lauantai 28. toukokuuta 2016

Puutarhalla kukkien keskellä sekä kiva ja tarpeellinen arvontavoitto

Paikallinen puutarhayrittäjä on laittanut portin molemmin puolin jättiruukut täynnä kesäkukkasia - houkutteleva näky ja tiellä ajeleva poikkeaa varmasti pihaan. Kävin ostamassa vain orvokkeja ja suljin silmäni muulta kukkaloistolta. Olemme kasvattaneet kesäkukat itse siemenistä ja kasteltavaa on jo ihan tarpeeksi. Etäkotiin kunnostimme vanhan navetaneduskukkapenkin ja teimme yhden uuden. Isäntä haki peräkärrillä turvemultaa tuttavan mailta. Katsotaan nyt mitä penkkeistä nousee; turpeeseen sekoitimme kalkkia ja kanankakkaa.


Minun kivitorni-innostukseni jatkuu. Omakodin pihaan olen aivan omin kätösin pystyttänyt tämän tornin. Jokainen kivi on itse noukittu, pesty ja aseteltu (koetettu ainakin) mahdollisimman kauniisti paikoilleen. Sen verran apua tarvitsin, että poika sitoi verkonsilmät pihdeillä siististi kiinni.
Pihassa on iso ala nurmella. Istutuksia on vähän, pääasiassa puita sekä marja- ja koristepensaita. Harmittaa, kun viime kesänä istuttamani ruusu ei kestänyt talven yli. En muista nyt lajikkeen nimeä mutta mielestäni sen olisi pitänyt menestyä IV-vyöhykkeellä. Kahden kodin pihojen hoitaminen vaatisi rutkasti intoa ja voimia. Olen ajatellut niin, että kesällä on pakko jäädä aikaa muuhunkin kuin puutarhahommiin. Hyötykasveja emme laita muuta kuin salaattia ja kesäkurpitsaa (isäntä onkin juuri istuttamassa taimia ulos).
 Herkän kaunis suovehka kukalla matalikossa
Suovilla (tupasvilla?) kukki runsaana ja on se niin kaunis näky auton ikkunasta, että pakko oli pysäyttää ja kuvata


Sarin Puutarhat blogin kevätarvonnassa voitin tämän SASA- satulasankon. On muuten mainio keksintö ja tulee tosi tarpeeseen tämmöiselle könttyrälle :).
SASA on samalla istuin ja sankko eivätkä jalat puudu kitkiessä tai marjapensasmaalla. Sankon päällä voi istua ja sitä voi käyttää myös kastelukannuna ja vaikka keväällä pilkillä. Valmistaja on kotimainen Plastex Oy.

Ja loppuun runo tietenkin. Lauri Pohjanpää: Juhannuksen aikaan

Aurinko sinistä taivaan vuorta
käy yhä korkeammalle
hymyillen nuoren-viheriälle
ja kauniille maailmalle.

Kiurujen hopeiset tiu ùt jossain
helisee ilmojen alla.
Valkeat pilvet ne joutilaina
harhaa korkealla.

Suvinen tuuli suuta antaa,
makeampi mettä.
Ympäri mustan saunan solmii
tuomet seppelettä.

Vanhat ja harmajat omenapuutkin
näkevät valkoista unta:
yöllä on oksille sammaltuneille
satanut kukkain lunta.

Ilmaa leikkaa pääskyn siipi
ja suviset äänet helkkää.
Runsaudesarvesta taivaan vuotaa
kirkkautta pelkkää.


perjantai 20. toukokuuta 2016

"Tuo aika toukokuun ja tuoksu tuomipuun..."

Toukokuu on aina hektistä aikaa mutta ihanaa! Ei millään malttaisi olla sisällä, tuskin syömään ennättää muuta kuin kahvia ja voileipiä. Yksi kivitorni on vihdoin valmis ja toinen on tekeillä omaankotiin. Kastelin kivet, joten niiden värit tulivat esiin. Kivet on keräilty Pohjois-Karjalan hiekkakankailta, osa myös kotimaisemista. Verkko on tukevaa galvanoitua rautalankaa, silmäkoko 25 mm korkeus 80 cm ja halkaisija noin 40 cm, jonka voi tietysti itse päättää. Minusta kapeampi on kaunis kuin liian leveä.
Tämä uskomattoman kaunis patsas näkyy kauas tielle ja zoomasin siitä kuvan. Päässäni alkoi soimaan vanha kappale joka kuin kuuluu Suomen suveen ja juhannusaikaan.
"Saariston sirkka muistatko viel'?
Päivän kauniin, kesällä kerran
Nimesi rakkaan kirjoitin siel'
rantaaan, santaan, muistatko viel'?
Kaukomaille vierahille lähdin mä pois
jäi kesä syömmehein muistoineen mulle.
Taaskin tunnen niin kuin seuranain ois
tuo oma tyttöni saariston.
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston.
Saariston Sirkka, voisitko viel'
käydä kanssain
rantaan kuin ennen.
Sinulle hiljaa kuiskasin siel':
"Sirkka-armas, rakastan sua."
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston."
                      

 Toukokuussa koittaa viimeinkin lämmin ja kaivattu kevät. Lehtipuihin ilmestyvät vaaleanvihreät hiirenkorvat, jotka aukeavat vähitellen lehdiksi. Muuttolintuja saapuu suurin parvin, ja maanviljelijöille tulee kova kiire toukotöihin. Toukokuun nimen alkuosa touko on ikivanha suomalais-ugrilainen sana, joka merkitsee kevättä. Toukotyöt tarkoittavat siis sananmukaisesti kevättöitä.
Toukokuu on ollut myös Agricolan aikana ilon ja toivon kuukausi:
Maius
Koko luonto nyt virkoopi.
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkaan siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore.
Kylve ja älä yrtit säästä.
Älä kädest ja käsivardest verta päästä.
 Luonnon vihertyminen tarjosi iloa silmälle, mutta sillä oli myös suuri käytännön merkitys: kotieläimet, esimerkiksi hevoset, lehmät, lampaat, vuohet ja kanat, pääsivät ulos pihalle tai laitumelle syömään tuoretta ruohoa ja muuta ruokaa, ja sitten riitti taloissa taas ihmisillekin maitoa ja munia. Pitkän talven mittaan varastot pyrkivät aina ehtymään, ja kun ravinto oli niukkaa ja yksipuolista, ihmiset ja eläimet sairastuivat helposti. Kevään tulo merkitsi niissä oloissa aivan konkreettisesti elämän voittoa.  
Kevään merkitys näkyy myös Agricolan ruokaohjeissa:
Tällä kuulla syömän pitää lämmin ruoka ja tuoret voita suurustamat. Ja nauttiman koiruohoo ja feniculum juomasa, kuin Avicenna sanoo. http://www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/agricola/paivanavauksia/toukokuu



 "Tuo aika toukokuun
ja tuoksu tuomipuun!
Oi hehkua sydänten rakastavain,
kuisketta huulien kaihoavain.
Tuo aika nuoruuden,
kai muistat vielä sen?
Sun silmäisi loistetta
onnea mun,
unhoittaa voinko sun!..."



"...Ei kerro valosta vain laulu elämän. Ei vaikka kuolema on sointu pimeän, vaan aina ensisävelestä lähtien. Se muistaa näppäillä soinnun sinisen." (san. Samuli Edelmann)
Purkkikalasäilyke - haukea ja ahventa. Uunissa ehkä noin neljä tuntia ja ruodot pehmenevät. Mausteina sipulia, valkopippuria, sitruunapippuria, tilliä, tomaattipyrettä, suolaa. Lisäsin vielä sekaan wok-vihanneksia.
Oikein ihanaa toukokuun jatkoa lukijoilleni. Ollaan ulkona, nautitaan ja puuhastellaan mitä itsekukin jaksaa. Välillä istahdetaan tuomipuun katveeseen ja kuunnellaan lintujen konserttoa. Lätkäfaneille riittää jännitettävää vielä viikonlopuksi. Olen itsekin seurannut Suomen pelit. Me höppänät harjoittelimme selfien ottamista ja isännälle se olikin totista puuhaa mut minua nauratti :)).
Loppuun Riki Sorsan (26.12.1952 - 10.05.2016) muistolle hänen kappaleensa: Haaveissa vainko oot mun.
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...