Kalajoen kautta Kokkolaan ja Tankarin majakkasaarelle 04.- 05.07.

Edessäsi puhdas meri on, lämpö auringon, Kalajoen hiekat vain sua odottaa...

Kuuntele, meri on tyyni nyt. Sydän vain keinahtaa. Ehkä sinäkin ulappaa kaipasit, sitä aavaa ja kimmeltävää. Kuuletko kaukaiset mainingit, kuuletko vaahtopäät?

En enää muista vuosia, oon tässä unen verran vain, enkä kadu sitä koskaan mitä sinulta mä sain...Meren laulut mua vievät  eteenpäin, tuulahduksen suolaisen vangiksi jäin. Aava ulappa on syvä hiljaisuus, meren sielun peilaa taivaan avaruus.

 "Teen tunteista kirjan sen lukea saat, lopun tietenkin kanssasi kirjoitan.

Teet lauseista purjeen ja katseista veen, tuuli nousee kun tuun syliis sun.
On matkalla maailmaan, kaks' tutkimusmatkaajaa ja kumpikin karttoina on nyt toisilleen...."

Katson autiota hiekkarantaa, mulle kauneimmat se muistot antaa, kesäpäivän, jolloin sain mä olla onnekkain

ja yksinäisellä luodolla mökki, mökki pieni ja vaatimaton...

Kokkolan vanhansataman rannassa on tämä merirosvolaivan henkeen entisöity alus ilman moottoria. Pääsimme ihan vahingossa tutustumaan alukseen, kun omistajapariskunta sattui olemaan paikalla. Laiva on kuulema myynnissä. On pitänyt olla paljon rahaa kauhulaivan rakentamiseen. Omistaja kertoi, että Kokkola on liian pieni paikka, kävijöitä ei riitä. Ja onko liian erikoista Suomen oloihin, en tiedä? Laivassa on upeasti kalustettuja hyttejä, sauna, kokoustilat, baari, merinäköala.

Omistaja halusi kuvata meidät merirosvonuken vierellä

oksentava pirate, äänitehostein. Life's pretty good, and why wouldn't it be? I'm a pirate after all.

no meillä ainakin oli hauskaa leikkinukkeja taputellessa :D

ja ammunpa vielä kerran, varmuuden vuoksi

muumioitu merirosvo?

laivan ravintolatiloja

Matkamme varsinainen pääkohde oli Tankarin majakkasaari (20,8 ha), jonne pääsimme risteilyalus m/s Jennyllä. Mustakarin purjehduspaviljonki laivalta kuvattuna.

Kokkolan merellinen portti. Tankarin saari on vuosisatojen ajan tarjonnut suojaansa rannikon kalastajille ja hylkeenpyytäjille sekä opastanut merenkulkijat turvallisesti Kokkolan satamaan.

Majakka sähköistettiin vuonna 1961, jolloin sen valoteho kasvoi kaksinkertaiseksi 27,5 meripeninkulmaan. Tankarin itärannan tuntumaan on kehittynyt aikojen kuluessa kokonainen mökkikylä. Vanhin mökki on 1780-luvulta. Tosin nykyään osa mökeistä on alkanut jo rapistua. Majakan vuonna 1889 hankittu linssistö on edelleen käytössä. Luotseille rakennettiin Tankariin vuonna 1975 uusi luotsiasemarakennus, ja se peruskorjattiin vuonna 1988. Tankar on kesäisin hyvin suosittu matkailukohde, ja sinne on vesibussiyhteys Kokkolasta. Majakan merkitys ammattiliikenteelle on vähentynyt, ja siitä hyötyvät nykyään lähinnä huviveneilijät.

Kävelysiltoja pitkin oli mukava tutustua saareen

Laivan henkilökunta esitteli saaren rakennuksia. Olemme v. 1754 rakennetussa kappelissa.

Majakan sisälle ei enää pääse, turvallisuussyistä, koska varauloskäyntiä ei ole.

Kivikummeli, vanha laivamerkki

Taustalla näkyy risteilyalus m/s Jenny

Saaren rakennukset ovat harmaantuneet vuosien saatossa (ei kuvan mamma :D)

purjeita nostetaan ja veneilijät saattoivat meitä

toinen alus saapui satamaan

 
Kuvassa olevat savustuspöntöt(tornit) ovat jännä keksintö. Alaosassa on tulipesä leppähaloille, kalat nostetaan ritilöille ja kerralla mahtuu iso määrä savustumaan.
Matka oli oikein onnistunut. Meri on sisävesien äärellä asuvalle aina sykähdyttävä kokemus. Kuunnellaan Lasse Mårtensonin kappale, sanat Juha Watt Vainio: Kaikki paitsi purjehdus on tuhaa. "Lasse Mårtenson: – Meiltä tilattiin tunnuslaulu eräälle purjehdusseuralle, jolla oli tapana purjehtia charter-veneillä Karibialla. Tarkoitus oli saada heille yhteislaulu niillä purjehduksilla laulettavaksi. Mietimme lähtökohtaa, ja idea tuli vanhasta roomalaisten sanonnasta ’purjehtiminen on välttämätöntä’. Eräänä yönä sitten soi puhelin; Junnu soitti, ja sanoi että ’ota kynä ja paperia, se teksti tulee nyt!’. Kirjoitin tekstin unenpöppörössä ylös, ja hämmästyin hirveästi. En saanut nukuttua enää, vaan paneuduin tekstiin, ja aloin säveltämään. Idea oli, että Junnu laulaisi sen levylle. Harjoittelimme sitä, mutta hän oli sitä mieltä, että parempi, jos minä laulaisin sen. Etsin muita laulajia, mutta ei se oikein tahtonut onnistua. Ne ovat niin voimakkaat sanat, että siinä tarvii olla jonkin verran ikää jo takana. Katsottiin parhaaksi, että teen sen itse. Olen myöhemmin keskustellut teologien kanssa tekstistä. Tämä on Junnun myöhemmässä vaiheessa kirjoittama teksti, ja hänessähän tapahtui erittäin syvällinen muutos henkisessä elämässä. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa toimii myös täysin hengellisellä tasolla; ’purjehduksen’ tilalle voi muuttaa ’elämän’, ja se toimii alusta loppuun."



Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Koko elämän se sisältää:
Aallonpohjan, aallonharjan
myrskyn mustan pilvikarjan
vaan myös paljon tyyntä lempeää.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
ihminen kuin vene itse on:
Kaipaa aina kaukorantaa
Minkä jaksaa myötään kantaa
Veistämänä oman kohtalon.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen
Kuiskeissa ois tuulen kielen;
Tuolla petos, täällä ystävyys.

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa,
omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein
Vuodet tummentavat takilaa

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie. 

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
tähdet ikuisina kimmeltää.
Meille merkkeinä ne loistaa,
samaa sanomaansa toistaa
mikään ei lie kovin tärkeää.

Sillä kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie.
  

 

                                              
                                  - Beate -