastaannii, ies vaehtelun takia. Pistät rahhoo kaekkee turhanpäeväsyytee, vuan semmosia seleväpäesyyven hetkiä ei sulla oo, että mokomata ies ite huomoisit - puhumattakaa, että siitä nyt mittää välittäesitkää. Mutta vielä se alakaa arki sinullakkii...
Mäntypistiäinen (24.10.-22.11.)
Intohimot jyllee entistä hurjemmin nyt alakaneena vuotena. Et millää ossoo pysyä yhessä kohti vuan pörreet kukasta kukkaan.
Toesaalta ossoot olla nii pisteliäs, etteivät heikommat pärjee sinu kanssas ollenkaa. Pikkuse armoo voesittii osottee muillennii.
 

                                                                 ♫ ♫ ♥ ♥ Beate ♥♥ ♪♪♫♫

Uusi vuosi 2015 ja lainattuja pohdintoja ym

 Meidän pihafasaani jälleen kuvassa. Odottaa, että kuvaaja menisi ikkunan takaa kuikkimasta niin pääsisi ruokailemaan

 Vanhan Saunan, koukussa saveen arvonnassa tuli minulle näin kiva keramiikka töttero palkintona. Ripustin sen nyt joulun ajaksi omaan vanhaan saunaani. Kesällä astiaan voi laittaa vaikka luonnonkukkakimpun. Tykkään vallan mahdottomasti käsin tehdystä uniikkikeramiikasta. Taidetta nämä ovat parhaimmillaan. Käykääpä katsomassa, jos eivät ole vielä tuttuja.

 Kirjojakin olen lueskellut. Kinnusen Neljäntienristeys tuli hotkaistua yhdessä yössä. "Toisin kuin debyyteissä usein Neljäntienristeyksessä olennaista ei kuitenkaan ole se, miten minusta tuli minä, vaan näkemys siitä, miten kehnosti kylä – me – olemme kautta sukupolvien sietäneet erilaisuutta. Sekä se, millaista vahvuutta oman tien kulkeminen vaatii ja millaiseen yksinäisyyteen sisäisen pakon sanelemat valinnat ajavat joko valitsijan itsensä tai sitten jonkun muun, joka sattuu kuulumaan samaan perheeseen, kuten puolison." (HS Majander) Jouluglögi on vielä avaamatta.

Yllä olevat idylliset maalaukset ovat ranskalaisen Valériane Leblondin töitä. Taiteilija maalaa puulle maalaismaisemia, rannikkokyliä ihmisineen työnsä äärellä, kivisiä meren huuhtelemia rantoja, peltoja nummien ympäröiminä ja kodikkaita valkokalkittuja taloja.

Luettuani Kinnusen kirjan, löysin sattumalta kuvat netistä. Olisipa elämä yhtä auvoisen onnellista kuin näissä kuvissa. Mutta kun se ei vain aina ole. "Ihminen ei ole kone, joka on ohjelmoitavissa tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, jotta se toimisi myöhemmin moitteettomasti. Ihminen on pikemminkin joustava ja alati kehittyvä olento, joka voi saavuttaa tavoitteita ja oppia uutta niin pitkään kuin hänen aivonsa toimivat. Ensimmäinen on itseapu ja usko ihmisen omaa voimaan. Ihmisen puolella oleminen tarkoittaa psykoterapointien kontekstissa menneisyyden näkemistä enemmän voimanlähteenä kuin syynä kaikkeen lapsuuden jälkeen tulevaan. Furman sanoo, että on perusteetonta pitää lapsuutta ihmisen elämää determinoivana asiana."  Silti jää epäselväksi, voiko pelkän pään avulla tehdä narratiivisen tempun, luoda tyhjästä menneisyyden tai kirjoittaa eletystä uutta muistoa, joka poistaa lihaan painetun kokemuksen.(Furman, Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, WSOY 1997).

Elämässä kannattaa sanoa ei ihmisille ja asioille, joita ei oikeasti kaipaa tai tarvitse. Täytä elämäsi sellaisilla ihmisillä ja asioilla, joista oikeasti pidät.

On turha murehtia menneisyydessä sattuneita asioita, koska niitä ei voi muuttaa. Ota tilanteesta oppia ja tiedä, että asioilla on tarkoituksensa.

Ei kannata välittää, jos joku ei pidä sinusta, sillä ihmisiä on niin monenlaisia. Mielipidettä itsestään ei kannata muodostaa sen mukaan, mitä muut sinusta ajattelevat. Etenkään, jos nämä asiat ovat hieman negatiivisia.

Elämästä tulee paljon helpompaa, kun oppii hyväksymään kaikki ne anteeksipyynnöt, joita ei koskaan saanut. Sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia kohtaan voi tuntea kiitollisuutta. Se on kuin astuisi katsomaan tilannetta hieman kauempaa ja sanoisi: kiitos tästä opetuksesta. Kaunan kantaminen menneisyyttä kohtaan on tämän päivän onnellisuuden hukkaan heittämistä.

Anteeksianto ei tarkoita syyllisen vapauttamista vastuusta, vaan itsensä vapauttamista uhrin taakasta. Ei kannata antaa menneisyyden, jota ei voi muuttaa, vaikuttaa huonolla tavalla nykyhetkeen.

Olet juuri niin upea kuin ihmiset, joilla ympäröit itsesi. Jos joku jatkuvasti alentaa sinua ja saa olosi epämukavaksi, epävarmaksi ja vähäpätöiseksi, rohkene päästää irti. Yhteyttä toisiin ihmisiin ei voi pakottaa. Jos olo on aina tietyn henkilön tavattua väsynyt tai ahdistunut, intuitiota on syytä kuunnella.

On tärkeää olla mukava toisille, mutta vielä tärkeämpää on olla mukava itseään kohtaan. Itseään pitää todella rakastaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi tässä maailmassa. Varo siis, ettet ala nähdä itseäsi niiden ihmisten silmillä, jotka eivät arvosta sinua. Tunne arvosi, vaikka he eivät tuntisi. (netistä poimittua)

Kiitokset taas kaikille kommenteista. Mitäpä bloggaus olisikaan ilman vastakaikua. Mielestäni itse olen aika ahkera kommentoimaan toisten blogeihin. Nyt se on vielä helpompaa, kun voin kirjoitella tabletilla eikä tarvitse aina konetta avata.
                                                                    - Beate -