Hieman jo kevättä ilmassa

Helmikuussa pakkanen muotoilee suojasään jälkeen helmiä puiden oksille. Sääennusteet lupaavat kovia pakkasia kuun alkuun tänne Savoon, joten suojasäitä saamme odotella. Lunta on paljon, lähemmäs 60 cm. Pihapensaiden oksat nuokkuvat lumen painosta. Kopistelin joistakin enimmät pois, jotta oksat eivät katkeaisi. Meillä on nyt kunnon talvi ei kaljamaliukkaita teitä, parempi näin. Oma olotila vaihtelee ja päivät raahautuvat, nuupahtaneeksi vanhaksi ämmäksi tunnen itseni, talviunen nukkujaksi. Ensimmäiset auringonsäteet herättivät huomaamaan, että kesää kohden mennään. Lumitöitä olen tehnyt ja liian rehkimisen jälkeen potenut niska-hartiakipuja. Kivut eivät tunnu kolatessa vaan vasta seuraavana päivänä. Sohvalle ei vaan kannata jäädä ja onhan minulla tekemistä. Puut kannan pinosta lämpökeskukseen (pinot ovat talon yhteydessä olevassa puuvarastossa eli matkaa ei ole kuin muutama metri). Pakkasilla on lämmitettävä joka päivä ellei halua maksaa sähköstä. Varaajassa on 9 kW:n vastus eli jos pidän sitä päällä kaksi tuntia se vie 18 kWh sähköä. Sähköä kuluu vuodessa noin 8000 kWh, ilmalämmityskone vie jo 1600 kWh ja saunaosastolla on lattialämmitys sähköllä. Sähkön siirtohintaan ei kuluttaja voi vaikuttaa ja sehän on noussut jatkuvasti sähkömarkkinoiden vapauduttua. Kaupalla on käytävä kolme-neljä kertaa viikossa ja tietenkin pakkasilla pidettävä autoa tunti-pari lämmitysroikassa. Lähin kauppa on noin 3 km:n päässä ja siitä saa melkein kaiken tarvittavan. Kaupunkiin en ajele talvella mutta lähipitäjistä joudun hakemaan sen, mitä lähikaupasta ei saa. 

Kuitenkin tykkään asua maalla niin kauan kuin jaksan ja apua saan pojalta ja mieskaverilta. Täällä on tilaa niin sisällä kuin pihassa, koska en asu kaava-alueella. Naapureilta saa apua tarvittaessa. Korona-aika on tehnyt elämästä painostavampaa ja maskit naamalla kuljemme toistemme ohi nopeasti. Muutumme tuntemattomiksi tutuillekin, emme vilkuile paljon sivuillemme ja moni sanoo, "kun en tunnistanut sinua maskin takaa."  Matkasuunnitelmia en ole miettinyt, kun korona elää keskellämme. Mennään metsään kahdestaan sanoi mieskaveri. Mennään vaikka uudestaan Raatteen tietä kulkemaan. Sekin käy minulle tai otetaan viikon mökkiloma. Jonnekin on päästävä tuulettumaan. Ei ole enää sanoja tälle ajalle, ei vertailukohdetta. 

Mutta huomenna meillä syödään teeri/kyyhkypaistia!😄

Talvinautintoja

Kuvattu 02.02.2021 oma piha

VIHREÄÄ SUKUA

Milloin erkanin sisaristani puista,

milloin vihreä sukuni

työnsi minut joukostansa.

Kuin vierivä kivi,

kuin hankaava hiekansiru elämän kantapäässä

kuljen teitä ja maita.

Puhuisin ihmisille, mutta vaikeita ovat sanat,

vaikeita sanat,

jotka tekevät pesänsä ihmisten korviin,

joita kuullessa ihmiset sanovat:

Tämä puhe on kotimaamme kieltä.

Kuitenkin käteni, olkapääni

ovat painosta väsyneet.

Sanat istuvat niillä kuin linnut,

muuttolinnut,

lentääkseen kevättä

kädestä käteen, olkapäältä olkapäälle.

Kuin vierivä kivi:

niin minun itkuni alkaa -

vaan kesken sitä, sen syvintä valituksen kohtaa,

minussa nousee vihreän sukuni veri.

Jalkateräni repeävät,

käsivarteni ojentautuvat

jäykkinä ylöspäin:

kuusi tunkee kasvaa nousee minun lävitseni,

latva laulaa ja humisee:

pesäpuu pesäpuu - lintujen pysähdyspaikka -

kevättä kevättä viemään -

....

                                    - Vihreää sukua (ote), Seppele, 1953:

                                       Marja-Liisa Vartio

KAHVILASSA AAMULLA ENNEN YHDEKSÄÄ

Jotakin tuttavaa, isää ehkäpä

siitä miesten joukosta hain.

Oli talvi. Reuhkat pöydillä.

Minä häneen sivuttain.

Jää kumisee Kallavedellä.

"Olen käymässä. Syntynyt täällä."

Jää kumisee, tuuli on hyytävä.

Jotain tee. Tai myy.

On myytävä.

Jotakin alta tai päältä.

Miten kylmä on!

Ovea korjataan.

Veto. Verestää

poskipäät.

Ja viisikymmentä miestä

näkyy lähempää.

Ja Keskussairaalan huoneissa

on valkoiset lakanat.

Lähden. Se näkyy bussista,

se valkea ulappa.

Kuin isä kyyhöttäisi jäällä

pilkki kourassa.

                                         - Ilpo Tiihonen: Arjen armada 1980