maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vierailu Riuttalan talonpoikaismuseossa

Juhannuspäivänä ajelimme kotiseudulla ja pysähdyimme Riuttalaan. Käynti todella kannatti! Olemmeko molemmat siinä iässä, että jaksamme pysähtyä aistimaan vanhan ajan henkeä, emmekä vain kävele museoaluetta läpi nopeaan tahtiin, kuten huomasimme monen muun tekevän. Alueella oli lapsiperheitä ja vanhemmat yrittivät saada jälkikasvun kiinnostumaan paikasta, esineistä mutta turhaan! Ei nykynuoria enää kiinnosta, mitä heidän esi-isänsä ovat touhunneet tai sitten mielessä ovat juku-juku- ja puuhamaat.


Olin käynyt museossa aikaisemmin mutta kamera ei ollut silloin mukana. Nyt tallensin kameralle mahdollisimman paljon. Istuimme tuvassa ja muissakin tiloissa aivan rauhassa, jolloin tuntui kuin olisin palannut ajassa taaksepäin ja nähnyt emännän kirnuamassa tai laittamassa oman pellon rukiista leivottuja leipiä uuniin, isännän höyläpenkin ja sorvin ääressä talvipuhteella, tekemässä  taloudessa tarvittavia työkaluja ja astioita,  piikojen ja renkien touhutessa omia hommiaan. Tuvan lattialankuissa näkyivät vielä askelten alla kuluneimmat kohdat.  Vielä museosta poistuttaessa minun jäljessäni leijaili entisaikojen tuoksuja (oliko se kuvitelmaa tai sitten ei?), savusaunan ja riihen haju, vieraskamarin tuulessa kuivatettujen puhtaiden lakanoiden, lämpimän riihiruisleivän ja pullan tuoksut.


Ihmiset olivat eläneet omavaraistaloudessa. Ulkopuolelta tarvittiin vain Jumalan sanaa ja suolaa. Riuttala eli pitkään eristettynä, sillä sinne ei ollut yleisiä teitä tai vesistöjä pitkin kulkuyhteyttä ennen 1930-luvun puoliväliä. Rakennuksia on yli 20 ja alkuperäisiä luetteloituja esineitä noin 1400.


Talossa asui aikanaan monta sukupolvea. Lisäksi ruokakuntaan kuului isännän sisaruksia sekä palveluskuntaa, todennäköisesti myös syytinkiläisiä ja huutolaisia. Tilan lähes kaikki nykyiset rakennukset on rakennettu Ikäheimojen aikaan. Pää- eli pihakartano valmistui v. 1852. Toinen asuinkartano - pihanpää eli pytinki - on ollut alkuaan kesä- ja vieraskäytössä ja se on siirretty talon vanhalta pihalta. Pekka Halonen, jonka äiti oli sukua talonväelle, vieraili Riuttalassa vuosisadan vaihteessa ja maalasi siellä Aterian (1899), Erämaan (1899) ja Viulunsoittajan (1900) sekä maisemia.


Pihapiiriin kuuluu suuri riihirakennus, kaskiajalle harvinaisen suuri jyväaitta, tuulimylly, ruumisaitta, savusauna, nuottakota, pyykkitupa ja muita rakennuksia.


Talon vanhat työkalut ovat paikoillaan siellä, missä niitä ennen käytettiin.

Riuttalassa oli jo 1760-luvulta lähtien huomattavan suuri karja. Maatiaiskarjasta alettiin kehittää vuosisadan alussa erityisiä Suomenkarjarotuja.


Tässä linkki Riuttalan sivustolle, jossa museoalue on tarkkaan nimetty ja aukioloajat.
























12 kommenttia:

  1. Ihana museo! kyllä on niin hyvä välillä oikein pysähtyä menneen ajan elämään. Nähdä nuo kaikki esineet, tulee herkästi mieleen, elettiin sitä ennenkin. Nuo museot antaa kummaa rauhaa mieleen. Jotenkin aistii nuo menneet ajat siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin sen koin, pysähtyä, aistia! Aivan uskomaton elämys oli minulle, vaikka on käynyt jossakin ulkomailla 'aistimassa' heidän nähtävyyksiään mutta että meillä on kotimaassa paljon, mitä toivoisi ihmisten huomaavan ja kokevan. Kuinka moni nuorempi sukupolvi todella tietää, miten entisaikaan on eletty täällä?

      Poista
  2. Kiitos Beate kuvista ja muusta! Riuttalan viimeisen oikean emännän muistan hämärästi, hän oli isäni täti ja minun lapsuuskotini hänen syntymäkotinsa.. Monta on tarinaa..ja vanhoja kuvia minulla myös sieltä.
    Hyvää kesään sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi juku! Miten ihana tietää tuo, että lähiseudulla on vielä ihmisiä, joiden juuret peräti ovat tuolla seudulla. Olet varmaan itsekin vieraillut Riuttalassa ja kokenut saman mitä minä nyt. En ikinä unohda tuon vanhan paikan lumoa!

      Poista
  3. Museot tallentavat kiitettävästi mennyttä elämää ja aikamme historiaa.
    Mukava on niistä lukea ja katsella kuvia. Antoisaa on kulkea paikan päällä ja sipaista pöydän pintaa ja tuntea vanhan rakennuksen tuoksua.

    VastaaPoista
  4. Tykkään talomuseoista, tykkään käydä niissä, kun vain aika sallii, jos on jossain ohikulkumatkalla. Tai ihan tarkoituksella tulee otetuksi suunta johonkin paikkaan. Mukavan matkan järjestit kuvien kera Riuttalaan, kiitos siitä:)

    VastaaPoista
  5. Ihana matka menneisyyteen, Beate56!!!
    Koko talon elämän voi kuvitella hyvin edessään nähtyään nuo paikat..;)))

    Talonväki on ollut korkeatasoista ja talous hyvin hoidettua: kiitos siitä Riuttalan emännille ja heidän apulaisilleen.<333

    Kiitos tästä postauksesta, ja hyvän kesän toivotukset, Beate56.<3333

    VastaaPoista
  6. Voi kun samantapaisissa maisemissa olette liikkuneet kuin minäkin :) Tupa näyttää aika paljon samanlaiselta ja vanhat esineet. Museot on ihania, varsinkin ne oman kotiseudun.

    VastaaPoista
  7. Kiitti esittelystä. Lukaisin tän ja kävin vähän tuolla sivustolla vaklaamassakin.
    Tartti oikein kartasta kattoo, misä tommonen paikka sijjaittee.
    Mää aina tykkään ja ihhailen noita pikkuesineitä kuten tuota lamppua. Ihana färi.

    Meillä oli kotona ns. ratashuoneessa vanhasta (puretusta) hirsirakennuksesta tuotuja esineitä. Joukossa oli näitä lamppuja, yks oli vielä sellainen vaaleen punainen litteä leveä, toinen tuo sama vihreäm ja leveä pöytälamppu. Lisäks valkoiset kattovalaisimet.

    Tän lisäks tykkään niinsanotuista hyvistä länkkäreistä, + muista elokuvista, juuri niistä joissa lavsteisiin ja yksityiskohtiin, tietysti ilmeiden ja hahmotyyppien lisäksi on panostettu paljon, niistä joissa usein esiintyy juuri noita ihania vanhoja masiivisia huonekaluja, niitä samoja joista billnes on amerikkalaisesta 1860 luvun postimyynti luettelosta omiensa mallit kopioinut,
    ja joissa näkee vaikkapa juuri näitä kauniita, tosikauniita valaisimia tai lasiesineitä (huuliharppukostaja).

    VastaaPoista
  8. Riuttalan talonpoikaismuseoon ei olisi kovinkaan pitkä matka mökiltä, mutta eipä vaan ole tullut koskaan käytyä siellä. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä. Paljon on sellaista museoituna, mitä minunkin mummolassani oli ja muistan selvästi. Pitänee ottaa Riuttala käyntikohteeksi.

    VastaaPoista
  9. Kiitokset Arleena, Nenunen, Aili-mummo, Anja, maximex ja anja kommenteista. Minulle selvisi oikeastaan vasta nyt tuo tuulimyllyn toiminta ja käyttötarkoitus, kun oli asiantunteva kaveri mukana ;).

    VastaaPoista
  10. Kaunista suomen luontoa, ja kaunista vanhaa, shppaillen löysin tänne ja liityin, sillä käyn vieläjoskus toistekkin. Tervetuloa myös ihailemaan mun perhosia ja lintuja.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...