"Tuo aika toukokuun ja tuoksu tuomipuun..."

Toukokuu on aina hektistä aikaa mutta ihanaa! Ei millään malttaisi olla sisällä, tuskin syömään ennättää muuta kuin kahvia ja voileipiä. Yksi kivitorni on vihdoin valmis ja toinen on tekeillä omaankotiin. Kastelin kivet, joten niiden värit tulivat esiin. Kivet on keräilty Pohjois-Karjalan hiekkakankailta, osa myös kotimaisemista. Verkko on tukevaa galvanoitua rautalankaa, silmäkoko 25 mm korkeus 80 cm ja halkaisija noin 40 cm, jonka voi tietysti itse päättää. Minusta kapeampi on kaunis kuin liian leveä.

Tämä uskomattoman kaunis patsas näkyy kauas tielle ja zoomasin siitä kuvan. Päässäni alkoi soimaan vanha kappale joka kuin kuuluu Suomen suveen ja juhannusaikaan.
"Saariston sirkka muistatko viel'?
Päivän kauniin, kesällä kerran
Nimesi rakkaan kirjoitin siel'
rantaaan, santaan, muistatko viel'?
Kaukomaille vierahille lähdin mä pois
jäi kesä syömmehein muistoineen mulle.
Taaskin tunnen niin kuin seuranain ois
tuo oma tyttöni saariston.
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston.
Saariston Sirkka, voisitko viel'
käydä kanssain
rantaan kuin ennen.
Sinulle hiljaa kuiskasin siel':
"Sirkka-armas, rakastan sua."
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston."                      

 Toukokuussa koittaa viimeinkin lämmin ja kaivattu kevät. Lehtipuihin ilmestyvät vaaleanvihreät hiirenkorvat, jotka aukeavat vähitellen lehdiksi. Muuttolintuja saapuu suurin parvin, ja maanviljelijöille tulee kova kiire toukotöihin. Toukokuun nimen alkuosa touko on ikivanha suomalais-ugrilainen sana, joka merkitsee kevättä. Toukotyöt tarkoittavat siis sananmukaisesti kevättöitä.
Toukokuu on ollut myös Agricolan aikana ilon ja toivon kuukausi:

Maius
Koko luonto nyt virkoopi.
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkaan siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore.
Kylve ja älä yrtit säästä.
Älä kädest ja käsivardest verta päästä.

 Luonnon vihertyminen tarjosi iloa silmälle, mutta sillä oli myös suuri käytännön merkitys: kotieläimet, esimerkiksi hevoset, lehmät, lampaat, vuohet ja kanat, pääsivät ulos pihalle tai laitumelle syömään tuoretta ruohoa ja muuta ruokaa, ja sitten riitti taloissa taas ihmisillekin maitoa ja munia. Pitkän talven mittaan varastot pyrkivät aina ehtymään, ja kun ravinto oli niukkaa ja yksipuolista, ihmiset ja eläimet sairastuivat helposti. Kevään tulo merkitsi niissä oloissa aivan konkreettisesti elämän voittoa.  
Kevään merkitys näkyy myös Agricolan ruokaohjeissa:
Tällä kuulla syömän pitää lämmin ruoka ja tuoret voita suurustamat. Ja nauttiman koiruohoo ja feniculum juomasa, kuin Avicenna sanoo. http://www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/agricola/paivanavauksia/toukokuu

 "Tuo aika toukokuun
ja tuoksu tuomipuun!
Oi hehkua sydänten rakastavain,
kuisketta huulien kaihoavain.
Tuo aika nuoruuden,
kai muistat vielä sen?
Sun silmäisi loistetta
onnea mun,
unhoittaa voinko sun!..."

"...Ei kerro valosta vain laulu elämän. Ei vaikka kuolema on sointu pimeän, vaan aina ensisävelestä lähtien. Se muistaa näppäillä soinnun sinisen." (san. Samuli Edelmann)

Purkkikalasäilyke - haukea ja ahventa. Uunissa ehkä noin neljä tuntia ja ruodot pehmenevät. Mausteina sipulia, valkopippuria, sitruunapippuria, tilliä, tomaattipyrettä, suolaa. Lisäsin vielä sekaan wok-vihanneksia.

Oikein ihanaa toukokuun jatkoa lukijoilleni. Ollaan ulkona, nautitaan ja puuhastellaan mitä itsekukin jaksaa. Välillä istahdetaan tuomipuun katveeseen ja kuunnellaan lintujen konserttoa. Lätkäfaneille riittää jännitettävää vielä viikonlopuksi. Olen itsekin seurannut Suomen pelit. Me höppänät harjoittelimme selfien ottamista ja isännälle se olikin totista puuhaa mut minua nauratti :)).
Loppuun Riki Sorsan (26.12.1952 - 10.05.2016) muistolle hänen kappaleensa: Haaveissa vainko oot mun.