Suomalaiset taiteilijat kansankuvaajina mm. Juho Rissanen ja päivän ruokaerikoinen

Juho Rissanen: Lapsuuden muisto 1903. Isä oli juovuspäissään eksynyt Kallaveden jäällä ja paleltunut kuoliaaksi. Tapahtuma jätti Rissaseen elinikäiset arvet. Pieni Juho-poika seisoo etualalla ja äiti lohduttaa sisarta

Kuopiossa 1873 syntynyt Juho Rissasen oli ensimmäisiä suomenkielisestä rahvaasta nousseita kuvataiteilijoita. Hän on yksi Suomen taiteen kultakauden mestareista. Rissasen taiteen keskeisin aihe on ihminen - ja hänet tunnetaan parhaiten kansanihmisten, arkisen elämän ja työn kuvaajana. Rissasen teoksissa ovat läsnä omakohtaiset kokemukset, niin lapsuuden tapahtumien kuin savolaisen kansankin kuvaamisessa. Rissanen aloitti varsinaiset taideopintonsa Helsingissä 1896, mutta opiskeli myös ulkomailla mm. Italiassa. Vuodesta 1918 alkaen hän asui Keski-Euroopassa, ensin Tanskassa, sittemmin Ranskassa. Kesät hän saattoi silti viettää Suomessa. Taiteilija muutti Yhdysvaltoihin, Floridaan sodan aattona 1939 ja vietti siellä elämänsä viimeisen vuosikymmenen. Juho Rissanen kuoli Floridassa 1950, hänen tuhkauurnansa on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle. Leppoisa maailmankansalainen ei unohtanut kotikaupunkinsa ihmisiä eikä maisemia kierrellessään Euroopan ja Yhdysvaltain metropoleissa. Toisaalta Kuopion kuvataiteesta ei voi puhua ilman Rissasta.

Albert Edelfelt: Suru 1894

Helene Schjerfbeck: Kirkkoväkeä 1895-1990

Juho Rissanen: Avannolla onkijat 1900

Juho Rissanen: Povarissa 1899

Juho Rissanen tuli tunnetuksi savolaisen kansan kuvaajana. Itse tavallisen kansan parista nousseena lahjakkuutena Rissanen oli lähempänä arkista kansanelämää kuin opettajansa. Rissanen kohtasi mallinsa luontevasti savolaisen huumorin avittamana. Hänen töissään esiintyy konstailematon kansanihminen arjen surujen ja ilojen keskellä.

Helene Schjerfbeck: Lukevat tytöt 1907

Juho Rissanen: Kalastajat

Maailmanmaineeseen kohonnut Rissanen viihtyi hyvin taiteilijan roolissaan ja taiteilijapiireissä. Hän ei kuitenkaan tahtonut täysin hylätä tavallista kansaa, jonka parista hän oli vasta noussut. Rissanen työskenteli 1900-luvun alussa useaan kertaan Nilsiässä, jossa hän maalasi mm. omaelämäkerrallista teosta Lapsuuden muisto ja Nilsiän kirkon alttaritaulun. Nilsiän kaudelle sijoittuvat myös ensimmäiset monumentaaliset työnkuvaukset, kuten luonnokset Kuopion museorakennuksen Rakentajat-freskoa varten. Taiteilijana Rissanen oli kuitenkin etääntymässä kansan arkipäivästä, jossa hän näki myös puutetta ja kärsimystä. Etäisyyttä loi myös herännäiskansan vieroksuva suhtautuminen taiteita kohtaan. Yhteiskunnallinen tietoisuus kasvoi rahvaan parissa 1900-luvun alkupuolella työväenaatteen leviämisen myötä. Rissanenkin halusi parannusta kansan asemaan, vaikka hän ei ollutkaan poliittisesti aktiivinen. Rissasen monumentaaliset kansan työn kuvaukset, kuten Seulojatar, Lattianpesijät ja Rakentajat, esittävät persoonattomia, ryhdikkäitä ja työstään ylpeitä kansantyyppejä. Näissä teoksissa tulee esille se, miltä Rissanen itse halusi arvonsa tuntevan kansan näyttävän. Hieman naiivin osoittelevissa teoksissa on ylevän ihanteellinen ja monumentaalisen jäykkä tunnelma.

Väinö Hervo: Ystävät

Helene Schjerfbeck: Tyttö Barösundista (1885-1890)

S.A. Keinänen: Ruokailijat 1906

Juho Rissanen: Ristin tie, Nilsiän kirkon alttaritaulu 1907

- lähteet: Kuopion taidemuseo, Kansallisgalleria

 Ja kun olen esitellyt teille vanhaa suomalaista taidetta niin tänään meillä syötiin myös entisaikojen ruokia - teeripaistia ja marjamämmiä. Teeret ovat isännän ampumia ja hän toimi myös paistimestarina. Oli mureaa ja hyvää. Jälkkärinä marjamämmiä. En ollutkaan maistanut tätä ennen mutta maku ei paljoa eronnut tavallisesta mämmistä. Sekaan on lisätty puolukkaa, mustikkaa, puolukkamehua ja vadelmajauhoa. Marjapitoisuus 9 %.