Luonnon taideteoksia marraskuussa, lehtijuttupohdintoja uskomuksista



 

Marraskuun ensimmäinen päivä, aurinkoa ja pikku pakkasta, joka vetää jo järven riitteeseen ja lenkkeilijä tuntee suurta kiitollisuutta, että saa elää ja asua lähellä luontoa. Ystävystyin eläkkeelle jäätyään maalle muuttaneen L:n kanssa ja on hän nyt onnellinen elämäänsä, kun voi lähteä koiran kanssa lenkille kotiovelta eikä naapuri ole katsomassa ikkunasta, mitä hän puuhailee omalla pihallaan - on väljyyttä olla ja tepastella pihassaan vaikka yöpaitasillaan.  Minulle luonto on antanut voimia kohdata elämän suuret vastoinkäymiset. Jaana Savolainen kirjoittaa Hesarin 20.1.2017 kolumnissa, miten kiitollisuus hoitaa aivojasi.
"Elämä on muuttunut vaikeaksi. Näin voisi päätellä siitä, että lehdet, internet ja kirjakaupat ovat tulvillaan neuvoja hyvästä elämästä: miten kykenisit keskittymään olennaiseen, nukkuisit paremmin, olisit läsnä perheellesi, jaksaisit hoitaa itseäsi tai ylipäätään saada mielenrauhan.

Ihmisen aivot eivät ole kehittyneet yhtä nopeasti kuin kaikki se, mitä ihmisen aivoilla on keksitty. Digitaalisen aikakauden infoähky ja viriketulva ovat aivoille kova koettelemus. Kun yhä useampi meistä myös tekee työtä enimmäkseen aivoillaan, aivoja kannattaa hoitaa ja käyttää viisaasti. Väsynyt, nälkäinen ja huonosti nukkunut ihminen aiheuttaa harmia sekä itselleen että muille.

Aivojen perushuollon lisäksi kannattaa harkita, mitä ajatuksia aivoissaan pyörittelee. Mitä enemmän pohtii synkkiä asioita, sitä enemmän alkaa nähdä ympärillään synkkyyttä.
Jos kiinnittää huomiota myönteisiin asioihin, se ruokkii hyvinvointia ja mielenrauhaa. Kun maailmassa tapahtuu koko ajan kauhistuttavia asioita, ehkä kannattaa aina hetkeksi muistuttaa itselleen, mikä kaikki on hyvin. Ihmismieli tottuu hyviin asioihin nopeasti, joten muistutus voi olla paikallaan. Jos on viettänyt pari viikkoa metsämökissä ilman mukavuuksia, huomaa olevansa kiitollinen sisä­vessasta tai pyykinpesukoneesta."

Luin toisenkin Hesarin mielenkiintoisen jutun arkiuskomuksista tieteen näkökulmasta tarkasteltuna. Tunnistin sieltä monta asiaa, joita olen itsekin pohtinut kriittisesti - usko Jumalaan, usko yliluonnollisiin asioihin, usko horoskooppeihin, terveyteen ja ravitsemukseen liittyvät uskomukset. Uskoa yliluonnollisiin asioihin perustellaan, että tiede erehtyy. Yliluonnollisiin asioihin uskova voi pitää totena, että esineet voivat muistaa asioita tai kuollut pysyä henkenä keskuudessamme. ”Tutkimustieto ei ole muuttunut niin perustavanlaatuisissa asioissa kuin yliluonnolliset asiat. Ei ole vaikkapa todettu, että kuolleen psyyke voi elää ilman kehoa. Jos todettaisiin, se romuttaisi tämän­hetkisen biologian, psykologian ja fysiikan.” Olen pohtinut, miksi hautausmaalla käynti rakkaan haudalla ei tunnu hyvältä. Muistelen häntä paljon mieluummin kotona, hänelle niin rakkaassa paikassa.

Onko Jumalaan uskominen myös yksi arjen uskomuksista? Professori Marjaana Lindeman (tutkija, dosentti: Helsingin yliopisto) on tutkinut yhdysvaltalaisen kollegansa kanssa eri uskontojen edustajia. Tutkimuksessa oli mukana muun muassa 1 525 suomalaista.
Uskonnosta ja maasta riippumatta vastaus oli sama: Jumala on henkiolento, jolla on tietoa, tahtoa ja tavoitteita.
”Jumala on kuin ihmisen psyyke, mutta ilman biologista kehoa.”

Lindemanille Jumalaan uskominen lukeutuu arjen uskomuksiin. Hän tietää, miten uskontotutkijat selittävät Jumalaan uskomisen.

”Ihmislajille on evoluution aikana kehittynyt erityinen kyky tunnistaa ihmisen kaltaisia toimijoita: muuten voisi pitää esimerkiksi puita vihollisina. Tämä taipumus on johtanut siihen, että ihmisen kaltaisia toimijoita nähdään herkästi sielläkin, missä niitä ei ole.”
Lindemanin mukaan tiede ei ole löytänyt mitään tarvetta Jumalaan uskomiselle. Uskolla ei siis saa elämäänsä asioita, joita ei mistään muualta saisi.
Kun Lindemanilta kysytään eikö usko esim. lohduta, hän vastaa: ”Ihan varmasti, mutta se ei ole uskontoja maailmanlaajuisesti ylläpitävä voima. Lohtua saa myös ystäviltä, terapiasta tai vaikka taiteesta.”

Jumalaan uskovista tiedetään, että heillä on muihin verrattuna konservatiivisemmat, perinteisiin nojaavat arvot.

”Puhutaan kristillisistä arvoista, mutta sellaisia ei oikeastaan ole olemassa. Kristillisinä arvoina pidetyt oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus, luonnon kunnioittaminen ja tasa-arvo ovat kansainvälisten tutkimusten mukaan yhtä lailla ateistienkin arvoja.”

 

                                    Kun viimeinenkin vapiseva
                                                viluinen lehti
                                  pudonnut lokakuun kämmeneltä

kahisemasta

                                         maisemaa peittämästä
                                               
                                                 miten hiljaista
                                                 valoistunutta
                                                    avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 

ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

levittää hohtavan hunnun kaiken yli

Jäätyvät aallot 

hääkelloina heläjää.
                  - Maaria Leinonen -