tiistai 17. helmikuuta 2015

Vähän kaikkea sikin sokin ja Taunon ja Martan tarina

 Lumenpudotusta katolta 7.2. ja sen jälkeen maistui uunissa muhinut possu/hirvipaisti. Helppoa ruuanlaittoa tämmöiselle laiskalle kokille. Ostin emali-valurautapadan viime syksynä ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Lihat pataan, levylle kiehumaan ja vaahto kuoritaan pois. Sekaan paljon juureksia, pippuria, sipulia tavall. ja purjoa, lihalientä, loraus siideriä (nyt kokeilin), muutama laakerinlehti, suolaa en lisännyt. Haudutetaan 150 C asteessa noin 2 tuntia. Meillä tykätään tästä perinteisestä.

SINÄ OLET
Tarvitset kattilan ja patjan
ja vettä. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi nukkua
tai sitten tuijotella kuuta.

Tarvitset katon pääsi päälle
ja seinät. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi herätä
kun aamu soittaa pihapuuta.

    Ja sinä aivan yksinkertaisesti
    tänäänkin hengität.
    Jokin elää. Kuulet äänet, monet äänet
    kuulet ainakin lähimmät.

Tarvitset lujan päätöksesi,
sen minkä olet tehnytkin -
että täällä minä elän
enkä käänny takaisin.
                                        - Ilpo Tiihonen, 1992
 
Lukulistalla nämä kirjat, joista olen osan jo kahlannut
- Etten palaisi tuhkaksi: Gaute Heivoll
- Isän kanssa kahden: Mooses Mentula
- Nukketalo: Kristina Ohlsson
- Dora Dora: Heidi Köngäs
- Lakanansiivet: Sirpa Kähkönen
- Hietakehto: Sirpa Kähkönen
- Pala palalta pois: Anneli Kanto
- He eivät tiedä mitä tekevät: Jussi Valtonen
- Maailma ilman meitä: Alan Weisman
- Kon-Tiki - Lautalla yli Tyynenmeren: Heyerdahl, Thor
- Naisen silmin: Pirkko Arstila
- Matkalla Martti Ahtisaaren tarina: Katri Merikallio, Tapani Ruokanen
 
Ystävänpäiväkollaasi
Tauno ja Martta Tikkanen tapasivat, kun Tauno istui Martan viereen linja-autossa Pielavedellä vuonna 1940. Sen jälkeen on ehditty istua vierekkäin jokunen tovi.
Jaana Martikaisen juttu Savon Sanomissa 8.2.2015
 
Tänäkin aamuna Tauno Tikkanen on herännyt neljältä.
Ottanut omat lääkkeet ja pessyt kädet.
Laittanut aamukahvit ja meetvurstivoileivän ja latonut ne sinisen rollaattorin päälle.
Sitten Tauno on viheltänyt ja huikannut että:
– Huoltojuna tulloo!
Siihen tyttö on herännyt ja noussut istumaan. Sanonut että:
– Mikähän lie pyörryttää.
Sitten tyttö on katsonut seinälle, jossa kaksi nuorta rakastunutta hymyilee ikuisesti yhdessä.
– Mitteehän nuo nauraa, tyttö on sanonut.
Sitten Tauno on antanut tytölleen kahvin ja leivän, laittanut silmätipat ja sokeripiikin ja pukenut.
Sen jälkeen Martta Tikkanen on ottanut punaisen rollaattorin ja kävellyt keittiöön aamupuurolle.
Ja joka aamu kun Martta istuu keittiön penkille, hän sanoo:
– Kaikki hyvin.
Aina kaikki hyvin.

Martta ja Tauno Tikkasen tarina on sellainen, jonka jokainen ikuiseen rakkauteen uskova haluaa kuulla. Pariskunta on ollut yhdessä 75 vuotta.
Tarkalleen ottaen he tapasivat kevättalvella 1940.
– Minä löysin silloin hoitajan, Tauno Tikkanen hymyilee.
Hoitajaa Tauno tarvitsikin. Nuori mies oli toipilaslomilla talvisodan taisteluista. Luojan lykyllä hän oli selvinnyt pommituksesta niin että vain yksi sirpale iski kankkuun.
Kotimaisemissa iski vielä tujakampi pamaus. Pielavedellä samaan linja-autoon sattui Martta. Nuoret eivät olleet tavanneet aiemmin vaikka asuivat kumpikin Kiuruvedellä.
Tauno istui Martan viereen eikä ikinä noussut.
Kihloihin pari meni heinäkuussa 1942 ja naimisiin seuraavana vuonna. Jatkosota oli kesken.
– Viimeinen yö ennen vihkimistä on jäänyt mieleen. Silloin sanoin Martalle, että minun se pitää lähteä taas töihin.
Jatkosodassa Tauno palveli loppuun asti. Martta asui jo silloin Taunon kotipaikalla Kiuruvedellä yhdessä Taunon vanhempien kanssa.
Kun Tauno tuli kotiin, alkoi lopulta yhteinen elämä. Se oli ilon päivä, vaikka mieli oli vielä muualla.
– Mutta kyllä minä juttelin Martalle sodasta enkä pitänyt asioita itselläni.
Elämä alkoi hiljalleen taas kantaa ja touhua riitti.
Oli eläimiä, viljelyksiä ja töitä, joita saatiin kiuruvetiseltä Vuorelman liikkeeltä. Tauno paukutti kangaspuita, kun Martta huolehti kodista.
– Minä hoidin karjat ja ruuanlaiton ja lapset, kun Tauno teki töitä, Martta sanoo.
Tauno Tikkanen muistelee noita aikoja hymyssä suin. Työt olivat silloin kortilla, ja Martan käsityötaitojen avulla pariskunta pääsi kudelmien tekoon.
– Olen sanonut, että Martasta minä löysin oikean kultakaivoksen. Tienattiin hyvät rahat kutomalla. Ikkunoissa oli pimennysverhot ettei naapurit näe, että minä kudon, Tauno Tikkanen nauraa.
Huumorimies lisää, että vaikka kultakaivos on nyt on suljettu, kultakuume vain jatkuu.
Sitten Tikkanen halaa tyttöään.
Ensimmäisen poikansa Tikkaset saivat 1945. Vuotta myöhemmin tuli tyttö ja parin vuoden päästä vielä poika. Tilalla elettiin sulassa sovussa, nuoremmat ja vanhemmat Tikkaset yhdessä.
– Minä olen niin hyvällä mielellä siitä, että sain hoitaa ukin ja mummon täällä kotona. Kotiin he kuolivatkin, Martta Tikkanen sanoo.
Kunnon riitoja Tikkasilla ei ole koskaan ollut. Erimielisyydet on hoidettu puhumalla.
– Meillä on ollut niin helppoa yhdessä. Luoja oli laittanut niin, että myö kuulutaan yhteen. Aina on ikävä kun toinen on poissa, Martta sanoo.
– Kyllä myö kehutaankin toisiamme ja asiat puhutaan aina rehellisesti. Ei varmasti oo petetty toisiamme ikinä, Tauno jatkaa.
Rakkaus todella näkyy Tikkasista. He osaavat olla siitä myös kiitollisia.
– On hyvä, että näin kauan on saatu olla yhdessä ja näin terveenä. Saa nukkuakin ja rakas on aina siinä vierellä. Meillä on ollut oikeeta rakkautta, Martta sanoo.
– Toivos, että kaikki muutkin saisivat tämmöistä mitä myö on saatu, Tauno jatkaa.
75 vuotta on pitkä aika, rakkaudessakin. Silti kumpikaan ei ole koskaan kyllästynyt toiseen.
– Ei se aika tunnu edes pitkältä. Minä en voi ymmärtää sitä mitenkä ihmiset pettävät toisiaan. Sitähän sitä näki monestikin vierestä nuorempana, Tauno sanoo.
Avioliittoon pari on aina suhtautunut vakavasti. Se mikä on luvattu, se myös pitää. Kunnioitus ja kumppanuus ovat tärkeintä.
– Täältä ei mitään muuta mukaansa saa kun lähtee, Tauno sanoo ja sipaisee tyttönsä pitkiä lettejä.
Tyttö katsoo poikaansa ja sanoo:
– Rakas oot.
Iltapusuun on vielä muutama tunti.

10 kommenttia:

  1. Kylläpä tulee mieleen kotiseudut kun luin tämän.
    Kyllä se on sitä oikeaa rakkautta jos noin pitkään saa olla yhdessä.
    Hyvää talven jatkoa

    VastaaPoista
  2. Ja ihan varmasti "se oikea" löytyy joskus jollekin, vaikka olenkin sitä mieltä, että "oikeaa" ei ole, toiset on vain sopivampia kuin toiset. Mutta nuo on kyllä sopivia toisilleen. Ei kumpikaan ole pahaa toiselle tehnyt. Luultavasti.

    VastaaPoista
  3. Luin Savon Sanomista tuon Martan ja Taunon tarinan ja siitä tuli hyvä mieli. Samaa voin sanoa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta.

    VastaaPoista
  4. Oi kun ihana tarina Tikkasista.
    75v. yhdessä.
    Me ollaan vietetty vuoden vaihteessa 50v.- hääpäivää ja meillä olisi sitten vielä 25 vuotta että päästään viettämään 75 vuotis hääpäivää. Jos jumala suo ja eletään.

    VastaaPoista
  5. MIkähän se täällä erään höpsön ladyn silmäkulmissa kirveltää - ihana tarina. Toisen kunnioittaminen, rakkaus ja kiitollisuus - kyllä ovat Tikkaset löytäneet elämän perusasiat <3

    VastaaPoista
  6. Katselin tv:stä Taunoa ja Marttaa. 75 vuotta on pitkä aika, on siinä nykyajan ihmisillä opeteltavaa elämästä, toisen kunnioituksesta ja rakkaudesta. Toivottavasti he saavat olla vielä kauan yhdessä.

    VastaaPoista
  7. Olipa oikea rakkaustarina, kiitos Beate;))
    Tällaiset tarinat ovat niitä parhaita ja harvinaisempia!
    Ihanaa viikkoa sinulle & co! ♥♥

    VastaaPoista
  8. Oikein ihana tarina kestävästä rakkaudesta. Toivottavasti saavat vielä vuosia olla yhdessä. Ihan huikeata 75 vuotta saada olla yhdessä. Meillä vasta 56 vuotta yhteistä taivalta ja tuntuu kuin se olisi vain pieni hetki elämän kaikkeudessa.
    Mukavaa keväistä viikkoa ja auringon säteiden pilkahduksia!

    VastaaPoista
  9. Kauan on Martta ja Tauno yhdessä olleet.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...