Vain elämää, ei sen enempää...oppimassahan täällä ollaan

Itsensä hyväksyneellä ihmisellä ei ole tarvetta piikitellä toisia. Jos ei koe olevansa riittävän hyvä, sitä alkaa helposti syyttää lähiympäristöään. Ilkeydessä on pohjimmiltaan kyse 
projisoidusta itseinhosta; omaa haavoittuvuuttaan siirretään toiseen ihmiseen.
Häijyys ei katso ikää, se vain muuttaa vuosien myötä muotoaan ja hioutuu harjoittelun myötä yhä terävämmäksi täsmäaseeksi. Ilkeilyn virtuoosi osaa ottaa selville uhrinsa arat kohdat. Sukutapaamisissa nämä töksäyttelijät
ovat elementissään. Suku on pahin,
surullista kyllä. Yksi osa psyykestäm-
me elää silmä silmästä -logiikan mu-
kaan. Minun haavani on sovitettu vas-
ta, kun muilla on sama haava ja he
ovat kärsineet kuten minä.



Lakkasin piittaamasta yhdentekevästä
ympäristöstäni ja aloin mietiskellä yhä
enemmän itseäni, mikä olikin kiehtovaa
puuhaa. Lakkasin kyselemästä ja tunsin
sen sijaan halua kertoa tunteistani ja ajatuksistani. Mutta voi, se ei kiinnostanut ketään muuta kuin itseäni.
                - Muumipapan urotyöt: Tove
                  Jansson: Sanojen lahja,
                  WSOY 2017 -











On tärkeämpää, miten ihminen kohtelee
itseään kuin se, miten muut häntä kohtelevat
- kuinka minä kuuntelen itseäni, miten hoivaan itseäni, kuinka paljon loppujen lopuksi rakastan itseäni. Jollei itse kohtele itseään kunnioittavasti ja arvostavasti, niin ei kukaan muukaan kohtele. Muilta tulevat viestit ovat heijasteita siitä, miten me itse koemme itsemme.
Yhä enemmän ja enemmän huomaan luopuvani muiden mestaroinnista.

"Jokainen meistä jättää päivittäin
merkittäviä jälkiä toisten sydämiin,
niin hyvissä kuin hankalissakin tilanteissa."
                   - Maaret Kallio: Inhimillisiä
                                          kohtaamisia




"Ihmisille on yleensä helppo olla mieliksi, helppo heitä on surkutella ja helppo olla heistä välittämättä, ja jos oikein ajattelee niin jokainen heistä on omalla tavallaan oikeassa"
- Aurinkokaupunki: Tove Jansson-



Keskeistä onkin se, ettei odota toisen anteeksipyyntöä tai käytöksen muuttumista, vaan ottaa itse vastuun omista tunteistaan. Anteeksianto on minun oma asiani. Käyn tämän asian läpi omassa mielessäni ja sydämessäni. Annan anteeksi itseni vuoksi ja voidakseni itse paremmin. Vaikeus antaa anteeksi voi nousta myös siitä, että tuntuu kuin kieltäisi vääryyden. Anteeksianto ei tee väärää oikeaksi mutta oman elämän se parantaa ajan kanssa. Kaikkien tunteiden on hyvä antaa tulla mieleensä ja jyllätä aikansa mutta niiden valtaan ei kannata jäädä. Anteeksianto on lopulta tahdon asia, tietoinen valinta. Tunteista riippumatta ja yhä uudestaan valitsen niin.

Aamu aukes ankeana
pilvet matoi matalana
ilman rannat räntään hukkui.
Hapannaamoin kulki kansa
talven taakka harteillansa
jalan alla loska loiskui.

Silloin helähti koivun latvasta
viserrys riemullinen,
hätkähti kulkija, povessaan tunsi
oudon ailahduksen.
Pilven raosta näki
sinistä taivaan kaistaa.
Pois pilvet pian purjehti
antoi aurinko hymynsä paistaa.


The Drinkers: Edvard Munch 1906

Hekin ovat tervetulleita
jotka viimeisinä juhliini saapuvat.
Heitä odotan kaikkein hartaimmin
sillä kun olen puristanut
kyllästymiseen asti johtohenkilöiden
pehmeälihaisia käsiä,
sormeni kaipaavat jo kontaktia käsiin
joiden parkkiintuneen ihon
kosketuksessa voin aistia
maan hengen
ja metsän vihreän tuoksun.

 Tänä päivänä ilman syytä
olen aivan onnellinen.
Leikitään, että on kevät!
Ole, Luojani armollinen:

pane peipponen laulupuuhun
käske kukat tuoksumaan
anna kiitosta linnun suuhun
avaa silmäni iloitsemaan.

Mitä siitä, jos lunta on maassa
ja oksat jäätyneet,
sydämessäni riemukkaassa
sinä kevään ihmettä teet.
                           - Maaria Leinonen: Ajattelen sinua tänään

 Keväthuumassa kirjoiteltu, vanhoja leikekirjoja selailtu ja kuvia lisätty omasta kamerasta ja Pinterestistä. Kiitän edelliseen postaukseen kommentoineet, Aikku, Sesse, Minttuli, Mirjam-Matilda, AnneliPunneli, Tiiu/Puutarhahetki, seita ja Päden paja. Niin harvoin tänne postaan ja nyt ollaankin jo huhtikuussa ja pihaoravilla siemen suussa :), aika vekkuleita olivat.
Kai me uskomme, että se kesä meillekin joskus ennättää ja tulee sitten oikein kertarytinällä. Nyt kun katson ikkunasta niin penkkojen takaa ei tielle näy. Yöpakkasia pitää edelleen. Otsikon kappaletta en kehdannut ladata, kun siinä Irwin laulaa kesän loppumisesta ja syksystä eli mennään Reeperbahnille kevätkarnevaalitunnelmaan :).