torstai 9. kesäkuuta 2016

Kirppismuotia, moottorisahaveistoksia, lypsyvetimien heittoa ym...

Onkin ensimmäenen kerta, kun esittelen vaatteita tässä blogissa, jos nyt en satu ihan viärin muistamaan. Muojin perässä kun en ennee juokse enkä ou koskaan aekaesemminkaan juossu. No pitänöö tunnustoo, jotta tyttöpiänä sitä tulj' tällättyä sillon, kun olj' se poekiin kalastelu kiivaemmillaan. Nämä jakut sattu silimään (silmään) jollain kirpputorilla ja ovat molemmat Marimekon tuotantoo. Mika Piirainen näkkyy lukevan etummaesen jakun lapussa. En yhtään tiijä miltä aikakauvelta ovat. Paljonkohan maksanevat jakut uusina? Minä maksoin niistä nyt yhteensä 6 euroa. Punaisen jakun väri ei ou kulahtannu ja etummaesen jakun valakonen värj' ei ou pinttynnä eikä kellastunna yhtään.
Isäntä tuumaeloo, josko myö tarvittas jättikatiska mutta ostamatta jäe, kun vuatii jo konneellisen noston järvestä ja mihinkä myö semmosia miäriä kalloo (kalaa) tarvitaan.
Tämä lapsetus sattu männä kuussa, kun piipahettiin lähipitäjän markkinoella tai olj' ne ihan pienet messut. Meitähän kaekki lapsellisuuvet kiinnostaa ja kun ei ou vielä kummallakkaan lapsenlapsija, niin pittää leikkiä ite. Elokuussa korjaantuu sekkiin asija, jos kaekki hyvin männöö, ja isännästä tulloo ukki. Arvatkeepa ossuuko pallo purkkikasan keskelle? Oisin suanu ison pehmovunnukan mukkaan. Kaks kertoo sae heittee.
No mutta toesella kilpaelupaekalla isäntä viskasj lypsyvetimijä maetotonkkaan ja eikös mitä - lippishän sieltä pasahti  palakinnoksi. Joku olj heittänny ennätykseksi kuusi osumoo ja jos oes siitä ylj' piässy niin oes arvottu pienoesmehtäkone.
Ilimoesta puhheen ollen maenittakkoon, että hellettä piisas - +26 celsiusta olj varjossa tuona toukokuun sunnuntaena ja nyt kun tätä kirjotan, mittarj näättää + 5 celsiusta ja vettä tulloo ropisemalla.
Erälautasia olj kaupan. Myyjä olj ite tehny ja hetj iski toevosa minnuun, että oltas piästy kaupantekkoon - ovela olj. En nyt lämmenny tällä kertoo, kun arvasin, että kun pihhaan piästään niin isäntä livahtaa mehtään moottorisaha kuppeella ja kokkeiloo ideata ite. Juu, kuivumassa on jo eri kokoista kiekkoo ja osasta on leikelty kuviosahalla syvämmiä. Niistä kehkeytyy tuulkello. Kaikkein vaikeinta näkkyy olovan suaha pysymään kiekot ehjinä, etteivät halkea. Sen jälekeen ne käsitellään elintarvikelakalla tai -vahalla. Ei ukko paljastannu tarkemmin, kun kyselin.

Minusta moottorisahalla veistetyt karhunpoejat ovat niin metkoja. Pihassa jäe harmittammaan etten ostannu. Korkeutta veistoksilla olj'  aenakiin se 200 cm eli 30 senttiä jäen lyhyemmäksi. Hintoo olj' 280 euroa. Ei missään tappaaksessa kova hinta, kun aatteloo työmiäree ja pittäähän puullekin laskea hintoo. Kyllä paljon tyhjänpäeväsemmillä merkkituotteilla tai mukamas Suomessa valmistetuilla höynäetettään immeisiä. Tämä karhupoeka vae liekö emo on veistetty Suomen ja Savon kamaralla, että on varmaan kotjmaenen tuote. Suosituin tuote on karhu mutta asijakkaat tilloovat myös koeria, kissoja, hirvijä, pöllöjä ja taeteilijan suap tilattua myös kotjpihhaan, jos pihassa on tarpeeks iso kanto.
Kuva-arvoitus:  Missäköhän pitäjässä myö ollaan liikuttu?

Ostin pari halpaa itsekoottavaa tuolia (40 e/kpl). Paketista puuttui kokonaan kokoamisruuvit ym ja toisen tuolin istuinosa oli reunasta lohjennut. Onneksi laittoivat postin kautta puuttuvat osat ja ehjän istuimen, kun otin kipakan puhelun myymälään. Ei nyt tuohon hintaan voi enempää kai nykyisin vaatiakaan. Tuolit ovat ihmeen tanakoita istua. Olen ijätajat harmitellut, että lapsuudenkodin jäämistöstä meni roskiin tai minne lie mm. 70-luvun kauniita keltaisia pinnatuoleja, jotka olivat kokopuuta. Ne olisi voinut maalata.

En mäne vastuuseen tekstin ja murteen oikeinkirjoituksesta. Välillä piti korjata sanamuoto yleiskielelle, kun en itekään tajunnu, mittee olin kirjottannu.
Ootellaan, kun tuo pohjoisrintama sivuuttaa Suomen, niin pääsemme taas nauttimaan suvisäästä.
Ja kun en osaa lopettaa ilman runoa, niin laitetaanpa tähän minulle vieraammalla murteella kirjoitettu Seija Mustanevan runo. Seija Mustaneva on syntynyt nykyiseen Kalajokeen kuuluvassa Rautiossa 1955 ja muuttanut Kajaaniin 1977. Siellä hän toimi ompelu- ja neulealan ammattiopettajana.
Hän on kirjoittanut keskipohjalaisella murteella runotrilogian 1900-luvusta tyttöjen, äitien ja mummojen näkökulmasta. Trilogian osat ovat Läpireikätalo (Myllylahti, -05), Tamburiinin tahisa (Myllylahti, -06) ja Äitin kiintiät silumukat (Myllylahti, -07).
Oonkohan mää aivan pöhölö

Oonkohan mää aivan pöhölö
sielä koulusa.
Laskeminen on kyllä heleppua,
mutta lukia mää en vielä ossaa.
Ei ne tunnit varmasti oo niin vaikioita
ko välitunnit.
Mitenkähän sielä pelleisä pärijää,
ko mää oon niin hias ja kömpelö.
Kymmenen vuojen päästä,
oon saanu koulun käytyä.
Hankin sitte jonku ammatin
ja muutan mehtän taka,
jollekki mäkiselle seuvulle
ja rupian tekehen jotaki mieluista työtä.
Ostan ossuuskaupasta hyvvää ruokaa
ja sen värisiä vaatteita.
ko ihte haluan.

Sielä ei haittaa,
vaikka onki pöhölö,
ko ei näy niin heleposti naapuriin
ko täälä tasasella.
Ei sitte tartte hävetä ihtiään koko ajan.


12 kommenttia:

  1. En tiedä mikä paikkakunta, mutta tuo on hyvin sanottu: kumppanin pitää olla hyväksi sielulle, eikä ruokaa silmille :)

    Halvat ja kauniit Marimekot löysit, näyttäisivät 90-luvun vaatteilta.

    VastaaPoista
  2. Komiat marimekot olet löytänyt ja halvalla sait. Joskus noilla kirpputoreilla onnistuu tekemään löytöjä.

    VastaaPoista
  3. Minä niin pidän murrejutuista ja eikä haittaa, vaikka kaikki sanat eivät prikulleen olekkaan vanhan mallin mukaan. Lapsenmielisyys tuleekin säilyttää ja ottaa käyttöön aina sopivassa kohtaa :)

    VastaaPoista
  4. Vallan mainio runoilija tämä sinun löytösi Seija Mustaneva!
    Ostaisin heti hänen runokirjansa, jos vain jostain löytäisin.
    Kiitos Beate hienosta postauksesta; hyvää viikonloppua sinulle & co!♥♥♥

    VastaaPoista
  5. Ihana juttu ja niin tutunoloista murretta luettavaksi. Äitini kirjoitti 80-luvulla savon murteella pakinoita paikallislehteen.

    VastaaPoista
  6. Olipas se mukava postaus, tuli hyvälle mielelle. Kauniita marimekkoja olet löytänyt. Lapsenmielisyys on niin kivaa!

    VastaaPoista
  7. Hauskaa, niin sinun juttusi kuin tuo Pöhölö-runokin.
    Upeita Mari-jakkuja!

    VastaaPoista
  8. Komiat jakut löysitkin, ja tuo runo jotta olikii hauska.

    VastaaPoista
  9. Mainio runo ja postaus kesäreissusta! Mukavvoo viikonloppuu!

    VastaaPoista
  10. Tuollaset karhupatsaat on aina kiinnostanut minua. Sitten kun saan ylimäärästä rahhaa, niin hankin heti ;)

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...