Se yksi ja ainoa - ainutlaatuinen NIVEA CREME!

Keskiviikon SS:n takasivun uutisen luettuani melkein paniikki iski ja lähdin kaivelemaan kaikki naamavoidevarastoni. Näin monta purnukkaa löysin tähän hätään (suurin osa jäänyt hyllyyn käyttämättä tai tullut jostakin kylkiäisenä). Mutta se tärkein löytyi - pieni rasia NIVEA cream voidetta! Rasia oli tullut varmaan myös näytteenä jonkin tilauksen yhteydessä ja jäänyt lojumaan laatikkoon. Nyt avasin se hyvin varovasti, hopeapaperin alta paljastui ihmeitätekevä voide, jolla rypyt häviävät kuukaudessa. Näin lehti kertoo:

 

"Jo mummolta tuttu kasvovoide Nivea Creme on loppuunmyyty kaupoissa Pohjois-Savossa parin päivän aikana. Savolaisnaisiin on iskenyt sellainen rasvahysteria, että osa on hamstrannut kerralla jopa usieta purkkeja Niveaa. Ostoryntäys on seurausta Ilta-Sanomien lauantain jutusta, jossa kerrottiin englantilaisen Daily Mail -lehden jutusta, jossa naistoimittaja oli verrannut kahta kasvorasvaa kuukauden ajan. Toiselle puolelle toimittaja oli laittanut yli 100 e per purkki maksavaa Creme de la Mer -kosteusvoidetta. Toiseen poskeen hän oli hieronut alle kolme euroa maksavaa, mutta yli sata vuotta sitten kehitettyä Nivea Cremeä.

 

Neljän viikon jälkeen ihotautilääkäri, jonka nimeä ei mainita, oli todennut Nivean nuorentaneen ihon kuntoa niin, että se näytti jopa viisi vuotta nuoremmalta Kalliin voiteen ei huomattu aiheuttaneen mitään muutoksia.

 

Kuopion Anttilan viikonlopun kauneus- ja muotipäivillä Nivea oli yllättäen niin suosittu, että nyt myydään ei oota. - Ei näy purnukkaakaan hyllyssä, tarkistaa myyjä Danuta Toivanen ja jatkaa, että hänen kotimaassaan Puolassa kaikki tädit tiesivät jo vuosikymmeniä sitten, että hyvä on tuote."

_ _ _

Oi ja voi, nuoruuseliksiiri Nivea - miksi löysin sinut vasta nyt!!

 

 

Kaappien kätköistä - sitä talteenpantua tavaraa. Tuon silkkipuseron olen säilyttänyt, kun sen kuosi on niin upea. Väri ei sovi minulle ollenkaan, kun olen talvi-kesä -tyyppi värianalyysin mukaan.  Tumma kangas on äidin vanha nuoruudenaikainen mekko, jonka olen ratkonut paloiksi tarkoituksena ommella siitä jotakin. Kukallinen silkkikangaskin on muisto nuoruudesta. Pusero lähti kirpparisäkkiin - kankaat jäivät.

 

Siilipalleroita olen ruokkinut ja talvipesäkin niille on tehtynä pahvilaatikosta, johon laitoimme kuivia lehtiä, heiniä ja kangassilppua pohjalle. Katsotaan hyväksyvätkö sen pesäpaikaksi.

 

  

Löfven de falla,
Sjöarna frysa...
Flyttande svanor,
seglen, o seglen
sorgsna till södern,
söken dess nödspis,
längtande åter;
Plöjen dess sjöar,
saknande våra!
Då skall ett öga
se er från palmens
skugga och tala:
"Tynande Svanor,
hvilken förtrollning
hvilar på norden?
Den som från södern
längtar, hans längtan
söker en himmel."
by Johan Ludvig Runeberg (1804 - 1877) , "Norden", from Lyriska dikter II


Hyvää syysviikonloppua kaikille ja kiitokset kommenteistanne - mukavaa kun olette siellä. Sussi, ArmiL ja Pilvi, tervetuloa lukijoiksi.

                                     - Beate -

Palaan vielä kesään ja lopussa metsästysjuttuja

Pääskyset pesivät omankodin ulkopuuvaraston orrella. Poika oli ottanut nämä mielestäni niin onnistuneet kuvat, että laitan ne tänne talteen.

 

 Muinainen kaunotar, on selkä köyrtynyt, hiukset harvenneet...

Ja kun katsotte edellistä kukkaa ja pyörälenkiltä just palannutta naista, niin huomaatte niissä yhtäläisyyksiä :). 

Oikeesti minun piti kirjoittaa metsästyksestä. Sorsastus jo alkoi ja 10.9. teeri, pyy, metso, riekko, kiiruna, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky, metsäjänis, kanadanmajava. Ja se tärkein eli hirvenjahti alkaa 28.9. Ei minulla ole mitään metsästystä vastaan. Se on tärkeää riistakantojen säätelyssä. Metsästys tarjoaa viihdykettä, luonnossa liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä. Suomen Metsästäjäliitto – Finlands Jägarförbund ry on Suomen suurin metsästäjien etujärjestö. Metsästäjäliittoon kuuluu yli 2 600 metsästysseuraa ja niissä yli 155 000 jäsentä.  Majavan olen nähnyt ensimmäisen kerran elävänä K:n kanssa Tetrijärvellä majavapassissa istuessa ja samalla reissulla hän ampui kaksi eläintä. Kiehtova kokemus istua iltahämärässä hiljaa, liikkumatta ja odottaa, jos eläin lähtee pesästään ruokailemaan. Majavahan on yöeläin. Se järsii tuoreita puunoksia ja lehtiä ja rakentaa niistä talvipesän. Valitettavasti nämä 'läpyskähännät' aiheuttavat metsätuhoja padoillaan, joita joudutaan jopa räjäyttämään.  

Kuvassa pikku puro ja majavien kaluamia oksia

 

Tässä on jo kaadettu järeämpiä puita pesätarpeiksi

Ensimmäinen saalis on saatu lammesta ylös koukun avulla

Nämä molemmat majavat kuolivat samasta laukauksesta

Ja pitihän minunkin kokeilla jaksanko eläintä riiputtaa edes hetkisen. Onneksi paikka ei ollut kaukana tiestä ja saimme yhdessä raahattua saaliit autolle. Kuvat ovat elokuulta 2007.

 Majava on rakentanut padon johonkin lähistölle ja vesi tulvii tielle

Toinen passiinlähtö vuoden 2008 elokuussa. Muistaakseni majava näyttäytyi mutta saalista ei tullut. Tuota autovanhusta ei enää ole. Mukavia muistoja mutta totuuden nimissä on kerrottava, että meikäläinen ei enää jaksaisi puronvarsia rymytä.

 

 

  

Kuunnellaanpa Vivaldin syksyä kolmatta osaa, jossa valmistaudutaan jahtiin. Koirien ja aseiden ääniä ja lopulta eläimen lentoonpyrähdys päättyy sen kuolemaan.

                                            - Beate -

30 km pyörälenkillä näin lehmiä ja päädyin kirkkomaalle

Tälläisena päivänä ei voi olla sisällä, eihän? Aamukahvittelun jälkeen katsastin omankodin ainoan pihakukan, jonka nykyinen talon isäntä on pitänyt hengissä. Se on saanut lantavettä ehkä liikaakin, koko on ainakin muhkea mutta kukkia voisi olla enemmän. No, annoin sille vielä lisää ravinnetta ja nypin kuivaneet kukat pois.

 

Lenkillä on hyvä olla juomista mukana. Kipaisin kellariin ja kas vain, sieltähän löytyi vanhaa mehua. Meillä ei heitetä mitään hukkaan :). Mehu oli tiiviin muovikorkin turvin säilynyt aivan juotavana. Ajatella, neljä vuotta vanhaa, on meillä loisto kellari. Lantrasin tästä juomapullon täyteen ja sehän hupeni matkalla. Ja ei ainakaan vielä vatsassa kierrä.

Vanhoja rakennuksia zoomailin järven yli

Matkan edetessä laitumella oli lihakarjaa. Ne olivat keskittyneet ruokailemaan mehevää heinää, kun 'häiriötekijä' ilmestyi töllistelemään. No töllistellään nyt sitten yhdessä.

Tämä musta iso sarvipää ei ollut moksiskaan vaan jatkoi ruokailuaan. "Mä olen ämmiä ennenkin nähnyt ja tykkään enemmän omista lajitovereista."

 Heräsihän sen mielenkiinto lopulta, kun ääntelin 'lehmäkutsua' (onneksi ei ollut muita ihmisolentoja kuulemassa)

Pienempi ruskeakarvainen tykkäsi minusta ja lähti tulemaan aitaa kohti mutta sanoin sille, heippa vaan, täti jatkaa nyt matkaa.

 

 Loppu hyvin, kaikki hyvin. Häiriötekijä poistuu ja saadaan rauhassa paneutua heinän rouskutukseen. "Meidän pitää syödä ahkerasti, että kasvetaan isoiksi. Nautitaan nyt vielä elinpäivistä, sillä teille ihmisille me joudumme lopulta ruuaksi (;."

Luontoon hyljätty amme ja vielä näkyvillä tienvarressa. Houkutteleeko kylpemään :D? Vai linnuilleko se on jätetty kylpyastiaksi? Turhan iso siihen tarkoitukseen ja vesi ei vaihdu - liekö tulppa paikoillaan.

Kirkkomaan portin pielessä jo punainen pihlaja kontrastina vihreille männyille ja kuusille.

Kultaiset linnut ovat saapuneet maan päälle ja pysähtyneet kirkkomaan suojiin.

”Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.” (Edith Södergran: Kultaiset linnut)

 
Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi (Ultra Bra)

 

Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Mutta ei hätää,
Heitä suojas enkeli valkosiipinen (Mikko Alatalo: Suojelusenkeli)

Nämä poimin tänään sinun haudallesi, rakkaani. Ranta on lähellä ja laineiden lempeä liplatus ja ikuiset kivet, ikuinen elämä meidän sydämissä!

                                                                  - Beate -

ps. loppukevennys. Esko Roine uusimmassa Apu-lehdessä toteaa: "Jo varhain tajusin, että kirjailijaksi minusta ei ole. Asian vahvisti suomenopettaja. Hän antoi luontoaiheestani 5- ja kommentin - uskomatonta. Aine kuului: "Jänikset syövät juuria ja siksi elävät juuri ja juuri."