Ensilumen kuvia ja runoja

Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle!
                           - Tommy Tabermann: Kipeästi keinuu keinumme 1979 -

 On löydettävä ranta, jotta voi nähdä kauas.
Korkea vuori, toinen ihminen, jotta voi nähdä itseään pidemmälle.
Ja ennen kaikkea on uskallettava ikävöidä niin paljon että muistaa miksi alunperin lähti matkaan.
                            -Tomi Parkkinen-

 Niin monia kohtaamisia
ja silti harvoin
sielut hipaisevat toisiaan.

Niin paljon sanoja
ja silti vain harvat niistä
avaavat lukot yksinäisiin huoneisiin.

Niin monia kauniita hetkiä
ja silti niin myöhään
ymmärrämme, mitä meillä oli.
                                     - Anna-Mari Kaskinen -

Ilo läikkyy minussa,
olen pelkkiä onnellisia sanoja.
Jos olenkin vaiennut kauan
ja kantanut surua sydämessä,
kulkenut katsoen maata ja tyhjää yötä,
nyt iloni tavoittaa taivaan, murtaa muurit
ja sinä löydät minut
etsimättä.
                                   - Pia Perkiö -

                                                             Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti

kahdessa ajassa:

hänelle kesä ei lopu syksyllä.

- Tommy Tabermann -

...Koira haukahtelee kulkumiestä. Rattaan jäljet kiiluu kylätiestä, kaukaa kuuluu korven huokaus. Pienet lamput tuikkaa tulta himmeää, unisina tupain ikkunoista. Hallan usva kohoo hiljaa soista. Tuuli veräjällä hymähtää. -Einari Vuorela-

Unelmamme ovat kuin lepotaukoja
vaelluksella. Ne virkistävät meitä ja
auttavat arvioimaan kuljettua matkaa.
                                   - Karl Brandt -

 Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.
                                  - Maaria Leinonen -

Loppuun laitan yhden Sirkka Turkan minulle rakkaista runoista. Sen alkusäe on jo kaino ja vaatimaton - siinä ihminen haluaa jakaa kokemuksiaan, ajatuksiaan. Runossa ihminen muistelee elämäänsä sen tuskaa ja onnea ja halajaa jo lepoa. Mikään elämässä ei ole itsestään selvää ja lopputulos kaikessa on paradoksaalinen..."onnea ei ole mahdollista saavuttaa pyrkimällä siihen suoraan."
Kaiken jo elämässään saavuttanut voi kokea merkillistä tyhjyyden tunnetta. Voimaa voi myös olla myöntää olevansa väsynyt ja oikeutettu väsymykseen.

Iltapäivä: älä ole minulle viehättävä.
Minä palan.
Haluan vain
vähän hiljaisuutta
ja paljon ikävää.
Sen olen saanut.
Senkin jälkeen, kun on saanut kaiken,
on jaksettava elää, kuka meistä
on metsään heitetty lapsi.
Kynä tuskin pysyy kädessäni,
olen niin voimaa täynnä,
niin täynnä väsymystä.
Olen tuntenut elämän kosketuksen.
Nähnyt katseen, joka kulki
sortuvaa siltaa pitkin.
Olen nähnyt iankaikkiset puut.
Kuoleman tunnen.
Olen nähnyt Elämän Puun.
Se palaa.
                                 - Sirkka Turkka: Vaikka on kesä 1983 -

Ortodoksikastetoimitus ja arkista rutinaa vehkeistä :)

Viikonlopun kohokohta oli, kun lapsukainen sai nimen ortodoksikasteessa. Oli minulle uusi kokemus ja herkistävä tietenkin, vaikken kaikkea ymmärtänytkään ja piti mielenkiinnosta etsiä kotona tietoa netistä. Toimitus suoritettiin ilmeisesti lyhennetyn kaavan mukaan ja osin vieraalla kielellä (laulut). Pappi riisui lapsen ja upotti hänet kasteastiaan kolmesti.
Kastettaessa pappi lausuu:
”Kastetaan Jumalan palvelija (etunimi) Isän, amen, Pojan, amen, ja Pyhän Hengen nimeen, amen.”
Upottamisessa kiteytyy kasteen merkitys: Vesi tuhoaa toisen elämän, mutta panee alulle toisen; se hukuttaa vanhan ihmisen ja synnyttää uuden. Tätä kuvaannollista hukuttamista ei voida mielekkäästi ilmaista muuten kuin veteen upottamalla.
Kasteen jälkeen lauletaan psalmi 32 ja kastettava puetaan valkoiseen kastepukuunsa, pelastuksen pukuun, ja kastettavan kaulaan ripustetaan kasteristi, joka kummin tulisi hankkia kastettavalle. Pappi lausuu:
”Puetaan Jumalan palvelija (etunimi) vanhurskauden vaatteeseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.”

 Heti kasteen jälkeen seuraa pyhällä mirhalla voitelu, kun lapsi on puettu kastepukuun. Voitelussa pappi tekee pienellä pensselillä kastettavan otsaan, silmiin, sieraimiin, suulle, korville, rinnalle, käsille ja jaloille pienen ristin mirhalla lausuen joka kerran ristin tehdessään: ” Pyhän Hengen lahjan sinetti."

Eka palatossukka valmiina. En sitten yhtään tykkää palojen yhdistelystä ompelemalla ja lopputulos on mitä nyt on. Sain yhdeltä mummolta palatossut lahjaksi ja piti kokeilla, osaako sitä itse koota 'tossupalapelin'. Tarkkoja ovat mummojen mitat, kun palan on oltava neliö (omassani ei ole) eikä mitä sattuu.

Havuasetelmia tein kuten joka syksy. Räksät popsivat jopa asetelmiin laittamani orapihlajanmarjat. Pihassa oleviin puihin ei jäänyt marjan marjaa tilhille, kuten olin toivonut. Nekin ruojat siis räksät!

Lenkillä kuvattua...lukekaapas lasiin liimattu tarra, no juu ehkä vuosia sitten tapahtunut juttu!

Huvikseni keräsin kuvaan erinäisiä johtoja, piuhoja ja latureita ja tässä ei suinkaan ole kaikki, mitä oma- ja etäkodista löytyy. Joskus on hermo pinnassa, kun näiden kanssa vehtaa ja kaipaa sitä tavallista lankapuhelinta. On muistitikkua ja muistikorttia ja kun ne edes saisi koteloihin niin sekin helpottaisi!
Tuo keskellä oleva pitkula lamppu on lehtitilauksen kylkiäisenä tullut Power Bank valolaturi autoon digitaalisille vekottimille. Kai minä tulen sitäkin tarvitsemaan, kun kännyssä ei lataus riitä yhtä vuorokautta pidempään. Milloinkahan ne keksivät käyttää hyväksi ihmiskehossa syntyvää hermolatausta?! Pikkuisen olen ylpeä, kun moni minun ikäluokkaa oleva tuttava ei ymmärrä digivehkeiden päälle senkään vertaa mitä minä.
Hyvää lokakuun jatkoa ollaan iloisia kuivasta syksystä. Meilläpäin ei ole satanut puoleentoista kuukauteen kuin tihkua parina päivänä.

Syksy pudottelee lehtiään veteen ja maahan

Eilen hurautin autolla rantamaisemiin ja otin paremman kameran mukaan. Nyt vertasin kuvia vanhalla kameralla otettuihin Kalajan kuviin, jotka ovat paljon huonompia. Ilmeisesti kamerassa on jokin vika (kenno rikki?). Molemmat kuvat otettu automaatilla. Voiko kameraa huoltaa, korjata...en tiedä ja kannattaako? Aloin ihmettelemään, kun jopa kännykällä otetut kuvat olivat parempia.  

 

Kiitos kommenteistanne ja kuunnellaan loppuun Carolaa. Syksy jättää hyvästejä kesälle ja kaihoaa rakkaan perään, joka taas kesän tullen palajaa :).

KALAJANVUORI 27.9. - kuvapläjäys

Enonniemen kupeessa kohoava Kalajanvuori oli jo 1800-luvulla tunnettu näköalapaikka, jonka laelle kiivettiin ihailemaan länteen Konnevedelle ja itään Hankavedelle avautuvia maisemia. Seudulla ovat retkeilleet niin runoilija Eino Leino kuin säveltäjä Toivo Kuula. Kansallispuiston mahtavimman mäen korkeus on 211 metriä merenpinnasta ja 77 metriä viereisestä Vuori-Kalajan lammesta.
Kalajanvuorelle johtaa Kalajan kierros (4,6 km), joka lähtee Kalajan pysäköintialueelta. Kalajanvuoren etelärinteen vanhassa metsässä reitin vartta reunustavat korkeuksiin kurottavat jättiläishaavat. Vuori-Kalajan lammen rannassa on tulentekopaikka, kotalaavu ja invakäymälä. (luontoon.fi)

Yllä olevat kuvat otettu kännykällä ja alla olevat kameralla. Aion lähiaikoina  uusia kameran. Nykyisessä on kai liian pieni megapikselikoko 14. Onko sillä sitten vaikutusta, kun luin jostakin ettei se kerro suoraan kuvanlaadusta vaan kannattaa valita kamera, jossa on millimetreissä mitattuna isompi kenno. Kertokaapa kuvauksesta paremmin ymmärtävät, mikä on totuus.
Joskus kieltämättä ärsyttää kameroiden kanssa vehtaaminen. Monta hetkeä tuhraantuu ja siinä helposti jää pieniä yksityiskohtia huomaamatta. Meille sattui loistokeli, lämmintä oli +15 C. Paikka on kerrassaan mahtava luontokohde ja kun emme ole varsinaisia patikoijia niin tämä lyhyt lenkki oli ihan riittävä, nousuakin sen verran, että hiki tuli meikäläiselle liikapainoiselle.
Vuoren laelle päästyä tunne oli taivaallinen ja seisoimme hiljaa lumoutuneena. Onneksi ei ollut ryysistä, vaikka vähän pelkäsin. Tykkäämme enemmän kulkea omassa rauhassa. Kävijämäärät ovat olleet huimassa nousussa Kalajalla.