sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kesälukemista, kukantaimia ja haaste


Kesälukemista tilasin adlibris.comin kautta ja akateemisesta myös muutamia kirjoja mm. Ulla-Lena Lundbergin: Jää, Kristiina Vuori: Näkijän tytär ja Hotakaisen Ihmisen osa ja Södergranin runot: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni. Olen huono kirjoittamaan kirja-arvosteluja. Lundbergin kirjasta tykkäsin, saaristolaisuus ja meri kuvastavat sisämaankasvatille mielenkiintoista ja erilaista elämänmuotoa, kieli oli sujuvaa ja papin perheen tarina tempaisi mukaansa. Tarinasta on aistittavissa monia ulottuvuuksia - uskonnollinen vertauskuva, sota, ihmisen kärsimys, hyvyys, empatia ja lopussa kuinka ihminen jaksaa myötäelää vain hetken, parasta oli, että leski lopulta lähti saarelta ja elämä palasi uomiinsa.

Olen usein palannut kirjaan. Minun on niin helppo samaistua Monan kohtaloon, kun mies repäistään rinnalta noin vain, odottamatta. Vieläkin vuosien päästä, on katkera siitä, ettei saanut jättää hyvästejä kuten Mona. Muistaa vain, että kun pihassa kaksi poliisia nousee autosta ja suuntaa kohti ovea, sen hirvittävän tunteen, että nyt hänelle on tapahtunut jotakin tosi pahaa. Molemmat poliisit ovat hiljaa juuri ne muutamat sekunnit, joiden aikana tiedät, että hän on menehtynyt työpaikalleen, kylmälle huoltohallin lattialle. Tiedän senkin, että kuolema tuli silmänräpäyksessä, tuskin hän ennätti sitä itse tajuta tai jättää meille hyvästejä.

Rajalan kirjan luin myös ja sehän oli, kuten hän itse lopussa toteaa "paitsi rakkauskertomus myös tervehtymistarina. Mitä lähdimme havittelemaan, emme lopultakaan löytäneet. Kasvoimme irti lumoavista kuvitelmista."


Meikäläinen ei taida olla hortonomi, kun kukkasten taimet kasvavat yhtenä 'turkkina'. Näitä pitäisi varmaankin koulia erilleen.


Orava teki pesänsä telkän pönttöön ja pienet karvattomat pojat ehtivät olla pesässä vain muutaman päivän, kun telkkäemo oli vallannut pöntön ja muninut sinne munasen. Mutta oravallapa on aina varapesä jossakin ja se oli kiikuttanut poikaset  turvaan.

Piipe Elch Kylätiellä blogista oli haastanut minut vastaamaan 11 kysymykseen. Kiitos Piipe :), tässä vastaukseni.

1. Mikä vuodenaika on mielestäsi kaikkein paras ja miksi?
kevät ja lisääntyvä valoisuus, luonnon herääminen talviunestaan, muuttolintujen paluu. Kevät on kuin uuden elämän alku, aina yhtä sykähdyttävä.

2. Oletko kaikkiruokainen?
Kyllä olen. Suomalainen perusruoka käy minulle ja  harvoin tulee käytyä ravintolassa syömässä.

3. Minkä kirjan luit viimeksi?
Ulla-Lena Lundbergin: Jää

4. Käytkö kesäteattereissa?
Kyllä. Harrastajavoimin tehdään laadukkaita näytöksiä.

5. Mikä elokuva on saanut sinut kyyneliin?
Kotimaisista Tuntematon sotilas ja ulkolaisista Schindlerin lista

6. Hellyttävin lapsuusmuistosi?
Joulun vietot serkun perheen kanssa.

7. Millaisia leikkejä leikit lapsuudessasi?
Piilosilla oloa, hyppynaruhyppelyä, tervapataa, avaimen piilotusta. Kesällä oltiin kaikki päivät ulkona ja keksittiin itse leikkejä, voi niitä aikoja. Eikä talvellakaan ollut tylsää, vaikkei ollut tietsikoita ym. vempaimia. Rakennettiin lumilinnoja ja -ukkoja ja ajeltiin potkurilla.

8. Muistatko ensimmäisen opettajasi nimeltä?
Muistanpa hyvinkin, Helli Kauppinen hän oli. Esiinnyin kevätjuhlassa ja kävin opettajan kotona harjoittelemassa laulua opettajan säestäessä pianolla..jännää oli :). Eräässä runonlausuntakilpailussa voitin toisen palkinnon mutta harmi, etten muista minkä runon esitin.

9. Oletko koskaan käynyt Ahvenanmaalla?
En ole. Pitäisi käydä. Ruuhka-Suomi ja kaupungit ovat jääneet vähemmälle käynnille.

10. Missä maassa haluaisit ehdottomasti käydä?
Venäjällä tai jossakin entisessä neuvostotasavallan maassa (ei Viro, Latvia, Liettua)

11. Suurin unelmasi, mikä on jo toteutunut tai odottaa toteutumistaan?
Niitä suuria unelmia minulla ei enää ole, ne hautasin mieheni kuoltua. Pieniä unelmia sitten sen edestä - lapsenlapsi/et, pienet matkat niin kotimaassa kuin ulkomailla, että on joku ihminen, jonka kanssa viettää tätä loppuelämän aikaa (toteutunut) ja säilyttää kiinnostuksen uuden oppimiseen vielä vanhanakin.

***************************************************

kevät

seuraavassa hetkessä lumeen aukeaa musta aukko
seuraavassa hetkessä musta muuttuu vihreäksi
seuraavassa hetkessä ja seuraavassa hetkessä

utu jonka hälvetessä paljastuu kohmeinen maa
   mieli tyhjä, ei kaipaamassa mitään,
ei ottamassa vastaan
   ei onneton, ei onnellinen;
todennut: utu joka sitten hälvenee,
kaikki paikallaan

Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä
mennyt ja tuleva, tuulen suhina
auringonnousu, rastas kuusen latvassa,
hämähäkki ilmapurjehduksella
ja ryteikössä hirven rytinä.
   Mitään ei puutu,
ja kuinka ei mitään puutukaan;
harakka räkättää julkeasti
   jonakin aamuna saan siitä selvän.

vaadin että kevät alkaa alusta,
silmut, hiirenkorvat,
   valkovuokot, mustarastaat ja mullanhaju:
en ehtinyt mukaan

                              - Kai Nieminen: Fuuga 1992 -

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja ensi viikolla kevät viimeinkin herää, kun se sai taivaalta kaipaamansa veden :)).

                                      ♥ Beate ♥

10 kommenttia:

  1. Olipa kiva, että vastasit haasteeseen ja oli mukava lukea vastauksesi! Olen iloinen, että liityit blogini lukijaksi! Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
  2. ai niin, ja piti vielä lisäämäni, että kevät on myös minun lempivuodenaikani. Rakastan luonnon heräämistä pitkän talven jälkeen, valon lisääntymistä ja lintujen ihanaa laulua. Liekö johtuu siitä, että olen melkein kevään korvalla syntynyt.

    VastaaPoista
  3. Voi mitä kirjoja - monta tuttuakin, mutta Jää on minulla vielä lukematta. Jotenkin on viimeajat jaksanut lukea oikeastaan pelkkiä dekkareita. Ja niitä runoja - Edith Södergran on yksi lempirunoilijoistani, mutta juuri tuota kirjaa ei taida hyllyssäni olla. Hieno oli myös tuo Kai Niemisen Kevät - kiitos!

    VastaaPoista
  4. Sinuhen olen lukenut, siinä on hieno mukaansa tempaava kerronta, sekä tarina.
    Onpa pöntöllä käyttöä, oravat joutuivat evakkoon.;)

    Mielenkiintoinen kiva postaus.

    VastaaPoista
  5. Iiihanat oravanpoikaset!!
    Meillä oli aiemmin ulkoseinässä tuuletusaukko, johon ei saatu ajoissa ritilää, ja orava teki poikaset sinne seinän väliin. Just sängyn päädyn kohdalle. Poikasten kasvettua hiukan isommiksi alkoi aina, kun emo kävi siellä, mahdoton juoksu eestaas, jota kesti pitkän aikaa... ei siinä paljon aamu-unia vedelty, päikkäreistä puhumattakaan.

    VastaaPoista
  6. Voi noita pikkasia oravanpopikasia!
    ihania!
    Onneksi oravalla oli toinen pesä ne turvaan viedä, muuten olisi voinut käydä huonosti niille pienille.
    Ja niin kaunis runo!

    VastaaPoista
  7. "Olipa pikkunen oravanpoika..." Sulosia

    VastaaPoista
  8. Hei Beate!

    Kiva, kun löysit luokseni ja jäit:)
    Kaunis runo ja niin suloiset poikaset siellä, aivan uskomaton kuva:)
    Sinullakin on täällä kaikkea kaunista:)

    Nyt on SE viikko, kevät on saapunut todenteolla: lämmintä, alkava viherrys, ah niiiiin ihanaa!!!:))
    Toivon sinulle oikein ihanaa kevätttä!!♥

    VastaaPoista
  9. Jopas on lukemista kauhia kasa! Ja oravan pennut..HUI! Mä tykkään oravista!!

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...