Karkkisukkia, lintuja ja 11+11 -haaste

Parit karkkisukat ovat kohta valmiina. En ole tätä mallia aikaisemmin neulonut ja nyt kokeilin, kun sattumalta löysin mallin, mistäs muualta kuin blogista (en nyt muista kenen). Tosi kiva kutoa ja sukista tulee vähän paksummat kuin tavallisista.

 Ikkunan läpi kuvattuja tilhiä popsimassa syksyllä keräämiäni pihlajanmarjoja. Tulivathan ne viimeinkin, kun ensin söivät marjat puista. Viherpeipot nokkivat lumelta siemeniä.

Naapuriapu pelaa meidän kylällä. Katolta pudotetut lumet lähtivät muutamassa minuutissa tien penkalle.

 Tikka keinumassa siemenpötkön tähteillä.

 Lopulta jouduin antamaa pakkasesta punaherukoita tilhille.

Fasaanille jäi tällä kerralla vain rippeet.

Löysin Tää on vielä kesken blogista kivan haasteen ja kun räntäsade vain jatkuu ja jatkuu, niin vastailen aikani kuluksi kysymyksiin.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

11 satunnaista asiaa itsestäni ja elämästäni
1. Olen oppinut hyväksymään paremmin erilaiset elämäntilanteet, vastoinkäymiset ja sattumukset ja sen etteivät ihmiset aina toimi kuten minä haluan
2. En jaksa mököttää pitkään ja riidellessä koetan pysyä asiassa
3. Pienet arjen asiat tuovat elämääni onnea ja iloa ja arvostan sitä, mitä minulla on
4. Istun mieluummin mökkilaiturilla kuin suurkaupungin puiston penkillä
5. En hermostu kaupan kassajonossa - minulla on aikaa odottaa
6. Illan leffanautinto voi olla Bridget Jones tai Lukija (The Reader)
7. Annan tunteiden tulla ja mennä - pieni itku helpottaa aina
8. Vältän ihmisiä, jotka puhuvat vain itsestään ja antavat neuvoja, miten minun tulisi elää
9. En pysty koskaan täysin hyväksymään mieheni kuolemaa - se on piikki lihassani
10.Olen herkkä ja empaattinen, toivon etten koskaan tule kyyniseksi
11. En periaatteesta lainaa rahaa kaverille tai tuttavalle

Jatka lauseita
1. Minusta on hauskaa...katsella, kun ihmiset uskaltavat 'heittäytyä' - lajeina vaikka eukonkanto, suopotkupallo tai Reino-tossufutisturnaus
2. Pidän... "siitä mistä kerroit: Ihmisestä joka halusi muistoksi talon Pidän siitä miten kerrot asioita, tunteita Pidän siitä mitä teet Teet sen kauniisti ja hyvin Sinä yllätät kaikki paitsi ne jotka tietää..." (Isokynän sanoin)
3. En pidä...muotivaatteista, suurista juhlista, Mersu-miehistä, politiikasta/poliitikoista, kehonrakennuksesta, koripallosta, koristeellisista tapeteista, räntäsateesta, isoista koirista mm. Rotweiler, formula-ajoista, lävistyksistä naamoissa, sisustuslehdistä ym.
4. Viiden vuoden päästä minä...elän luultavimmin samoilla seuduilla kuin nyt, olen matkustellut joko kotimaassa tai ulkomailla lyhyitä reissuja,
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...aina nousta suosta ylös, kuten olen tehnyt tähänkin asti
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,...haluaisin elää 70-luvun elämäntyyliä ja yleensä yksinkertaisempaa elämää
7. Jos rikastuisin,...uuh, tuskin muuttaisi elämääni paljonkaan. Olen tyytyväinen nykyiseen elintasooni.
8. Kamalinta olisi...jos läheisilleni tapahtuisi pahaa. Se on pahin painajaiseni. Yhdestä olen selvinnut mutta toisesta ehkä en.
9. Yritän välttää...juoruilua (ei ole ihan onnistunut vielä tähän ikään mennessä :)
10. Olen päättänyt...olla välittämättä sukulaisista, jotka eivät halua pitää yhteyttä
11. Tärkeintä elämässä on...ilo, tyytyväisyys, levollisuus, ne pienet onnea tuovat asiat, luonto, vuodenaikojen kierto

En nyt jatka tätä haastetta eteenpäin. Kiitos Keskeneräiselle kivoista kysymyksistä. Ja kaikille kiitos kommenteista. Viikko jatkuu surkeassa räntäsateessa mutta koetetaan kestää.
                                                - Beate -

Vähän kaikkea sikin sokin ja Taunon ja Martan tarina

 Lumenpudotusta katolta 7.2. ja sen jälkeen maistui uunissa muhinut possu/hirvipaisti. Helppoa ruuanlaittoa tämmöiselle laiskalle kokille. Ostin emali-valurautapadan viime syksynä ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Lihat pataan, levylle kiehumaan ja vaahto kuoritaan pois. Sekaan paljon juureksia, pippuria, sipulia tavall. ja purjoa, lihalientä, loraus siideriä (nyt kokeilin), muutama laakerinlehti, suolaa en lisännyt. Haudutetaan 150 C asteessa noin 2 tuntia. Meillä tykätään tästä perinteisestä.

SINÄ OLET
Tarvitset kattilan ja patjan
ja vettä. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi nukkua
tai sitten tuijotella kuuta.

Tarvitset katon pääsi päälle
ja seinät. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi herätä
kun aamu soittaa pihapuuta.

    Ja sinä aivan yksinkertaisesti
    tänäänkin hengität.
    Jokin elää. Kuulet äänet, monet äänet
    kuulet ainakin lähimmät.

Tarvitset lujan päätöksesi,
sen minkä olet tehnytkin -
että täällä minä elän
enkä käänny takaisin.
                                        - Ilpo Tiihonen, 1992

 

Lukulistalla nämä kirjat, joista olen osan jo kahlannut
- Etten palaisi tuhkaksi: Gaute Heivoll
- Isän kanssa kahden: Mooses Mentula
- Nukketalo: Kristina Ohlsson
- Dora Dora: Heidi Köngäs
- Lakanansiivet: Sirpa Kähkönen
- Hietakehto: Sirpa Kähkönen
- Pala palalta pois: Anneli Kanto
- He eivät tiedä mitä tekevät: Jussi Valtonen
- Maailma ilman meitä: Alan Weisman
- Kon-Tiki - Lautalla yli Tyynenmeren: Heyerdahl, Thor
- Naisen silmin: Pirkko Arstila
- Matkalla Martti Ahtisaaren tarina: Katri Merikallio, Tapani Ruokanen

 

Ystävänpäiväkollaasi

Tauno ja Martta Tikkanen tapasivat, kun Tauno istui Martan viereen linja-autossa Pielavedellä vuonna 1940. Sen jälkeen on ehditty istua vierekkäin jokunen tovi.

Jaana Martikaisen juttu Savon Sanomissa 8.2.2015

 

Tänäkin aamuna Tauno Tikkanen on herännyt neljältä.
Ottanut omat lääkkeet ja pessyt kädet.
Laittanut aamukahvit ja meetvurstivoileivän ja latonut ne sinisen rollaattorin päälle.
Sitten Tauno on viheltänyt ja huikannut että:
– Huoltojuna tulloo!
Siihen tyttö on herännyt ja noussut istumaan. Sanonut että:
– Mikähän lie pyörryttää.
Sitten tyttö on katsonut seinälle, jossa kaksi nuorta rakastunutta hymyilee ikuisesti yhdessä.
– Mitteehän nuo nauraa, tyttö on sanonut.
Sitten Tauno on antanut tytölleen kahvin ja leivän, laittanut silmätipat ja sokeripiikin ja pukenut.
Sen jälkeen Martta Tikkanen on ottanut punaisen rollaattorin ja kävellyt keittiöön aamupuurolle.
Ja joka aamu kun Martta istuu keittiön penkille, hän sanoo:
– Kaikki hyvin.
Aina kaikki hyvin.

Martta ja Tauno Tikkasen tarina on sellainen, jonka jokainen ikuiseen rakkauteen uskova haluaa kuulla. Pariskunta on ollut yhdessä 75 vuotta.
Tarkalleen ottaen he tapasivat kevättalvella 1940.
– Minä löysin silloin hoitajan, Tauno Tikkanen hymyilee.
Hoitajaa Tauno tarvitsikin. Nuori mies oli toipilaslomilla talvisodan taisteluista. Luojan lykyllä hän oli selvinnyt pommituksesta niin että vain yksi sirpale iski kankkuun.
Kotimaisemissa iski vielä tujakampi pamaus. Pielavedellä samaan linja-autoon sattui Martta. Nuoret eivät olleet tavanneet aiemmin vaikka asuivat kumpikin Kiuruvedellä.
Tauno istui Martan viereen eikä ikinä noussut.
Kihloihin pari meni heinäkuussa 1942 ja naimisiin seuraavana vuonna. Jatkosota oli kesken.
– Viimeinen yö ennen vihkimistä on jäänyt mieleen. Silloin sanoin Martalle, että minun se pitää lähteä taas töihin.
Jatkosodassa Tauno palveli loppuun asti. Martta asui jo silloin Taunon kotipaikalla Kiuruvedellä yhdessä Taunon vanhempien kanssa.
Kun Tauno tuli kotiin, alkoi lopulta yhteinen elämä. Se oli ilon päivä, vaikka mieli oli vielä muualla.
– Mutta kyllä minä juttelin Martalle sodasta enkä pitänyt asioita itselläni.
Elämä alkoi hiljalleen taas kantaa ja touhua riitti.
Oli eläimiä, viljelyksiä ja töitä, joita saatiin kiuruvetiseltä Vuorelman liikkeeltä. Tauno paukutti kangaspuita, kun Martta huolehti kodista.
– Minä hoidin karjat ja ruuanlaiton ja lapset, kun Tauno teki töitä, Martta sanoo.
Tauno Tikkanen muistelee noita aikoja hymyssä suin. Työt olivat silloin kortilla, ja Martan käsityötaitojen avulla pariskunta pääsi kudelmien tekoon.
– Olen sanonut, että Martasta minä löysin oikean kultakaivoksen. Tienattiin hyvät rahat kutomalla. Ikkunoissa oli pimennysverhot ettei naapurit näe, että minä kudon, Tauno Tikkanen nauraa.
Huumorimies lisää, että vaikka kultakaivos on nyt on suljettu, kultakuume vain jatkuu.
Sitten Tikkanen halaa tyttöään.
Ensimmäisen poikansa Tikkaset saivat 1945. Vuotta myöhemmin tuli tyttö ja parin vuoden päästä vielä poika. Tilalla elettiin sulassa sovussa, nuoremmat ja vanhemmat Tikkaset yhdessä.
– Minä olen niin hyvällä mielellä siitä, että sain hoitaa ukin ja mummon täällä kotona. Kotiin he kuolivatkin, Martta Tikkanen sanoo.
Kunnon riitoja Tikkasilla ei ole koskaan ollut. Erimielisyydet on hoidettu puhumalla.
– Meillä on ollut niin helppoa yhdessä. Luoja oli laittanut niin, että myö kuulutaan yhteen. Aina on ikävä kun toinen on poissa, Martta sanoo.
– Kyllä myö kehutaankin toisiamme ja asiat puhutaan aina rehellisesti. Ei varmasti oo petetty toisiamme ikinä, Tauno jatkaa.
Rakkaus todella näkyy Tikkasista. He osaavat olla siitä myös kiitollisia.
– On hyvä, että näin kauan on saatu olla yhdessä ja näin terveenä. Saa nukkuakin ja rakas on aina siinä vierellä. Meillä on ollut oikeeta rakkautta, Martta sanoo.
– Toivos, että kaikki muutkin saisivat tämmöistä mitä myö on saatu, Tauno jatkaa.
75 vuotta on pitkä aika, rakkaudessakin. Silti kumpikaan ei ole koskaan kyllästynyt toiseen.
– Ei se aika tunnu edes pitkältä. Minä en voi ymmärtää sitä mitenkä ihmiset pettävät toisiaan. Sitähän sitä näki monestikin vierestä nuorempana, Tauno sanoo.
Avioliittoon pari on aina suhtautunut vakavasti. Se mikä on luvattu, se myös pitää. Kunnioitus ja kumppanuus ovat tärkeintä.
– Täältä ei mitään muuta mukaansa saa kun lähtee, Tauno sanoo ja sipaisee tyttönsä pitkiä lettejä.
Tyttö katsoo poikaansa ja sanoo:
– Rakas oot.
Iltapusuun on vielä muutama tunti.