Kuopiossa 1873 syntynyt Juho Rissasen oli ensimmäisiä suomenkielisestä rahvaasta nousseita kuvataiteilijoita. Hän on yksi Suomen taiteen kultakauden mestareista. Rissasen taiteen keskeisin aihe on ihminen - ja hänet tunnetaan parhaiten kansanihmisten, arkisen elämän ja työn kuvaajana. Rissasen teoksissa ovat läsnä omakohtaiset kokemukset, niin lapsuuden tapahtumien kuin savolaisen kansankin kuvaamisessa. Rissanen aloitti varsinaiset taideopintonsa Helsingissä 1896, mutta opiskeli myös ulkomailla mm. Italiassa. Vuodesta 1918 alkaen hän asui Keski-Euroopassa, ensin Tanskassa, sittemmin Ranskassa. Kesät hän saattoi silti viettää Suomessa. Taiteilija muutti Yhdysvaltoihin, Floridaan sodan aattona 1939 ja vietti siellä elämänsä viimeisen vuosikymmenen. Juho Rissanen kuoli Floridassa 1950, hänen tuhkauurnansa on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle. Leppoisa maailmankansalainen ei unohtanut kotikaupunkinsa ihmisiä eikä maisemia kierrellessään Euroopan ja Yhdysvaltain metropoleissa. Toisaalta Kuopion kuvataiteesta ei voi puhua ilman Rissasta.
Juho Rissanen tuli tunnetuksi savolaisen kansan kuvaajana. Itse tavallisen kansan parista nousseena lahjakkuutena Rissanen oli lähempänä arkista kansanelämää kuin opettajansa. Rissanen kohtasi mallinsa luontevasti savolaisen huumorin avittamana. Hänen töissään esiintyy konstailematon kansanihminen arjen surujen ja ilojen keskellä.
Helene Schjerfbeck: Lukevat tytöt 1907
Maailmanmaineeseen kohonnut Rissanen viihtyi hyvin taiteilijan roolissaan ja taiteilijapiireissä. Hän ei kuitenkaan tahtonut täysin hylätä tavallista kansaa, jonka parista hän oli vasta noussut. Rissanen työskenteli 1900-luvun alussa useaan kertaan Nilsiässä, jossa hän maalasi mm. omaelämäkerrallista teosta Lapsuuden muisto ja Nilsiän kirkon alttaritaulun. Nilsiän kaudelle sijoittuvat myös ensimmäiset monumentaaliset työnkuvaukset, kuten luonnokset Kuopion museorakennuksen Rakentajat-freskoa varten. Taiteilijana Rissanen oli kuitenkin etääntymässä kansan arkipäivästä, jossa hän näki myös puutetta ja kärsimystä. Etäisyyttä loi myös herännäiskansan vieroksuva suhtautuminen taiteita kohtaan. Yhteiskunnallinen tietoisuus kasvoi rahvaan parissa 1900-luvun alkupuolella työväenaatteen leviämisen myötä. Rissanenkin halusi parannusta kansan asemaan, vaikka hän ei ollutkaan poliittisesti aktiivinen. Rissasen monumentaaliset kansan työn kuvaukset, kuten Seulojatar, Lattianpesijät ja Rakentajat, esittävät persoonattomia, ryhdikkäitä ja työstään ylpeitä kansantyyppejä. Näissä teoksissa tulee esille se, miltä Rissanen itse halusi arvonsa tuntevan kansan näyttävän. Hieman naiivin osoittelevissa teoksissa on ylevän ihanteellinen ja monumentaalisen jäykkä tunnelma.
- lähteet: Kuopion taidemuseo, Kansallisgalleria
Ja kun olen esitellyt teille vanhaa suomalaista taidetta niin tänään meillä syötiin myös entisaikojen ruokia - teeripaistia ja marjamämmiä. Teeret ovat isännän ampumia ja hän toimi myös paistimestarina. Oli mureaa ja hyvää. Jälkkärinä marjamämmiä. En ollutkaan maistanut tätä ennen mutta maku ei paljoa eronnut tavallisesta mämmistä. Sekaan on lisätty puolukkaa, mustikkaa, puolukkamehua ja vadelmajauhoa. Marjapitoisuus 9 %.
Albert Edelfelt: Suru 1894 |
Helene Schjerfbeck: Kirkkoväkeä 1895-1990 |
Juho Rissanen: Avannolla onkijat 1900 |
Juho Rissanen: Povarissa 1899 |
Helene Schjerfbeck: Lukevat tytöt 1907
Juho Rissanen: Kalastajat |
Väinö Hervo: Ystävät |
Helene Schjerfbeck: Tyttö Barösundista (1885-1890) |
S.A. Keinänen: Ruokailijat 1906 |
Juho Rissanen: Ristin tie, Nilsiän kirkon alttaritaulu 1907 |
Ja kun olen esitellyt teille vanhaa suomalaista taidetta niin tänään meillä syötiin myös entisaikojen ruokia - teeripaistia ja marjamämmiä. Teeret ovat isännän ampumia ja hän toimi myös paistimestarina. Oli mureaa ja hyvää. Jälkkärinä marjamämmiä. En ollutkaan maistanut tätä ennen mutta maku ei paljoa eronnut tavallisesta mämmistä. Sekaan on lisätty puolukkaa, mustikkaa, puolukkamehua ja vadelmajauhoa. Marjapitoisuus 9 %.
Hienot kuvat! Kiitos. Olipa joku tuttu taulu.
VastaaPoistaKiitos Emilie. Sinä asut siellä lähempänä taidenautintoja ja pääset paikan päälle katselemaan. Meidän maalaisten on tyydyttävä netin tarjontaan.
PoistaHieno taidepostaus!Meillä on ollut useita huipputaiteilijoita.Oma ehdoton suosikkini on Helen Scherfbeck.
VastaaPoistaTuli nälkä tuosta padasta ja en ole marjamämmistä vielä kuullutkaan, pitää maistaa,kiitos vinkistä!
Kiitos Mirjam-Matilda. Scherfbeckillä on loistavia töitä. Juu, teeripaisti on jo popsittu. Nykyinen mieskaverini joutaa joskus syysaamuna lintumetsälle ja saa saalistakin ja laittaa myös saaliit itse, kun minä en oikein hallitse taitoa. Marjamämmissä oli hitusen marjojen makuvivahdusta, ei paljon ja ehkä hivenen miedompi maku kuin tavallisessa mämmissä.
PoistaHieno postaus! Kansallisromantiikan aika taiteessa, taiteen kulta-aikaa, mielestäni. Pidän kovasti näistä esittävistä maalauksista. Rissasen töissä pidän selkeistä ääriviivoista, lienee lyijykynä ollut käytössä. Muistan aina, kun näin ensi kertaa livenä von Wrightin veljesten töitä livenä. Taistelevat metsot on valtavan suuri maalaus. Eikä taida Rissasenkaan työt mitä pieniä olla, kuten ei muidenkaan aikalaisten.
VastaaPoistaKiitos. Halusin saada ajatuksia pois korona-uutisista ja katselin nyt mm. näitä maalauksia. Halusinkin hypätä pois nykyajasta ja vanhat mestarit onnistuivat, että ajatukset lähtivät ihan muille poluille. Maalaustaide koskettaa jotenkin syvemmin kuin valokuva. Kokemus on aina henkilökohtainen. Taide on sielun ravintoa, on joku sanonut ja siihen voin yhtyä. Hyvä maalaus herättää tunteita, ajatuksia, muistoja, ihastuttaa tai vihastuttaa mutta ei koskaan jätä kylmäksi. En ole nähnyt yhtäkään näistä teoksista livenä. Kokemus olisi varmasti paljon voimakkaampi. Väinö Hervo oli minulle tuntematon mutta tykkäsin kovasti Ystävät-maalauksesta. Naisilla on rento tunnelma, toinen nostanut jalan sohvalle ja tupakoi ja kertoo ehkä pikku seurapiirijuorua ystävälleen :).
PoistaNykytaidetta on jotenkin vaikeampi ottaa vastaan ja tulkita. Se saa jopa katsojan vaivautumaan, kun teoksen viesti ei mene perille. Minä näen taidetta ympärilläni jopa luonnossa.
Valokuva on valokuva, mutta maalauksessa on mukana ehkä enemmän myös taiteilijaa itseään. Toki, varmasti valokuvassakin, kun kuvaaja hakee kuvakulmia kuvattavaan ja nostaa esiin eri puolia kuvattavasta. Hienoja taiteenlajeja molemmat.
PoistaUpeita kuvia. Kiitos taiteen esittelystä.
VastaaPoistaUpea taidenäyttely täällä blogissasi. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos ihanista "Taide-kuvista!
VastaaPoistaoi minä mämmiä rakastava tuota on hetimiten saatava:)Marjamämmiä!
!
Hyvää viikonloppua!,ja mukavaa "kesä-aikan siirtymistä"
Sinulle Beate56!