KEVÄTILOTTELUA KUVIN JA RUNOIN

Tuoksuvat tuomien, valkoiset kukkaset, terttuinsa peitos' on maa

Oi aamua pellon luona
on pehko tuomien
oi haju huumaavainen,
oi kauneus kaikki mainen
on yllä pehkon sen

Pesä
Puu hillitse oksasi voimakkaat,
kun syliisi pienen linnun saat,
pysy hiljaa, rauhaton, liikkuva puu,
pesä lempeä lehviisi piiloutuu.
Näe, katkera puu, epäuskoinen,
miten mahtava usko on lintusen,
et toista sen kaltaista kohtaa.
Pyhän, hohtavan ihmeen se latvaasi loi -
miten ihmeellisesti ja rikkaasti voi
pesä silkillä vuorattu hohtaa!
Pesän untuvat poimi se rinnastaan,
kukaties se on koskenut kyllä.
Joka untuvan poimi se rinnastaan:
oli liian karheita ruohot maan,
ja liian kylmä ja kaukainen
oli pilvien untuva yllä.
                       - Aale Tynni: Linnunpesä -

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta.
Katri Vala: Pajupilli.

Rentukka keltakukka, hetken kukkii puron partaalla

Ei mitään ole kauniimpaa
kuin pesä pienen pääskysen
on katto-orren alla.
Oi, siihen paistaa aurinko
ja siihen paistaa kuu,
ja sateenkaaren kaikki loisto siitä heijastuu.
Ja koko kesän visertää
se pieni musta silkkipää,
se visertää, se visertää,
se visertää kuin nauraisi
se katto-orren alla.
                       - Aale Tynni-

Loppuun illan ratoksi savonmurre variaatioita:

Kävelläkin voi monella tavalla

hampittoo = kävellä nopeasti

hympertöö/juohkasta = kävellä touhukkaasti

höntätä = kävellä hätäisesti

jetkutella = kävellä jäykästi ja nykivästi

jytkistee = kävellä verkkaisesti ja raskaasti

kiputella = kävellä kipittäen

koekkelehtia = kävellä epävarmasti

kunttuuttoo = kävellä vaivalloisesti

käläppästä = kävellä äänekkäästi ??

lohnistoo = kävellä verkkaisesti

pukeltoo = kävellä touhukkaasti, lapsenomaisesti

veepetellä = käveleksiä joutilaana

vukeltoo = kävellä pehmein, lyhyin askelin

VALOKUVAPOSTAUS muistoja vuosien varrelta

Pihapatsas serkkutytön pihalla

Luka ja serkku. Luka on mennyt koirulien taivaaseen, hukkui viimesyksyn heikkoihin jäihin.

Onpa oltu joskus sutjakassa kunnossa, pari kesää sitten!

Kukkaloistoa

Omassa pihassa kesä 2009

Runnilla kesällä 2009

Hyvää viikonloppua kaikille. Voi olla, että pidän pientä taukoa nyt, kun niin hirveästi kaikenlaista muuta. Etäkodissa minulla ei ole valitettavasti vielä konetta mutta täytyy kannettava hankkia sinne.  Tiedän, että en pysty olemaan poissa täältä, varsinkin blogimaailmasta. Tämä on ollut mahdottoman antoisaa ja aion jatkaa. En yhtään ihmettele, että moni on kertonut kuinka bloggaus on 'imaissut mukaansa'. En aio muuttaa blogini luonnetta, koska en mitenkään jaksa keskittyä yhteen asiaan, esim. valokuva- tai elokuvablogiin. Siitä tulisi liian yksipuolinen minulle.

Pyöräilykärpänen iski pari päivää sitten ja tein jo kaksi 30 km lenkkiä. Eka lenkillä jalat olivat loppumatkasta kuin hyytelöä ja täytyi ajaa loppukilometrit melkein 1-vaihteella. Pyöräni on 7-vaihteinen katupyörä, jalkajarruilla ja siihen on vaihdettu minun leveään peffaan käypä satula. Tänä viikonloppuna ajellaan jossakin ja opetellaan uuden Cello-grillin käyttöä etäkodissa. Siellä se odottaa jo valmiiksi kasattuna.  Ensi viikon alusta laskeudun puron varteen pajujen keruuseen. Siellä kasvaa tosi suoraa, pitkää pajukkoa. Viime kevään sadosta on jo oma mussukka punonut ihanat pihakoristeet, molempiin voi laittaa kesäkukkia (laitan niistä joskus kuvia nyt en ehdi).

Terveisin Beate

Vastauksia kysymyksiin ja omat kysymykset kaikille halukkaille

Maalaisen blogista nappasin tämän haasteen. Ideana on vastata 11 kysymykseen ja sitten keksiä itse uudet 11 kysymystä, joihin muut taas vastaavat.


1. Mikä on lempivuodenaikasi?

Kevät

2. Mistä haaveilet?
Että elämä soljuisi eteenpäin tasaisena ja antaisi pieniä ilonpisaroita niin itselleni kuin läheisille. En kaipaa suuria muutoksia nykytilaan.


3. Koetko olevasi onnellinen?
Kyllä. 


4. Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi?
Minä elän 'vapaaherrattarena' ja mieluiten teen ihan tavallisia pikku askareita kodissa, pihatöitä, kesäkeittiön sisustamista, ilahdutan läheisiä ostamalla heille pikku lahjoja tai ihan tarpeellisia tavaroita, hyppään autoon ja huristan äitimuoria tervehtimään, kesään kuuluvat aina automatkat jonnekin, ulkona ruokailu silloin tällöin (olen onneton kokki) ym.


5. Minkä asian haluaisit elämässäsi muuttaa?

Liika pikku asioiden murehtiminen ja jahkailu.

6. Minkä kirjan luit viimeksi?
Jean Untinen-Auel: Hevosten laakso


7. Mistä metsän eläimestä pidät eniten?
Tällä hetkellä siro kauris. Sääli, kun sudet ja ilvekset tappavat näitä bambeja.


8. Oletko työelämässä? Jos olet, pidätkö työstäsi?
En ole. En pitänyt viimeisimmästä työstäni.


9. Mitkä asiat ovat elämässäsi tärkeimpiä?

Läheiset ihmiset, koti, oma terveys.

10. Pysähdytkö usein tunnustelemaan luontoa?
Jos mitä niin sitä teen joka päivä. Heti aamusta on kiva mennä ulos nuuhkimaan ilmaa, vilkaista lämpömittaria, kuunnella ääniä ja tehdä päivän mittaan aina iltaan asti havaintoja eri vuodenaikoina. Luonto on sieluni maisema.


11. Kuinka tärkeänä koet blogisi kirjoittamisen?
Koen tämän hyvin antoisana harrastuksena. Aivan toista kuin jotkin keskustelupalstat tai facebookit. Palaan usein itse omiin teksteihini.


TÄSSÄ MINUN KYSYMYKSENI SEURAAVALLE.


1. Onko sinun helppo unohtaa ikävät asiat ja antaa anteeksi kokemasi vääryys?


2. Millaiset välit sinulla on sukulaisiin ja pidätkö heihin tiiviisti yhteyttä?


3. Onko sinulla hyvä itsetunto ja miten se ilmenee?


4. Onko sinun helppo keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja miten teet sen?


5. Tykkäätkö laulaa itseksesi ja mitä musiikki sinulle merkitsee?


6. Mitä uskonto sinulle merkitsee?


7. Seuraatko muotia?


8. Oletko matemaattisesti lahjakas vai verbaalisesti?

9. Huudatko vai mökötätkö, kun suutut?

10. Onko eläkeikä sinulle haaveiden täyttymys?

11. Miten suhtaudut kuolemaan?

Emile Vernon - The flower garden

ALKUKIRJAINHAASTE # 62 NO

NOkipannukaffeella eukonkannon SM-kisoissa kesä 2010

Sinivalkoinen kuva

Ainon blogissa oli tämä sinivalkoinen kuvahaaste/5-vuotisjuhla-arvontaan osallistuminen. Tässäpä pari lokkikuvaa, joista toiselta puuttuu valitettavasti pää :) mutta otos on mielestäni muuten onnistunut.

Sanomalehtiruno

Edvard Munch: The Scream 1893

Valkoisen Kirahvin blogista löysin tämän kivan tehtävän eli laatia oma runo sanomalehden teksteistä. Tämän pohjana on Savon Sanomat 30.04.12 ja käytin paria, kolmea uutistekstiä. Kokeilkaapa, jos kiinnostaa :).


Pelkkiä puhuvia päitä
giljotiinin terä tuulessa lepattava
vaarassa pudota päälle.


Maailman muuttuminen
nopeaa, rajua
vieraannuttanut ihmisen itsestään.


Elämä ulkoistettu
halu selviytyä voittajana
veristä kädenvääntöä


Hätä valtaa mielen
joku, jonka kanssa puhua
herkemmällä korvalla
kyettävä kuuntelemaan.

Ruohonkorsi antoi minulle laulun...keväisiä kuvia

Keväistä ilottelua

Välkehtivät veet

Kurkipariskunta vappuna 2012

Pyörre

Telkällä neljä somaa munaa

Miksi eivät anna minun rauhassa hautoa

Arkana pakenen metsän piiloon

RUOHONKORSI ANTOI MINULLE LAULUN


Niin monta päivää sydämeni sairasti,
niin monta päivää nimetöntä janosi
ja oli tyytymätön levoton.


        Näin ikkunalla kevätruusun kukassaan.
        Kuin puna nuoren neidon poskipäissä
        sädehti terälehdykät.
        Ne jotain antaa tahtoivat - vaan mitä,
        tiennyt en.


Taas monta päivää sydämeni sairasti
ja jotain nimetöntä janosi
tyytymätön oli, levoton.


        Näin kukkaan käyneen myöskin liljan ikkunalla.
        En untuvaista punaa ollut ennen nähnyt moista,
        en hymyilyä terälehtien.
        Ne jotain kuiskasi,
        en kuullut mitä.


Ja yhä sydän monta päivää sairasti,
nimetöntä janosi
ja tyytymätön oli, levoton.


        Takana ruudun sitten, kaiken voittaen,
        näin tuomen oksillansa ojentavan
        valossa kukkiansa valkovaahtopäitä,
        omasta tuoksustansa juopuneena.
        Se luokseen kutsui - miksi
        tiennyt en.


Pihalle astuin.
Kuuset kynnyksellä
kuin taivaan porraspuina maasta kohosi,
ja aidan luona koivut valkovarret
hymyili tuulen rintaan nojaten,
käsinä siunaavina oksat ojentui
ja suitsutuksen lailla latvat tuoksui, huojui.


        Pois astuin tielle, pois,
        pois polunpohjaa metsään hiljaiseen,
        pois asumusten luota lintulehviköihin.
        Sineä taivaan sielu ahnehti
        ja päivänpaisteen pyörtänöitä silmät joi.


Kukahti käki, peippo tii tii lauloi
ja nurmi kutsui: istu, nukuttaa.
Ja ruohomättäikölle painoin pään ja suljin silmät,
ja silloin kuulin sen, näin, tajusin.
Se ruohonkorren suulla lauloi korvaani,
se, jota olin pitkät päivät kaivannut,
se, jonka vuoksi, tyytymätön, sairastin,
sen äänen kuulin...


        Helähti horsman kukkanuija päivän lautaseen,
        ruiskukan kilpeen iski siipi perhosen,
        ja siitepöly lentoon nousi laulaen...niin,
                         laulaen
        ikuisen täyttymyksen laulua.
        Sitäkö etsin, sitä kaipasin?
        Voi houkkaa, myötään laula viimeinkin!


Viritin laulun. Sanat metsä antoi,
sävelet kukkain tuoksu, tanssi perhosten.
Ja laulaessa tunsin kuin ois silkinpehmyt
sininen siipi lyönyt sydämeen,
pois sieltä tyhjät, pitkät päivät karkottain.
Sinulta, ruohonkorsi, laulun vihdoin sain.


                                       Arvo Turtiainen: Kuokkija ja vaakalintu, 1950