tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lappi, Norja 21.- 24.7. matkakertomus osa 1

Lappihulluja kun ollaan, niin joka vuosi sinne on päästävä uudelleen. Kotiin kun saavutaan, aletaan jo suunnittelemaan seuraavan kesän tai syksyn matkaa. Ensimmäisenä matkapäivänä satoi, mutta illaksi poutaantui ja loppu matkasta olikin jo lähes helteistä. Matkareittimme kulki näiden paikkakuntien kautta. Pysähdyimme mielenkiintoisille paikoille/nähtävyyksille, joista laitan kuvia.

Koti - Nurmes - Kuhmo - Hyrynsalmi - Suomussalmi, Raatteen portti - Kuusamo 1. yö ajomatka 568 km - Kemijärvi - Pelkosenniemi - Sodankylä - Ivalo - Inari - Sevettijärvi 2. yö 602 km - Näätämö (Suomen puolella) - Neidenelva lohikoski - Kirkenes - Bugöynes - Tana - Nuorgam - Utsjoki - Inari 3. yö 488 km - Ivalo - Sodankylä - Luosto, Lampivaaran ametistikaivos - Rovaniemi - Ranua - Pudasjärvi - Kajaani - Iisalmi - koti, 886 km. Kokonaismatkaa kertyi 2544 km.

Pidemmästä automatkailusta nauttii, kun pysähtyy välillä levikkeille jaloittelemaan. Meillä on aina mukana autojääkaappi (mahtuu tavaratilaan), jossa voi säilyttää mehua, jugurttia, voileipätarpeet ym. Termarikin otetaan mukaan ja siihen voi yöpaikassa keittää kahvit. Lounaan söimme kyllä joka päivä jossakin. Yöpymispaikassa on oltava ainakin suihku, jos saunaa ei ole.


Raatteen portin muistomerkki, talvisodan monumentti sijaitsee Suomussalmen kunnassa talvisodan aikaisen Raatteen tien varrella. Juuri tällä alueella käytiin sodan verisimpiä taisteluja. Monumentin on suunnitellut suomussalmelainen Erkki Pullinen ja se vihittiin käyttöön 13.3.2003. Lähes kolmen hehtaarin alueelle levittäytyvät kivet kuvaavat talvisodan Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden sotilaiden määrää. Kivikenttä muistuttaa siitä inhimillisestä tuskasta, jota sota on tuottanut. Se pysäyttää katsojan ajattelemaan sodan mielettömyyttä.

Keskusmuistomerkki "Avara syli" ojentaa suojelevat siipensä hiljaisen kivikentän ylle. Muistomerkissä on 105 vaskikelloa, kello jokaiselle talvisodan päivälle. Kellot soittavat tuulessa hiljaista viestiä sodan mielettömyydestä. Keskusmuistomerkissä on teksti "Vaikka ihminen kuolee - niin muisto elää".


Sodanaikainen tankki, tykki on ilmeisesti uudempaa kalustoa
 
 


Ensimmäinen yö vietettiin viihtyisässä mökissä Ollilan lomamajassa Kuusamossa Kylmäjärven rannalla. Alueella on yhteensä seitsemän erikokoista mökkiä. Porot käyskentelivät aivan pihapiirissä.



Entisajan pärehöylä kiinnosti monia muitakin kuin meitä.


Matka jatkuu. Olemme jo Myössäjärvellä, noin 25 km Ivalosta pohjoiseen.


Portaat vievät ylöspäin aarnialueella,


jossa on Karhunpesäkivi, joka näyttää tavalliselta siirtolohkareelta. Kyseessä on Suomen suurin tafoni, joita tunnetaan noin 70 paikassa. Etelä-Suomen tunnetuin vastaava muodostelma on Nokian Pirunpesä. Tästä linkistä voi lukea lisää tafonista, ketä kiinnostaa.


Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa joka syntyy kun heikompi kiviaines rapautuu pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven onkalo ei siis ole nurin päin kääntynyt hiidenkirnu kuten joissain lähteissä väitetään. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta aukosta.
Kiven kerrotaan saaneen nimensä siitä että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan myrskyltä suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.


Minä en sopinut tuosta aukosta sisään mutta mies hoikempana kuvasi onkalon, joka oli ehkä noin 1.5 m korkea luola.


Kuva alueen ravintola-alueelta, kaunista vesimaisemaa, jonka poikki nelostie kiemurtelee


Olemme jo toisen yöpaikan rantamaisemissa, Sevettijärvellä. Sevetin Baari -nimisessä paikassa on huoneistomajoitusta (rivitaloja).



Matka jatkuu Neidenfjordenin maisemissa ja seuraava mielenkiintoinen pysähdyspaikka on Neidenelva, myös suomalaisten suosima lohenkalastuspaikka. Jatkuu...

                                      - Beate -

7 kommenttia:

  1. Mielen kiinnolla luvin sinun matkakertomusta on niin tutut paikat
    olen myös lappihullu jokavuosi oli päästävä sinne kiertelemään ja patikoimaan,Nyt on ollut tauko, en ole muutamma vuoteen voinut lähteä.Kiitos tästä kertomuksesta jään odottamaan lisää :)

    VastaaPoista
  2. Beate, kiitos valaisevasta kuvakertomuksesta!
    Ihanaa kulkea matkassanne, ja nähdä paikkoja, joissa en ole käynyt:)
    Mukavaa ja hyvää jatkoa matkallanne!

    VastaaPoista
  3. Kiitos siulle.
    Kuinka koskettava onkaan tuo Raatteentien muistomerkki.Ei koskaan enää sotaa.
    Upea luola, en mahtuisi sinne minäkään,miten se karhu on sinne mahtunut??:))

    VastaaPoista
  4. Kiitos retkestä. Kiva lukea selkeää tekstiäsi ja katsoa hyviä kuvia.

    VastaaPoista
  5. Kaik nuo paikat tul nuorempan koluttuu, mut tuo muistomerkki on tullu niitten koluamisten jälkkee.
    Siehää Beate oot hurauttanu meijän ikkunan alt, ko oot kottoos lähtent! ;)
    Mukavii retkii tulevaisuuves!
    mirjuska

    VastaaPoista
  6. Upeita lomakuvia ja tuttuja paikkoja. Olisit käynyt kahvilla Nurmeksessa

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen avaus matkakertomukselle, jäämme odottelemaan kakkososaa.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...