Vanhojen kuvien katselu on mukavaa ajanvietettä. Hyvän mielen valokuvia kaikki. Ei minulla olekaan kuvia, joista tulisi negatiivisia muistoja mieleen. Kai lapsuuteni oli turvattua ja suhteellisen onnellista. Ikävintä oli muutto uuteen kaupunkiin ja siirtyminen toiseen oppikouluun. Aika voi kullata osan muistoista sillä kyllähän elämä oli monelle raskasta raadantaa tehtaissa tai maatiloilla, ei ollut vapaa-ajan ongelmia ja työviikko oli kuusipäiväinen. Vanhoja valokuvia käytetään monesti mielenterveystyössä terapian apuna tai muissa ryhmätöissä mm. työyhteisön kehittämisessä Mitä vanhat kuvat tuovat mieleen, ikäviä vai mukavia muistoja? Kuvina voidaan käyttää myös tuntemattomien henkilöiden kuvia. Valokuva pelkistää ja rajaa todellisuutta poistamalla liikkeen ja äänen. Valokuvaa voi katsella viipyillen: ilmeitä, eleitä ja omaan kokemusmaailmaan liittyviä asioita. Valokuva koetaan tunnetasolla. Yhden asian olen huomannut omista kuvistani, jotka ovat isän ottamia, että en koskaan katso suoraan kameraan. Isäsuhteeni oli ongelmallinen, parani kylläkin sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ja perustin perheen. Silloin isäkin oli jo muuttunut mies.
Arjen toimien valokuvaus ei ollut tavallista vielä 50-60 -luvuilla.
Asiasta toiseen. Osallistuin joulukuussa Saukkiksen blogin kivaan kirjahyllyn löytöjä joulukalenteri arvailuun. Saukkis oli kirjoittanut joka päivälle tarinan Niemisen perheen jouluvalmisteluista, muisteltiin vanhoja aikoja ja palattiin taas nykyaikaan. Jokaiseen päivän tekstiin oli piilotettu Saukkiksen kirjahyllystä löytyvän kirjan nimi. Kirjailijakin piti tietää. Muutama oli todella vaikea ja tietenkin piti googlettaa. Minä taisin voittaa kisan ja sain näin ihanan palkinnon. Kiitos vielä Saukkikselle. Oli tosi mukavaa joulukuun ajanvietettä.
Onnea tietovisan voitosta! Minulla ei tainnut tärpätä kertaakaan ;D
VastaaPoistaVanhojen kuvien katselusta tulee yhtäaikaa hyvä ja haikea mieli. Aika entinen ei koskaan enää palaa.
Vanhojen valokuvien seurassa vierähtää aikaa. Ne ovat muistoja täynnä. Onhan ne aikamoisia aarteita. Valitettavasti vain minusta itsestäni ei ole lapsuusiän kuvia, kuin kaksi, enkä niissäkään ole aivan pieni. Silloin ei kuvattu, ei ollut kameroitakaan joka taloudessa.
VastaaPoistaKuvassa, jossa äitisi istuu sängyllä, on seinällä hyvin tutunnäköinen raanu. naapurissa oli sellainen, jota katselin usein kyläillessäni.
Onnea voitostasi. Vaikutti mielenkiintoiselta kirjajutulta.
Minä tykkään kyllä lukea,,kertomuksia..vanhoista hyvistä ajoita,,,ja tisten tarinoimana lapsuus/nuoruus kuvista.
VastaaPoista..poikkean valtaväylästä..pannuhuoneen uuni on saanut sytykettä minun valokuvalaatikosta
...pitäs lähtä isolle kirkolle...miten se onkin niin kauhian vaikiaa...😷..kiihtymis vaiheessa kun mennään...
Uskon vahvasti ....kyllä tämä jälkensä jättää..mutta noudatetaan ohjeita ,niin pysyttäs terveinä.😷😷😷😷😷
Valoisia tammikuun päiviä Sinulle Beate56 !🤗🧡
pakko korjata!
VastaaPoistamitä ihmeen sian saksaa taas kirjoitin😦😊🤣
vanhoista hyvistä ajoista ja toisten tarinoimana lapsuus /nuoruus kuvista:)
Hyvää alkanutta vuotta!
VastaaPoistaValokuvat ovat monella tapaa arvokkaita. Enemmän pitäisi kuvata ja muistaa myös teetättää niitä puhelimella napattuja paperikuviksi! Juuri tulostin blogistani (ei satunNaisesta vaan lähisuvulle suunnatusta Pupusblogista) tärkeitä kuvia teksteineen talteen - en usko merkintöjen säilyvän pilvipalvelimen reunalla ikuisesti...
Niin tuo Lauri Viidan runo on niin osuva...Noin sitä joskus miettii, miten tähän on tultu, nyt suurimmaksi osaksi yksin. Vaikka yksin olin lapsenakin, koska olin ainoa lapsi. Lapsuuden kaverit missä lienevätkin. Hekin joihin on ollut yhteyksissä alkavat sairastaa, kuka mitäkin.
VastaaPoistaOn jokunen kuva lapsuudesta, vaikka itsellä ei ollut kameraa, ennenkuin rippilahja rahoilla ostin. Sittenmmin tuli otettua ihan järjettömän paljon kuvia, kun omat lapset olivat pieniä. Huoh, mihinkähän nekin laittaa.
Ihania vanhoja kuvia muistoineen <3 Onnea voitosta!
VastaaPoistaPaperikuvat sentään säilyvät katseltavaksi vuosikymmenienkin päästä. Miten käynee puhelimiin ja tietokoneiden kovalevyille talletetuille kuville, vieläkö ovat katseltavissa tulevaisuudessa vai hävinneet bittiavaruuteen.
VastaaPoistaMinustakin on otettu kuva 2-vuotiaana Iisalmessa :)
Kyllä!Vanhojen,mustavalkoisten kuvien ei tarvitse olla edes omasta suvusta,niiden katselu on ihanaa ja terapeuttista.Kuinka ne kuljettavatkaan aikoihin menneisiin ja tuovat suloisen nostalgian ja turvallisuuden tunteen.Itselleni vanhat Suomifilmit aiheuttavat saman ja muistankin ahmineeni niitä murrosikäisenä,kun sisällä myllersi epävarmuus ja muutos lapsesta nuoreksi.
VastaaPoistaNäitä sinunkin kuviasi oli niin lempeää tutkiskella.Taidat perineen äitisi ulkonäköä?
Löydän kuvista paljon tuttuja elementtejä,esineistöä jne.
Oma onnenikin on,että isäni harrasti valokuvausta,kehittikin ne itse,joten lapsuudestani löytyy paljon kuvia.Isän boheemi luonne näkyy monesta otoksesta,hän otti paljon tavanomaisista poseerauskuvista poikkeavia kuvia.Nyt aikuisena ymmärrän monesta,mitä tunnelmaa hän on hakenut.Olen monessa tullut isääni,vaikka minullakin oli häneen hiukan kaksijakoinen suhde hänen alkoholin käyttönsä vuoksi hänen eläessään.
Toinen puoli hänessä oli upea ja innostava.
Kiitos tästä inspiroivasta postauksesta kaikkineen!❤
Meidän onni oli, että isän vanhin veli harrasti valokuvausta ja kehitti kuvat. Meillä ei ollut tuohon aikaan kameraa mutta laatikkokamera oli serkun perheellä. Isä oli tuohon aikaan niin kiireinen mies ettei hän ehtinyt kuvata. Kunnianhimoinen mies hän oli, hyvin useassa kuvassa hänellä on kauluspaita ja puvun takki päällä, jopa kravatti kaulassa. Nyt skannailen vanhojen albumien sivuja ja sitten rajaan kuvat yksi kerrallaan, tarkennan, parantelen valaistusta ja zoomailen yksityiskohtia.
PoistaOi kultaisia kuvia ja muistoja ❤
VastaaPoistaJa Lauri Viita 🥰