Ortodoksikastetoimitus ja arkista rutinaa vehkeistä :)

Viikonlopun kohokohta oli, kun lapsukainen sai nimen ortodoksikasteessa. Oli minulle uusi kokemus ja herkistävä tietenkin, vaikken kaikkea ymmärtänytkään ja piti mielenkiinnosta etsiä kotona tietoa netistä. Toimitus suoritettiin ilmeisesti lyhennetyn kaavan mukaan ja osin vieraalla kielellä (laulut). Pappi riisui lapsen ja upotti hänet kasteastiaan kolmesti.
Kastettaessa pappi lausuu:
”Kastetaan Jumalan palvelija (etunimi) Isän, amen, Pojan, amen, ja Pyhän Hengen nimeen, amen.”
Upottamisessa kiteytyy kasteen merkitys: Vesi tuhoaa toisen elämän, mutta panee alulle toisen; se hukuttaa vanhan ihmisen ja synnyttää uuden. Tätä kuvaannollista hukuttamista ei voida mielekkäästi ilmaista muuten kuin veteen upottamalla.
Kasteen jälkeen lauletaan psalmi 32 ja kastettava puetaan valkoiseen kastepukuunsa, pelastuksen pukuun, ja kastettavan kaulaan ripustetaan kasteristi, joka kummin tulisi hankkia kastettavalle. Pappi lausuu:
”Puetaan Jumalan palvelija (etunimi) vanhurskauden vaatteeseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.”

 Heti kasteen jälkeen seuraa pyhällä mirhalla voitelu, kun lapsi on puettu kastepukuun. Voitelussa pappi tekee pienellä pensselillä kastettavan otsaan, silmiin, sieraimiin, suulle, korville, rinnalle, käsille ja jaloille pienen ristin mirhalla lausuen joka kerran ristin tehdessään: ” Pyhän Hengen lahjan sinetti."

Eka palatossukka valmiina. En sitten yhtään tykkää palojen yhdistelystä ompelemalla ja lopputulos on mitä nyt on. Sain yhdeltä mummolta palatossut lahjaksi ja piti kokeilla, osaako sitä itse koota 'tossupalapelin'. Tarkkoja ovat mummojen mitat, kun palan on oltava neliö (omassani ei ole) eikä mitä sattuu.

Havuasetelmia tein kuten joka syksy. Räksät popsivat jopa asetelmiin laittamani orapihlajanmarjat. Pihassa oleviin puihin ei jäänyt marjan marjaa tilhille, kuten olin toivonut. Nekin ruojat siis räksät!

Lenkillä kuvattua...lukekaapas lasiin liimattu tarra, no juu ehkä vuosia sitten tapahtunut juttu!

Huvikseni keräsin kuvaan erinäisiä johtoja, piuhoja ja latureita ja tässä ei suinkaan ole kaikki, mitä oma- ja etäkodista löytyy. Joskus on hermo pinnassa, kun näiden kanssa vehtaa ja kaipaa sitä tavallista lankapuhelinta. On muistitikkua ja muistikorttia ja kun ne edes saisi koteloihin niin sekin helpottaisi!
Tuo keskellä oleva pitkula lamppu on lehtitilauksen kylkiäisenä tullut Power Bank valolaturi autoon digitaalisille vekottimille. Kai minä tulen sitäkin tarvitsemaan, kun kännyssä ei lataus riitä yhtä vuorokautta pidempään. Milloinkahan ne keksivät käyttää hyväksi ihmiskehossa syntyvää hermolatausta?! Pikkuisen olen ylpeä, kun moni minun ikäluokkaa oleva tuttava ei ymmärrä digivehkeiden päälle senkään vertaa mitä minä.
Hyvää lokakuun jatkoa ollaan iloisia kuivasta syksystä. Meilläpäin ei ole satanut puoleentoista kuukauteen kuin tihkua parina päivänä.